ABCDEFG

UNIVERSITY OF OULU P .O. B 00 F I -90014 UNIVERSITY OF OULU FINLAND

A C T A U N I V E R S I T A T I S O U L U E N S I S

S E R I E S E D I T O R S

SCIENTIAE RERUM NATURALIUM

HUMANIORA

TECHNICA

MEDICA

SCIENTIAE RERUM SOCIALIUM

SCRIPTA ACADEMICA

OECONOMICA

EDITOR IN CHIEF

PUBLICATIONS EDITOR

Professor Esa Hohtola

University Lecturer Santeri Palviainen

Postdoctoral research fellow Sanna Taskila

Professor Olli Vuolteenaho

University Lecturer Veli-Matti Ulvinen

Director Sinikka Eskelinen

Professor Jari Juga

Professor Olli Vuolteenaho

Publications Editor Kirsti Nurkkala

ISBN 978-952-62-0395-9 (Paperback)ISBN 978-952-62-0396-6 (PDF)ISSN 0355-3221 (Print)ISSN 1796-2234 (Online)

U N I V E R S I TAT I S O U L U E N S I S

MEDICA

ACTAD

D 1239

ACTA

Ritva K

uorilehto

OULU 2014

D 1239

Ritva Kuorilehto

MONIASIANTUNTIJUUS SOSIAALI- JA TERVEYDENHUOLLON PERHETYÖSSÄMONITAHOARVIOINTI Q-METODOLOGIALLA

OULUN YLIOPISTON TUTKIJAKOULU;OULUN YLIOPISTO,LÄÄKETIETEELLINEN TIEDEKUNTA,TERVEYSTIETEIDEN LAITOS, TERVEYSHALLINTOTIEDE;OULUN KAUPUNKI, HYVINVOINTIPALVELUT

A C T A U N I V E R S I T A T I S O U L U E N S I SD M e d i c a 1 2 3 9

RITVA KUORILEHTO

MONIASIANTUNTIJUUS SOSIAALI- JA TERVEYDENHUOLLON PERHETYÖSSÄMonitahoarviointi Q-metodologialla

Esitetään Oulun yliopiston terveyden ja biotieteidentohtorikoulutustoimikunnan suostumuksella julkisestitarkastettavaksi tiedekunnan päärakennuksen LeenaPalotie -salissa 101A (Aapistie 5 A) 4. huhtikuuta 2014kello 12

OULUN YLIOPISTO, OULU 2014

Copyright © 2014Acta Univ. Oul. D 1239, 2014

Työn ohjaajatProfessori Leena PaasivaaraProfessori Juhani Nikkilä

EsitarkastajatProfessori Eija PaavilainenProfessori Pami Aalto

ISBN 978-952-62-0395-9 (Paperback)ISBN 978-952-62-0396-6 (PDF)

ISSN 0355-3221 (Printed)ISSN 1796-2234 (Online)

Kannen suunnitteluRaimo Ahonen

JUVENES PRINTTAMPERE 2014

VastaväittäjätProfessori Pirkko Vartiainen

Kuorilehto, Ritva, Transprofessionality in social and health care family work.Multiple constituency evaluation with Q methodologyUniversity of Oulu Graduate School; University of Oulu, Faculty of Medicine, Institute ofHealth Sciences, Health Administration; City of Oulu, Well-Being ServicesActa Univ. Oul. D 1239, 2014University of Oulu, P.O. Box 8000, FI-90014 University of Oulu, Finland

Abstract

The purpose of this study was to analyse transprofessional family work theoretically andempirically. The aim was to deepen the knowledge regarding factors, which contribute or restraintransprofessional family work. In this study the family work is the Social and Health Carecollaboration with families with children. The transprofessionality is the jointly agreed assessmentof the family situation and the support they need that has been formed in partnership with theprofessionals and the family.

The study was implemented with multiple constituency evaluation with Q Methodology. Thestatements (N=212) of the concourse of the transprofessional family work was compressed withtheoretical pattern to the Q sample (N=44), which represents the main dimensions of the studytopic. The participants of the Q sessions (N=34) were selected discretionarily according tomultiple constituency evaluation from all key groups, which had interests to the study topic. TheQ sessions provided the Q sort and the recorded interview, which represented the subjectiveperspective of the each participant. Data was analysed with PQMethod-software and the result ofthe factor analysis formed further three factors, which illustrated the three different discoursesfrom the transprofessional family work.

The first discourse emphasized client orientation and the importance of the training and skillsin the partnership between professionals and families. The second discourse highlighted thesignificance of the leadership in the assessment of the transprofessional family work. There wereissues in the interaction between people. The third discourse highlighted the structures andprocesses of the collaboration, which were managed by the skillful professionals without follow-up or supervision or any special guidelines for teamwork or networking practice.

According to the consensus from the discourses, a good transprofessional family work isadvanced by the families experience that the encounter has been authentic and they have had thechance to be heard in an open interaction with professionals. The working practices whichstrenghten families´ own resources, advance commitment to common objectives. Family workmust be developed by observing the services as a whole from basic services to special services.The transprofessional family work is restrained by high turnover of workers, different viewpointsin customer orientation approach, and interaction difficulties between partners. Confidentiality isnot an obstacle. The increasing of staff or time resources was not seen necessary, howeverleadership role needs clarification.

The results of this study can be utilized when developing working practices, methods and aneducation of the Social and Health Care transprofessional family work.

Keywords: family work, health services, Q methodology, social work,transprofessionality

Kuorilehto, Ritva, Moniasiantuntijuus sosiaali- ja terveydenhuollon perhetyössä.Monitahoarviointi Q-metodologiallaOulun yliopiston tutkijakoulu; Oulun yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta, Terveystieteidenlaitos, Terveyshallintotiede; Oulun kaupunki, HyvinvointipalvelutActa Univ. Oul. D 1239, 2014Oulun yliopisto, PL 8000, 90014 Oulun yliopisto

Tiivistelmä

Tutkimuksen tarkoituksena oli analysoida sosiaali- ja terveystoimen moniasiantuntijaista perhe-työtä teoreettisesti ja empiirisesti sekä tavoitteena oli syventää tietoa moniasiantuntijaista perhe-työtä edistävistä ja estävistä tekijöistä. Tässä tutkimuksessa perhetyö on sosiaali- ja terveystoi-messa tehtävää yhteistyötä lapsiperheiden kanssa ja moniasiantuntijuus ammattilaisten ja per-heen välisessä tasavertaisessa yhteistyökumppanuudessa syntynyt yhteinen käsitys perheentilanteesta, tarvittavasta tuesta ja sen arvioinnista.

Tutkimus toteutettiin monitahoarviointina käyttäen Q-metodologiaa tutkimusmenetelmänä.Moniasiantuntijaisen perhetyön keskusteluavaruuden väiteuniversumi (N=212) tiivistettiin teo-reettisen mallin avulla tutkimusaiheen pääulottuvuuksia sisältäväksi väiteotokseksi (N=44).Koetilanteisiin valittiin harkinnanvaraisesti monitahoarvioinnin periaatteita noudattaen osallistu-jat (N=34) kaikista niistä avainryhmistä, joilla oli intressejä tutkittavaan aiheeseen. Koetilanteis-sa saatiin jokaiselta osallistujalta hänen subjektiivista näkökulmaansa edustava Q-jaottelu janauhoitettu haastattelu. Aineisto analysoitiin PQMethod-tutkimusohjelmalla, ja faktorianalyysintuloksena muodostui kolme faktoria, jotka kuvasivat kolmea erilaista moniasiantuntijaisen per-hetyön diskurssia.

Ensimmäinen diskurssi korosti asiakaslähtöisyyttä sekä koulutuksen ja osaamisen merkitystäyhteistyössä ammattilaisten ja perheiden kanssa. Toisessa diskurssissa korostui johtajuus moni-asiantuntijaisen perhetyön seurannassa ja arvioinnissa. Työelämässä nähtiin vuorovaikutuksenongelmia. Kolmannessa diskurssissa korostuivat yhteistyön rakenteet ja prosessit, jotka vahvanammattiosaamisen omaavat työntekijät hoitavat ilman johdon tehokasta valvontaa ja ohjausta taierityistä ohjeistusta tiimi- ja verkostotyön käytännöistä.

Diskurssien konsensuksen mukaan hyvää moniasiantuntijaista perhetyötä edistää asiakasper-heiden kokemus aidosta kohtaamisesta ja kuulluksi tulemisesta avoimessa vuorovaikutuksessaammattilaisten kanssa. Perheen omia voimavaroja vahvistavat työmenetelmät edistävät sitoutu-mista yhteisiin tavoitteisiin. Perhetyötä tulee kehittää tarkastelemalla palvelukokonaisuuksiaperuspalveluista erityispalveluihin. Moniasiantuntijaista perhetyötä estävät työntekijöiden vaih-tuvuus, erilaiset näkemykset asiakaslähtöisyydestä sekä yhteistyökumppaneiden väliset vuoro-vaikutusongelmat. Salassapitovelvollisuus ei ole este. Henkilöstö- tai aikaresurssien lisäämistä einähty merkittävänä tekijänä, mutta johdon rooli vaatii selkeyttämistä.

Tuloksia voidaan hyödyntää kehitettäessä sosiaali- ja terveystoimen moniasiantuntijaisenperhetyön toimintakäytäntöjä, työmenetelmiä ja koulutusta.

Asiasanat: moniasiantuntijuus, perhetyö, Q-metodologia, sosiaalipalvelut,terveydenhuolto

Alexandra Ericalle ja Evelina Victorialle

8

9

Kiitokset

Lämpimät kiitokset kaikille oululaisille asiakasperheiden edustajille, Oulun kau-

pungin hyvinvointipalveluiden perhetyön ammattilaisille, esimiehille ja johtajille,

jotka osallistuivat tutkimukseeni. Mielenkiintoiset keskustelut kanssanne avarsi-

vat tutkimusaihettani ja auttoivat minua ymmärtämään moniasiantuntijaisen per-

hetyön haasteita asiakkaan, työntekijän, esimiehen ja johtajan näkökulmista.

Ilman asiantuntevaa ohjausta ja kannustusta tutkimustyöni ei olisi valmistu-

nut. Kiitos tästä kuuluu ohjaajilleni professori, TtT Leena Paasivaaralle ja profes-

sori emeritus, HTT Juhani Nikkilälle. Leenan suora ja rehellinen palaute ohjasi

minua oivaltamaan tutkimustyön saloja ja hänen iloinen ja innostava otteensa

edisti välillä hitaasti edennyttä prosessia. Kiitos myös Juhanille, että sain nauttia

pitkän kokemuksen rikastuttamasta ohjauksestasi.

Parhaimmat kiitokseni myös työni esitarkastajille professori Eija Paavilaiselle

ja professori Pami Aallolle tarkasta paneutumisesta käsikirjoitukseeni. Teidän

asiantuntevat kommenttinne ja palautteenne auttoivat minua vielä tutkimustyön

loppuvaiheessa hiomaan ja parantamaan työtäni selkeämmäksi. Kiitos myös seu-

rantaryhmälleni, dosentti Tuovi Hakulinen-Viitaselle ja dosentti Anneli Poudalle,

erityisesti Tuovia kiitän monista hyödyllisistä ohjeista ja neuvoista.

FT Tea Remahlille suuret kiitokset ohjaamisesta tutkimusmetodini oikea-

oppiseen käyttöön. Kiitos informaatikko Raija Heinolle asiantuntevasta tiedon-

hakuavusta ja kielenhuoltaja, FM Sirpa Ovaskaiselle käsikirjoituksen kieli-

opillisesta tarkistamisesta. Kiitokset myös ylilääkäri Tiina Tuomiselle, verkosto-

koordinaattori Helena Niskaselle, kehittämis- ja laatupäällikkö Elina Välikankaal-

le sekä kehittämis- ja laatuasiantuntijoille Marja Salo-Laakalle, Sanna Suistiolle

ja Suvi Tolpille kommentoinnista ja merkittävästä avustanne ennen tutkimuksen

empiiristä vaihetta.

Kiitos Oulun kaupungille tutkimustani kohtaan osoittamasta mielenkiinnosta

ja mahdollisuudesta paneutua vähäksi aikaa päätoimisesti tutkimustyöhön.

Minulla on pitkän työurani aikana ollut onni työskennellä aina innostavassa ja

kannustavassa työilmapiirissä. Kiitokset siitä ansaitsevat entiset ja nykyiset esi-

mieheni ja työtoverini. Kiitos erityisesti pitkäaikaiselle terveydenhoitaja-

työyhteisölleni, jonka kanssa olen saanut edelleen viettää monia hauskoja ja voi-

maannuttavia vapaa-ajan tapahtumia ja retkiä.

Kiitokset myös kaikille sukulaisille, ystäville ja tutuille, jotka olette kannus-

taneet ja innostaneet minua eteenpäin matkallani. Kiitokseni lähetän jo edesmen-

neille vanhemmilleni, huolehtivaiselle Mirja-äidille ja Tauno-isälle, joka kehoitti

10

ja kannusti meitä lapsia kouluttautumaan. Lämmin kiitos äitini suvun vahvoille

naisille, Alliinan tyttärille, Allille, Saimille, Hilkalle, Railille, Christinelle ja Jo-

hannalle, monista yhteisistä matkoistamme ja tuestanne sekä erityisesti Alli omas-

ta innostavasta esimerkistäsi minulle.

Suurimmat kiitokseni kuuluvat omalle perheelleni, josta ammennan voimava-

rani. Johanna, Johannes ja Jarkko, ylpeinä vanhempinanne olemme saaneet seura-

ta ahkeraa opiskeluanne ja saavutuksianne työurienne alkuvaiheissa. Johannalle

kuuluu erityinen kiitos avustamisesta useissa tutkimuksen vaiheissa. Kiitos myös

läheisillenne, Merville, Niinalle, Jasperille ja Juhanille myötäelämisestä ja monis-

ta hauskoista perhetapahtumista, jotka toivat vaihtelua kiireiseen työelämään ja

opiskeluun.

Rakkain kiitos kuuluu puolisolleni Matille, jonkka vankkumaton tuki ja usko

kykyihini auttoivat vaikeimpien vaiheiden yli. Sinä tiedät parhaiten, mitä tämä

kaikki on merkinnyt. Omistan väitöskirjani ihanille ja energisille pojan-

tyttärillemme Alexandralle ja Evelinalle. Te olette parasta, mitä mummi ja ukki

voivat toivoa.

Oulussa helmikuussa 2014 Ritva Kuorilehto

11

Sisällys

Abstract

Tiivistelmä

Kiitokset

Sisällys

1  Johdanto 13 

1.1  Tutkimuksen tausta ................................................................................. 13 

1.2  Tutkimuksen tarkoitus ja rajaukset.......................................................... 20 

1.3  Tutkimusraportin rakenne ....................................................................... 21 

2  Moniasiantuntijainen perhetyö 23 

2.1  Moniasiantuntijainen yhteistyö ............................................................... 23 

2.1.1  Moniasiantuntijaisen yhteistyön lähestymistavat ......................... 24 

2.1.2  Tiimityö ........................................................................................ 30 

2.1.3  Verkostotyö ................................................................................... 33 

2.1.4  Yhteistyökumppanuus .................................................................. 36 

2.2  Perhetyö .................................................................................................. 38 

2.2.1  Perhetyö osana palvelujärjestelmää .............................................. 40 

2.2.2  Perhetyön kehittäminen ................................................................ 43 

2.3  Yhteenveto teoreettisista lähtökohdista ................................................... 56 

3  Tutkimuksen metodologiset lähtökohdat ja tutkimuksen

toteuttaminen 59 

3.1  Tutkimuksen tieteenfilosofiset sitoumukset ............................................ 59 

3.2  Monitahoarviointi Q-metodologialla....................................................... 61 

3.3  Q-metodologia terveystieteellisessä tutkimuksessa ................................ 63 

3.4  Q-metodologian vaiheet .......................................................................... 65 

3.4.1  Keskusteluavaruus ja väiteuniversumi ......................................... 66 

3.4.2  Koetilanteet ja niiden osallistujat ................................................. 70 

3.4.3  Aineiston analyysi ........................................................................ 73 

3.4.4  Tulosten tulkinta ja raportointi ..................................................... 76 

3.5  Yhteenveto tutkimuksen toteuttamisesta ................................................. 76 

4  Tutkimuksen tulokset 79 

4.1  Koulutus ja osaaminen moniasiantuntijaisen asiakaslähtöisen

yhteistyön perustana ................................................................................ 80 

4.2  Vahva johtajuus moniasiantuntijaisen yhteistyön edistäjänä ................... 86 

4.3  Ammattilaiset avainasemassa moniasiantuntijaisessa

yhteistyössä ............................................................................................. 92 

12

4.4  Perusta kumppanuusyhteistyölle ............................................................. 97 

4.5  Moniasiantuntijaisen yhteistyön haasteita ............................................. 107 

4.6  Yhteenveto tuloksista ............................................................................. 111 

5  Pohdinta 115 

5.1  Moniasiantuntijainen yhteistyö perhetyössä ja sen käytännöissä .......... 115 

5.1.1  Käsitykset ja vuorovaikutus ........................................................ 115 

5.1.2  Koulutus ja osaaminen................................................................ 118 

5.1.3  Rakenteet ja prosessit ................................................................. 123 

5.2  Moniasiantuntijaista perhetyötä edistävät ja estävät tekijät .................. 128 

5.2.1  Moniasiantuntijaisen perhetyön perusta ..................................... 128 

5.2.2  Moniasiantuntijaisen perhetyön kehittäminen ............................ 131 

5.3  Tutkimuksen eettisyys ........................................................................... 135 

5.4  Tutkimuksen luotettavuus ..................................................................... 136 

5.4.1  Tutkimusmenetelmän arviointi ................................................... 136 

5.4.2  Luotettavuuden arviointi ............................................................. 141 

5.5  Johtopäätökset ....................................................................................... 145 

5.6  Jatkotutkimusehdotuksia ....................................................................... 147 

Kirjallisuusluettelo 149 

Liitteet 165 

13

1 Johdanto

1.1 Tutkimuksen tausta

Tämän tutkimuksen kohteena on moniasiantuntijainen perhetyö osana sosiaali- ja

terveystoimen lapsiperheiden palveluita. Lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvin-

vointi on perhepalveluiden kehittämisen päätavoite. Toimimalla yhteistyössä per-

heiden kanssa ja vahvistamalla vanhemmuutta voidaan lasten ja nuorten hyvin-

vointia edistää parhaiten. Tämä vaatii kuitenkin tuekseen uudenlaisen integroitu-

neen palvelurakenteen. Sosiaali- ja terveysministeriön strategia edellyttääkin

hallinnonalat ylittävää yhteistyötä tavoitteiden saavuttamiseksi (Sosiaali- ja terve-

ysministeriö 2010). Tästä intersektionaalisesta yhteistyökäytännöstä on Suomessa

vielä vähän tutkimustietoa (Halme ym. 2010: 95–96). Myös ruotsalaiset tutkijat

Bejerot ja Hasselbladh (2013) ovat sitä mieltä, että julkisen sektorin uudistuksista

on vähän tutkimusta ja niistä puuttuvat yleiset piirteet ja näin vertailtavuus keske-

nään. Tutkijat ehdottavatkin, että tutkimusta varten erimuotoiset hallinnolliset

uudistukset tulisi luokitella systemaattisesti ja tutkimuksissa tulisi myös analysoi-

da, miten nämä eri interventiomuodot liittyvät ja vaikuttavat toisiinsa. He ehdot-

tavat julkiselle sektorille viisiluokkaista järjestelmää, johon kuuluvat poliittiset,

laki- ja säädös-, auditointi- ja tarkastus-, johtamisen sekä ammatillisten käytäntö-

jen tehostamisen interventiot. On myös väitetty, että terveydenhuollon uusi inter-

gotunut toimintamalli ja johtaminen uhkaavat eliittiprofessioiden statusta ja että

myös terveydenhuollon tiedonvälitykselle on luonteenomaista professionaalisen

hierarkian vaikutus. Uudistuneet sosiaaliset rakenteet vaativat kuitenkin laajempia

asiakkaita hyödyttävää tiedonvälitystä, minkä on noustava professionaalisen hie-

rarkian yläpuolelle. (Currie & White 2012, Currie ym. 2012.)

Suomessa on 2000-luvulta alkaen sekä julkisissa palveluissa että kolmannella

sektorilla noussut laaja kehittämistyö lasten ja perheiden hyvinvoinnin edistämi-

seksi ja koko palveluverkoston yhteistoiminnan uudistamiseksi (Kekkonen ym.

2008). Kansallisten suositusten lisäksi kuntia on yhä enemmän velvoitettu myös

säännöksillä, joiden tavoitteena on siirtää palveluiden painopistettä ennalta ehkäi-

sevään toimintaan (Ristolainen ym. 2013). Meneillään on useita keskeisiä valta-

kunnallisia lapsiin, nuoriin ja perheisiin liittyviä kehittämisohjelmia, jotka edellyt-

tävät eri hallinnonalojen moniasiantuntijaista yhteistyötä. Kansallinen mielenter-

veys- ja päihdesuunnitelma 2009–2015 -ohjelman mukaan lasten ja nuorten mie-

lenterveys- ja päihdetyö tulee toteuttaa erikoispalveluiden tuella ensisijaisesti

14

lapsen omassa arkisessa elinympäristössä, kuten kotona, päiväkodissa tai koulussa

(Partanen ym. 2010). Valtioneuvoston joka neljäs vuosi hyväksyttävässä koulu-

tuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa, Kesu 2011–2016, erityisenä

painopisteenä ovat köyhyyden, eriarvoisuuden ja syrjäytymisen vähentäminen,

julkisen talouden vakauttaminen sekä kestävän talouskasvun, työllisyyden ja kil-

pailukyvyn vahvistaminen (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2012a). Lapsi- ja nuori-

sopolitiikan kehittämisohjelma, Lanuke 2012–2015, sisältää hallituskauden valta-

kunnalliset lapsi- ja nuorisopoliittiset tavoitteet sekä suuntaviivat alueelliselle ja

paikalliselle ohjelmatyölle. Se toteuttaa omalta osaltaan hallitusohjelmaan kirjat-

tuja tavoitteita köyhyyden, eriarvoisuuden ja syrjäytymisen vähentämiseksi. Oh-

jelmassa painotetaan lasten ja nuorten osallisuuden, yhdenvertaisuuden ja arjen-

hallinnan vahvistamista. (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2012b.) Terveys

2015 -kansanterveysohjelman tavoitteena lasten ja nuorten osalta on hyvinvoinnin

lisääntyminen, terveydentilan parantuminen ja psykososiaalisten oireiden ja saira-

uksien sekä päihteiden käytön väheneminen (Sosiaali- ja terveysministeriö 2001).

Valtioneuvosto vahvistaa myös joka neljäs vuosi kansallisen sosiaali- ja tervey-

denhuollon kehittämisohjelman (Kaste). Se on selkeä ja tavoitteellinen pääohjel-

ma, joka toteuttaa hallitusohjelmaa ja sosiaali- ja terveysministeriön strategiaa.

Ensimmäisellä ohjelmakaudella lasten, nuorten ja lapsiperheiden palveluita uudis-

tettiin kokonaisuutena (Hastrup ym. 2013). Kaste 2012–2015 -ohjelman palvelui-

den uudistamisen toimenpiteitä lasten, nuorten ja lapsiperheiden osalta ovat lasten,

nuorten ja lapsiperheiden palvelukokonaisuuksien kehittäminen ja toimintamalli-

en käyttöönottaminen. Palveluilla tuetaan perheitä, vanhemmuutta sekä lasten ja

nuorten kanssa työskenteleviä aikuisia. Toinen toimenpide on vahvistaa ehkäise-

viä ja varhaisen tuen palveluja sekä kehittää lastensuojelutyötä. Lasten Kaste-

ohjelman tavoitteena on monipuolistamalla ja tiivistämällä perus- ja erityis-

palveluiden yhteistyötä turvata lasten ja nuorten oikeus saada apua ja tukea omas-

sa elinympäristössään. Perhekeskukset, hyvinvointineuvolat ja moniammatilliset

palveluverkostot ovat esimerkkejä varhaisen tuen palvelumalleista. (Sosiaali- ja

terveysministeriö 2012.)

Lapsiperheiden palveluiden kehittäminen liittyy laajempaan sosiaali- ja ter-

veyspalveluiden palvelumallien ja -rakenteiden kehittämiseen ja uudistamiseen.

Terveys- ja hyvinvointierojen vähentäminen ja koko perheen hyvinvointi ovat

edellytys lapsen tasapainoiselle kasvulle ja kehitykselle. Tämä onnistuu vain

kaikkien perheen kanssa toimivien organisaatioiden tavoitteellisella ja suunnitel-

mallisella yhteistyöllä. (Kaikkonen ym. 2012.) Pelkkä rakenteellinen uudistus ei

riitä, vaan tarvitaan myös taitavaa muutosjohtamista uusien toimintamallien juur-

15

ruttamiseksi käytännön työhön. (Perälä ym. 2012: 4.) Muutoksen johtaminen

vaatii tietoa substanssista ja kehittämisprosessista. Kokemus muutosprosessista

on perusedellytys onnistuneen muutoksen läpiviemiseksi. Joskus kaikkein hanka-

limmaksi osoittautuu yhteisen käsityksen löytyminen varsinaisesta ongelmasta,

johon haetaan muutosta. On valmistauduttava myös muutosvastarintaan, jolloin

keskusteluyhteys ja hyvien vuorovaikutussuhteiden luominen ovat tärkeitä, mutta

muutosareenalla täytyy säilyttää itsenäisyys ja tila kehittää toimintaa. (Loorbach

& Rotmans 2010: 243–244.) Stenvall ja Virtanen (2012: 36) avaavat asiakkuus-

johtamisen käsitettä, joka sisältää strategisen johtamisen, prosessien johtamisen,

innovaatioiden johtamisen ja muutosjohtamisen palvelujen tuotannossa. Hyvän

asiakkuusjohtamisen edellytys on nähdä palvelutarpeet hallinnonrajojen ylityksi-

nä ja kokonaisuuksina sekä asiakas- että työprosesseina. Myös Vuori (2005: 27)

viittasi tulevaisuuden tutkimuksen haasteeksi terveydenhuollon organisaatioiden

sisäisiin prosesseihin ja rakenteisiin keskittymisen, mikä tavoitteena on kehittää

terveyteen lisäarvoa tuottavaa johtamista.

Stenvallin ja Virtasen (2012: 15–18) mukaan tarvitaan hallitsemattoman sosi-

aali- ja terveyspalveluiden kehittämistyön tehokkuuden ja vaikuttavuuden uudel-

leenarviointia kipeästi. Kuntakentällä on turhauduttu kehittämiseen kehittämisen

vuoksi; kehittämisaloitteita tulee joka puolelta, mutta käytännön tuloksia on vai-

kea nähdä. Kehittämishankkeisiin houkuttelee projektirahoitus ja toisaalta pakot-

taa sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädännön uudistus ja poliittiset linjaukset.

Kehittäminen on usein suunnittelukeskeistä, ja uudistusten toimeenpanoon ei enää

panosteta. Hankkeet päättyvät ennen käytännön juurruttamisvaihetta, ja tähän

tarvitaan taas uusia hankkeita. Myös sosiaali- ja terveysalan asiantuntijat ovat

katsauksessaan arvioineet kriittisesti lukuisia lapsiperheiden palveluiden kehittä-

mishankkeita ja suositelleet hankevetoisesta rahoituksesta siirtymään hyvien käy-

täntöjen pysyvään rahoitukseen (Ristolainen ym. 2013: 55). Leponiemen ym.

(2012: 109) mielestä tiukka sidonnaisuus hankkeisiin ja projekteihin voi estää

koordinoidun kehittämistoiminnan eikä ole enää vaikuttavaa. Toisaalta hankeke-

hittäminen edistää parhaimmillaan nopeaa uudistamista, kunhan se joustaa ja

mahdollistaa käytännön tasolta ja asiakastarpeista lähtevän kehittämistyön.

Millainen kehittämistoiminta on sitten vaikuttavaa, jossa implementointi käy-

täntöön onnistuu? Keväällä 2005 valtioneuvosto käynnisti Paras-hankkeen kunta-

ja palvelurakenteiden uudistamiseksi. Tavoitteena alkuvaiheessa oli selvittää, mitä

palveluiden kehittäminen edellyttää palvelurakenteelta tulevaisuudessa. Suunnit-

teluvaiheen loppuarviointi osoittaa, miten toimintakulttuurien erilaisuus on tuonut

vaikeutta ja haasteita kehittämistyöhön. Luottamus ja toimijoiden väliset suhteet

16

näyttivät nousevan tärkeään rooliin osallisuuden ja sitoutumisen näkökulmasta

pyrittäessä uuteen yhteiseen toimintakulttuuriin ja toimintakäytäntöihin. Juuri

tämän vuoksi muutosjohtamisen tulisi olla henkilöstölähtöistä, mikä on vielä

arvioinnin perusteella vähäistä. (Stenvall ym. 2009.) Toisaalta työyhteisölähtöinen

kehittäminen, tukeakseen organisaatiossa tehtäviä uudistuksia, vaatii vahvaa,

aktiivista ja osaavaa henkilöstöä, joka kokee tulevansa aidosti otetuksi mukaan ja

sitoutuu samoihin päämääriin (Vataja 2012: 107). Koska henkilöstölähtöiset ke-

hittämisideat nousevat yleensä arkisen työn tarpeista tai ongelmista ja kehittämis-

hankkeet integroituvat tiiviisti perustehtävään, koetaan niillä olevan hyvät onnis-

tumismahdollisuudet (Leponiemi ym. 2012, Vataja 2012). Työntekijälähtöisessä

kehittämisessä huomioidaan hankealoitteita ja ideoita, kerätään työntekijöiltä

palautetta, osallistetaan ja palkitaan osallistumista kehittämis- ja uudistustyöhön,

kehitetään henkilöstön osaamista ja valmiuksia sekä annetaan palautetta tuloksista

(Stenvall & Virtanen 2012: 192). Parhaimmillaan työyhteisölähtöinen kehittämi-

nen tukee muutosjohtajuutta (Vataja 2012: 107). Loorbach ja Rotmans (2010:

243–244) ovat sitä mieltä, että muutoksen tekijöille, jotka ovat kehittämisen edel-

läkävijöitä, tulee antaa kaikki mahdollinen taloudellinen, organisatorinen, henki-

nen ja juridinen tuki.

Henkilöstön osallistamisen lisäksi kaivataan myös palveluiden käyttäjien nä-

kökulmaa. Palveluiden käyttäjien mukanaolo ei tarkoita vain esimerkiksi tietyn

vastausprosentin saamista käyttäjäkyselyyn. Tulevaisuudessa palveluiden käyttä-

jät täytyy osallistaa monenlaisilla tavoilla terveyspalveluiden kehittämiseen. Täl-

laisen prosessin luominen yhdessä voi olla jo kehittävää. (Tritter & McCallum

2006: 164.) Jäppisen (2011: 161) mukaan kunnan optimaalinen palvelujärjestelmä

vastaa taloudellisiin haasteisiin, palveluiden saatavuuteen ja tyytyväisyyteen.

Käyttäjälähtöisyyttä tulisi parantaa palvelumuotoilun keinoin, mikä lisää kunta-

laisten osallistumista ja vaikutusmahdollisuuksia. Tasavertainen demokraattinen

yhteistyökumppanuus kehittämistyössä kaikkien toimijoiden, mukaan lukien pal-

veluiden käyttäjät, voi avata uusia innovatiivisia palvelumalleja ja ratkaisuja jopa

yhteiskunnan ilkeisiin ongelmiin. Käyttäjälähtöisyys lisää myös henkilöstön työ-

tyytyväisyyttä ja työsuorituksia (Paalberg 2007, Jäppinen 2011). Tritter ja McCal-

lum (2006: 159) arvioivat kriittisesti Suomen alueellista demokratiaa, jonka peri-

aatteessa pitäisi taata kansalaisten osallistuminen päätöksentekoon, mutta sitou-

tuminen on pääasiassa passiivista ja kuntalaisten valta perustuu pelkästään äänes-

tämiseen. Vaikka esityslistat ja pöytäkirjat ovat julkisia, kokoukset ovat yksityisiä

ja potilailla ja yleisöllä ei ole oikeutta osallistua niihin. Potilasjärjestöt sen sijaan

tarjoavat julkista kommunikaatiomahdollisuutta kuntalaisille ja palveluiden tuot-

17

tajille. Heidän osallistumisensa päätöksentekoon on kuitenkin rajoitettu esimer-

kiksi vain osallistumiseen työryhmätyöskentelyyn. Suomalaisilla on vain harvoja

mahdollisuuksia haastaa päättäjien ja ammattilaisten valtaa huolimatta alueellises-

ta demokratiasta.

Erityisiä haasteita sisältyy moniasiantuntijaisen yhteistyön johtamiseen ja ke-

hittämiseen. Epärealistista on kuvitella, että johtaminen sujuu joustavasti ja kuin

itsestään vain tuomalla ammattilaiset yhteen tiimiin tekemään työtä yhdessä.

Ammattilaisten välinen yhteistyö sisältää jakamista, kumppanuutta, keskinäistä

riippuvuutta ja valtakysymyksiä. Vuorovaikutuksen haasteet vielä kasvavat, kun

yhteistyöhön lisätään asiakkaan tai asiakasperheen näkökulma ja rooli. (D’amour

ym. 2005: 126.) Köyhä ammattilaisten välinen yhteistyökumppanuus erilaisuuk-

sineen ja kilpailevine tavoitteineen voi pahimmillaan johtaa targedioihin esimer-

kiksi lastensuojelupalveluissa (Collins & McCray 2012: 139). Toisaalta Lehto-

puun ym. (2012) mukaan henkilöstö näkee moniammatillisen yhteistyön työnteki-

jälähtöisen kehittämisen yhtenä painopistealueena, jossa myös työntekijöillä on

vastuu ”itsensä johtamisesta”. Tarvitaan kuitenkin tutkimusta, koulutusta ja käy-

tännön yhteistyön kehittämistä makro-, meso- ja mikrotasolla päättäjien, koulutta-

jien, kliinikkojen ja asiakkaiden välillä edistämään moniasiantuntijaista yhteistyö-

tä, jossa myös asiakkaalle annetaan tasavertainen yhteistyökumppanin rooli

(D’amouri & Oandasan 2005: 19). Myös Hoodin (2012: 6, 10) mielestä ammatti-

laisten välistä yhteistyötä tarjotaan usein ratkaisuksi yhteiskunnan monimutkaisiin

ja ilkeisiin ongelmiin, joita esiintyy usein lasten palveluissa. Tarvitaan kuitenkin

yhteistyön kriittistä arviointia ja monimutkaisten syy-seuraussuhteiden arviointia,

kun eri professiot asettavat tavoitteita ja suunnittelevat vaihtoehtoisia interventioi-

ta perheelle. Perheen tuki ei saa olla vain rypäs erilaisia interventioita vaan koko-

naisuus, jossa eri toimenpiteiden riippuvuudet on huomioitu. Kiistattomasti mo-

niammatillinen yhteistyö kuitenkin parhaimmillaan vastaa asiakkaiden tarpeisiin

ja palveluiden tehokkuustavoitteisiin. Keskeistä on asiakkaan voimaannuttaminen

olemaan oman elämänsä asiantuntija ja toisaalta ammattilaisten kokemus onnistu-

neesta yhteistyöstä. (Pärnä 2012: 219.) Isoherrasen (2012: 159) mukaan mo-

niammatillisten resurssien tehokas hyödyntäminen vaatii myös professioiden

reviirikiistoista luopumista ja avointa keskustelua. Hän näkee taustalla laajemman

organisaatiokulttuurillisen muutosprosessin, jonka edistämiseen tarvitaan myös

koulutus- ja yhteiskuntapoliittisia ratkaisuja.

Kansainvälisessä vertailussa suomalainen hyvinvointi- ja perhepolitiikka

näyttäytyy perheiden useista näkökulmista positiivisena perhedynamiikkana

(White ym. 2010). Kuitenkin, vaikka lasten, nuorten ja perheiden palveluita on

18

voimakkaasti kehitetty eri tavoin, resursseja vahvistettu ja koulutusta järjestetty jo

yli kymmenen vuoden ajan Suomessa, näyttävät perheiden ongelmat ja lasten ja

nuorten pahoinvointi sekä terveys- ja hyvinvointierot vain kasvavan (Kaikkonen

ym. 2012). Kuusikko-kunnissa eli kuudessa väkiluvultaan suurimmassa kaupun-

gissa (Helsinki, Espoo, Tampere, Vantaa, Oulu, Turku) lastensuojelun asiakas-

määrän kehitys on ollut nousujohteista suhteessa kaupunkien asukasmäärään.

Suurin asiakasmäärän kasvu on ollut lastensuojelun avohuollossa, mutta myös

sijais- ja jälkihuollossa. (Lastensuojelun Kuusikko-työryhmä 2013.) Mannerhei-

min lastensuojeluliiton vanhempainpuhelimen ja vanhempainnetin kirjepalvelun

vuosiraportti kertoo vuorovaikutusongelmista perheiden ja ammattilaisten välillä.

Kynnys avun pyytämiseen on korkea, vaikka perheet ovat huolissaan jaksamises-

taan ja arjen suoriutumisesta. Perheillä oli huonoja kokemuksia ammattiavusta

sekä leimautumisen pelko ja pelko lasten huostaanotosta, jos otetaan yhteyttä. Osa

perheistä koki tuen riittämättömäksi, tylyä ja syyllistävää kohtelua, erimielisyyk-

siä ammattilaisten kanssa ja varsinkin isät eriarvoisuutta. (Mannerheimin lasten-

suojeluliitto 2012.)

Alla oleva suora lainaus erään Oulun kaupungin perhetyötä tekevän työnteki-

jän haastattelusta kuvaa mielestäni hyvin suuren kaupungin perheiden näkökul-

masta joskus hyvinkin pirstaleista palvelujärjestelmää.

…meillä esimerkiksi ku työntekijät sannoo että ku aina puhutaan siitä mo-

niammatillisuuvesta ja perhetyöstä niin sitähän me tehhään ja me ollaan aina

tehty ja siis tehhään edelleenki ja vielä varmaan tehostettu mutta joku…

semmoset tietyt pulmat siinä varmaan toistuu…se semmonen koordinoimat-

tomuus ja … sitä ei oo sitä tilaa tehdä sitä rauhassa niin sit se on semmos-

ta…jotenki se pirstaloituneisuus…jotenki ne hienot ideat ei realisoidu…totta

kai se sitten turhauttaa että joku siinä vaan on että hyvin helposti tulee sitten

tämä, onko se sitten kiireestä vai eri näkökulmat kun katotaan vähä eri näkö-

kulmista sitä asiaa, senkin oon huomannu...sen ihmisen tilannetta…niin sit

tulee helposti se raja-aita et ei kuulu meille tai saataspa pullauttaa sitte toi-

selle puolelle…ollaan niin jumissa…

Työntekijän tavoin voidaan kysyä, miksi hienot ideat eivät realisoidu käytännön

työhön? Lukuisat kansalliset ja kansainväliset tutkimukset aiheesta osoittavat, että

perhepalvelujen kehittämisessä keskeisiä ovat palvelurakenteen kehittäminen ja

palveluketjujen rajapintojen tarkastelu ennakkoluulottomasti, esimerkiksi perus-

ja erityispalveluiden liitoskohta. Tavoitteena tulee olla sosiaali- ja terveystoimen

ja opetustoimen keskinäisen yhteistyön tiivistäminen ja perhepalveluiden moni-

19

asiantuntijaisten yhteistyörakenteiden, toimintatapojen ja työmenetelmien uudis-

taminen. Tämä julkisen sektorin perustyö tulee myös kytkeä monitoimijaiseen

perhepalveluverkostoon. Näin muodostuvat laajat ja monipuoliset palvelukoko-

naisuudet vaativat suunnitelmallisuutta ja koordinointia. Perhetyöhön liittyy myös

vahva yhteistyö eri ammattiryhmien välillä yli sektorirajojen, ja perinteisten käy-

täntöjen uudistaminen vaatii kaikilta toimijoilta omien asenteiden huomiointia

sekä valmiutta muuttaa toimintatapoja ja johtamisen rakenteita. Myös ammatilli-

nen peruskoulutus ja täydennyskoulutus luovat perustan moniasiantuntijaiselle

yhteistyölle. Laaja organisaatiokulttuurillinen muutos tarvitsee tuekseen myös

koulutus- ja yhteiskuntapoliittisia uudistuksia. (D’amouri & Oandasan 2005, So-

siaali- ja terveysministeriö 2005, Heino 2008, Viitala ym. 2008, Isoherranen

2012, Pärnä 2012.)

Pohtiessani tutkimuksen aihetta mietin, miksi valtakunnallinen kehittämistyö

ja moniasiantuntijaisen yhteistyön laaja tutkimusnäyttö taloudellisesta ja inhimil-

lisestä tehokkuudesta eivät johda kuitenkaan käytännön toimintatapojen muuttu-

miseen tai jopa pahimmillaan köyhä ammattilaisten välinen yhteistyö vie inhimil-

lisiin tragedioihin ja kustannusten kasvuun. Mielestäni jokainen sosiaali- ja ter-

veydenhuollon ammattilainen osaa kysyttäessä kertoa itsestäänselvyytenä ammat-

tilaisten välisen yhteistyön ideaalisen sisällön, edut ja hyödyn. Tätä pidän moni-

asiantuntijaisen yhteistyön niin sanottuna valtadiskurssina, jonka totuutta ei ky-

seenalaisteta (Jokinen ym. 1993: 76–77, 89). Juuri tämä ulospääsy valtadiskurs-

sista ja itsestäänselvyyksistä sai minut valitsemaan tähän tutkimukseen menetel-

mäksi Q-metodologian. Tavanomaisilla kyselyillä tai haastatteluilla en mielestäni

olisi päässyt ”murtamaan” valtadiskurssia. Pyrin Q-metodologialla tavoittelemaan

syvällisempää ymmärrystä tutkimusongelmaani ja löytämään niitä diskursseja,

jotka kuvaavat moniasiantuntijaista perhetyötä edistäviä ja estäviä tekijöitä. Q-

metodologian peruskäsitteitä ovat keskusteluavaruus ja väiteuniversumi, jotka

pitävät sisällään laajan aineiston tutkimusaiheesta. Tästä laajasta aineistosta pyri-

tään löytämään tutkittavan aiheen pääulottuvuudet, joiden avulla tiivistetään ja

kerätään kattava tutkimusaineisto. (Aalto 2003b, Webler ym. 2009.) Tutkimuson-

gelmaa miettiessäni ja tutkimusmetodiini liittyen pohdin moniasiantuntijaisen

perhetyön keskusteluavaruuden pääulottuvuuksia, joita tarkastelemalla voisin

etsiä syitä, miksi perhetyö ei aina näyttäydy strategioiden ja tavoitteiden mukai-

sena, tuloksellisena toimintana perheiden, työntekijöiden ja johdon näkökulmista.

Tutkimusaiheen kirjallisuuden ja kenttäkokemukseni perusteella valitsin perhe-

työn keskusteluavaruuden pääulottuvuuksiksi käsitykset ja vuorovaikutuksen,

koulutuksen ja osaamisen sekä rakenteet ja prosessit. Kysymällä perhetyön avain-

20

ryhmiltä heidän subjektiivista näkemystään näistä keskustelun pääulottuvuuksista

pyrin löytämään vastauksia, mitkä tekijät edistävät tai estävät moniasiantuntijaista

perhetyötä.

1.2 Tutkimuksen tarkoitus ja rajaukset

Tutkimuksen tarkoituksena on analysoida sosiaali- ja terveystoimen moniasian-

tuntijaista perhetyötä teoreettisesti ja empiirisesti. Tavoitteena on syventää tietoa

moniasiantuntijaista perhetyötä edistävistä ja estävistä tekijöistä. Rajaan perhe-

työn tässä tutkimuksessa sosiaali- ja terveystoimessa tehtävään yhteistyöhön lap-

siperheiden kanssa. Näin esimerkiksi koulujen tai järjestöjen perhetyö on tämän

tutkimuksen ulkopuolella. Olen kerännyt tutkimusaineiston Oulun kaupungin

sosiaali- ja terveystoimen palvelutuotannosta. Päivähoidon perhetyö on tutkimuk-

sessa mukana, koska aineiston keruuvaiheessa päivähoito kuului vielä Oulun

kaupungin sosiaali- ja terveystoimeen. Nykyisin se sijaitsee hallinnollisesti sivis-

tys- ja kulttuuritoimessa. En rajaa perhetyötä minkään organisaation yksiköissä

tehtävään perhetyöhön, esimerkiksi lastensuojelun tai neuvolan perhetyöhön.

Perhetyöllä tarkoitan tässä tutkimuksessa kaikkea sitä yhteistyötä lapsiperheiden

kanssa, jota tehdään sosiaali- ja terveystoimen peruspalveluissa (esimerkiksi neu-

vola ja kouluterveydenhuolto) ja erityispalveluissa (esimerkiksi lastensuojelu ja

lasten- ja nuorisopsykiatriset palvelut). Moniasiantuntijuudella tarkoitan yhteis-

työkumppanuudessa syntynyttä yhteistä näkemystä lapsiperheiden ja ammattilais-

ten välillä, jossa perhe on tasavertainen oman elämänsä asiantuntija ammattilais-

ten rinnalla.

Tutkimuksen tieteellinen merkitys on monitahoarvioinnin kehittäminen hyö-

dyntämällä tutkimusmenetelmänä Q-metodologiaa kansallisessa terveystieteelli-

sessä tutkimuksessa. Q-metodologian vaiheiden mukaisesti aloitan tutkimuksen

tutkittavan teeman keskusteluavaruuden tarkastelulla. Kokoan sieltä väiteuniver-

sumin, joka sisältää moniasiantuntijaisen perhetyön keskustelun mahdollisimman

laajasti. Tiivistän väiteuniversumin tutkimusteeman pääulottuvuuksia sisältäväksi

väiteotokseksi teoreettisen mallin avulla. Aloitusvaiheessa etsin moniasiantunti-

jaisen perhetyön keskusteluavaruuden pääulottuvuudet. Näiksi muodostuivat

käsitykset ja vuorovaikutus, koulutus ja osaaminen sekä rakenteet ja prosessit.

Rajasin taloudellisen ulottuvuuden tutkimuksen ulkopuolelle, koska halusin kes-

kittyä perhetyön sisällöllisiin ja vuorovaikutuksellisiin asioihin.

Monitahoarvioinnin periaatteita noudattaen seuraava Q-metodologian vaihe

oli löytää tutkimuksen osallistujiksi kaikki ne moniasiantuntijaisen perhetyön

21

avainryhmät, joilla on intressejä tutkittavaan aiheeseen. Näiksi valikoituivat joh-

don ja esimiesten edustajat organisaation eri tasoilta sekä työntekijöiden edustajat

eri ammattiryhmistä sosiaali- ja terveystoimen niistä yksiköistä, joissa tehdään

yhteistyötä lapsiperheiden kanssa. Asiakasperheiden edustajia valitsin siten, että

heillä oli mahdollisimman laajasti kokemusta asioinnista sosiaali- ja terveystoi-

men perus- ja erityispalveluissa. Poliittiset päätöksentekijät rajasin tutkimuksen

ulkopuolelle, koska he eivät tee välitöntä asiakastyötä perheiden kanssa, vaikka

vaikuttavat välillisesti suuresti perhetyön resursointiin.

Tutkimuksen päätavoite on syventää tietoa moniasiantuntijaisen perhetyön

edistävistä ja estävistä tekijöistä. Varsinaiset tutkimustehtävät ovat:

1. Mitä moniasiantuntijuus on perhetyössä?

2. Miten moniasiantuntijainen yhteistyö ilmenee perhetyön käytännöissä?

3. Millaiset tekijät edistävät tai estävät moniasiantuntijaista perhetyötä?

Tuloksia voidaan hyödyntää kehitettäessä sosiaali- ja terveystoimen moniasian-

tuntijaisen perhetyön toimintakäytäntöjä, työmenetelmiä ja koulutusta.

1.3 Tutkimusraportin rakenne

Tutkimus koostuu viidestä pääluvusta. Ensimmäisen luvun johdannossa esitän

tutkimuksen taustan, tarkoituksen ja rajaukset, tutkimuksen tavoitteet ja tutkimus-

tehtävät. Luvussa kaksi avaan moniasiantuntijaista perhetyötä moniasiantuntijai-

sen yhteistyön lähestymistapojen, tiimi- ja verkostotyön sekä yhteistyökumppa-

nuuden näkökulmista ja perhetyötä osana palvelujärjestelmää sekä kehittämisen

kohteena. Luvun lopuksi esitän yhteenvedon tutkimuksen teoreettisista lähtökoh-

dista. Luvussa kolme selvitän tutkimuksen metodologiset lähtökohdat ja tutki-

muksen toteuttamisen, ja luvun lopettaa yhteenveto tutkimuksen toteuttamisesta.

Luvussa neljä kerron tutkimuksen tulokset, joita ovat kolmen faktorin muodosta-

mat erilaiset diskurssit moniasiantuntijaisesta perhetyöstä. Tulososiossa kuvaan

jokaisen diskurssin sisältämän mielipidekokonaisuuden ja diskurssien yhteneväi-

syyden ja erilaisuuden keskenään sekä kaikkien diskurssien sisältämän konsen-

suksen tietyistä teemoista. Luvun päättää yhteenveto tutkimustuloksista. Luvussa

viisi pohdin tutkimuksen tuloksia suhteessa teoreettiseen taustakirjallisuuteen

sekä moniasiantuntijaisen keskusteluavaruuden pääulottuvuuksia ja tutkimusteh-

täviä peilaten. Luku viisi sisältää myös tutkimuseettisen pohdinnan, tutkimuksen

luotettavuuden tutkimusmenetelmän ja luotettavuuden arviointina, johtopäätökset

ja jatkotutkimusehdotukset.

22

23

2 Moniasiantuntijainen perhetyö

Moniasiantuntijainen perhetyö on yhteistyötä, jota tehdään perheen tarpeiden

ympärille syntyneissä työntekijätiimeissä ja laajemmissa yhteistyöverkostoissa.

Hyvän yhteistyön edellytys on yhteistyökumppanuus kaikkien osallistuvien taho-

jen kesken sekä ydin yhteinen käsitys perheen tilanteesta ja tarvittavan tuen ja

avun suunnitelmasta ja arvioinnista. Seuraavaksi määrittelen yhteistyön lähesty-

mistapoja, tiimityötä, verkostotyötä ja yhteistyökumppanuutta. Perhetyötä kuvaan

käytännön toimintatapana ja lakisääteisenä osana suomalaista ja pohjoismaista

sosiaali- ja terveystoimen palvelujärjestelmää. Moniasiantuntijaisen perhetyön

kehittämishaasteita tarkastelen peilaten tutkimukseni keskusteluavaruuden pää-

ulottuvuuksia, joita ovat käsitykset ja vuorovaikutus, koulutus ja osaaminen sekä

rakenteet ja prosessit. Näihin teemoihin päädyin kenttäkokemukseni ja kirjalli-

suuden perusteella. Moniasiantuntijaisen perhetyön hyvä laatu ja asiakaslähtöi-

syys perustuvat yhteistyökumppaneiden hyvään keskinäiseen vuorovaikutukseen,

ammattilaisten laadukkaaseen perus- ja täydennyskoulutukseen ja osaamiseen

sekä selkeisiin organisatorisiin rakenteisiin ja prosesseihin.

Kirjallisuushaut on tehty tietokannoista Medline (Ovid), Cinahl, Sociological

abstracts ja Scopus. Keskeisimmät lähteinä käytetyt tutkimukset olen esittänyt

liitteessä 1.

2.1 Moniasiantuntijainen yhteistyö

Moniasiantuntijaista yhteistyötä voidaan pitää sateenvarjokäsitteenä hyvin mo-

nenlaiselle toiminnalle. Usein tämä mielletään asiakastyöhön, mutta se voi tar-

koittaa kaikkea ihmisten välistä yhteistyötä yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi

(Isoherranen 2005, 14). Moniasiantuntijaista yhteistyötä määritellään useilla eng-

lanninkielisillä termeillä: multi-, inter-, trans-, crossdisciplinary working tai col-

laboration tai multi-, inter- trans-, crossprofessional working tai collaboration tai

multi-agency working. Moniasiantuntijaisen yhteistyön sisältöä kuvaavat myös

englanninkieliset käsitteet sharing, working together, partnership, power, inter-

dependency ja problem-focused process. Termit sisältävät erilaisia määrittelyjä

yhteistyön toiminnallisista tasoista ja sisällöstä. (Watson ym. 2002, D’Amour ym.

2005, Malin & Morrow 2007, Pecukonis ym. 2008, Petri 2010.) Willumsen (2008)

määrittelee tarkemmin vielä ammattilaisten ja organisaatioiden välisiä yhteistyön

eroavuuden ja yhdentymisen asteita, jotka riippuvat muuttuvista ja taustalla ole-

vista tekijöistä. Suomessa puhutaan yleisimmin vain moniammatillisesta yhteis-

24

työstä. Käytetään myös termejä moniasiantuntijainen, monitoimijainen ja monia-

lainen yhteistyö. Nämä määrittelyt eivät yleensä sisällä toiminnan sisällön ja ta-

son kuvausta, vaan liittyvät lähinnä siihen, ketä toimijoita tai tieteenaloja yhteis-

työhön liittyy. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2005, Viitala ym. 2008, Kontio

2010.)

2.1.1 Moniasiantuntijaisen yhteistyön lähestymistavat

Monitieteisessä ja -ammatillisessa yhteistyömuodossa (multidisciplinary/-

professional working / collaboration) kaksi tai useampi eri ammattilainen tai vi-

ranomainen työskentelee yhdessä tai rinnakkain saman esimerkiksi moniongel-

maisen perheen kanssa kuitenkin erillään toisistaan (kuvio 1). Toiminta on siis

yksittäisten eri tieteenaloja edustavien asiantuntijoiden tekemää työtä yhdessä

saman toimeksiannon sisällä. Esimerkiksi perheessä oleva monenlaista tukea

tarvitseva lapsi voi olla kaikkien työn kohteena, mutta palvelut tuotetaan erillisinä.

Kukaan ei kuitenkaan keskity kokonaisuutena lapsen tarpeisiin tai muiden per-

heenjäsenten tarpeisiin eikä asiakasperhe ole mukana palveluiden suunnittelussa.

Tällaisen työn vaikuttavuutta arvioidaan erillisten ammattilaisten asettamien ta-

voitteiden saavuttamisen perusteella. Tulokset voivat vaihdella ja riippuvat siitä,

kenestä viranomaisesta tai ammattilaisesta on kysymys. Koko palveluprosessia ei

arvioi kukaan, vaan se on yksittäisten työntekijöiden oman työskentelyn arviointia,

eikä asiakasperhe ole mukana arvioimassa palveluita. Tasavertainen kumppanuus

perheen kanssa on yleensä alhaista. Dokumentointi on yleensä erillistä, korkein-

taan voidaan laatia toiminnasta yhteinen tiivistelmä. Yhteistyö muiden toimijoi-

den kanssa on harvinaista, ja se jää yleensä perheen itsensä hoidettavaksi. (Wat-

son ym. 2002, Malin & Morrow 2007, Pecukonis ym. 2008.)

25

Kuvio 1. Moniammatillinen yhteistyö (T=toimija, A=asiakasperhe).

Tieteiden tai ammattilaisten välisessä yhteistyön (interdisciplinary/-professional

working / collaboration) lähestymistavassa ammattilaiset ja viranomaiset jakavat

jo informaatiota keskenään ja työskentelevät samojen päämäärien ja tavoitteiden

mukaisesti, mutta vieläkin erillään toisistaan (kuvio 2). Yksittäiset eri tieteenalo-

jen ammattilaiset arvioivat erikseen esimerkiksi lapsen ja perheen tarpeita ja ko-

koontuvat sitten keskenään keskustelemaan huomioistaan ja asettavat toiminnan

tavoitteet. Palvelun painopisteenä on kokonaisvaltainen tuki lapselle juuri hänen

tilanteeseensa räätälöitynä. On kuitenkin epätodennäköistä, että muiden perheen-

jäsenten tarpeita huomioitaisiin tai huomioitaisiin perhettä kokonaisuutena. Perhe

voi olla kutsuttuna kokouksiin tai heidän näkökulmansa on huomioitu mahdolli-

sesti palveluiden suunnittelussa. Jossain määrin myös yhteistyötä on koordinoitu

toimijoiden välillä monitoimijaisissa palavereissa tai ryhmissä. Tässä yhteistyö-

muodossa päätöksiä ja arviointia tuloksista tekevät yleensä johtavat viranomaiset

ja taka-alalle saattaa jäädä toisten hierarkiassa alempien ammattilaisten toiminta.

Perhe ei yleensä ole mukana arvioimassa palveluita. (Watson ym. 2002, Malin &

Morrow 2007, Pecukonis ym. 2008.) Petrin (2010) käsiteanalyysin mukaan ter-

veydenhuollon ammattilaisten ja tieteiden välinen yhteistyö sisältää yhteiset ta-

26

voitteet, päätöksenteon, vastuun ja vallan työskennellä yhdessä niin, että potilaan

hoito-ongelmat voidaan ratkaista.

Kuvio 2. Ammattilaisten välinen yhteistyö (T=toimija, A=asiakasperhe).

Poikkitieteellisessä ja ammattilaisten keskinäisessä yhteistyössä (trans-

/crossdisciplinary, trans-/crossprofessional working / collaboration) jaetaan in-

formaatiota ja osaamista yli perinteisten ammattilaisuus- ja viranomaisrajojen

(kuvio 3). Yhteistyössä toimii yksi tai useampia päätyöntekijöitä, jotka saavat

konsultointitukea toisilta ammattilaisilta tai viranomaisilta. Yhteistyön tavoitteena

on rohkaista eri alojen ammattilaisia työskentelemään tarvelähtöisesti yhteisten

tavoitteiden ja yhteisen järjestelmän piirissä niin, että he vapautuvat perinteisistä

ammattilaisrooleista ja hierarkkisista ammattinimikkeistä. Roolien laajentaminen

vaatii perehtymistä toisen ammattilaisen näkökulmiin ja kieleen. Palveluiden

suunnittelun lähtökohtana ovat koko perheen ja lapsen tarpeet ja toiveet – eivät

olemassa olevat palvelut tai yksittäisten ammattilaisten roolit. Keskinäinen yhteis-

työ laajenee eri asiantuntijoiden osaamisen ja taitojen yhdistämisellä tuottamaan

perheelle kokonaisvaltainen palvelukokonaisuus, joka vastaa perheen vaatimuksia

ja elämäntyyliä eikä toisinpäin. Ydinhenkilö voi olla henkilökohtainen palveluoh-

jaaja, jonka tehtävä on perustaa moniasiantuntijainen perusta ja tuottaa, ohjata ja

koordinoida palveluita lapselle ja perheelle. Perheet nähdään tasa-arvoisina

kumppaneina, jotka asettavat palvelun tavoitteita ja arvioivat haluamiensa ja tar-

vitsemiensa palveluiden laatua. (Watson ym. 2002, Malin & Morrow 2007.)

27

Kuvio 3. Poikkitieteellinen ja ammattilaisten keskinäinen yhteistyö (T=toimija,

A=asiakasperhe).

Taulukkoon 1 on koottu moniasiantuntijaisen yhteistyön lähestymistavat ja niiden

toiminnan sisällön eroavuudet. Monitieteinen tai -ammatillinen yhteistyö on am-

mattilaisten erillistä toimintaa saman asiakaskohteen kanssa. Haasteena on, että

kukaan ei koordinoi kokonaisuutta, ja helposti muodostuu päällekkäistä toimintaa.

Asiakasperhe ei itse ole mukana perhetyön suunnittelussa tai arvioinnissa vaan

kaikkien ammattilaisten työn kohde. Tieteiden tai ammattilaisten välinen työ on jo

tiiviimpää yhteistyötä ammattilaisten kesken. Myös asiakasperhe voi olla mukana

yhteistyökumppanuudessa. Poikkitieteinen tai ammattilaisten ja perheen keskei-

nen yhteistyö kuvataan kaikkein pisimmälle viedyksi yhteistyökumppanuudeksi,

jossa asiakasperhe on tasavertainen asiantuntija ammattilaisten kanssa. (Watson

ym. 2002, Malin & Morrow 2007, Pecukonis ym. 2008.)

28

Taulukko 1. Moniasiantuntijaisen yhteistyön lähestymistavat (mukaillen Watson ym.

2002, Malin & Morrow 2007, Pecukonis ym. 2008).

Määrittely Monitieteinen/

moniammatillinen

yhteistyö

Multidisciplinary /

Multiprofessional

Tieteidenvälinen/

ammattilaisten välinen

yhteistyö

Interdisciplinary /

Interprofessional

Poikkitieteinen/

ammattilaisten ja perheen

keskeinen yhteistyö

Trans- / Crossdisciplinary /

Trans- / Crossprofessional

Perhetyön

suunnittelu

Erillinen Ammattilaisten yhteinen,

asiakasperhe voi olla

mukana

Ammattilaisten ja perheen

yhteinen

Perhetyön

palvelut

Erilliset palvelut Palveluiden integrointia Palveluiden integrointi

yhteistyössä perheen kanssa

Yhteistyö-

kumppanuus

Erillinen Ammattilaisten kesken

yhteistyötä, asiakasperhe voi

olla mukana

Ammattilaisten ja

asiakasperheen keskeinen

kumppanuusyhteistyö

Perhetyön

arviointi

Erillinen Ammattilaisten yhteinen,

asiakasperhe voi olla

mukana

Ammattilaisten ja

asiakasperheen yhteinen

Suomessa kaikkia edellä kuvattuja lähestymistapoja kutsutaan yleisesti moniam-

matilliseksi yhteistyöksi. Tässä tutkimuksessa tarkoitan moniammatillisuudella

vain julkisen sektorin eri ammattiryhmien välistä yhteistyötä tai viitatessani tutki-

jan käyttämään käsitteeseen. Monitoimijaisesta (multi-agency) yhteistyöstä Suo-

messa puhutaan silloin, kun julkisen sektorin ammattilaisten rinnalla verkostoyh-

teistyössä ovat mukana seurakunta, järjestöt, vapaaehtoistyö ja yksityinen palve-

lusektori (Sosiaali- ja terveysministeriö 2005, Viitala ym. 2008). Monitoimijaista

yhteistyötä kuvataan myös useiden eri perhetyön toimijoiden sitoutuneeksi yhteis-

toiminnaksi, jossa kumppanuus perheen kanssa on avainasemassa ja perheellä on

yksi keskeinen palveluiden koordinoija (Watson ym. 2002). Myös Pönkkö (2005)

korostaa kokonaisuuden koordinointia ja vastuiden selkeyttämistä. Perhetyössä

monitoimijainen yhteistyö on moniasiantuntijuutta parhaimmillaan, jossa työn

lähtökohtana on asiakasperhe ja jossa monitieteisyys ja moniammatillisuus, vuo-

rovaikutteinen kommunikointi, roolirajojen ylitykset ja verkostoyhteistyö hyö-

dynnetään perheen parhaaksi mahdolliseksi palveluksi. (Watson ym. 2002, Sosi-

aali- ja terveysministeriö 2005, Malin & Morrow 2007, Viitala ym. 2008.)

Moniasiantuntijaisen yhteistyön haaste perhepalveluissa on vuoro-

vaikutuksellisen ja verkostoituneen kumppanuuskulttuurin luominen. Tämä ei

synny itsestään vaan edellyttää yhteisiä päämääriä ja tavoitteita sekä tasavertaista

29

ja luottamuksellista yhteistyötä. Toimintavaatimus on yleisesti hyväksytty, mutta

käytännössä se vaatii vielä paljon kehittämistä. Parhaimmillaan yhteistyö kirkas-

taa ammattilaisten ydinosaamista ja asiantuntijuutta sekä luo uusia toimintatapoja

ja mahdollisuuksia yhteisiin ratkaisuihin. Perhepalvelutyössä perhekeskeinen

työorientaatio nostaa myös perheen oman asiantuntijuuden esiin omissa asiois-

saan, minkä pitäisi olla ammatillisten toimintakäytäntöjen lähtökohta. Asiakas-

perhe voidaan kyllä kutsua mukaan, mutta tämä ei vielä takaa, että toimitaan per-

hekeskeisesti, ja yhteistyöstä voi muodostua asiakkaalle epämiellyttävä kokemus.

Toiminnan muodon muuttaminen ei yksin riitä, vaan tarvitaan uudenlaisten, ver-

kostokeskeisten työskentelytapojen oppimista. (Sosiaali- ja terveysministeriö

2005, Viitala ym. 2008, Seikkula & Arnkil 2009.)

Moniasiantuntijuus ei näin ollen ole vain ammattilaisten osaamista vaan

kaikkien asianosaisten rooliin liittyvää asiantuntemusta. Moniasiantuntijuus on

myös poikkitieteellistä yhteistyötä parhaimmillaan, jossa yhteistyön lähtökohtana

on perheen osallistaminen jo palveluiden suunnittelussa sekä kaikkien ammatti-

laisten osaamisen ja taitojen yhdistäminen perheen tarpeiden mukaisesti. (Isoher-

ranen 2005, Sosiaali- ja terveysministeriö 2005, Viitala ym. 2008, Seikkula &

Arnkil 2009, Isoherranen 2012.)

Moniasiantuntijuudella tässä tutkimuksessa tarkoitan ammattilaisten ja per-

heen välisessä tasavertaisessa yhteistyökumppanuudessa syntynyttä yhteistä käsi-

tystä perheen tilanteesta ja tarvittavan tuen ja avun suunnitelmasta ja arvioinnista

(kuvio 4).

Kuvio 4. Moniasiantuntijainen yhteistyö (T=toimija, A=asiakasperhe).

30

2.1.2 Tiimityö

Moniasiantuntijainen yhteistyö on tiimityötä. Moniammatillinen tiimi määritel-

lään yleisesti ryhmäksi erilaisen koulutuksen saaneita ammattilaisia, jotka ovat

säännöllisesti yhteydessä toisiinsa koordinoidakseen työtään yhteisen päämäärän

saavuttamiseksi (Øvretveit 1995: 29, Isoherranen ym. 2008: 15). Tiimin yhteis-

työn haasteiksi voi nousta arvojen ja toimintamallien erilaisuus, epäselvä työnjako,

tavoitteiden puuttuminen, koulutuksen ja ammattitaustojen erilaisuus, tiedotuksen

puute ja valtataistelut (Paasivaara & Nikkilä 2010). Delva ym. (2008) luettelevat

edelleen tiimin tehokkuuden esteiksi tiiminjäsenyyteen liittyviä haasteita, kuten

motivaatio, tiiminjäsenten roolien ymmärrys ja hyväksyminen tiimiin, valtakysy-

mykset, kommunikaatio, toisten huomiointi ja tukeminen, toistuvat poissaolot,

liian vähäinen ajankäyttö tiiminmuodostukselle sekä tiimiin sovittelu ja ongel-

manratkaisutaidot. Clark ym. (2007: 593) ehdottavatkin keskustelun avaamista

tiimityön eettisistä näkökulmista, jotka tulisi arvioida yksilön, tiimin ja organisaa-

tion tasoilla. Näitä pohdittavia teemoja ovat esimerkiksi periaatteet, jotka ohjaavat

yleistä käyttäytymistä, ja vakiintuneet käyttäytymismallit organisaation sisällä

yksilöiden kesken ja yhteistyössä. Myös Irvine ym. (2002: 202–207) nostavat

tehokkaan terveydenhuollon ammattilaisten välisen tiimityön vuorovaikutuksen

esteiksi rakenteelliset ja kulttuurilliset esteet. Isoherrasen (2005: 36) mukaan

tiimejä voidaan luokitella niiden keskusteluilmapiirin mukaan. Ristiriitaisessa

tiimissä keskustelu ei suju tasapuolisesti. Toisten asiantuntijoiden kuunteleminen

puuttuu, ja omien mielipiteiden ilmaiseminen on vaikeaa. Tiimissä voi olla koko-

naan vaikenevia asiantuntijoita. Tällainen ilmapiiri voi johtua esimerkiksi tiimin

sisäisestä valtataistelusta. Tiimi voi olla myös keskusteleva, mutta äänessä ovat

vain hierarkiassa korkeammalla olevat asiantuntijat ja alemmalla tasolla olevien

asiantuntijoiden näkökulma ja osaaminen jäävät kokonaan hyödyntämättä. Kon-

formistinen tiimi taas on hyvin yksimielinen keskustelussaan, eikä erilaisia mieli-

piteitä tai näkökulmia esiinny. Holistisen tiimin keskusteluun osallistuvat kaikki

asiantuntijat. Kaikkien näkökulmat perusteluineen tulevat esille, ja näin asiak-

kaasta muodostuu mahdollisimman kokonaisvaltainen näkemys.

Freemanin ym. (2000) mukaan tiimien keskinäinen keskustelu on myös op-

pimista toisilta. Oppimisen kautta moniasiantuntijainen yhteistyö kehittyy ja saa-

daan paras mahdollinen toimintamalli asiakkaiden parhaaksi. Vaikka tiimin toi-

mintaa ohjaavat organisatoriset ja ryhmädynamiikkaan liittyvät ilmiöt, niin myös

tiimin asiantuntijoiden erilaiset käsitykset tiimityöstä vaikuttavat. Ohjaava filoso-

fia oli yleisimmin vallalla lääketieteellisissä työryhmissä. Tiimiä johti korkeim-

31

min koulutettu asiantuntija, jonka mukaan kommunikointi ja informaatio tiimissä

etenivät, ja vaikka alemman hierarkian edustajat eivät tätä välttämättä hyväksy-

neet, he kokivat muutoksen aikaansaamisen liian vaikeaksi. Asiantuntijoiden

roolit nähtiin tehtävinä, ja osaamisen arvostus oli riippuvainen hierarkkisesta

asemasta. Toisilta oppimista koettiin saatavan vain hierarkkisesti saman statuksen

omaavilta jäseniltä. Terapia- ja sosiaalityön alueilla sekä jonkin verran myös hoi-

totyössä muodostui integroituneita tiimejä. Tämän tiimifilosofian mukaan eri

asiantuntijat sitoutuivat yhteiseen hoito- ja terapiatyöhön ja halusivat olla tiimin

jäseniä. He tunnistivat myös tiiminjäsenten tehtäväkohtaisia laajempia roolitulkin-

toja, ja heillä oli valmiuksia tehdä roolirajojen ylityksiä. Toisten asiantuntijoiden

työpanosta arvotettiin tasapuolisesti. Keskustelu oli monipuolista ja kaikkien

näkökulmat huomioivaa, mikä tuotti parhaan mahdollisen ymmärryksen potilaasta.

Kaikki asiantuntijat kokivat oppivansa toisiltaan. Elektiivinen filosofia oli ylei-

simmin vallalla mielenterveyspalveluissa. Tiimityö oli pääasiassa yhteistyötä

tarvittaessa, mutta muulloin asiantuntijat työskentelivät pääasiassa itsenäisesti.

Ilmapiiri oli eristäytynyttä, mikä ei mahdollistanut kokonaisvaltaista potilaan tilan

ymmärrystä. Roolit olivat selviä ja määriteltyjä, mikä teki mahdottomaksi roolira-

jojen ylitykset. Keskustelu oli suppeaa vain toisten informoimista, ja oppimista

saatiin vain oman hierarkkisen statuksen tasolta tai ylempää.

Tiimityöhön liittyy myös tiiminjäsenten viralliset ja epäviralliset roolit. Iso-

herranen (2005) näkee rooleissa kaksi ulottuvuutta, tehtäväkeskeinen ja sosio-

emotionaalinen. Epävirallisilla rooleilla, jotka perustuvat persoonallisuuden piir-

teisiin, käyttäytymiseen ja tapoihin, on suurempi merkitys sosioemotionaalisella

alueella. Viralliset roolit perustuvat taas tiiminjäsenen koulutukseen ja ammat-

tinimikkeeseen tai tehtävään ryhmässä.

Farrel ym. (2001) esittävät, että tiimin epävirallinen roolirakenne on riippu-

vainen tiimikulttuurin normittomuudesta. Tiimi kehittyy asteittain muodostumis-

vaiheen normittomuudesta myrskyvaiheen kautta normittumisen ja toiminnan

vaiheeseen. Alkuvaiheen epävirallisia tiimirooleja ovat esimerkiksi supermies,

ihmenainen, tyranni, syntipukki, rauhanrakentaja ja pelle. Muodostumisvaiheen

normittomuudelle, joka voi johtua uudesta muodostuvasta tiimistä, tiimin johta-

juuden vaihdosta tai monen tiiminjäsenen vaihtumisesta, on tyypillistä hämmen-

nys ja yhteisymmärryksen puute tiimin tehtävästä, käytännöistä ja toisten rooleis-

ta. Tiimin johtava jäsen, yleensä hyvin koulutettu asiantuntija, voi tässä vaiheessa

ottaa tiiminjohtajan aseman, ja muut ammattilaiset sopeutuvat tähän. Hänestä voi

tulla tiimin ”supermies” tai ”ihmenainen” tai vaihtoehtoisesti ”tyranni” riippuen

hänen persoonallisista ominaisuuksistaan. Tähän vaiheeseen liittyy myös ”johta-

32

jan apulaisen” rooli, ja siinä henkilö mielistelee johtajaa vähentääkseen jännitteitä.

Myrskyvaiheeseen liittyy tiimin valtataistelut ja erilaiset näkemykset tiimin tehtä-

västä ja toiminnasta. Konflikteja voidaan vältellä ja jännitteet voidaan ilmaista

passiivisella muutosvastarinnalla tai takanapäin valittamisella. Tyrannin rooli on

erittäin merkittävä tässä vaiheessa, ja itse asiassa konfliktit fokusoituvat paljolti

hänen käyttäytymiseensä. Avoin konflikti nousee pintaan, jos tiimin sisältä nousee

koetun vääryyden ja suuttumuksen ”äänitorvi” haastamaan tyrannin auktoriteettia.

Myös muita epävirallisia rooleja nousee esiin jännitteiden nousemisen myö-

tä. ”Rauhanrakentaja” käyttää paljon aikaa valituksien kuunteluun, sovitteluun ja

tiiminjäsenten itsetunnon korjaamiseen yhteenottojen jälkeen. ”Pelle” yrittää

hälventää jännitteitä huumorilla ja nokkeluudella. ”Kutsujen emäntä” tuo tarjotta-

vaa kokouksiin, järjestää kutsuja ja työympäristöä viihtyisämmäksi estääkseen

henkilöiden yhä kasvavaa vieraantumista toisistaan. Tiiminjäsenenä taitamaton-

ta ”syntipukkia” syytetään tiimin toimimattomuudesta. Normittumisvaiheessa

tehokkaan johtajuuden, konsultoinnin, avoimen keskustelun ja neuvottelun kautta

päästään luomaan tiimille normit ja yhteinen päämäärä, mistä rakentuu tiimin

kulttuurillinen perusta. Viimeisessä toiminnan vaiheessa normittomuus on alhais-

ta, tiimiä ohjaa yhdessä luotu kulttuuri, tiiminjäsenet työskentelevät sykleittäin

välillä kokoontuen tarkastelemaan tiimiprosessia, selvittävät konfliktit, kun niitä

esiintyy, ja juhlivat saavutuksia. Tiimin johtajuus vaihtuu kulloinkin selvitettävä-

nä olevan pulman parhaan asiantuntijuuden omaavalle jäsenelle eikä karisman tai

hierarkkisen statuksen mukaan, ja tiimin jäsenten roolit määräytyvät kunkin

osaamisen ja taitojen perusteella. Aikaisemmista epävirallisista rooleista muodos-

tuu kollegiaalinen yhteenliittymä, jossa tiimin jäsenet ovat suhteellisen tasavertai-

sia. Huolimatta tästä tiimin kehittymisestä koulutus ja hierarkkinen status voivat

kuitenkin vaikuttaa siten, että korkeammin koulutetut omaavat merkittävämmän

aseman kuin muut tiimin jäsenet.

Myös Isoherrasen (2005: 40) mukaan tiimiin voi kehittyä tiukka normi, joka

estää moniasiantuntijaisen yhteistyön. Hierarkkisessa tiimissä vain pari asiantunti-

jaa voi olla äänessä muiden kuunnellessa, tai konformistisessa tiimissä kukaan ei

lausu eriävää mielipidettä. Lichtenstein ym. (2012) ovat myös sitä mieltä, että

poikkitieteellisen hierarkkisen tiimin alemman statuksen omaavien jäsenten tu-

kahduttaminen johtaa huonosti toimivaan ja tehottomaan toimintaan. Parhaimmil-

laan moniammatilliset tiimit mahdollistavat työntekijöiden vahvuuksien ja kiin-

nostuksen hyödyntämisen, jonka mukaan tehtävät tiimissä tulisi jakaa. Näin tiimi-

työ tuottaa uusia työmenetelmiä, ajatusmaailma laajenee sekä työtavat muuttuvat

ja monipuolistuvat. (Tanninen ym. 2005.)

33

Tiimityötä pitää myös johtaa. Vaikka tiimi olisi kuinka itseohjautuva, siihen

muodostuu tiiminjohtaja, vaikka häntä ei olisi muodollisesti valittukaan johtajan

rooliin. Myöskään tiimin kilpailua tai professioiden konflikteja ei voida välttää

sillä, että ei määritellä johtajan roolia. (Fletcher 2008.) Øvretveit (1995: 186–187)

luokittelee tiimien kolmenlaista johtamistyyppiä. Ensimmäisen mallin mukaan

puheenjohtajana toimii usein yksi henkilö vain määräajan ja vaihtuu sitten. Pu-

heenjohtajuutta voidaan myös kierrättää. Tämäntyyppisen johtajuuden tehtävänä

on johtaa tiimikokouksia ja vastuu rajoittuu siihen. Toinen johtajuustyyppi on

tiimin koordinaattori, joka johtaa tiimin kokouksia, mutta on vastuussa tiimin

ulkopuolella omalle esimiehelleen tai muulle ulkopuoliselle ryhmälle. Vastuu

rajoittuu toimimiseen tietyllä toimintaperiaatteella. Kolmas johtajuustyyppi on

tiimin toiminnanjohtaja, joka hoitaa johtajuutta omana työnään ja on vastuussa

omalle esimiehelleen. Hänellä on edellisiin johtajatyyppeihin verrattuna enemmän

valtuuksia, ja hän voi esimerkiksi päättää tiimin toimintaperiaatteista ja hyväksyä

tiimin jäseniä.

Autoritäärinen tiimin toiminnanjohtajuus ei näytä olevan Molyneuxin (2001)

mukaan hyvän tiimityön ominaisuus. Hyvin toimiva tiimityö ei tarvitse jäykkiä

kriteereitä eikä tiukkaa ohjeistusta. Positiivisen hyvän tiimityön edellytykset ovat

hänen mielestään henkilöstön persoonalliset ominaisuudet ja sitoutuminen tiimi-

työhön. Työntekijöiden saavutettua ”ammatillisen aikuisuuden” he ovat mukautu-

via, sopeutuvia, joustavia ja avoimia jakamaan kokemuksiaan ja osaamistaan

muiden kanssa. Ratkaisevan tärkeää on tiimin välinen kommunikaatio, mikä vaa-

tii säännöllisiä kokouksia ja palavereita, joissa keskustellaan paljon, suunnitellaan

työtä koko tiimin sekä myös potilaiden ja asiakkaiden kanssa. Tiimillä tulee myös

olla mahdollisuus ja vapaus kehittää ja muokata luovasti omia työmenetelmiä

juuri omalle tiimille sopivaksi. Myös Lichtenstein ym. (2012) ovat samaa mieltä

ja ehdottavat organisaatioiden rakenteisiin muutoksia ja perinteisestä tiimin lääkä-

rijohtajamallista luopumista. Tiimin johtajuuden tulisi perustua pätevyyteen eikä

ammattiin. Hyvä tiimin johtaja edistää avointa ja voimaannuttavaa kommunikoin-

tia ja ehkäisee hierarkkisia vuorovaikutussuhteita. Tutkijoiden mukaan tällä on

yhteys tiimin vaikuttavuuteen.

2.1.3 Verkostotyö

Verkostomaisessa työssä on työskennelty jo siitä lähtien, kun moniammatillinen

järjestelmä on muodostunut. Verkostoyhteistyö ei kuitenkaan suju useinkaan toi-

votulla tavalla. Verkostoyhteistyön suunnittelun ja arvioinnin lähtökohtana on

34

koko palveluketjun koordinointi ja tuntemus. Eri alueiden ja asiakkaiden tarpeet

tulee tunnistaa sekä tuntea eri palveluntuottajien tarjoamat palvelut. Koko palve-

luketjun vahvuus on sitä tukeva yhteistyöverkosto. (Øvretveit 1995, Pönkkö

2004). Seikkulan ja Arnkilin (2009) mielestä koulutus ja hyvät käytännöt edistä-

vät ja tukevat toimintaa, mutta erityisesti yhteistyötä tulisi pohtia monitoimijaisen

kohtaamisen dialogeina ja erityisesti asiakas huomioiden.

Tärkeintä tässä kokonaisuudessa on, että asiakasperheelle olisi nimettynä ko-

konaisjärjestelyistä vastaava henkilö. Hän hoitaa yhteydet työntekijöihin ja koor-

dinoi palveluita eri vaiheissa, tai koordinaatiohenkilö voi vaihtua palveluketjun

eri vaiheissa. Vastuuhenkilö voi itse osallistua myös palveluiden tuottamiseen, tai

vastuuhenkilöt voivat muodostaa oman erikoistuneen tiiminsä. Ihanteellisinta

hoidon jatkuvuuden ja asiakaslähtöisyyden näkökulmasta olisi, jos perheelle voi-

taisiin taata oma koordinaatiosta vastaava henkilö koko palveluprosessin ajaksi.

(Øvretveit 1995: 97.) Myös Jaatinen ym. (2003) ovat sitä mieltä, että kokonaisuu-

den hallinnan ja asiakkaan luottamuksen saavuttamiseksi palveluita tulisi koordi-

noida yksi keskeinen henkilö. Varsinkin lasten, nuorten ja perheiden hämmentä-

vän monimutkaisiin tai joskus umpikujiin johtaviin tilanteisiin on kehitetty ver-

kostotyön interventiona ennakointidialogi, joka on keino toteuttaa kaikkien yhtei-

siä verkostokokouksia niin, että osanottajat löytävät tapoja koordinoida yhteis-

toimintaansa. Verkostokokouksissa käytetään ulkopuolista työparia vetäjinä, joilla

ei ole kytköksiä käsiteltävään asiaan. Tärkeintä työmenetelmässä on positiivien

tulevaisuuteen tähtäävä ote ja kuulluksi tuleminen sekä toisten kuuleminen, mikä

voi vaikuttaa voimaannuttavasti. (Seikkula & Arnkil 2009.)

Tanninen ym. (2005) näkivät moniammatillisella tiimi- ja verkostotyöllä

mahdollistuvan varhaisen puuttumisen perheiden ongelmatilanteeseen. Perhettä

pystyttiin tukemaan kokonaisvaltaisesti ja perhe saatiin nopeasti sen tarpeiden

mukaisiin palveluihin. Avoin vuorovaikutus kaikkien yhteistyötahojen kanssa

osallisti myös perheen itsensä yhteistyöhön.

Verkostoyhteistyössä on myös haasteita, jotka voidaan hoitaa hyvällä suunnit-

telulla ja yhteisillä toimintaperiaatteilla. Yleisimmin nostetaan yhteistyön esteeksi

ajanpuute. Tällöin ei ehditä suunnitella yhteistyönrakenteita, kuten viestintää,

kirjaamisia ja säännöllisiä kokouksia ja palavereita, jolloin yhteistyö hankaloituu

entisestään. Koko verkoston pitäisi ymmärtää, että yhteistyö helpottaa jokaisen

ammattilaisen työtä ja tuottaa vaikuttavampaa asiakastyötä. Yhteistyön rakentei-

den suunnitteluun käytetty aika säästää moninkertaisesti myöhempää työtä. Ver-

kostossa voi toimia useita osa-aikaisia työntekijöitä, jolloin osallistuminen työs-

kentelyyn on vähäisempää kuin kokoaikaisilla työntekijöillä. Näissä tapauksissa

35

on tehtävät jaettava suhteessa käytettävään aikaan ja yhä tärkeämpää on pitää

yhteistyökokouksia, että kaikki pysyvät ajan tasalla tiedostuksessa. Hyvin suuret

verkostot (yli viisitoista jäsentä) eivät enää ole tehokkaita, ja yhteisen ajan löytä-

minen voi olla haasteellista. Myös asiakasperheen näkökulmasta suurten yhteis-

työkokousten anti voi jäädä vähäiseksi. (Øvretveit 1995.) Pahimmillaan tämä voi

johtaa siihen, että suuri työryhmä ratkaisee viranomaistyönä asiakkuuden ongel-

mia, mutta itse asiakkaan ongelma jää ratkaisematta (Kokko 2003).

Palveluketjussa asiakasväestö voi olla erilainen eri ammattilaisilla ja vähentää

yhteydenpitoa. Yleensä suurissa organisaatioissa eri ammattilaisilla on myös eril-

liset toimitilat, jolloin yhteistyötä varten tarvitaan aina erillisiä järjestelyitä. Näi-

hin ongelmiin ratkaisuna voisi olla esimerkiksi alueellinen työskentely. Suurimpia

esteitä yhteistyölle aiheuttavat epäselvät roolit ja epätietoisuus tapausten koor-

dinoinnista. Yleisimmin selvitetään asiaa kysymällä asiakasperheeltä muiden

ammattilaisten osallisuudesta, mutta tämä on ehkä jo vaatinut turhan ylimääräisen

käynnin tai yhteydenoton asiakkaaseen. Tehokkaampaa olisi sopia vastuuhenki-

löstä, joka koordinoisi toimintaa. (Øvretveit 1995: 262–269.) Seikkulan ja Arnki-

lin (2009) mukaan mitään yhteistyöverkostoa ei tulisi järjestää ilman asiakasper-

heen läsnäoloa. Pelkkä asiakkaan mukaan kutsuminen ei vielä riitä, vaan ammatti-

laisten toimintatapa tulee myös olla asiakaskeskeinen. Heidän mielestään myös

asiakkaan läheisverkosto tulee kutsua mukaan tuomaan oma näkemys ja panos

ongelmien ratkaisuun. Näin saavutetaan todellista yhteistä, jaettua moniasiantun-

tijuutta ammattilaisten ja maallikoiden kesken.

Tärkeää on myös kunkin ammattilaisen tiedotus muille yhteistyökumppaneil-

le omasta toiminnasta. Erilaiset toimintaperiaatteet tuovat ongelmia yhteistyöhön.

Näistä pitäisi pystyä sopimaan verkostossa, koska tehokas työskentely edellyttää

yhteisiä tavoitteita ja toimintaperiaatteita. Palveluketjun eri ammattilaiset vastaa-

vat myös eri esimiehille toiminnastaan. Tämä edellyttää myös eri toimialojen

johdoilta yhteisiä sopimuksia ja suunnitelmia. (Øvretveit 1995: 262–269.)

Tiimi- ja verkostotyöskentely vastaa aikamme haasteisiin vallan ja vastuun

siirtymisellä organisaation alemmille tasoille kohti tasa-arvoisempaa työkulttuuria.

Suuren organisaation ongelmana voi olla byrokraattisen päätöksenteon hitaus

estämässä joustavaa asiakastyötä. Tiimit ja verkostot mahdollistavat asiakkaan

hoitopolun tarkastelun yli sektori- ja hallintorajojen, mikä vaatii tehokasta tiedo-

tusta, tiedonsiirtoa ja sopimuksia päällekkäisen työn ja resurssien tuhlauksen

välttämiseksi. (Isoherranen ym. 2008: 87.) Verkostomaiset työskentelytavat haas-

tavat myös perinteiset asiantuntijajärjestelmät pohtimaan tasa-arvoisuutta suhtees-

sa asiakasperheisiin. Ammattilaiset ovat olleet korkeammassa asemassa auttamis-

36

tilanteessa ja valtasuhteissa. Asiakkaan ja ammattilaisen asemat muuttuvat, mutta

peruslähtökohtana on edelleen, että asiakas hakee tai lastensuojelutilanteissa voi

olla pakotettu hakemaan apua pulmiinsa ja ammattilainen vastaa siihen perusteh-

tävänsä tai ammatinharjoittamisensa puitteissa. Dialoginen verkostotyö ei sinäl-

lään poista valtasuhteita, mutta kaikkia osapuolia sitouttava tuloksellinen verkos-

toyhteistyö edellyttää pohtimaan dominoivan hallinnan käyttöä. (Seikkula & Arn-

kil 2009.)

2.1.4 Yhteistyökumppanuus

Yhteistyökumppanuutta on säännelty Suomessa lailla. Kunnan tehtäviin kuuluu

pyrkimys edistää kunnan asukkaiden hyvinvointia, osallistumis- ja vaikuttamis-

mahdollisuuksia ja kestävää kehitystä alueellaan (Kuntalaki 365/1995). Yhteis-

toimintavelvoitteita hallinnonalojen yhteistyölle sekä velvoitteita lasten vanhem-

pien kanssa tehtävälle yhteistyölle sisältyy myös sosiaali- ja terveydenhuollon

lainsäädäntöön (Terveydenhuoltolaki 1326/2010, VNa 338/2011, Valtioneuvoston

asetus neuvolatoiminnasta, koulu- ja opiskeluterveydenhuollosta sekä lasten ja

nuorten ehkäisevästä suun terveydenhuollosta, Erikoissairaanhoitolaki 1062/1989,

Nuorisolaki 72/2006, Liikuntalaki 1054/1998, Perusopetuslaki 628/1998, Laki

lasten päivähoidosta 36/1973, Lastensuojelulaki 417/2007, Lukiolaki 629/1998,

Laki ammatillisesta koulutuksesta 630/1998, Päihdehuoltolaki 41/1986). Vaikka

nämä lainsäädännön yhteistyövelvoitteet ovat olleet jo vuosikymmeniä olemassa,

rakenteellisia ratkaisuja tai työmenetelmiä käytännön yhteistyön tekemiseen on

painotetummin ryhdytty kehittämään vasta viime vuosina. (Viitala ym. 2008.)

Myös lait ja asetukset terveydenhuollon ammattihenkilöistä ja potilaan asemasta

ja oikeuksista (Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä 1994/559 ja asetus

1994/564, Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 1992/785) määrittelevät yhteisiä

vastuita ja velvollisuuksia yhteistyökumppanuudessa. Tavoitteena on helpottaa

terveydenhuollon ammattihenkilöiden yhteistyötä ja tarkoituksenmukaista käyt-

töä. Terveydenhuollon ammattihenkilöillä on velvollisuus laatia ja säilyttää poti-

lasasiakirjat sekä pitää salassa niihin sisältyviä tietoja. Yhteistyön esteeksi on

usein tarjottu tätä salassapitovelvollisuutta, mikä säilyy ammatinharjoittamisen

päättymisen jälkeenkin. Toimintaan tulee kuulua avoimuus, eikä potilaan selän

takana saa toimia. Mahdollisuuksien mukaan potilaan tulee olla aina läsnä, kun

hänen asioitaan käsitellään. Tiedonsiirtoon on kysyttävä aina lupa (Pennanen

2008: 194–199).

37

Myös perhetyön kumppanuuden määrittelyssä kuten yleensä terveydenhuol-

lossa on kyse yhteisestä vastuunotosta ja tähän luoduista yhteisistä toimintaedel-

lytyksistä. Keskeistä on yhteinen visio pyrkimyksille, yhteisesti asetettu tavoite,

sopiminen, yhteistyö ja keskinäinen luottamus. Kumppanuus voidaan nähdä yh-

teisten voimavarojen kokoamisena ja toiminnan koordinoimisena, mikä edellyttää

verkostoivia yhteistyörakenteita. Kumppanuus-käsite koostaa lapsi- ja perhepal-

velujen kokonaisuuden ja sovittaa yhteen eri toimijoiden tekemän työn ja osaami-

sen. Kumppanuus-käsite voimistaa myös kansalaisyhteiskunnan merkitystä hy-

vinvoinnin edistämisessä. Yhteistyösuhteena kumppanuus toimii, kun siitä on

sovittu suullisesti tai kirjallisesti tai se perustuu rakenteellisiin ratkaisuihin. (Viita-

la ym. 2008: 25, Petri 2010: 79). Kumppanuussopimuksien laatiminen on vielä

kuitenkin harvinaista Suomessa (Halme ym. 2012: 45.)

Yhteistyökumppanuus perheiden kanssa, joiden lapsilla on monenlaisia pit-

käaikaissairauksia ja arkielämän ongelmia, on erityisen tärkeää ja haasteellista.

Terveydenhuoltojärjestelmällä on hyvät valmiudet toimia akuuteissa tilanteissa,

mutta pitkäaikaissairauksien hoidossa ja tuessa tarvitaan erityisesti integroituneita

palveluita, jotta yhteistyökumppanuus toimii perheiden kanssa. (Murphy ym.

2011.) Collinsin ja McCrayn (2010) mukaan lasten ja nuorten palveluissa merkit-

täviksi haasteiksi nousivat erilaisuus ja kumppanuudessa työskentely sekä kilpai-

levat tarkoitukset ja tavoitteet. Yhteistyölle on myös tärkeää tunnistaa perheen

oma terveyskäsitys huomioiden perheen jäsenten erilaisuus. Perheen kyky käsitel-

lä koko perheeseen liittyviä kysymyksiä, tuen tarpeen tunnistamistaidot ja huoleh-

timisvastuun jakautuminen voivat vaihdella. (Häggman-Laitila & Pietilä 2007.)

Toisaalta suomalaisessa yhteiskunnassa on lapsiperheiden hyvinvointipalveluiden

rakenteita, yhteistyö- ja toimintamalleja, jotka hyvin toimiessaan mahdollistavat

perheen vaikeidenkin ongelmien, kuten synnytyksen jälkeisen masennuksen tai

perheväkivallan tai lasten kaltoinkohtelun, tunnistamisen (Tammentie ym. 2009,

Inkilä ym. 2013, Tammentie ym. 2013, Paavilainen & Flinc 2013). Tärkein

kumppanuusyhteistyön edellytys on luottamuksellisen suhteen rakentaminen

ammattilaisten ja asiakasperheen välille, mikä vaatii riittävästi aikaa ja ammatti-

laisten valmiuksia yhteistyöhön sekä asiakasperheen asennetta ottaa apua vastaan.

Silloin vaikeitakin ongelmia uskalletaan rohkeasti ottaa esille ja palvelujen tarve

ja tarjonta kohtaavat vaikuttavaksi tueksi perheelle. (Häggman-Laitila 2002,

Häggman-Laitila & Pietilä 2007.) Tärkeää on myös pohtia, miten ammattilaiset

puhuvat vanhemmille. Yksi tärkeimmistä, mutta vähemmän tutkituista aiheista on

kommunikaatiotaidot, jotka vaikuttavat perheen sitoutumiseen palveluihin ja

ohjauksen vastaanottamiseen ammattilaisilta (Forrester ym. 2007). Blau ym.

38

(2010) esittivät keinoja, joilla saadaan aikaan positiivisia tuloksia sijoitettujen

nuorten, heidän perheidensä, palveluntuottajien, virkamiesten ja päättäjien kesken.

Yhteistyökumppanuutta lisääviä tekijöitä olivat perheiden ottaminen kokemusasi-

antuntijoina mukaan kehittämisohjelmiin, toimintakäytännöt, joissa osallistetaan

perheet ja nuoret mukaan, perheystävällisten olosuhteiden luominen ja koulutus-

ja oppimismahdollisuuksien luominen perheenjäsenille, perheiden tukeminen

pysymään tukipalveluiden piirissä, perheenjäsenten ja nuorten osallistaminen

työryhmätyöskentelyyn, hyvien käytäntöjen tai näyttöön perustuvien toimintamal-

lien käyttöönotto ja dialogin edistäminen perheiden, nuorten, virkamiesten, sijais-

organisaation, yhteisön ja kansalaisten välillä sekä toimintapolitiikoiden ja -

käytäntöjen ja rahoitusmuotojen toimeenpano.

Yhteistyösuhde muodostuu organisaatioiden, palveluiden, toimijoiden ja

myös yksilöiden välille. Toimintakulttuurin on silloin muututtava ja uudistuttava

vuorovaikutteiseen yhteistyöhön perustuvaan ajattelutapaan ja ammatilliseen

orientaatioon. Työotteen tulee olla perhelähtöistä ja moniasiantuntijaista. Kump-

panuus nimenomaan saa aikaan yhteistä moniasiantuntijuutta, jossa eri ammatti-

ryhmien ammatillisuus ja osaaminen nivoutuvat yhteen muiden toimijoiden

osaamisen kanssa. Kumppanuuden keskeisenä toimijana on itse perhe, joka on

asiantuntija itseään koskevissa asioissa. Näin kumppanuus yhteisöllisyyden ra-

kentamisena korostaa perheiden osallisuutta toimintaan, sen toteuttamiseen ja

kehittämiseen. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2005, Viitala ym. 2008.)

2.2 Perhetyö

Perhetyö esiintyy puheessa kaikkien tuntemana ja luonnollisena työskentelytapa-

na perheiden kanssa. Perhetyön käytännöt ovat kuitenkin hyvin kirjavia, ja kuvaus

perhetyöstä voi olla hyvin yleisluontoista tai toisaalta hyvin tarkkaa ja yksityis-

kohtaista. (Heino ym. 2000.) Perhetyön yhteydessä voidaan puhua myös hoito-

työn käsitteistä perhekeskeinen tai perheisiin liittyvä hoitotyö (family focused

care, family-centered care, family-related care) tai perhehoitotyö (family nursing

tai family health care nursing), mutta käsitteet eivät ole tarkkaan määriteltyjä

suomen kielessä. Myös käsite perhe voi saada erilaisia merkityksiä, jos sen mää-

rittelyä laajennetaan biologisen ja lainmukaisen määrittelyn lisäksi esimerkiksi

yksinasuviin, joiden tilanteeseen voivat suuresti vaikuttaa läheiset ystävät tai

naapurit. (Åstedt-Kurki 2010.) Perhehoitotyön näkökulma on myös tärkeä yleensä

hoitotyössä, jossa yksilön terveys ja hoito liittyvät aina taustalla olevaan perheyh-

teisöön ja päinvastoin (Tomlinson & Åstedt-Kurki 2008, Åstedt-Kurki 2010).

39

Friedmann (1989) määrittelee perhehoitotyötä kolmella tasolla. Yksilökeskeisessä

perhehoitotyössä perheenjäsen kohdataan osana perheyhteisöään, joka voi tukea

hoitotyötä. Hoidon kohteena on yksilö, mutta muistakin perheenjäsenistä voi tulla

asiakkaita esimerkiksi hoitotyöhön osallistumisen kautta. Seuraavalla perheen-

jäsenten välisellä tasolla hoitotyön kohteena on koko perhe, mikä vaatii tietoa

esimerkiksi perheen dynamiikasta, päätöksenteosta ja perheenjäsenten rooleista.

Kolmas perhehoitotyön taso on perhesysteeminen hoitotyö, jossa koko perhe

nähdään rakenteellisena ja toiminnallisena systeeminä osana laajempaa ympäris-

töään. Duhamel (2010) ehdottaa nimenomaan kehittämään perhesysteemistä hoi-

totyötä edistämällä ja vahvistamalla teorian, tutkimuksen ja käytännön toiminnan

synkronointia.

Perhetyö on ideologialtaan perhekeskeistä toimintaa, jota voidaan soveltaa

kaikkeen inhimilliseen toimintaan. Perhekeskeinen toiminta on yläkäsite perhe-

hoitotyölle tai perhekeskeiselle hoitotyölle. (Hakulinen ym. 1999.) Rantalan

(2002) mukaan perhekeskeisen toiminnan ulottuvuudet ovat koko perheen huo-

mioiminen, perheen asiantuntijuuden kunnioittaminen, tiedon ja vastuun jakami-

nen sekä vanhempien mielipiteen kysyminen. Työn suunnittelulla ja perheen tar-

peista lähtevillä yksilöllisillä tavoitteilla ja hoitotyöllä pyritään perheen hyvin-

vointia lisäävään vaikuttavaan työhön. Perhetyö peruspalveluissa on ennalta eh-

käisevää perhetyötä, jossa perhettä autetaan saamaan esille omat voimavaransa ja

tukiverkostonsa, esimerkkinä neuvolan tai päivähoidon perhetyö ja kotipalvelu.

Lapsiperheet tarvitsevat monenlaista terapeuttista ja sosiaalista tukea muun muas-

sa vanhemmuuteen, lasten kasvatukseen ja hoitoon, parisuhdeongelmiin ja sosiaa-

liseen verkostoon (Häggman-Laitila 2003, Walker 2003). Pelkonen ja Hakulinen

(2002) määrittelevät voimavaroja vahvistavassa mallissa perhehoitotyöhön per-

heestä itsestään lähtevää voimaantumisprosessia. Tämä mahdollistuu, kun perhet-

tä tuetaan voimaannuttavilla työmenetelmillä luottamuksellisessa ja kumppanuu-

teen perustuvassa yhteistyösuhteessa. Prosessin tärkein tekijä on toimiva ja luot-

tamuksellinen yhteistyösuhde, minkä ennakkoehtoina ovat sekä perheen että ter-

veydenhoitajan senhetkinen voimavaraisuus kuormittavien ja voimia antavien

tekijöiden suhteessa. Terveydenhoitajien työtilanteen tulee olla riittävästi resurs-

soitu, jolloin he jaksavat paneutua lapsiperheiden asettamiin haasteisiin. Työhön

tarvitaan ammatillista ja sosiaalista tukea sekä myös arvostusta ja tukea johdolta.

(Kuorilehto & Paasivaara 2008). Perhekeskeinen työ edellyttää syvällistä ymmär-

rystä perheen terveyden merkityksestä monesta eri näkökulmasta. Terveysnäkö-

kulma perhesysteemissä riippuu perheen biopsykososiaalisista tekijöistä sekä

taustalla vaikuttavista kokemuksista terveydenhuollon kanssa. Perheen sitoutu-

40

mista ja luottamusta tarjottuun tukeen edistävät työmenetelmät, joissa tunniste-

taan perhettä rasittavat tekijät ja jotka lisäävät osaamista perheen luottamuksen

rakentamiseen. (Peden-McAlpine ym. 2004, Tomlinsson ym. 2011.) Organisaa-

tiolähtöiset ja strukturoidut palvelut eivät välttämättä kohtaa perheiden tarpeita

(Rytkönen 2013). Avis (2007) tutki perheiden näkökulmasta syitä, miksi perheet

osallistuivat tai kieltäytyivät tarjotusta tuesta. Yleensä perheet olivat tyytyväisiä

saatuun apuun ja kokivat sen hyödyllisenä, mutta kieltäytyivät esimerkiksi luot-

tamuksen puutteen tai leimautumisen pelon vuoksi. Kohtaamattomuus asiakas- ja

perhetilanteissa sekä työntekijävaihdokset voivat myös johtaa perheiden sitoutu-

mattomuuteen tarjottuun tukeen ja apuun (Rytkönen 2013).

Tässä tutkimuksesssa tarkoitan perhetyöllä kaikkea sitä yhteistyötä lapsiper-

heiden kanssa, jota tehdään sosiaali- ja terveystoimen peruspalveluissa (esimer-

kiksi neuvola ja kouluterveydenhuolto) ja erityispalveluissa (esimerkiksi lasten-

suojelu ja lasten- ja nuorisopsykiatriset palvelut). Seuraavassa alaluvussa 2.2.1

kuvaan perhetyötä käytännön toimintatapana ja lakisääteisenä osana suomalaista

ja pohjoismaista sosiaali- ja terveystoimen palvelujärjestelmää. Toisessa alaluvus-

sa 2.2.2 käsittelen perhetyön kehittämistä keskusteluavaruuden kolmen pääulottu-

vuuden mukaan (käsitykset ja vuorovaikutus, koulutus ja osaaminen sekä raken-

teet ja prosessit) ja joiden kehittämishaasteet nousevat tiimi- ja verkostotyöstä

sekä yhteistyökumppanuudesta.

2.2.1 Perhetyö osana palvelujärjestelmää

Suomen lainsäädäntö määrittelee perhetyötä ja sen järjestämisen velvoitetta kun-

nille, ei tosin selkeästi sen toteuttamistapaa. Neuvola-, koulu- ja opiskelupalvelui-

hin sisältyvät vanhemmuuden ja perheen muun hyvinvoinnin tukeminen, lapsen ja

nuoren erityisen tuen tarpeen varhainen tunnistaminen ja lapsen, nuoren tai koko

perheen tukeminen toimien yhteistyössä vanhempien ja muiden toimijoiden kans-

sa (Terveydenhuoltolaki 1326/2010). Ennaltaehkäisevä työ on tärkeää keskittää

erityisen tuen tarpeessa oleviin lapsiin ja nuoriin sekä heidän perheisiinsä (VNa

338/2011). Lapsella on oikeus turvalliseen kasvuympäristöön, tasapainoiseen ja

monipuoliseen kehitykseen sekä tarvittaessa erityiseen suojeluun. Kunnan on

tarvittaessa järjestettävä erityisen tuen tarpeessa lapsia ja nuoria tukevaa toimin-

taa. Lasten ja perheiden kanssa toimivien viranomaisten on tuettava vanhempia ja

huoltajia heidän kasvatustehtävässään ja tarjottava perheille apua riittävän varhain

ja ohjattava tarvittaessa lastensuojelun piiriin. (Lastensuojelulaki 417/2007.)

Kunnan on muun muassa edistettävä ja ylläpidettävä perheen sosiaalista turvalli-

41

suutta ja toimintakykyä ja järjestettävä niitä tukevia palveluita (Sosiaalihuoltolaki

710/1982). Myös päihteitä käyttävälle henkilölle ja hänen perheelleen ja muille

läheisille on järjestettävä palveluita siinä laajuudessa kuin tarve edellyttää (Päih-

dehuoltolaki 41/1986). Myös lasten päivähoito tukee perheitä niiden kasvatusteh-

tävässä. Varhaiskasvatuksen ensisijaisena tavoitteena on edistää lapsen kokonais-

valtaista hyvinvointia. Varhaiskasvatus toteutuu kokonaisuutena, jossa hoito,

kasvatus ja opetus nivoutuvat toisiinsa. Valtioneuvoston periaatepäätöksessä (So-

siaali- ja terveysministeriö 2002) ja sen linjausten pohjalta laaditussa Varhaiskas-

vatussuunnitelman perusteissa (Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämis-

keskus 2005) määritellään varhaiskasvatuksen sisällön ja laadun kehittämisen

suuntaviivat ja toiminnan tavoitteet.

Kuntatasolla perhetyötä voidaan järjestää eri toimialoilta käsin. Sosiaali- ja

terveystoimeen sijoittuvat lastensuojelun ja kodinhoidon perhetyö sekä tervey-

denhuollon ja perheneuvoloiden perhetyö. Varhaiskasvatuksen perhetyöstä ja

kouluissa toteutettavasta perhetyöstä vastaa puolestaan usein sivistys- ja opetus-

toimi. Myös seurakunnilla ja järjestöillä on tarjolla erilaisia perhetyön muotoja

erilaisiin tarpeisiin. Tunnetuimpia järjestöjen perhetyön palveluita ovat Ensi- ja

turvakotien liiton Alvari-perhetyö (Niemi 2008) ja Mannerheimin lastensuojelulii-

ton perhetyö. Järjestöjen perhetyön palveluita kunnat hankkivat ostopalveluina

täydentämään omaa tuotantoa.

Uusimäki (2005) jaottelee selvityksessään perhetyötä osana palvelujärjestel-

mää, moniasiantuntijaisena verkostoyhteistyönä, perhekeskeisenä tai -lähtöisenä

työotteena ja perhetyön interventioina perheeseen. Kotipalveluksi kutsutaan per-

hetyötä, jossa tehdään vähiten interventiota. Seuraavat intervention vahvuusalueet

ovat monimuotoinen perhepalvelu tai perhetukipalvelu ilman lastensuojelun asi-

akkuutta, monitasoinen perhetyö yleensä lastensuojelun asiakkuuden myötä sekä

korjaava perhetyö lähinnä sijaishuollossa. Kaikesta tästä käytetään nykyisin kui-

tenkin hyvin yleisesti nimitystä perhetyö. Haasteiksi muodostuu, miten perhe itse

tulee huomioiduksi tässä moniammatillisessa verkostossa ja tukehtuuko se joissa-

kin tapauksissa avun alle. Huomioitava olisi myös ne perheet, jotka eivät joistain

syystä pääse minkään perhetyön piiriin. Suunnitelmaa vaatii myös, miten erityis-

palvelujen ja peruspalvelujen perhetyö kohtaavat toisensa ja miten moniasiantun-

tijainen yhteistyö onnistuu eri tahojen välillä. Heinon (2008) selvityksessä päädy-

tään jäsennysehdotuksiin, jossa eriytetään perhepalvelun ja perhetyön käsitteet.

Peruspalveluiden yhteydessä järjestetyistä perhepalveluista käytettäisiin esimer-

kiksi nimityksiä neuvolan perhetyö, varhaiskasvatuksen perhetyö ja koulun perhe-

työ. Lastensuojelun perhetyön käsite toimisi taas juridishallinnollisena sateenvar-

42

jokäsitteenä nimenomaan lastensuojelun kontekstissa tapahtuvalle moniasiantun-

tijaiselle, monimuotoiselle perhetyölle. Perhetyön ja -kuntoutuksen interventioilla

erityispalveluissa, kuten mielenterveys- ja päihdepalveluissa, pyritään myös otta-

maan hoidossa huomioon koko perhe ja vanhemmuus, jolloin voidaan puhua

ennaltaehkäisevästä perhetyöstä korjaavissa palveluissa.

Perhetyö liittyy myös osaksi perhekeskustoimintaa, mikä on ollut viime vuo-

sien valtakunnallinen kehittämiskohde perheiden palveluissa. Kansallisen Kaste

2012–2015 -ohjelman yhtenä tavoitteena lasten, nuorten ja lapsiperheiden osalta

on nimenomaan kehittää perhekeskustyyppistä toimintaa Suomessa. Perhekes-

kuksiin on koottu monipuolisesti lasten, nuorten ja perheiden palveluita. Monia-

lainen perhekeskus sisältää äitiys- ja lastenneuvolan, avoimen varhaiskasvatuksen

ja ennalta ehkäisevän sosiaalitoimen ydinpalvelut. Muita malleja ovat hyvinvoin-

tineuvolatyyppinen perhekeskus, jossa neuvolapalveluita on vahvistettu ehkäise-

villä sosiaalipalveluilla. Avoimen varhaiskasvatuksen perhekeskuksessa taas on

varhaiskasvatuksen palveluita vahvistettu ehkäisevillä sosiaalipalveluilla. Erikois-

tunut perhetukikeskus puolestaan tarjoaa vain erityis- ja erikoispalveluita lapsen,

nuoren ja perheen psyykkiseen ja terveydelliseen hyvinvointiin, kuten lasten- ja

nuorisopsykiatrisia palveluita ja/tai päihde- ja mielenterveyspalveluita. Palvelut

voivat olla keskitettyinä samoihin toimitiloihin, tai ne voivat sijaita omissa toimi-

pisteissään. Perhekeskuksen tavoitteena on yhdistää ammattilaisten ja kolmannen

sektorin toimijoiden osaamista ja asiantuntijuutta. Yhteistyö seurakunnan, lapsi-

ja perhejärjestöjen ja muun kolmannen sektorin kanssa pohjautuu sopimuspohjai-

seen kumppanuuteen. Perhekeskuksessa hyödynnetään lapsi- ja perhelähtöisiä

työ- ja toimintakäytäntöjä. Perhekeskuksen tavoitteena on auttaa samassa elä-

mänvaiheessa eläviä pikkulapsiperheitä solmimaan sosiaalisia verkostoja ja toi-

mimaan toisilleen vertaistukena. Perhekeskuksessa ammattilaisten työskentelyä

ohjaa kunnioittava, vanhempia, vanhemmuutta sekä lasta ja lapsuutta arvostava

työote. Työn tavoitteena on vahvistaa vanhempien kykyä ja taitoja toimia lastensa

kanssa. Lapsi- ja perhelähtöisiä hyviä käytäntöjä ovat mm. perhevalmennusmalli,

kotikäyntityö, perhetyö, vanhempien vertaisryhmät ja perhekahvilatoiminta. (So-

siaali- ja terveysministeriö 2005, Viitala ym. 2008, Halme ym. 2010, Sosiaali- ja

terveysministeriö 2012.)

Suomi tekee lapsi- ja perhepolitiikassa yhteistyötä muiden Pohjoismaiden

kanssa. Kaikissa Pohjoismaissa perheiden elinolot ja vanhemmuuden haasteet

ovat samanlaisen muutosprosessin vaiheessa, joten yhteisesti etsitään ratkaisuja

monipuolisesti vanhemmuuden tukemiseen. Ensimmäinen pohjoismainen perhe-

keskuskonferenssi järjestettiin Ruotsissa vuonna 2005 ja toinen Suomessa vuonna

43

2010 ja kolmas Norjassa vuonna 2013. Norjan konferenssi käsitteli yhtenä teema-

na ammatillisen yhteistyön merkitystä perheiden varhaisessa tukemisessa. Poh-

joismainen perhekeskusosaaminen on koottu yhteen skandinaaviseksi julkaisuksi

Familjecenter i Norden - en resurs för barn och familjer, ja suomalaista perhekes-

kustyötä kuvaa Perhekeskukset Suomessa -raportti. Pohjoismaiden lisäksi perhe-

keskuksia kehitetään myös Euroopassa ja useissa muissa maissa. (Kekkonen ym.

2011, Halme ym. 2010.)

2.2.2 Perhetyön kehittäminen

Kansainvälisessä kirjallisuudessa perhetyön kehittämistä on tutkittu eri organisaa-

tioiden näkökulmista, usein esimerkiksi lastensuojelussa (Bell 2001, Zimmerman

ym. 2003, Harlow & Shardlow 2006, Forrester ym. 2007, Kemp ym. 2009, Potito

ym. 2009, Blau ym. 2010, Feng ym. 2010, Theakstone-Owen 2010, Wall ym.

2010). Coll ym. (2010) ovat selvittäneet koordinoitujen palveluiden vaikuttavuut-

ta oikeusprosesseissa olevien asiakkaiden ja heidän perheidensä palveluissa ja

Green ym. (2008) lastensuojelun ja oikeuslaitoksen yhteistyötä. Perheiden kanssa

tehdyn yhteistyön kehittämistä on tutkittu myös mielenterveystyön kontekstissa

(esimerkiksi Barnes ym. 2000, Babour ym. 2002, Larkin & Callaghan 2005),

vammaisten, moniongelmaisten ja erityisen tuen tarpeen lasten ja heidän per-

heidensä parissa (esimerkiksi Watson ym. 2002, Naar-King ym. 2002, Halliday &

Asthana 2004, Morrow ym. 2005, Malin & Morrow 2007, Seden 2008, Hingley-

Jones & Allain 2008) ja tietyn diagnoosin (esimerkiksi Hague & Kovacich 2007)

tai profession (esimerkiksi Frost ym. 2005, Marsh 2006) näkökulmista.

Yhteistyön haasteet näyttävät kansainvälisesti olevan hyvin samankaltaisia

kuin suomalaisessa yhteiskunnassakin huolimatta palvelurakenteen erilaisuudesta.

Perhepalvelujen kehittämisessä keskeistä on ennalta ehkäisevien palvelurakentei-

den, työtapojen ja työmenetelmien käyttöön ottaminen ja kehittäminen. Palvelu-

rakenteessa on syytä tarkastella ennakkoluulottomasti palveluketjujen rajapintoja,

kuten perus- ja erityispalveluiden liitoskohtaa. Perhepalveluiden kehittämiseen

liittyy saumattomasti toimiva yhteistyö eritasoisten palveluiden välillä. Tavoittee-

na tulee olla sosiaali- ja terveystoimen ja opetustoimen keskinäisen yhteistyön

tiivistäminen ja perhepalveluiden moniasiantuntijaisten yhteistyörakenteiden,

toimintatapojen ja työmenetelmien kehittäminen ja uudistaminen. Tämä julkisen

sektorin perustyö tulee myös kytkeä monitoimijaiseen perhepalveluverkostoon.

Moniammattilaisuudesta on kehityttävä moniasiantuntijuuteen ja löyhästä, satun-

naisesta verkostotyöstä on päästävä suunnitelmalliseen ja aitoon yhteistyökump-

44

panuuteen. Näin muodostuvat laajat ja monipuoliset palvelukokonaisuudet vaati-

vat koordinointia, sillä varsinkin ennaltaehkäisevän perhetyön alueella voi muo-

dostua päällekkäistä toimintaa. Perhetyöhön liittyy myös vahva yhteistyö eri am-

mattiryhmien välillä yli sektorirajojen, ja perinteisten käytäntöjen uudistaminen

vaatii kaikilta toimijoilta omien asenteiden huomiointia ja valmiutta muuttaa toi-

mintatapojaan sekä johtamisen rakenteita. Myös ammatillinen peruskoulutus ja

täydennyskoulutus luovat perustan moniasiantuntijaiselle yhteistyölle. (Uusimäki

2005, Sosiaali- ja terveysministeriö 2005, Heino 2008, Viitala ym. 2008.)

Seuraavaksi olen avannut perhetyön kehittämisen haasteita keskustelua-

varuuden pääulottuvuuksien, käsitykset ja vuorovaikutus, koulutus ja osaaminen

sekä rakenteet ja prosessit, mukaan.

Käsitykset ja vuorovaikutus

Sosiaali- ja terveydenhuollon perhepalveluiden verkostoyhteistyössä tarvitaan

monenlaista osaamista, johon eri alojen ammattilaiset tuovat oman asiantunte-

muksensa ja erityisosaamisensa yhteiseen käyttöön. Tämä ei kuitenkaan suju

mutkattomasti, mutta on jopa edellytys sille, että yhä vähenevät resurssit saadaan

hyödynnettyä tehokkaasti (Isoherranen ym. 2008, Isoherranen 2012). Ehkä suu-

rimmat vaikeudet jakautuvat monitoimijaisuuden ja erilaisuuden koordinointiin,

kilpaileviin tavoitteisiin sekä ammattilaisten välisiin suhteisiin ja kumppanuuteen

vanhempien ja lasten kanssa. (Harlow & Shardlow 2006, Collins & McCray

2012.) Haasteita ammattilaisten yhteistyön onnistumiselle luovat yksilölliset teki-

jät, ammattiryhmien arvot ja asenteet, ammatillinen kulttuuri, vuorovaikutukseen

ja ryhmädynamiikkaan liittyvät ongelmat, tiimin jäsenten erilaiset tulkinnat tiimi-

työstä, toisten työn tuntemus ja luottamus toisten ammattilaisten tekemään työhön

(Freeman ym. 2000, Molyneux 2001, Pönkkö 2004, Tanninen ym. 2005, Hägg-

man-Laitila & Pietilä 2007, Kvarnström 2008). Tosin ei pidä aliarvioida myös-

kään innostuneiden yksittäisten moniasiantuntijaiseen yhteistyöhön sitoutuneiden

tiiminjäsenten positiivista vaikutusta. Asiantuntemus ja innokkuus voivat rohkais-

ta muita yhteistyöhön ja nujertaa passiivista ja aktiivista muutosvastarintaa ja

poistaa organisaatiosta johtuvia esteitä suotuisalle kehitykselle. (Freeth 2001,

Molyneux 2001.) Loorbachin ja Rotmansin (2010) mielestä kehittäjien voimaan-

nuttaminen ja tukeminen ovat kaikkein tärkeintä muutoksen läpiviemisessä. Inno-

vatiivisuudelle on annettava tilaa ja mahdollisuuksia.

Käsitykset toisten ammattilaisten rooleista muodostuvat jo peruskoulutuksen

aikana ja vahvistuvat työntekijän aloitellessa työtään. Ammatillinen kilpailu tii-

45

meissä voi johtaa pahimmillaan lukkiutuneiden ja vääristyneiden käsitysten syn-

tymiseen toisten ammattilaisten rooleista. Tällä on vaikutusta myös oman ammat-

ti-identiteetin syntymiseen. (Lingard ym. 2002.) Suotuisan kehityksen myötä oma

ammatti-identiteetti liittyy omaan ammatilliseen pätevyyteen mutta myös toisten

ammattilaisten kunnioitukseen ja luottamukseen (Pullon 2008). Kaikkien ihmisten

vuosien myötä kerääntynyt tieto ja kokemukset varastoituvat mieliin niin sano-

tuiksi mielen malleiksi eli skeemoiksi. Joskus nämä tiettyihin tapahtumiin liittyvät

tapahtumaskeemat eli skriptit voivat luoda jo tietyn ennakoidun käsikirjoituksen

esimerkiksi yhteistyökokoukseen. Tällöin jonkun ammattilaisen kuuluu olla vain

hiljaa osallistumatta keskusteluun tai jonkin rooli on autoritäärisesti johtaa kes-

kustelua koko ajan. Työntekijöillä voi olla myös stereotypioita toisistaan, mikä on

eräs skeeman erityismuoto. Näitä voidaan kutsua tiettyihin ryhmiin liitettäviksi

ominaisuuksiksi. Käytännön työssä eri ammattiryhmien stereotypiat muodostuvat

hyvän yhteistyön esteeksi. (Isoherranen ym. 2008, 76–79.) Moniammatillinen

perhetyö edellyttää kuitenkin keskustelevaa kulttuuria, jossa arvo- ja tietopohja

selkiytetään sekä löydetään yhteisen osaamisen alueet ja tunnistetaan omat eri-

tyistiedot ja -taidot (Veijola ym. 2006).

Perinteisesti on tutkittu lääkärien ja hoitajien välisiä ristiriitoja. Terveyden-

huollon tiimissä tehdyn tutkimuksen mukaan hoitajat halusivat toimia itsenäi-

semmin, ja vaikka lääkärit halusivatkin hoitajien olevan itsenäisempiä, he samaan

aikaan pitivät tiettyjä rajoitteita hoitajien itsenäiselle työskentelylle välttämättö-

minä. Lääkärit taas toivoivat hoitajilta aktiivisempaa ongelmanratkaisua ja toivoi-

vat koulutuksellista keskinäistä suhdetta. Hoitajien mielestä kuitenkin lääkärien

käyttäytyminen esti ongelmien ratkaisun ja koulutuksellisen suhteen, jolloin enti-

set työrutiinit palasivat käytäntöön. (Martin ym. 2008.) Myös Pullon ym. (2009)

korostivat tutkimuksessaan, että moniasiantuntijuuden kunnioittaminen ja sen

seurauksena luottaminen ovat keskeisiä ominaisuuksia onnistuneelle ja kestävälle

sairaanhoitaja-lääkärisuhteille. Kuitenkin myös ulkoiset tekijät, kuten terveyden-

huollon järjestelmä, rahoitus ja organisatoriset tekijät, ovat edelleen merkittäviä

esteitä ja koulutus edistävä tekijä tehokkaalle tiimityölle. Ruotsalaisilla terveys-

asemilla onnistunut tiimityö on jatkunut jo vuodesta 1997. Jos halutaan tiimityön

onnistuvan, on otettava huomioon yleislääkäreiden käsitys itsestään, heidän arvo-

valtansa ja asemansa suhteessa perinteiseen rooliin sekä tiimityön hyödyt lääkäri-

en ammatilliselle professiolle. Ruotsalaisen tutkimuksen mukaan tiimityö vaatii

ammatillista johtamista ja lääkärit pitää kouluttaa menetelmään jo opiskelun aika-

na. (Hansson ym. 2008.)

46

Vuorovaikutuksen haasteita liittyy myös ammattilaisten ja asiakasperheiden

väliseen yhteistyöhön. Barbour ym. (2002) raportoivat tutkimuksessaan kolmen

moniasiantuntijaisen fokusryhmän tuloksia keskusteluista, jotka liittyivät työsken-

telyn pulmiin mielenterveysongelmaisten äitien kanssa. Tuloksia käytettiin työka-

luina laajempaan surveykyselyyn sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille ja

haastatteluihin mielenterveysongelmaisille äideille. Ammattilaisten ja perheiden

vaikeuksiin johti erikoistumisen perintö; sekä terveydenhuollon että sosiaalihuol-

lon ammattilaiset epäilivät kykyään ratkaista perheiden ongelmia, joilla oli sekä

lastenhoidon ja mielenterveydellisiä ongelmia. Ongelmia aiheuttivat myös kom-

munikointi ammattilaisten välillä. Perheen ympärillä oli suuri joukko asiantunti-

joita sekä lasten että aikuisten palveluista, mutta palveluiden koordinaatio puuttui.

Silti yhteen palveluiden koordinaattoriin suhtauduttiin epäilevästi. Eritaustaiset

ammattilaiset suhtautuivat eri tavoin samaan perheeseen, ja heillä oli esimerkiksi

erilaiset käsitykset lastensuojelullisesta riskistä. Ongelmia tuotti tasapainottami-

nen perheen oikeuksien ja lastensuojelullisen riskin välillä; ammattilaiset olivat

sitä mieltä, että lastensuojelun riskin arviointi asetti perheet huomattavaan painee-

seen, mutta toisaalta he kokivat riskin arvioinnin välttämättömänä. Frost ym.

(2005) kartoittivat sosiaalityöntekijöiden näkemyksiä ja kokemuksia monitietei-

sissä tiimeissä työskentelystä. He näkivät yhteistyön haasteina ammattilaisten

työkäytännöt, -mallit, aseman ja vallan. Myös tärkeitä huomioitavia asioita olivat

luottamus ja tiedonvälitys sekä suhteet ulkopuolisiin toimijoihin. Sosiaalityönteki-

jät kokivat pystyvänsä vastaamaan näihin haasteisiin ja sitoutumaan monitietei-

seen yhteistyöhön osaltaan, jos kaikki toimijat kannattavat yhteistyön vaatimuk-

sia. Green ym. (2008) tutkivat lastensuojelun, hoitotyön ja oikeuslaitoksen yhteis-

työprojektin työskentelyä päihderiippuvuudesta kärsivien perheiden kanssa. Tu-

loksena löydettiin kolme pääteemaa: yhteinen arviointijärjestelmä, parempi kom-

munikointi ja tiimin tuki. Nämä teemat edistivät yhteistyötä perheiden kanssa,

hyödyttivät palvelun tuottajia ja tuottivat onnistuneita yhteistyön interventioita.

Vaikka kaikki tunnistivat nämä edut, niistä tulisi keskustella jatkuvasti. Organi-

saatioiden toimijat kamppailevatkin jatkuvasti rakentaakseen tehokasta yhteistyö-

tä ja kohtaavat esteitä, kuten syvään juurtunutta epäluottamusta ja jatkuvaa ym-

märryksen puutetta toisten järjestelmien arvoista, tavoitteista ja näkökulmista.

Moniasiantuntijaisen yhteistyön näkökulmia mahdollisuuksineen ja rajoittei-

neen on ehdotettu pohdittaviksi analyyttisen mallin avulla, jolla arvioidaan yhteis-

työn yhdentymisen astetta (Willumsen 2008). Freetin (2001) mukaan tulee jäsen-

tää tekijöitä, jotka kannustavat tai lannistavat yhteistyötä, ja pohtia tekijöitä, jotka

auttavat pysyvään yhteistyöhön, tai signaaleja, jotka osoittavat, että yhteistyön

47

loppuminen on tarkoituksenmukaista. Jotta yhteistyö on pysyvää, näiden tekijöi-

den täytyy olla siten tasapainossa, että tiimin jäsenet kokevat hyötyä yhteistyöstä.

Tyypillisiä haasteita yhteistyön pysyvyydelle ovat organisaatioiden rakenteelliset

erot, organisatoriset tai ammatilliset konfliktit, resurssivaatimukset, monimutkai-

semmat kommunikaatiovaatimukset, entisten tiiminjäsenten korvaaminen uusilla,

uusien tiiminjäsenten perehdyttäminen, säännöllinen arviointi ja yhteinen suunnit-

telu tiimin yhteisistä tavoitteista ja edistymisestä. Tärkeää on myös ymmärtää

monimutkaisia suhteita, jotka edistävät tiimin vaikuttavuutta ja tekijöitä, jotka

ovat välttämättömiä edistämään tehokkaiden monitieteisten tiimien muodostamis-

ta perusterveydenhuoltoon (Delva ym. 2008). Toisaalta vaikka organisaatiosta

johtuvat ja ryhmädynamiikkaan liittyvät ristiriidat ovat merkittäviä tiimien toi-

minnan esteitä, niin myös suuri vaikutus on eri ammattilaisten erilaisilla tiimityön

tulkinnoilla. Freemanin ym. (2000) tutkimuksen aineiston perusteella löytyi kol-

me tiimityön filosofiaa: ohjaava, integroitunut ja elektiivinen. Kun tunnistetaan

tiiminjäsenten huonosti yhteensopivien filosofioiden vaikeudet, voidaan suunni-

tella sisällöllisesti kohdennettu koulutus ongelmien ratkaisuun. On myös ehdotet-

tu keskustelun avaamista moniasiantuntijaisen yhteistyön kohtaamista eettisistä

asioista ja psykodynaamisista näkökulmista, kuten tunteiden vaikutus ja ammatil-

liset huolenaiheet. Näkökulmat tulisi huomioida yhteistyön malleissa ja kulttuu-

reissa sekä ammattilaisten tuessa ja ammatillisessa kehittämisessä. (Morrow ym.

2005, Clark ym. 2007.)

Koulutus ja osaaminen

Erimuotoinen monitieteinen koulutus on välttämätöntä, jotta tiimien vaikeudet

voidaan hoitaa (Kvarnström 2008). Ammatillinen peruskoulutus ja täydennyskou-

lutus luovat pohjan moniasiantuntijaiselle verkostoyhteistyölle. Paukkusen ym.

(2002) mukaan koulutus luo arvot ja tietoperustan työntekijöille. Kuitenkin siir-

ryttäessä työelämään kokemukseen perustuvan tiedon merkittävyys ja käyttö

lisääntyivät ja tutkimustiedon merkittävyys väheni. Ammatillisen koulutuksen

haaste onkin korostaa sekä tutkimuksellisen että kokemukseen perustuvan tiedon

lajien integrointia, jotta vahvistetaan koulutuksen pitkäkestoisia vaikutuksia am-

matillisen tietoperustan kehittymisessä. Terveydenhuollon ammattilaisten välinen

ideaalinen yhteistyö toteutuu vain yhteisellä koulutuksella, joka edistää vastavuo-

roista luottamusta ja kunnioitusta, tehokasta ja avointa kommunikointia ja yhteis-

työkumppaneiden roolien, taitojen ja vastuiden tietoisuutta ja hyväksyntää (Petri

2010: 79).

48

Tutkimusten mukaan opiskelijat tiedostavat yhteistyön tarpeen eri ammatti-

ryhmien välillä ja heillä on myönteisiä kokemuksia monitieteisestä asiakasyhteis-

työstä opiskelunsa aikana (Jaatinen ym. 2008, Reeves ym. 2002). On todettu

myös, että monitieteinen koulutus ei suinkaan estä oman erityisalan ammatti-

identiteetin syntyä vaan vahvistaa ammattiryhmien omaa professiota. Opiskeli-

joille on tehty useita tutkimuksia monitieteisten kurssien vaikutuksista asenteisiin

ennen heidän pätevöitymistään. Esimerkiksi tutkimus, jonka kohteena oli kym-

menen eri tieteenalaa edustavaa, monitieteiseltä kurssilta valmistuvaa opiskelijaa,

paljasti, että he olivat positiivisempia omista ammatillisista suhteistaan kuin opis-

kelijat, joilla ei ollut monitieteistä kurssia. (Pollard ym. 2006.) Annandale ym.

(2000) tutkivat toimintaohjelmaa, joka oli perustettu kehittämään ja arvioimaan

monitieteisen opiskelun mahdollisuuksia terveydenhuollon ammattilaisille ennen

ja jälkeen valmistumisen ja johon liittyi projektit vanhusten huollosta, mielenter-

veystyöstä sekä lapsi- ja perhetyöstä. He määrittelivät monitieteisen oppimisen

prosessiksi, missä eri ammattilaiset oppivat toisiltaan ja toisista kehittääkseen

yhteistyön käytäntöjä ja saavuttaakseen terveydenhuollon parannuksia. Toiminta-

ohjelmat myös demonstroivat, että jokaisen terveys ja hyvinvointi riippuivat te-

hokkaasta yhteistyöstä yli ammatillisten ja organisatoristen raja-aitojen.

Pollard (2008) tutki sosiaali- ja terveydenhuollon opiskelijoiden kokemuksia

monitieteisestä oppimisesta käytännön opiskelujakson aikana, ennen kuin he val-

mistuivat ammatteihinsa. Hänen mukaansa ei-muodollinen oppiminen ja tiedos-

tamaton roolimalli käytännön opiskeluympäristössä olivat avaintekijöitä, jotka

kehittivät opiskelijoiden moniasiantuntijaisia taitoja. Opiskelijoilla oli kokemuk-

sia sekä vaikuttavasta että köyhästä yhteistyöstä. Vaikka opiskelijat pitivät mo-

niasiantutijaista yhteistyötä yleensä hyvänä, heidän kuvauksistaan kävi ilmi myös

ei-optimaalisia käytäntöjä. Avaintekijä oli tukea ohjaavaa henkilökuntaa muok-

kaamaan omia yhteistyötaitojaan, että he saavat valmiuksia tukea opiskelijoiden

moniasiantuntijaista oppimista ja työtä käytännössä. Jotta tehokkaasta yhteistyös-

tä tulee käyttäytymisstandardi sosiaali- ja terveydenhuollossa, vaatii se moniasi-

antuntijaista koulutusta sekä ennen pätevöitymistä että valmistumisen jälkeen.

Monitieteisiä opiskelumahdollisuuksia tulisi luoda erilaisille opiskelijaryhmille.

Mielenterveystyön kontekstissa psykiatrisen sairaanhoidon opiskelijat ja kliinisen

psykologian tohtoriharjoittelijat ottivat osaa monitieteiseen koulutukseen. Koulu-

tuksen aikana arvioitiin kokemuksia ja tuloksia ja mietittiin toimenpiteitä. Amma-

tillisessa identiteetissä ei ollut merkittävää muutosta. Haasteita tunnistettiin liitty-

en eroihin akateemisella alueella, aikaisemmissa kokemuksissa, odotuksissa,

arvioinnissa, motivaatiossa ja yrityksissä. (Priest ym. 2008.) Monitieteisillä kurs-

49

seilla voidaan käyttää myös käytännön harjoittelun lisäksi uudenlaisia oppimis-

menetelmiä. Haines ja Livesley (2008) kuvailevat tutkimuksessaan, miten eräässä

koulutusmoduulissa hoito- ja sosiaalityön opiskelijoilla käytettiin analysoitua,

narratiivista hoitajan tapauskertomusta mallintamaan kriittistä reflektointia ja

rohkaisemaan opiskelijoita pohtimaan heidän omia ja muiden ammattilaisten

tulkintoja. Tutkijoiden mukaan tapauskertomus tekniikkana tarjosi tehokkaan

työkalun, joka rohkaisi opiskelijoita antamaan kritiikkiä tärkeinä pitämistään

asioista, koska opiskelijat pelkäsivät vääriä johtopäätöksiä.

Opiskelijoiden, ohjaajien ja henkilökunnan lisäksi myös potilaat kokevat

myönteisinä ja hyödyllisenä opiskelijoiden monitieteiset harjoittelujaksot osastoil-

la. Lääketieteen, sairaanhoidon, toimintaterapian ja fysioterapian opiskelijat ar-

vostivat kokemuksellista moniammatillista harjoittelua osastojaksolla, joka val-

misti heitä tehokkaasti tulevaan käytännön työhön. Vaikeuksia he kokivat sopeu-

tumisessa itsenäiseen opiskelutyyliin käytännön harjoittelussa. Ohjaajilta tällainen

opiskelumuoto vaatii enemmän kuin perinteiset tavat. (Reeves ym. 2002.) Kump-

panuutta suhteessa kulttuuriin, arvoihin, rooleihin ja vastuisiin tutkittiin avomie-

lenterveystyön monitieteisen koulutusohjelman tapaustutkimuksessa, johon osal-

listui myös palveluiden käyttäjiä. Hyvää näyttöä saatiin tämän kumppanuusoh-

jelman lisäarvosta (Barnes ym. 2000).

Löytyykö todella näyttöä hyödystä opiskella yhdessä, ja millainen monitie-

teinen koulutus ja minkälaiset koulutusolosuhteet johtavat tuloksiin? Tähän tuot-

tivat tietoa Kilminster ym. (2004) arvioidessaan monitieteistä koulutusprojektia,

johon osallistui kodinhoitaja-, sairaanhoitaja- ja farmaseuttiopiskelijoita. Kurssille

osallistuminen oli hyvää, ja osallistujat korostivat tietoisuuden toisten rooleista

lisääntyneen, mikä lisäsi myös kommunikaatiotaitoja sekä toisten ammattilaisten

että potilaiden kanssa. Näyttöä saatiin yhdessä opiskelun hyödystä erityisesti

liittyen moniasiantuntijaiseen kommunikointiin.

Vaikka monitieteinen koulutus on useissa tutkimuksissa todettu hyödylliseksi

moniasiantuntijaisen yhteistyön lisäämiseksi ja parantamiseksi ammattiin valmis-

tumisen jälkeen, liittyy siihen myös paljon haasteita. Koulutusinstituutiot eivät

useinkaan mukaudu monitieteisiin lähestymistapoihin, ja niillä on erilaisia tieteel-

lisiä koulutustapoja ja arviointeja sekä myös aikataulullisia hankaluuksia eri tie-

teenalojen ohjelmissa. Kurssien sisältöjen lisäykset jäävät usein irrallisiksi opis-

kelussa ja työkokemuksessa sekä lisäävät kustannuksia. Opetuksesta ja käytännön

harjoittelusta puuttuvat usein myös toiminnalliset monitieteiset klinikkamallit.

Perinteisen opiskelumallin mukaan etenevään portaittaiseen ammatilliseen koulu-

tukseen ei mahdu monitieteisiä kursseja. Vaikeutta tuovat myös perinteiset amma-

50

tilliset valta-asettelut, ja usein esiintyy tietoista professionaalista reviirien suoje-

lua sekä toisten tieteiden aliarvioimista. Esteitä monitieteisen koulutuksen muu-

toksille ovat myös henkilökunnan palkitsemisrakenteiden puuttuminen kehittämi-

seen ja monitieteiseen työhön, vallitseva joustamattomuuden traditio, vastahakoi-

suus uudistuksiin ja vastustus yhteisöperustaiseen opiskeluun. Ennakkoasetelmia

ammattiin valmistumiselle tuovat myös sertifikaatti- ja akkreditointivaatimukset.

Ongelmia liittyy myös akateemisiin opetussuunnitelmiin ja opiskelijoiden osaa-

mistasoihin. Uusille organisaatio- ja koulutusmuodoille löytyy hallinnollista vas-

tustusta varsinkin tahoilta, jotka edustavat vakiintuneita koulutusohjelmia. (Gel-

mon ym. 2000, Baldvin 2007.) Kun Gardner ym. (2002) määrittelivät USA:n

ammatillisten oppilaitosten hallinnon asenteita suhteessa monitieteiseen koulutuk-

seen, huomioivat he lääketieteen, hoitotieteen ja farmakologian laitosten hallin-

non edustajilla positiivisia asenteita monitieteisen koulutuksen ohjeistusta koh-

taan. Hoitotieteen ja farmakologian edustajilla oli suotuisammat asenteet kuin

heidän kollegoillaan lääketieteessä. Naiset suhtautuivat positiivisemmin kuin

miehet ja julkisten oppilaitosten edustajat positiivisemmin kuin yksityisoppilai-

toksien edustajat. Vaikka hallinnon edustajat kannattivatkin monitieteistä koulu-

tusta, he hahmottivat monitieteisen koulutuksen esteitä, joita olivat tiedekunnan

palkitsemisen puute, aikataulu- ja kalenteriongelmat, hyödyn ymmärtäminen,

taloudellisten resurssien puute, jäykkä opetussuunnitelma, hallinnon tuen puute,

reviiritaistelut, tiedekuntien asenteet, opiskelijoiden hyväksyntä, luokkahuoneiden

koko ja kurssien sopivuus monitieteiseen lähestymistapaan.

Pecukonisin ym. (2008) mukaan monitieteisen koulutuksen este on profes-

siokeskeisyys ja tieteiden erilaiset kulttuurit, jotka muokkaavat terveydenhuollon

koulutusympäristöä, mikä on huomioitava edistettäessä monitieteistä koulutusta.

Jokainen terveydenhuollon tieteenala omaa oman ammatillisen kulttuurinsa, mikä

muokkaa koulutusta määräten opetussuunnitelman sisällön. Ammatillinen kult-

tuuri sisältää ydinarvot, perityt tavat, pukeutumisen, symbolien tärkeyden, saira-

uksien oireiden merkityksen, aiheuttajan ja etiologian ja määrittää myös, mikä

muodostaa terveyden, hyvinvoinnin ja hoidon onnistumisen. Näin määrittyy myös

kliininen harjoittelu käytännön työssä, moniasiantuntijainen kommunikoinnin

taso ja luonne, konfliktien ratkaisu ja tiimin jäsenten ja vuorovaikutussuhteiden

johtaminen. Professiokeskeisyys rajoittaa moniammatillista harjoittelua. Jos siis

haluamme saavuttaa tehokasta ja täysin integroitua monitieteistä koulutusta, mei-

dän pitää vähentää professiokeskeisyyttä vahvistamalla opetussuunnitelmia, jotka

edistävät moniasiantuntijaista kulttuurista pätevyyttä.

51

Hoffman ym. (2008) tarjoavat perustelut, jotka tukevat opiskelijajohtajuuden

olennaista roolia ja suhteellista etulyöntiasemaa moniasiantuntijaisessa koulutuk-

sessa. Opiskelijoiden osallistuminen monitieteisen koulutuksen johtamiseen on

välttämätöntä, koska se parantaa opiskelijoiden yhteistyöhalukkuutta ja helpottaa

koulutuksen pyrkimysten pitkäntähtäimen pysyvyyttä. Opiskelijoiden osallisuus

koulutuksessa ja opiskelijoiden edustus johtamisessa ovat erityisesti tärkeitä ta-

voitteiden saavuttamiseksi. Onnistunut monitieteisen koulutuksen opiskelijajohta-

juus tuottaa merkittäviä hyötyjä kaikille tulevina vuosina. Kuitenkin vaaditaan

kouluttajien, tutkijoiden ja päätöksentekijöiden tuki edistämään tätä mahdollistava

ympäristö. Opiskelijaosallisuuden lisäksi tarvitaan lisää eri tieteenalojen hallinnon

edustajien keskustelua siitä, miten ylitetään monitieteisen koulutuksen esteet ja

kehitetään monitieteiset opetuskurssit, jotka ovat kustannustehokkaimpia ja edis-

tävät monitieteistä yhteistyötä käytännössä. (Gardner ym. 2002, Hoffman ym.

2008.)

Tärkeää on myös tunnistaa sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten ja

opiskelijoiden yhteistyötä arvioimalla ne keskeiset tekijät, jotka johtavat onnistu-

neeseen ja molempia osapuolia hyödyttävään opiskelija-ammattilaisprojekteihin.

Knapp ym. (2000) tunnistivat avaintekijöitä, jotka johtivat onnistuneeseen ja mo-

lempia osapuolia hyödyttäviin laadun kehittämisprojekteihin opiskelijoiden ja

kuntaorganisaation välillä. Opiskelijoiden tuli ymmärtää kunnallisen terveyden-

huollon sisältöä, koulutuslaitos tuli linkittää yhteen kunnallisen terveydenhuollon

kanssa, kehittämisprojektin kohdeyhteisö tuli määritellä ja kuulla myös heidän

mielipiteitään. Samoin tuli tunnistaa lyhyet tarkoituksenmukaiset projektit sekä

moniasiantuntijaista tiimityötä tuli harjoitella.

Opiskelusta moniasiantuntijaisissa tiimeissä yhdessä opiskelijoiden, ammatti-

laisten ja kollegojen kanssa voi sinällään jo muodostua yksi kehittämisosaamisen

työkalu (Cleghorn & Baker 2000). Myös palveluiden käyttäjät voivat olla mukana

kehittämistyössä, kuten avoterveydenhuollon ja sosiaalityön opiskelijoiden yhtei-

sessä koulutusmoduulissa, jossa nuoret osallistuivat sosiaalityön koulutuksen

suunnitteluun ja arviointiin. Opiskelijoille tarjoutui tilaisuus tieteidenväliseen

opiskeluun, joka antoi arvokkaita valmiuksia käytännön työhön. Kouluttajille

prosessi oli vaativa ja aikaa vievä. Oli varmistettava, että kaikki osapuolet sitou-

tuivat jatkuvaan tehokkaaseen arviointiin ja opiskeltava ja opetettava menettely-

tavat sekä hoidettava jännitteet monimutkaisissa ja dynaamisissa vuorovaikutus-

suhteissa. (Bennet & Race 2008.)

Kvarnström (2008) oli sitä mieltä, että erimuotoinen moniasiantuntijainen

koulutus on välttämätöntä, jotta tiimien vaikeudet voidaan hoitaa. Ryhmädyna-

52

miikkaan liittyy vaikeuksia silloin, kun ryhmän jäsenet toimivat toisiaan vastaan

oman ammattilaisuuden edustajina, erilaisiin osaamisalueisiin liittyy vuorovaiku-

tuksellisia ongelmia ja ympäröivä organisaatio voi vaikuttaa tiimeihin haitallises-

ti. Seurauksena on yhteistyön rajoitteita, mitkä estävät kokonaiskäsityksen poti-

laan ongelmista ja näin palveluiden tuottamisen halutulla tavalla. Moniasiantunti-

jainen koulutusinterventio on tehokas keino kehittää ja edistää yhteistyötä perus-

terveydenhuollossa. Jatkuva moniasiantuntijainen kehittämisohjelma on tehokas

keino myös lisäämään ymmärrystä eri professioiden rooleista, edistämään yhteis-

työn arvostusta ja positiivisia asenteita sekä kehittämään yhteistyötaitoja ja edis-

tämään organisaatiomuutoksia. (Curran ym. 2005.) Moniasiantuntijaisen koulu-

tuksen ja yhteistyön interventiotutkimuksien kirjallisuuskatsauksen perusteella

Zwarenstein ja Reeves (2006) esittävät toimintatapoja, joiden avulla moniasian-

tuntijainen koulutus ja yhteistyö voisivat vaikuttaa tiedon sovellukseen ja näyt-

töön perustuvaan toimintaan. Hyvä moniasiantuntijainen yhteistyö sallii professi-

oiden välisen tiedonkulun potilaiden parhaan mahdollisen hoidon tuottamiseksi ja

johtaa näyttöön perustuvaan päätöksentekoon. Jos toisaalta yhteistyö on köyhää ja

vuorovaikutus ristiriitaista ja hierarkkista, epäkohtiin on vaikeaa puuttua. Myös

paras mahdollinen kommunikointi ja yhteistyö lisäävät tietysti näyttöön perustu-

vaa päätöksentekoa organisaatioissa, joissa on jatkuvaa kehittämiskoulutusta.

Erityisesti moniasiantuntijaisten hoitomallien ymmärrys vaatii myös tapauskoh-

taista koulutusta (Hague & Kovacich 2007).

Osaamisen tarpeita luovat myös uudet näyttöön perustuvat työmenetelmät

ja -mallit. Perhekeskeisillä ja perhettä voimaannuttavilla työmenetelmillä työnte-

kijöiden työtyytyväisyyden ja motivaation on todettu parantuneen (Taanila &

Larivaara 2004, Toikka & Solantaus 2006). Toimiva lapsi & per-

he -työmenetelmiä, joihin kuuluvat Lapset puheeksi -keskustelu, Lapset puheeksi

-neuvonpito, Lapset puheeksi -perheinterventio ja Vertti-ryhmätoiminta, on kehi-

tetty osana Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) Toimiva lapsi & perhe -

hanketta. Kehittämisohjelmia on arvioitu tutkimuksellisin menetelmin ammatti-

laisten, vanhempien ja lasten näkökulmista ja todettu ne turvallisiksi ja toteutta-

miskelpoisiksi. Tutkimustulosten mukaan työskentelyn vuorovaikutus oli positii-

vista, perheen tilanteen ymmärrys lisääntyi ja huoli vähentyi. Lapset suosittelivat

toimintamallia muille, ja vanhemmat raportoivat lisääntyneestä itsetuntemuksesta

ja vanhemmuudesta sekä orientoitumisesta tulevaisuuteen. (Toikka & Solantaus

2006, Solantaus & Toikka 2006, Solantaus ym. 2009, Niemelä 2012.)

Moniasiantuntijanen yhteistyö vaatii myös johtamisen kehittämistä. Zim-

merman ym. (2003) kuvasivat innovatiivista johtajuuden koulutusmenetelmää,

53

mikä perustui laajalle levinneeseen ja testattuun video-ohjattuun työmalliin. Se

fokusoi johtajien vahvuudet ja antoi videoidun palautteen. Koulutuksen sisällöllä

ja laajuudella oli vaikutusta johtamistaitojen kehittymiseen. Tällä taas oli yhteys

tiimien toiminnan parantumiseen heidän arvioidessaan lapsiperheiden palveluiden

tarvetta. Johdon tulisi rohkaista ja tukea tiimin jäseniä ottamaan osaa yhteiseen

opiskeluun jos mahdollista sekä käytännön työssä että virallisissa koulutuksissa.

Näin johtajat voivat ohjata yhteistyön vuorovaikutusta, mikä tuottaa tulosta.

(Priest ym. 2008.) Larivaaran ja Taanilan (2004) tutkimus osoitti, että tarvitaan

tarpeeksi pitkä koulutusprosessi muuttamaan kouluttautujien teoreettista viiteke-

hystä ja käytännön työmenetelmiä. Tutkijat kuvasivat perhe- ja verkostokeskeisen

koulutusohjelman rakennetta, menetelmiä ja ohjelman sisältöä sekä arvioivat

onnistumista. Koulutukseen osallistujien työmenetelmät muuttuivat erillään ole-

vista asiantuntijoista asiakas- ja perhekeskeiseen suuntaan. Työtyytyväisyys para-

ni, ja kouluttautujat alkoivat arvostaa moniasiantuntijaista tiimityötä. He huoma-

sivat, että asiakas- ja perhekeskeiset työmenetelmät tukivat perheitä käyttämään

omia voimavarojaan ratkaistessaan ongelmiaan. Monitieteinen oppimiskulttuuri

vaatii kuitenkin aikaa juurtuakseen jokapäiväisiksi käytännöiksi. Tällaisen kult-

tuurin saavuttaminen vaatii jaettuja arvoja, tavoitteita ja vastuuta yksilöllisestä

opiskelusta tiimikoulutuksen lisäksi. Koulutusprosessin tulee olla myös riittävän

pitkä ja sisältää käytännön moniasiantuntijaista yhteistyötä jo koulutuksen aikana.

(Larivaara & Taanila 2004, Allan ym. 2005.)

Rakenteet ja prosessit

Tiimien jäsenten yksilöllisten tekijöiden ja moniasiantuntijaisen vuorovaikutuk-

sen lisäksi täytyy tunnistaa organisaation rakenteista johtuvia esteitä yhteistyölle.

Jotta hyvä moniasiantuntijainen yhteistyö saadaan vakiintumaan ja säilymään,

täytyy tunnistaa yhteistyötä vahvistavat ja heikentävät tekijät. Jatkuva yhteistyön

tarve ja jatkuvat mahdollisuudet kehittää yhteistyötä luovat suotuisat olosuhteet

pysyvälle moniasiantuntijaiselle yhteistyölle. (Freeth 2001.) Tiimi- ja verkosto-

työlle tulee laatia käytännöt ja toimintaohjeet avun kannalta oleellisista asioista,

esimerkiksi säännöllisistä tiimikokouksista ja palavereista, vuoroittaisesta tiimin-

vetäjyydestä, parityönä toteutettavista työkäytännöistä, yksilö- ja tiimityönohja-

uksesta ja työn konsultoinnista (Tanninen ym. 2005, Pönkkö 2004), ja toimintaa

täytyy tukea sähköisillä työvälineillä (Jaatinen ym. 2003). Palveluketjun yhteis-

työtahot tulee olla tavoitettavissa tarvittaessa ja vastavuoroisesti ja yhteisissä

sopimuksissa täytyy pysyä (Tanninen ym. 2005). Tarvitaan koko hoitoketjun

54

koordinointia ja siihen liittyvää asiakas- ja perhekeskeistä sekä monitieteellistä ja

-ammatillista toimintaa sekä valvontavastuuta parantavaa johtamista (Pönkkö

2004, Barr 2005). Vaikka asiakkaiden yhtenäinen hoitopolku johtaa parempiin

tuloksiin, se ei välttämättä mahdollista tehokasta tiedonkulkua ja kaikkien ammat-

tilaisten kommunikointia läpi organisaation (Atwal & Caldwel 2002).

Tärkeää olisi muodostaa kokonaiskäsitys perheen tilanteesta ja perhettä rasit-

tavista tekijöistä, jolloin asiakkaan ääni kuuluisi eivätkä ammattilaiset tarkastelisi

tilannetta vain oman erityisosaamisensa näkökulmasta. Asiakas- ja perhekeskeiset

työskentelytavat tukevat myös asiakkaiden ja heidän perheidensä voimavaroja

ongelmien ratkaisuissa. Ne myös parantavat vuorovaikutusta perheen kanssa ja

lisäävät luottamusta ammattilaisiin. (Peden-McAlpine ym. 2004, Taanila & Lari-

vaara 2004.) Sosiaalityöntekijät esimerkiksi arvioivat lastensuojelullisissa tapauk-

sissa vanhemmuutta. Seden (2008) tarjoaa tutkimuksessaan vanhempien ja lasten

yhteistä lukemista yhtenä vanhemmuuden arviointinäkökulmana. Oikea palvelui-

den ohjaus, perheitä osallistava preventiivinen työote, matalan kynnyksen palve-

lut lähellä perheiden toimintaympäristöjä ja yksi keskeinen henkilö koordinoi-

massa perhepalveluita luovat nopeaa varhaista tukea, avointa vuorovaikutusta ja

luottamusta sekä ammattilaisten että perheen välille. (Jaatinen ym. 2003, Tanni-

nen ym. 2005, Pönkkö 2004, Pönkkö 2005, Pönkkö ym. 2005.) Perheet odottavat

palvelujärjestelmältä asiakas- ja perhekeskeistä toimintaa, mitä estää tiedon puute,

palveluketjun eri organisaatioiden roolien ja yhteistyön epäselvyys, puutteelliset

toimintamallit, tasa-arvon puute, suvaitsemattomuus, keskustelun puute ja toi-

minnan pirstaleisuus. (Pönkkö 2005, Veijola 2004, Veijola ym. 2006.) Vanhempi-

en lisäksi myös perheen lapsia pitää ottaa enemmän mukaan keskusteluihin hei-

dän hoidostaan ja terveydentilastaan. Haasteita ja perheiden tyytymättömyyttä

palveluihin tuovat hoidon saavutettavuus varsinkin haja-asutusalueilla ja pitkät

odotusajat. Palveluiden henkilöstön tyytyväisyyttä lisäävät koulutus uusista hoi-

tomalleista, hoidon koordinointi samanlaisella ohjeistuksella organisaatiossa ja

kaikkien asiantuntemuksen arvostaminen. (Naar-King ym. 2002.)

Larkin ja Callaghanin (2005) mukaan moniasiantuntijaisen yhteistyön ydin-

rakenteet ovat yleensä tunnistettavissa tiimeissä, mutta siitä huolimatta tämä ei

vaikuttanut heidän käsityksiinsä moniasiantuntijaisesta yhteistyöstä. Tämä herät-

tääkin tutkijoiden mielestään kysymyksen, miten nämä rakenteet ovat operationa-

lisoitu heidän tiimeissään. Miten esimerkiksi kokouksissa ovat edustettuina eri

ammattilaiset, ja miten he ovat sitoutuneet niihin? Toisaalta tiimin sisäinen kes-

kustelukulttuuri voi olla moniäänisyyden esteenä (Isoherranen 2005). Yhteiset

menettelytavat dokumentoinnissa, uhkatekijöissä ja valvonnassa olivat yhteydessä

55

ammattilaisten käsityksiin moniasiantuntijaisesta työskentelystä. Suurin osa am-

mattilaisista oli selvillä omista henkilökohtaisista rooleistaan, mutta he olivat sitä

mieltä, että muut tiimin jäsenet eivät tunnistaneet tai ymmärtäneet heidän roole-

jaan. Monitieteisten tiimien jäsenet voivat osallistua kokouksiin, koska heidän

odotetaan tekevän niin, mutta sitoutuminen voi vaihdella paljon. Jokin ammatti-

laistaho voi myös dominoida kokouksia. Positiivisen tiimityön indikaattoreita

näyttäisi olevan henkilöstön persoonalliset ominaisuudet ja sitoutuminen, tiimin

sisäinen hyvä kommunikaatio sekä mahdollisuus kehittää luovia työmenetelmiä

tiimin sisällä (Bell 2001, Molyneux 2001). Tiimien päätöksenteon demokraatti-

suudella on myös merkittävä yhteys tiimin yhtenäisyyteen, tuottavuuteen, tyyty-

väisyyteen, vuorovaikutukseen ja haluun kuulua tiimiin (Coopman 2001).

Theakstone-Owenin (2010) tapaustutkimus valotti yhteistyön alueita peilaamalla

voimassaolevaa lainsäädäntöä. Parannettavaa löytyi dokumentoinnissa, kommu-

nikoinnissa ja harjoittelussa. Ammattilaisten kommunikoinnin ongelmien on jopa

todettu liittyvän hoitoprosessin laatuun ja turvallisuuteen ja yhteistyön kaatumi-

seen (Lingard ym. 2006, Potito ym. 2009).

Palveluiden käyttäjät ja tuottajat ovat yhtä mieltä siitä, että keskeistä innova-

tiivisille yhtenäisille palveluille on niiden koordinointi yhdeltä taholta tai yhteys-

työntekijää käyttämällä. Jos koordinoijana on keskeisesti yksi työntekijä, on huo-

lehdittava hänen tehtävänkuvansa määrittelystä, vastuista, tuesta ja ajankäytöstä.

Palveluihin tarvitaan myös selkeä palveluohjaus. Perheet ja ammattilaiset koros-

tavat myös palveluiden käyttäjien mukaanottoa suunnitteluun ja kehittämiseen.

Asiakkaiden mielestä palvelun tuottajataho voi vaihdella, kunhan palvelut vain

tuotetaan oikea-aikaisina, kunnioittavina ja oikeudenmukaisina sekä hyväksynnän

palveluihin tekisi yksi taho tai avaintyöntekijä. Myös ammattilaiset näyttävät

hyötyvän selkeiden prosessien muodostamisesta palveluiden välille, mikä mah-

dollistaa siltojen rakentamisen organisaatioiden välille tavoitteena luoda innova-

tiiviset yhtenäiset palvelut. (Halliday & Asthanan 2004, Hingley-Jones & Allain

2008.) Yhteisen koordinaattorityöntekijän käytön on todettu myös lisäävän per-

heiden läheistä suhdetta, lasten hyvinvoinnin lisääntymistä sekä vähentynyttä

vaaraa ja riskiä päihteitä käyttävillä perheillä ja lasten kaltoinkohtelun ja perhevä-

kivallan perheissä (Coll ym. 2010: 76). Eri sektoreiden yhteistyö vaatii sitoutu-

mista ja yhteisiä päätöksiä sekä muutosjohtamista. Kumppanuusyhteistyö voi

kaatua monenlaisiin esteisiin, kuten luottamuksen ja yhteisten tavoitteiden puut-

tumiseen, vallan epätasapainoon ja kommunikointiongelmiin. Myös ajankäyttö on

huomioitava, jotta järjestelmän kustannukset voidaan arvioida täsmällisesti. (Hal-

liday & Asthanan 2004, Potito ym. 2009.)

56

Baker ym. (2006) ovat tutkineet niin sanottuja korkean luotettavuuden orga-

nisaatioita, joissa virheiden seuraukset ovat suuria, mutta joissa virheiden esiin-

tyminen on vähäistä. Tiimityö on olennaisen tärkeä tekijä korkean luotettavuuden

organisaatioissa, jona terveydenhuoltoa pidetään. Heidän mielestään tulisikin

tiimityön tutkimustuloksia yli kahdenkymmenen vuoden ajalta hyödyntää tervey-

denhuollon organisaatioissa käytännössä ja koulutuksessa, kuten on tehty muissa

organisaatioissa, joissa on saavutettu paras mahdollinen luotettavuus.

2.3 Yhteenveto teoreettisista lähtökohdista

Moniasiantuntijaisen perhetyön järjestelmän ydin on ammattilaisten ja perheen

välisessä tasavertaisessa yhteistyökumppanuudessa syntynyt yhteinen käsitys

perheen tilanteesta ja tarvittavan tuen ja avun suunnitelmasta ja arvioinnista. Tä-

hän yhteiseen asiantuntijuuteen vaikuttavat ammattilaisten osaaminen ja tietous

perheen tilanteesta sekä perheen oma käsitys terveydestään ja tuen tarpeestaan.

Ammattilaisten väliseen yhteistyöhön vaikuttaa tiimityön laatu, johon vaikuttavat

rakenteelliset ja kulttuurilliset tekijät, kuten ammattilaisten väliset arvot, asenteet,

valtakysymykset, käyttäytyminen ja kommunikointi toisten kanssa, tiimityön aste,

tiimityön toiminnalliset käytännöt, työnjako, kokoukset ja palaverit sekä tiimin

johtajuus. Tiimi ja asiakasperhe työskentelevät perhetyön verkostossa, jonka aito,

avoin ja luottamuksellinen ilmapiiri synnyttää tasavertaisen yhteistyökumppanuu-

den. Verkostoyhteistyöhön vaikuttaa perhetyön palvelurakenne, jota sääntelee

lainsäädäntö, valtakunnalliset ja alueelliset linjaukset ja kehittämisohjelmat sekä

perhetyön johtaminen ja siihen liittyvä päätöksenteko. Perhetyön kehittäminen

voi toisaalta lähteä valtakunnallisista ja alueellisista linjauksista ja johtamisesta

käsin tai toisaalta arjen työstä työntekijä- tai käyttäjälähtöisesti. Tässä tutkimuk-

sessa kehittämistyön haasteet nousevat perhetyön keskusteluavaruuden kolmesta

pääulottuvuudesta, joiden sisältö määrittelee tiimi- ja verkostotyön ja yhteistyö-

kumppanuuden laadun ja asiakaslähtöisyyden. Parhaimmillaan käsitykset ja vuo-

rovaikutus, koulutus ja osaaminen sekä rakenteet ja prosessit edistävät asiakasläh-

töistä perhetyötä, johon asiakasperhe sitoutuu ja josta saa tukea ja voimavaroja.

Samoin onnistunut yhteistyö perheiden kanssa tuottaa lisääntynyttä työtyytyväi-

syyttä ja työmotivaatiota ammattilaisille. Johdon näkökulmasta koordinoitu koko-

naisvaltainen perhetyön palvelu vähentää päällekkäisiä palveluita ja tuottaa li-

sääntynyttä lapsiperheiden hyvinvointia. (Kuvio 5).

57

Kuvio 5. Yhteenveto teoreettisista lähtökohdista (T= toimija, A= asiakasperhe).

58

59

3 Tutkimuksen metodologiset lähtökohdat ja tutkimuksen toteuttaminen

3.1 Tutkimuksen tieteenfilosofiset sitoumukset

Tieteenfilosofiset sitoumukset avaavat tutkimuksen tieteelliset tavoitteet ja mene-

telmät filosofisesta näkökulmasta (Niiniluoto 1997: 45).

Tämän tutkimuksen tieteellinen tutkimusmenetelmä on Q-metodologia. Q-

metodologian on tuonut julkisuuteen amerikkalainen psykologi ja fyysikko Wil-

liam Stephenson artikkelissaan ”Correlating Persons Instead of Tests” vuonna

1935. Hänen päätyönsä metodologiasta subjektiivisuuden tieteellisenä tutkimus-

menetelmänä on ”The Study of Behavior: Q-Technique and Its Methodology”

(Stephenson 1953). Q-metodologia on menetelmätriangulaatio, joka yhdistää

kvalitatiivisen ja kvantitatiivisen tutkimuksen piirteitä. Q-metodologian voidaan

ajatella myös olevan diskurssianalyysitekniikan eräs muoto, ja se pyrkii etsimään

tiettyjä aihepiirejä määrittäviä erilaisia diskursseja. Q-metodologia korostaa siis

subjektiivisuutta sosiaalisten rakenteiden ilmentymänä ja merkityksellistäjänä

(esim. Dennis 1986, Brown 1996, Brown 1997, Aalto 2003a, Aalto 2003b, Müller

& Kals 2004, Baker 2006, van Exel 2006, Boot ym. 2009, Webler ym. 2009).

Diskurssianalyysin käsitteet diskurssi ja läheisesti samaa tarkoittava tulkinta-

repertuaari määritellään säännönmukaisten merkityssuhteiden systeemeinä, jotka

rakentuvat sosiaalisissa käytännöissä ja samalla rakentavat sosiaalista todellisuut-

ta. Merkityssysteemi ei ole vain sanojen ja lauseiden muodostama systeemi vaan

käsittää myös ei-sanalliset teot. Diskurssi ja tulkintarepertuaari ovat tutkijan tul-

kintatyön tuloksia, jotka perustuvat tutkijan ja aineiston väliseen vuoropuheluun.

Käsitteiden käytössä diskurssin ajatellaan sopivan paremmin sosiaalisiin käytän-

töihin, ilmiöiden historiallisuuden tarkasteluun ja valtasuhteiden analyysiin, kun

taas tulkintarepertuaari sopii yksityiskohtaiseen arkisen kielen käytön vaihteluun.

(Jokinen ym. 1993.) Tässä tutkimuksessa käytän käsitettä diskurssi, koska tarkas-

telen laajempia ilmiöitä kuin vain kielen käytön vaihteluita.

Diskurssianalyysin teoreettinen perusta on sosiaalisen konstruktionismin tra-

ditiossa, jonka mukaan meillä ei ole mahdollista kohdata todellisuutta sellaise-

naan, vaan aina merkityksellistettynä jostakin näkökulmasta. Tämä vaikuttaa

tulkintakehyksenä tutkimuskohteen valintaan, tutkimuskysymyksiin ja analyyttis-

ten työkalujen kehittelyyn sekä tutkijan ja tutkimuskohteen välisen suhteen ym-

märtämiseen. (Jokinen 1999.) Bergerin ja Lucmanin (1998) mukaan sosiaalisen

60

konstruktionismin peruskäsite, todellisuus, on ympäröivän elämismaailman ilmi-

öitä, joita emme voi muuttaa. Toinen peruskäsite, tieto, puolestaan on varmuutta

siitä, että ilmiöt kaikkine ominaisuuksineen ovat todellisia. Tieto-oppi eli episte-

mologia tutkii tietoa yleensä, ja klassinen ongelma siinä koskee totuutta (Salonen

2007: 117). Pohdinnan tuloksena pitää löytyä perustelut tietona esitettyjen väittei-

den objektiivisuudelle ja totuudelle. Jotta todellisuutta koskevaa tieteellisesti

merkittävää tietoa voidaan saavuttaa, täytyy olla jonkinlainen esiymmärrys ja

ennakkokäsitys tutkimuskohteesta. (Raunio 1999, Salonen 2007: 55.) Tämä esi-

ymmärrys liittyy läheisesti ymmärtämiseen ja tulkintaan. Ymmärtävän ihmistie-

teen lähtökohtana taas on, että inhimillistä toimijaa tai yhteisöä tulisi tutkia heidän

omasta näkökulmastaan ja että tutkittu todellisuus on merkityksellistä. Ihmistie-

teisiin kuuluu myös ymmärtämisen ja tulkinnan holistisuus, osien merkityksen

sidonnaisuus kokonaisuuteen hermeneuttisena kehänä. (Niskanen 1997: 22–23,

Raatikainen 2004: 86–87.)

Epistemologiselta perustaltaan Q-metodologia sopii sosiaaliseen konstrukti-

vismiin, koska Q-metodologian tavoitteena on ymmärtää, miten ihmiset rakenta-

vat ymmärrystä maailmasta. Q-metodologian kvantitatiivinen vaihe sisältää me-

netelmiä, joiden avulla tuotetaan havaintoja todellisuudesta ja tarkastellaan erilai-

sista muuttujista koostuvia lainalaisuuksien järjestelmää (vs. Alasuutari 1997:

115). Ontologia tarkastelee todellisuuden peruselementtejä ja rakennetta. Oleellis-

ta on perustella tieteellisesti todellisuutta koskevat käsitykset. Koska tieteelliset

todellisuusväitteet ovat myös avoimia kritiikille ja keskustelulle, saavutetaan

tieteellisen tutkimuksen tuottamana paras todellisuutta itsessään vastaava tulos.

(Raunio 1999: 28–31.) Ontologinen käsitys on siis eräänlainen esiymmärrys tut-

kimuskohteesta, joka mahdollistaa tieteellisin menetelmin tuotetun tiedon (Raunio

1999: 31). Q-metodologia vastaa hyvin ontologisiin haasteisiin, sillä menetelmäs-

sä korostuu tutkijan esiymmärrys tutkittavasta aihepiiristä. Tutkimusmenetelmäs-

sä myös siirretään valta ja vastuu tutkijalta tutkittaville. Vaikka tutkija tulkitseekin

faktoreiden sisältöjä, niiden erilaiset diskurssit rakentuvat tutkimukseen osallistu-

jien omien subjektiivisten näkemyksien mukaan. Diskurssit perustuvat näin aina

todellisuuteen, ja kaikkien osallistujien kannanotot tulee huomioitua. (Aalto

2003b: 149.)

Diskurssien sisäisiä valtasuhteita tarkasteltaessa löytyy niin sanottuja hege-

monisen aseman saavuttaneita diskursseja, jotka ovat kulttuurillisia itsestäänsel-

vyyksiä eli institutionalisoituneita ja joiden totuutta ei kyseenalaisteta (Jokinen

ym. 1993: 76–77, 89). Q-metodologian etuna pidetään sitä, että se mahdollistaa

valtadiskursseista irtautumisen ”pakottaen” osallistujan rakentamaan oman näke-

61

myksensä tarkasteltavaan aihepiiriin. Juuri tämä ulospääsy valtadiskursseista ja

itsestäänselvyyksistä sai minut valitsemaan tutkimusmenetelmäksi Q-

metodologian. Moniasiantuntijainen perhetyö sisältää mielestäni valtadiskurssin,

jonka sisällön jokainen ammattilainen osaa kertoa, mitä sen tulisi olla ideaalitilan-

teessa. Valtadiskurssi muotoutuu lainsäädännöstä, kansallisista ja alueellisista

kehittämislinjauksista sekä johtamisesta ja päätöksenteosta. Tavanomaisilla kyse-

lyillä tai haastatteluilla en mielestäni olisi päässyt ”murtamaan” tätä valtadiskurs-

sia. Pyrin Q-metodologialla tavoittelemaan syvällisempää ymmärrystä tutkimus-

ongelmaani ja löytämään niitä diskursseja, jotka syventävät tietoa moniasiantunti-

jaisen perhetyön edistävistä ja estävistä tekijöistä. Etuna muihin laadullisiin dis-

kurssianalyysimenetelmiin pidetään myös sitä, että vastauksia voidaan sisällölli-

sesti heti verrata toisiinsa, koska kaikki tutkimukseen osallistujat saavat samat

väitteet, jotka he jaottelevat omalla tavallaan (Webler ym. 2009).

3.2 Monitahoarviointi Q-metodologialla

Monitahoarvioinnin tavoite on hahmottaa tutkittavasta ilmiöstä mahdollisimman

monipuolinen kuva. Arvioinnissa painotetaan eri intressiryhmien merkitystä jo

tutkimuksen suunnittelussa. Tietoa pyritään keräämään avainryhmiltä, joilla tar-

koitetaan kaikkia niitä tahoja, joilla on intressejä tutkimuskohteeseen. Monitaho-

arvioinnin periaatteita ovat laaja-alaisuus, neuvottelevuus, sosiaalinen oikeuden-

mukaisuus ja evolutionaarisuus. Laaja-alaisuudella tarkoitetaan asiakkaiden ja

yhteistyötahojen näkemystä toiminnasta. Neuvottelevuus tarkoittaa avainryhmien

mahdollisuutta neuvotella arvioinnin kriteereistä. Sosiaalisen oikeudenmukaisuu-

den periaatteen mukaisesti ns. vähäisimmän hyödynsaaja on määritettävä ja an-

nettava mahdollisuus arviointiin. Evolutionaarisuus tulkitsee arvioitavaa kohdetta

suhteessa toimintaympäristön muutoksiin. (Vartiainen 1994, Hakuli ym. 1995,

Vartiainen 2001.)

Q-metodologia soveltuu myös hyvin tutkimusmenetelmäksi monitaho-

arviointiin, mikä korostaa mahdollisimman subjektiivista arviointia kaikilta niiltä

avainryhmiltä, joilla on intressejä tutkittavaan kohteeseen. Tutkijan subjektiivi-

suus on toissijaisessa asemassa, mutta tutkittavan subjektiivisuus korostuu, sillä

Q-väittämiin vastaavat ihmiset käyttävät jaotteluissaan omia sisäisiä mittapuitaan

tutkittavista teemoista. Tässä tutkimuksessa laaja-alaisuuden periaatetta noudatta-

en moniasiantuntijaisesta perhetyöstä kerättiin tietoa kaikilta avainryhmiltä, joilla

on intressejä siihen. Tiedonantajiksi valittiin edustajia kaikista niistä sosiaali- ja

terveystoimen työntekijäryhmistä, jotka osallistuvat moniasiantuntijaiseen perhe-

62

työhön (lääkärit, terveydenhoitajat, sairaanhoitajat, perus- tai lähihoitajat, psyko-

logit, sosiaalityöntekijät, sosiaaliohjaajat, perheterapeutit, perhetyöntekijät). Myös

sosiaali- ja terveystoimen johdolla on intressejä toimintaan, sillä hyvin sujuva

moniasiantuntijainen perhetyö on sekä asiakaslähtöistä että myös tehokasta ja

kustannuksia säästävää toimintaa. Johdon edustajia valittiin kaikilta johdon tasoil-

ta: ylimmästä johdosta, keskijohdosta ja lähijohdosta, (palvelutuotannon johtaja,

palvelujohtajat, palvelupäälliköt ja palveluesimiehet). Myös asiakasperheiden

edustajia valittiin tiedonantajiksi. Neuvottelevuuden periaate toteutuu hyvin, sillä

jokainen tiedonantaja saa mahdollisuuden esittää oman subjektiivisen käsityksen-

sä arvioitavasta asiasta. Sosiaalinen oikeudenmukaisuus toteutuu, kun moniasian-

tuntijaista perhetyötä arvioidaan sekä palveluntuottajan että asiakkaan näkökul-

masta. Evolutionaarisuuden periaatteen mukaisesti tulkitaan arvioinnin tuloksia

suhteessa toimintaympäristön muutoksiin.

Kirjain Q otaksutaan tulevan Stephensonin kutsumasta sanasta quansal units

(QUANtification of SALiency), vapaasti käännettynä ”tärkeyden määrä”.

Stephenson sovelsi ideaa kvanttifysiikasta subjektiivisuuden tutkimukseen, ja

”tärkeyden määrän mittaamisella” on yhtymäkohtia elektronien kapasiteetin mit-

taamiseen. Q-koetilanteissa osallistujat jaottelevat väittämät eri kategorioille tär-

keyden määrän mukaisesti. Ne väitteet, jotka jaotellaan lähelle keskustaa, sisältä-

vät vähän tärkeyttä, kun taas ne väittämät, jotka sijoitetaan ääripäihin, ovat tärke-

ämpiä ja niistä ollaan joko hyvin samaa mieltä tai hyvin eri mieltä. (Webler ym.

2009.)

Q-metodologiaa on verrattu suurien survey-tutkimusten Pearsonin tulomo-

menttikertoimeen perustuvaan R-menetelmään (etsitään korrelaatioita vastaajien

välillä). Kuitenkin Q- ja R-menetelmillä on paljon eroavaisuuksia (taulukko 2).

Faktorianalyysiä tarkastelemalla on yksinkertaista erottaa menetelmät toisistaan.

R-menetelmässä vastaajat ovat subjekteja ja kysymykset ovat muuttujia. Tutkijat

hakevat sellaisia rakenteita, miten kukin vastaaja on suhtautunut muuttujiin. He

etsivät sitä, miten yhden muuttujan arvo on suhteessa toisen muuttujan arvoon eli

tukeeko muuttujien arvot toisiaan. (Webler ym. 2009.) Metsämuurosen (2005)

mukaan on huomattava, että korrelaatiokertoimen merkitsevyys riippuu kahdesta

tekijästä: korrelaatiosta ja otoskoosta. Jos otoskoko on pieni, voi seurata, että

suurikaan korrelaatio ei tule tilastollisesti merkitseväksi, ja taas suuressa otos-

koossa mitätönkin korrelaatio saa suuren merkitsevyyden. Siis vaikka korrelaatio

on tilastollisesti merkitsevä, se ei välttämättä ole merkittävä.

Q-metodologiassa subjektit ja muuttujat ovat toisinpäin. Menetelmän väittä-

mät ovat subjekteja, ja muuttujia ovat vastaajat tai pikemminkin vastaajien järjes-

63

tämät Q-jaottelut. Q-menetelmän tutkijat hakevat rakenteita muuttujista eli vas-

taajien Q-jaotteluista kullekin subjektille eli Q-väittämälle. He etsivät sitä, onko

yhden muuttujan tärkeys (henkilön 1 Q-jaottelu) samansuuntainen suhteessa toi-

sen muuttujan tärkeyteen (henkilön 2 Q-jaottelu) samalle Q-väittämälle. Osallis-

tujat jaottelevat väittämät sen mukaan, miten ne sopivat heidän uskomuksiinsa ja

ymmärrykseen. Q-tutkijat etsivät siis rakenteita, jotka osoittavat osallistujien Q-

jaottelut. Kun rakenteet löytyvät, voidaan olettaa, että ne ovat subjektien välisiä

mielipidejärjestyksiä, joita ihmiset jakavat. Tämä erityisesti korostaa menetelmän

sosiaalista näkökulmaa. (Webler ym. 2009.)

Taulukko 2. R- ja Q-menetelmien erot mukaillen Webler ym. (2009).

Aihe R-menetelmä Q-menetelmä

Muuttuja Survey-tutkimuksen kysymys Q-koetilanteeseen osallistujan Q-jaottelu

Subjekti Vastaaja Q-väittämä

Yleisö Kaikki mahdolliset vastaajat Väittämäuniversumi (kaikki mahdolliset

asiaan liittyvät väittämät)

Tavoite Löytää rakenteita, miten vastaajat

vastasivat eri kysymyksiin

Löytää rakenteita, miten Q-väittämät

näyttäytyvät eri Q-jaotteluista

Esimerkki Vastaako asiakaslähtöisyyttä arvostava

henkilö myönteisesti kaikkiin

asiakaslähtöisen toiminnan kysymyksiin?

Onko näkemys asiakaslähtöisestä

perhetyöstä linkittynyt myönteisiin käsityksiin

asiakaslähtöisestä toiminnasta?

Faktorianalyysi Normaali Käännetty

3.3 Q-metodologia terveystieteellisessä tutkimuksessa

Kuuluisin nykyajan Q-metodologian tutkija Kentin yliopistosta on Steven Brown,

joka uskoo menetelmän kykyyn valaista ihmisten uskomusten ja mielipiteiden

jäsennystä (Brown 1986). Suomalaisia metodologiaa hyödyntäviä tutkimuksia on

muutamia politiikan ja maantieteen tutkimusaloilta (Aalto 2003a, Aalto 2003b,

Remahl 2008, Remahl 2010, Moilanen 2012). Kansainvälisiä julkaisuja löytyy jo

tuhansia kliinisen ja ympäristöpsykologian, kasvatustieteiden, hoitotieteen, terve-

ystieteen, sosiologian, valtiotieteen ja viestintätieteen alueilta sekä markkinatut-

kimuksessa, poliittisessa mielipide- ja asennetutkimuksessa ja sukupuolitutki-

muksessa (Müller & Kals 2004, Sexton ym. 1998, Brown 1997). Q-

metodologialla voidaan saavuttaa yksilöllisiä henkilökohtaisia näkökulmia, arvi-

ointeja ja oivalluksia tutkittaviin teemoihin (Sexton ym. 1998).

64

Tiettävästi Q-metodologisia terveystieteellisiä suomalaisia tutkimuksia ei ole.

Tämän tutkimuksen keskeiset kansainväliset Q-metodologiset terveystieteelliset

tutkimukset olen esittänyt liitteessä 2.

Akhtar-Danesh ym. (2008) toteavat Q-metodologian olevan lupaava tutki-

musmenetelmä hoitotieteeseen, ja aikanaan myös Dennis (1986) piti metodologi-

aa erittäin soveltuvana hoitotieteeseen ja luetteloi seuraavanlaisia tutkimuskysy-

myksiä erikseen tai yhdistäen Q-metodologisiin sovelluksiin.

– elämänkokemus; eläminen kroonisen sairauden kanssa, selviytyminen, stres-

si, johtuminen, elämänlaatu, sosiaalinen verkosto

– terveysuskomukset; ennaltaehkäisevät toimenpiteet, kulttuurinen vaikutus ja

terveyshakuinen käyttäytyminen, kulttuurien väliset arvo-orientaatiot, elä-

mäntapamuutokset, esim. ruokavalio ja liikunta, itsehoito

– sisäinen henkilökohtainen huolenpito; omanarvontunne, itsekunnioitus, ke-

honkuva, tehokkuus/vaikutus, ikääntyminen, seksuaalisuus

– asiakkaat ja palveluntuottajat; asiakastarpeet potilas-palveluntuottaja-

suhteissa, hoitotyytyväisyys, hoidon laatu, hoitopalvelumallit

– roolit perhe; aviolliset suhteet, sisarukset, vanhemmat -lapset, tiedekunnat;

opetus, käytännönharjoittelu, tutkimus, opiskelija; roolin siirtyminen/muutos,

ammatillinen sosiaalistuminen, hoitaja; imago

Myös Cross (2005a, 2005b) on ehdottanut tutkimusmenetelmää terveystieteisiin

erityisesti koulutukseen ja terveyden edistämiseen, missä ollaan kiinnostuneita

asenteista ja subjektiivisista mielipiteistä. Kansainvälisessä tutkimuksessa onkin

käytetty laajasti Q-metodologiaa terveystieteissä koulutuksen, johtamisen, työnte-

kijöiden, kansalaisten, asiakkaiden ja potilaiden näkökulmista. Opiskelijoiden

kokemuksia ja näkökulmia on hyödynnetty tuottamaan laatua hoitotyön opinto-

ohjelmiin (Barker 2008, Baxter ym. 2009) ja kartoittamaan vetovoimatekijöitä tai

esteitä hakeutumisessa opiskelussa tietyille aloille (Meredith & Baker 2007) sekä

tunnistamaan hoitohenkilökunnan ja hoitajaopiskelijoiden käsityksiä ammattilai-

suudesta (Akhtar-Danesh ym. 2013) ja hoitohenkilökunnan käsityksiä simulaation

käytöstä hoitajien koulutuksessa (Akhtar-Danesh ym. 2009). Terveyshallinnolli-

sessa tutkimuksessa Popovich ja Popovich (2000) käyttivät Q-metodologiaa erään

sairaalan strategisessa suunnittelussa kartoittaen johtajien ja omistajien käsityksiä

sairaalan tulevaisuuden visioista. Menetelmää on myös käytetty selvittämään

hyväksyntää tai vastustusta uudelle toimintatavalle, esimerkiksi informaatiotek-

niikan käyttöön työssä (Valenta & Wigger 1997) tai päivystysyksikön lääkäreiden

suhtautumista tietotekniikkaan ja sen opiskeluun (Barbosa ym. 1998). On tutkittu

65

myös seniorilääkäreiden motivaatiota opettaa lääketieteen opiskelijoita (Dahl-

ström ym. 2005) sekä akuutti- ja päivystyssairaanhoitajien käsityksiä terveyden

edistämiseen (Cross 2005a). Tutkimusmenetelmää on käytetty myös selventä-

mään hoitotyöhön liittyvien ilmiöiden ymmärtämistä, kuten syöpään sairastunei-

den nuorten havaitsemaa uupumusta (Lai ym. 2007) tai sitä, miten äänien kuulijat

ymmärtävät kokemuksensa (Jones ym. 2003) tai miksi nuoret eivät sitoudu elä-

mäntavoillaan hoitoon munuaissiirron jälkeen (Bullington ym. 2007, Tielen ym.

2008) tai ymmärtämään päätöksentekoa, mikä liittyy raskaudenaikaisen Downin

syndrooman testaukseen (Bryant ym. 2006). Van Exel ym. (2006) tutkivat nuorten

käsityksiä terveyteen vaikuttavista elämäntavoista. Terveyteen pohjautuvia kah-

deksan elämänlaatuun vaikuttavaa aihepiiriä löydettiin Stennerin ym. (2003) tut-

kimuksessa, missä väittämät haettiin WHO:n elämänlaatututkimuksista. Terveys-

taloudellinen tutkimus on tehty diabeetikoiden elämäntapavalinnoista (Baker

2006). Asiakkaiden ja potilaiden näkemyksiä on myös kartoitettu menetelmällä.

Boot ym. (2009) tutkivat pitkäaikaissairauteen ja sen tuomiin rajoitteisiin sopeu-

tumista, Risdon ym. (2003) krooniseen kipuun tottumista ja Herron-Marx ja

Hicks (2006) naisten kokemuksia synnytyksen jälkeisen välilihan ja lantionpohjan

sairauksista. Asiakkaiden näkökulmaa hoidon tarpeeseen on tuotu esiin (Papworth

& Walker 2008), potilaiden näkemyksiä yksityisyyden suojaan (Stewart 2007)

sekä nuorten teiniäitien käsityksiä heille tärkeistä asioista (Richards ym. 2007).

Naisnäkökulmaa on valotettu tutkimusmenetelmällä esimerkiksi seuraavissa tut-

kimuksissa: miten väkivaltaa kokeneet naiset kokivat ja luottivat rikosoikeudelli-

seen järjestelmään Kanadassa (Barata 2007) ja Snellingin (1999) tutkimuksessa

haettiin naisten erilaisia käsityksiä feminismistä. Tosin Kitzinger (1999) on myös

esittänyt Q-metodologian rajoitteita käytettäessä menetelmää feministisen psyko-

logian tutkimuksissa. Q-metodologialla voidaan toteuttaa hyvin laajojakin tutki-

musasetelmia. Euroopan komissio toteutti 2007–2010 European Value of a Quali-

ty Adjusted Life Year -hankkeessa laajan verkkopohjaisen kyselyn Q-

metodologialla kymmenessä Euroopan maassa tavoitteena kehittää menetelmä

määrittämään rahallinen arvo laatupainotetulle elinvuodelle (Euroopan Komissio,

EuroVaQ 2007–2010).

3.4 Q-metodologian vaiheet

Q-metodologisessa tutkimuksessa edetään tietyillä kvalitatiivisilla ja kvantitatiivi-

silla vaiheilla. Pääasiassa tutkimusmetodi on kvalitatiivista tutkimusta, mutta

menetelmään sisältyy tilastollinen osuus Q-metodologiaa varten kehitetyillä säh-

66

köisillä tutkimusohjelmilla, joista osa on vapaasti käytettävissä ja ladattavissa

verkosta.

3.4.1 Keskusteluavaruus ja väiteuniversumi

Tämän tutkimuksen keskusteluavaruuden tutkimusympäristönä oli Oulun kau-

pungin sosiaali- ja terveystoimi. Oulun kaupungilla oli ydinkunta–palvelukunta-

organisaatiomalli, missä organisaatio oli jakautunut palveluiden järjestäjään ja

tuottajaan. Keräsin tutkimusaineiston kaupungin omasta palvelutuotannosta. Sosi-

aali- ja terveystoimen palvelutuotantoon kuuluivat aineiston keruuvuonna palve-

lualueet päivähoito, terveyspalvelut, mielenterveys- ja sosiaalipalvelut sekä van-

huspalvelut. Tässä tutkimuksessa rajasin aineiston keruun kaupungin oman tuo-

tannon päivähoidon, terveyspalveluiden ja mielenterveys- ja sosiaalipalveluiden

palvelualueille, missä tuotettiin lapsiperheiden palveluita. Tutkimuksessa käyte-

tään organisaatioista ja työyksiköistä aineiston keruuajan mukaisia nimiä. Myö-

hemmin päivähoito eli varhaiskasvatus siirtyi sivistys- ja kulttuuritoimen piiriin,

ja nimitykset muilla palvelualueilla ja työyksiköissä ovat osittain muuttuneet.

Lasten, nuorten ja lapsiperheiden palveluiden kehittämishaasteita nousee las-

tensuojelun lisääntyvistä asiakkuuksista myös Oulussa. Vuosien 2008–2012 aika-

na lastensuojelun asiakkuudessa olleiden alle 18-vuotiaiden lasten määrä on kas-

vanut 8,3 prosentista 9,5 prosenttiin suhteutettuna samanikäiseen väestöön. Oulu-

laisista 0–17-vuotiaista lapsista ja nuorista 9,5 prosenttia oli lastensuojelun asiak-

kaana ja kodin ulkopuolelle sijoitettuna 1,8 prosenttia vuoden 2012 aikana. Nämä

tilastot ovat samaa luokkaa verrattuna kuuden suurimman kaupungin (Kuusikko-

kunnat) keskiarvoihin. Vuonna 2012 tehtiin lastensuojeluilmoituksia Oulussa

muiden Kuusikko-kuntien tapaan enemmän kuin koskaan ennen, 3060 kappaletta,

mikä on 4,7 prosenttia kasvua edelliseen vuoteen verrattuna. Lastensuojeluilmoi-

tus johtaa lastensuojelutarpeen selvitykseen, mutta pidempiaikaiseen lastensuoje-

lun asiakkuuteen Oulussa johti ilmoituksista vain noin puolet. Lastensuojelun

asiakaskunta on muuttunut myös entistä haastavammaksi ja asiakkuudet pitkäai-

kaisemmiksi. (Lastensuojelun Kuusikko-työryhmä 2013.)

Oulun kaupungissa kehitetään lapsiperheiden palveluita valtakunnallisten ke-

hittämisohjelmien ja lainsäädännön linjausten mukaisesti. Luottamuselimet ovat

hyväksyneet useita Oulun kaupungin perhetyötä ohjaavia suunnitelmia ja ohjel-

mia (esimerkiksi Oulun ennaltaehkäisevän työn toimintaohjelma, Oulun kaupugin

lastensuojelun suunnitelma vuosille 2011–2012, Oulun seudun kuntien lapsi- ja

nuorisopolitiikka vuoteen 2025). Oulun kaupungin strategisina tavoitteina on

67

päätöksenteolla tukea ja kannustaa lasten ja nuorten mahdollisuuksia tehdä valin-

toja tulevaisuudessa, luoda työpaikkansa itse sekä tukea perheitä yhteisöissään

kasvatustehtävässä. Lasten, nuorten ja lapsiperheiden tuotannon palveluprosesseja

on kehitetty useiden vuosien ajan eri työryhmissä ja hankkeissa. Viime vuosien

kehittämisen painopiste on ollut koko palveluketjun kehittäminen peruspalveluis-

ta erityispalveluihin yhteistyössä kolmannen sektorin kanssa ja nimenomaan en-

naltaehkäisevien ja avohuollon palveluiden vahvistaminen. Kumppanuusyhteistyö

lasten ja nuorten palveluissa on laajentunut myös muille hallinnonaloille, kuten

sivistys- ja kulttuuritoimeen. Myös perhepalveluita ja perhetyötä on uudistettu ja

kehitetty Oulun kaupungissa. (Palveluiden järjestämisohjelma 2013, Kaupunki-

strategia Oulu 2020, Oulun palvelumalli 2020.)

Q-metodologinen tutkimus alkaa kvalitatiivisella vaiheella, jossa tutkija ko-

koaa tutkittavaa aihetta koskevan laajan aineiston eri lähteistä. Q-metodologiassa

tutkija tarkastelee kiinnostuksen kohteena olevaa sosiaalista rakennetta, kuten

tässä tutkimuksessa moniasiantuntijaista perhetyötä, keskusteluavaruuden (con-

course) käsitteen avulla. Koska keskusteluavaruus sisältää periaatteessa rajatto-

man määrän väitteitä, tutkija kokoaa niistä edustavan otoksen. Keskusteluavaruus

operationalistetaan niin sanotuksi väiteuniversumiksi. Tutkijan haasteena on tun-

tea tutkimusalue niin hyvin, että väiteotoksesta tulee monipuolinen ja se kattaa

laajasti tutkittavan alueen. (Aalto 2003a: 134–135, Aalto 2003b: 119–120.) Tutki-

ja voi työskennellä kohdealueella ja perehtyä saman alueen tutkimukseen saadak-

seen ”kenttätuntuman” tutkittavaan kohteeseen, mikä on pohjana oman tutkimuk-

sen ratkaisuissa (Amin 2000). Tutkijan tavoitteena on löytää voimakkaasti subjek-

tiivisia, kiinnostavia ja keskenään erilaisia väitteitä, jotka ilmaisevat mielipiteitä,

asenteita tai arvoja. (Aalto 2003a: 138, Amin 2000: 412.)

Tässä tutkimuksessa perehdyin ensin tutkimuksen aihealueen kirjallisuuteen.

Työskentelin myös tutkimusympäristössä asiantuntija- ja kehittämistehtävissä

muun muassa lasten ja nuorten palveluiden kehittäjänä. Työhöni sisältyi laatu- ja

kehittämispäivien sekä koulutuksien suunnittelua ja toimeenpanoa. Näin minulle

muodostui monipuolinen kuva moniasiantuntijaisen perhetyön keskustelu-

avaruudesta. Etsin tutkittavaan aihepiiriin liittyvistä aikaisemmista tutkimuksista,

artikkeleista ja kirjallisuudesta väitteitä. Suunnittelin ja osallistuin sosiaali- ja

terveystoimen kehittämispäiviin, joiden keskusteluista ja ryhmätöistä ja työ-

pajoista kokosin aiheeseen liittyviä väitteitä. Olin myös suunnittelemassa ja kou-

luttajana mielenterveys- ja sosiaalipalveluiden työntekijöille suunnatussa moni-

ammatillisessa perehdytys- ja kehittämiskoulutuksessa, Yhdessä uudella tavalla

68

(YUT). YUT-koulutuksen väliarviointiin kuuluvista kolmesta nauhoitetuista fo-

kusryhmäkeskusteluista kokosin myös väitteitä.

Väiteuniversumista kootaan edustava otos usein teoreettista mallia apuna

käyttäen. Tavallisesti kootaan ensin noin 200–300 väitettä, jotka tiivistetään 40–

60 väitteen väiteotokseen (Q sample). Väitteitä voi olla enemmänkin (Barata

2007, Popovich & Popovich 2000). Väitteet numeroidaan ja tulostetaan korteille.

(Aalto P. 2003a, Aalto P. 2003b). Ennen väitteiden keräämistä väiteotokseksi

voidaan tehdä haastatteluja (esim. van Exel ym. 2007, Baker 2006, Barry &

Proops 1999, Bryanta ym. 2006, Richards ym. 2007, van Exel ym. 2006), tai

sopiva ryhmä kirjoittaa tai keskustelee tutkittavasta aihepiiristä (Popovich & Po-

povich 2000) ja tuotoksista kategorisoidaan teoreettisen mallin avulla väiteotos.

Väitteitä voidaan kerätä myös potilasjärjestöiltä ja lääketieteellisestä tai yleiskir-

jallisuudesta (Baker 2006, Barry & Proops 1999, Bryant ym. 2006), aikaisemmis-

ta tutkimuksista (van Exel ym. 2008, Bryanta ym. 2006), esite- ja informaatioleh-

tisistä, yleisistä diskursseista, mediasta, keskusteluista fokusryhmien kanssa tai

asiantuntijoiden konsultaatioista (Jones ym. 2003, Snelling 1999, van Exel ym.

2006, Boot ym. 2009). Mitä tahansa materiaalia voidaan valita ja koota Q-

jaotteluksi. Tutkittaville voidaan esittää kirjallisten väitteiden sijaan myös kuvia,

esineitä, lehtiartikkeleita tai piirustuksia (Sexton ym. 1998). Tutkija voi kerätä

väitteitä myös vain niiden empiirisen kiinnostavuuden perusteella, mutta riskinä

on, että tutkija kerää vain tietyntyyppisiä väittämiä, joita esimerkiksi esiintyy

eniten keskustelussa. Q-metodologiaa pidetään yhtenä validina menetelmänä

myös pienillä lapsilla käyttämällä visuaalista materiaalia (Storksen & Thorsen

2011).

Tässä tutkimuksessa keskusteluavaruudesta koottu väiteuniversumi sisälsi

aluksi 212 väitettä. Jätin tässä tutkimuksessa väitteistä taloudellisen ja poliittisen

päätöksenteon näkökulman harkinnanvaraisesti pois, vaikka ne ovat tärkeitä tee-

moja moniasiantuntijaisen perhetyön monitahoarvioinnissa. Tämä tutkimus rajaa

moniasiantuntijaisen perhetyön keskusteluavaruuden asiakasperheiden ja ammat-

tilaisten sekä heidän esimiestensä ja johdon näkökulmiin, joissa puhutaan sisällöl-

lisistä asioista eikä talouden ja päätöksenteon aiheuttamista vaatimuksista.

Kehitin tutkimuksen pääulottuvuudet sisältävän teoreettisen mallin niiden

haasteiden luokittelun perusteella, jotka nousivat keskusteluavaruudesta esiin

moniasiantuntijaisen perhetyön tiimi- ja verkostotyöstä ja jonka avainryhmiä

olivat työntekijät ja asiakasperheet sekä perhetyötä organisoiva johto. Pääulottu-

vuuksiksi muodostuivat käsitykset ja vuorovaikutus, koulutus ja osaaminen sekä

rakenteet ja prosessit. Kategorisoin 212 väitettä teoreettisen mallin avulla yhdek-

69

sään soluun (taulukko 3). Tiivistin sen jälkeen väitteet moniasiantuntijaisen perhe-

työn pääulottuvuuksia edustavaksi väiteotokseksi, joka sisälsi 42 väitettä. Esites-

tasin tätä väiteotosta usealla tavalla. Valitsin sosiaali- ja terveystoimesta asiantun-

tijaraadin, johon kuuluivat laatu- ja kehittämispäällikkö, kolme aluekoordinaatto-

ria, verkostokoordinaattori ja ylilääkäri. Valitsin asiantuntijaksi myös asiakasper-

heen äidin, jolla oli kokemusta sosiaali- ja terveystoimen perhetyöstä eri yksiköis-

sä. Esittelin väitteet asiantuntijoille, ja he suorittivat Q-koetilanteen mukaisen

jaottelun sekä kommentoivat väitteitä ja tutkimusmenetelmää monipuolisesti.

Pyysin myös ystäviä ja sukulaisia, jotka eivät olleet sosiaali- ja terveydenhuollon

asiantuntijoita, kommentoimaan väitteitä nimenomaan niiden sisällöllisen ymmär-

rettävyyden kannalta. Sain ohjausta ja kommentointia väitteistä myös tutkimuk-

seni ohjaajilta ja seurantaryhmältä. Esitestauksen jälkeen muokkasin väitteitä

kieliasultaan ymmärrettäviksi, yhdistin vielä samaa asiaa sisältäviä väitteitä ja

jaoin useammaksi väitteeksi kahta tai useampaa asiaa esittäviä väitteitä. Valitsin

näin lopulliseen väiteotokseen väitteet (N=44) teoreettisen mallin mukaan (tau-

lukko 3). Lopullinen väite tiivistetään samaa asiaa käsittelevistä useista väitteistä

(kuvio 6). Numeroin ja kirjoitin väitteet pienille korteille. (Taulukko 18, liite 3.)

Taulukko 3. Moniasiantuntijaisen perhetyön väiteuniversumin teoreettinen malli.

Avainryhmä Väitteen tyyppi

a. Käsitykset ja

vuorovaikutus

b. Koulutus ja

osaaminen

c. Rakenteet ja

prosessit

A. Johtajat ja

esimiehet

Aa 4 väitettä Ab 2 väitettä Ac 9 väitettä

B. Työntekijät Ba 7 väitettä Bb 6 väitettä Bc 4 väitettä

C. Asiakasperheet Ca 5 väitettä Cb 3 väitettä Cc 4 väitettä

70

Kuvio 6. Väitteen 15 muodostuminen teoreettisen mallin avulla.

3.4.2 Koetilanteet ja niiden osallistujat

Q-metodologiassa käytetään pieniä osallistujaotoksia (subjects, participants, P

set), tyypillisesti noin 20–40 osallistujaa. Osallistujat valitaan harkinnanvaraisesti

siten, että he edustavat tutkimuskohteen pääulottuvuuksia. Tähän tutkimukseen

valitsin osallistujat myös monitahoarvioinnin periaatteita noudattaen avainryhmis-

tä, joita olivat henkilöstön, johdon ja asiakasperheiden edustajat. Henkilöstön

edustajia pyrin saamaan kaikista niistä ammattiryhmistä, jotka työskentelevät

perhetyössä. Johdon edustajia valitsin ylimmästä, keski- ja lähijohdosta. Asiakas-

perheiden edustajiksi valitsin henkilöitä, joilla oli kokemusta sosiaali- ja terveys-

toimen perus- ja erityispalveluiden perhetyöstä. Osallistujia voidaan myös kuvata

teoreettisen mallin avulla. Tutkija antaa kaikille osallistujille samanlaisen jaotte-

luohjeen (condition of instruction), ja osallistujat lajittelevat väittämät oman sub-

jektiivisen näkemyksensä mukaan tutkimuksessa käytetylle yleensä normaalija-

kaumaa muistuttavalle jakaumalle. Lopputuloksena syntyy kultakin osallistujalta

Q-jaottelu (Q sort), mikä mallintaa osallistujan subjektiivista näkökulmaa tutkit-

tavaan asiaan. Q-jaottelun jälkeen voidaan suorittaa haastattelu, mikä auttaa tutki-

jaa ymmärtämään osallistujan käsityksiä tutkittavasta asiasta. (Aalto P. 2003a,

Aalto P. 2003b.)

71

Tässä tutkimuksessa Q-metodologian mukaiset osallistujat koetilanteisiin

(N=34) valitsin harkinnanvaraisesti Oulun kaupungin sosiaali- ja terveystoimen

palveluntuottajapuolen työntekijöistä ja johdosta. Henkilöstön edustajiksi valitsin

äitiys- ja lastenneuvolasta, neuvolan perhepalveluista, kouluterveydenhuollosta,

perheneuvolasta, lasten- ja nuorisopsykiatrisesta työryhmästä, avopäihde-

palveluista, lastensuojelusta sekä sosiaalisen ja taloudellisen tuen yksiköstä lääkä-

reitä (2), terveydenhoitajia (2), sairaanhoitajia (2), perheterapeutteja (2), perhe-

työntekijöitä (2), psykologeja (2), sosiaalityöntekijöitä (2), sosiaaliohjaajia (2) ja

perus- tai lähihoitajia (1). Johdon edustajiksi valitsin sosiaali- ja terveystoimen

palvelutuotannon ylimmästä johdosta palvelutuotantojohtajan (1), päivähoidon,

terveystoimen ja mielenterveys- ja sosiaalipalveluiden palvelujohtajat (3) ja kes-

kijohdosta palvelupäälliköt (5) sekä lähijohdosta palveluesimiesedustajat (3).

Asiakasperheiden edustajia (5) valitsin sosiaali- ja terveystoimen perus- ja eri-

tyispalveluiden perhetyön asiakkaista. (Taulukko 4.)

Työntekijöiden edustajat olivat keskimäärin 46,8 vuoden ikäisiä, ja heillä oli

työkokemusta keskimäärin 18,8 vuotta. Johdon ja esimiesten edustajat olivat kes-

kimäärin 53,4 vuoden ikäisiä, ja heillä oli työkokemusta keskimäärin 28,6 vuotta.

Asiakasperheiden edustajat olivat olleet asiakkuudessa sosiaali- ja terveyden-

huollon perus- ja erityispalveluissa. He olivat perheen äitejä (4) ja perheen nuori

(1). Heillä oli kokemusta perhetyön asioinnista äitiys- ja lastenneuvolassa, koulu-

ja opiskeluterveydenhuollossa, päivähoidossa, neuvolan perhepalveluissa, perhe-

neuvolassa, lasten, nuorten ja aikuisten psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa,

avopäihdepalveluissa, aikuis- ja perhesosiaalityössä ja lastensuojelussa. Koetilan-

teisiin osallistuneiden henkilöiden tietoja ei paljasteta enempää anonymiteetin

suojelemiseksi. Osallistujat saivat ennen koetilannetta samanlaisen suullisen jaot-

teluohjeistuksen ja kirjallisen tietoisen suostumuksen tutkimukseen allekirjoitet-

tavaksi (liite 5).

72

Taulukko 4. Koetilanteisiin osallistujat.

Palvelualue Ylin johto Keskijohto Lähijohto Työn-

tekijät

Asiakas-

perheiden

edustajat

Työyksikkö Palvelu-

tuotanto-

johtaja

Palvelu-

johtajat

Palvelu-

päälliköt

Palvelu-

esimiehet

Päivähoito

1

1 1

1

5

Terveyspalvelut 1

1

Äitiys- ja lastenneuvola 2

Neuvolan perhepalvelut 3

Kouluterveydenhuolto 1

Mielenterveys- ja

sosiaalipalvelut

1

Perheneuvola

1

1

1

Lasten- ja nuoriso-

psykiatrinen työryhmä

3

Avopäihde-

palvelut

1 2

Aikuis- ja perhe-

sosiaalityö

1

1

Lastensuojelu 1 4

Järjestin koetilanteet pääosin työntekijöiden ja johdon omilla työpaikoilla ja asia-

kasperheiden edustajien kanssa omassa työhuoneessani tai muussa rauhallisessa

tilassa. Koetilanteissa osallistujat jaottelivat väitteet (N=44) Q-metodologian

mukaiselle alustalle, joka tässä tutkimuksessa oli normaalijakaumaa muistuttava

niin sanottu pakotettu jakauma (kuvio 7). Osallistujat jaottelivat väitteet alustalle

sen mukaan, olivatko he väitteestä samaa tai eri mieltä. Jaotteluohjeessa korostin,

että väitteitä tuli verrata toisiinsa ja suhteuttaa ne siten jakaumalle. Siis välttämät-

tä kohtaan -4 sijoitetun väitteen kanssa ei tarvinnut olla täysin eri mieltä, vaan

eniten eri mieltä suhteessa +4 kohtaan sijoitetun väitteen kanssa. Osallistujat sai-

vat tarvittaessa kysyä, jos väite oli epäselvä. Koetilanteen jälkeen suoritin nauhoi-

tetun haastattelun, jossa osallistujat kertoivat jaottelunsa perusteita. Haastattelussa

olin erityisesti kiinnostunut perusteluista, joiden mukaan väitteet oli sijoitettu

alustan ääripäihin kohtiin +4, +3, +2, -4, -3 ja -2. Koetilanteet kestivät haastattelut

mukaan lukien keskimäärin noin tunnin.

73

Kuvio 7. Q-jaottelun pakotettu alusta.

3.4.3 Aineiston analyysi

Q-metodologian kvantitatiivisessa vaiheessa tutkija analysoi koehenkilöiden väi-

tejaotteluja esimerkiksi faktorianalyysillä, joka on todettu parhaaksi keinoksi

tuottaa uutta tietoa ja antaa myös mahdollisuuden harkinnanvaraiseen faktoreiden

rotatointiin (Aalto 2003a: 122). Q-metodologiaan on kehitetty useita sähköisiä

tutkimusohjelmia, joista osa on vapaasti käytettävissä ja ladattavissa verkosta.

Analysoin aineiston käyttämällä Peter Schmolckin kehittämää PQMethod-

tutkimusohjelman uusinta versiota (http://schmolck.org/qmethod/pqmanual.htm).

Tallensin osallistujien Q-jaottelut ohjelmaan numeeriseksi aineistoksi, jonka ana-

lysoin sentroidianalyysillä, mikä on käytetyin faktorianalyysin muoto Q-

metodologiassa ja jota voidaan jatkaa harkinnanvaraisella faktoreiden rotatoinnil-

la. Yleensä aineistosta löytyy 3–5 faktoria, joille osallistujat latautuvat. PQMet-

hod-ohjelmalla tulostuvat myös jaotteluiden välinen korrelaatiomatriisi, rota-

toidun faktorianalyysin faktorilataukset ja faktoripisteet sekä ideaaliset väitejaot-

telut. Ohjelmalla voidaan myös vertailla, miten eri faktoreilla väitteet ovat saaneet

pisteitä eli miten ne väitteiden suhteen eroavat tai ovat samanlaisia. Voidaan myös

osoittaa niin sanotut konsensusväitteet, jotka yhdistävät kaikkia faktoreita.

Tein analyysin kaksivaiheisesti käyttämällä ensin suorakulmaista Varimax-

rotaatiota ja tarkensin sitä harkinnanvaraisella rotatoinnilla. Näin sain maksimoi-

74

tua osallistujien suorittamien Q-jaotteluiden latausarvot kullekin faktorille. La-

tausarvo tarkoittaa voimakkuutta, jolla osallistujan tekemä Q-jaottelu korreloi

faktorin kanssa. Analyysin tuloksena löytyi kolme faktoria (F1, F2 ja F3). Korre-

laatiomatriisin perusteella eniten eroavat toisistaan F1 ja F2 ja eniten muistuttavat

toisiaan F1 ja F3. (Taulukko 5.)

Taulukko 5. Faktoripisteiden väliset korrelaatiot.

Faktorit F2 F3

F1 0.3807 0.5161

F2 0.4462

Kun osallistujia valitaan tietylle faktorille, on kriteerinä riittävän voimakas lata-

uksen raja. Faktorin ideaaliedustajan korrelaatio faktorin kanssa on 1.0. Päinvas-

tainen korrelaatio -1.0 kuvaa edustajaa, joka on täysin eri mieltä faktorin kanssa.

Seuraavalla kaavalla lasketaan niin sanottu osallistujan latauksen merkitsevyyden

vähimmäiskriteeri, jolla osallistuja hyväksytään faktorille.

± 2.58 (SE) (1) SE = 1/√N(väiteotos) = 1/√44 = 0,15 (2) ± 2.58 (0.15) = ± 0,39 (3)

Vähimmäiskriteerin perusteella latautui faktoreille yhteensä 26 osallistujaa, joista

F1:lle 12, F2:lle 8 ja F3:lle 6 osallistujaa (taulukko 6). Osallistuja A4 ei latautunut

tarpeeksi voimakkaasti yhdellekään faktorille (null case), ja häntä ei voitu ottaa

mukaan analyysiin. Osallistujat A5, T4, T7, T12, J/E1, J/E5 ja J/E10 taas latautui-

vat merkittävästi kahdelle faktorille (mixed case), joten hekin jätettiin analyysin

ulkopuolelle. Q-metodologiassa tämän tilanteen oletetaan olevan reaalimaailman

mukaista (Aalto 2003: 122). Vaikka näiden analyysin ulkopuolelle jääneiden osal-

listujien Q-jaottelut eivät ole mukana faktorianalyysissä, heidän äänensä tulevat

kuitenkin kuuluville niin sanottujen konsensusväitteiden tuloksissa, joissa on

suoria lainauksia myös heidän haastatteluistaan.

75

Taulukko 6. Koetilanteisiin osallistujat ja faktorilataukset.

Osallistuja F1 (N=12) F2 (N=8) F3 (N=6)

A1 0.57* 0.25 -0.05

A2 -0.01 0.54* 0.28

A3 0.58* 0.06 0.31

A4 0.08 0.26 0.22

A5 0.44 0.58 -0.11

T1 0.34 0.17 0.69*

T2 0.15 0.61* -0.00

T3 -0.07 0.09 0.51*

T4 0.57 0.15 0.47

T5 0.56* 0.27 0.24

T6 0.68* 0.21 0.29

T7 0.55 0.23 0.48

T8 0.54* 0.01 -0.14

T9 0.77* 0.07 0.08

T10 0.19 0.25 0.68*

T11 0.24 0.28 0.54*

T12 0.42 0.03 0.59

T13 0.47* 0.36 0.03

T14 0.27 0.38 0.48*

T15 0.23 0.52* 0.10

T16 0.79* 0.16 0.17

T17 -0.04 0.39* 0.08

J/E1 0.48 -0.08 0.43

J/E2 0.32 0.44* 0.32

J/E3 0.57* 0.30 0.34

J/E4 0.29 0.20 0.40*

J/E5 0.60 -0.06 0.42

J/E6 -0.00 0.43* 0.15

J/E7 0.53* 0.36 0.25

J/E8 0.80* -0.24 0.29

J/E9 0.39* 0.17 0.16

J/E10 0.48 0.15 0.55

J/E11 0.29 0.52* 0.24

J/E12 0.16 0.71* 0.01

A= asiakas T= työntekijä J/E= johtaja tai esimies

Faktorien korkeimmat lataukset lihavoitu ja merkitty tähdellä (*)

76

3.4.4 Tulosten tulkinta ja raportointi

Analyysi päättyy löydettyjen faktoreiden kvalitatiiviseen tulkintaan. Tulkintaa

selventävät ideaaliset väitejaottelut, jotka muodostuvat faktoripisteistä. Juuri nä-

mä väitejaottelut profiloivat kutakin faktoria ja kuvaavat yhteenvetoina, millaista

diskurssia tai mielipideperhettä faktori sisältää. Tässä tutkimuksessa analyysin

tuloksena sain kolme faktoria, jotka kuvaavat kolmea erilaista mielipideperhettä

tai diskurssia moniasiantuntijaisesta yhteistyöstä. Väitteiden saamat faktoripisteet

kullekin faktorille eli ideaaliset väitejaottelut olen esittänyt taulukossa 18 (liite 3).

Q-jaotteluaineistosta etsitään siis ensisijaisesti perheyhtäläisyyksiä. Tavoit-

teena on faktorianalyysin avulla selvittää, ketkä osallistujista ovat lajitelleet väit-

teet samalla ja ketkä eri tavoin. Analyysimenetelmä ei muuta aineiston operatii-

vista subjektiivisuutta millään tavoin, vaan faktorianalyysin tarkoituksena on

tutkia, millaisia asenneulottuvuuksia, representaatioita tai diskursseja osallistujat

esittävät Q-jaotteluissaan. Analyysin jälkeen kvalitatiivisessa prosessissa tutkijan

tulkinnan lähtökohtana ovat samalle faktorille sijoittuneiden henkilöiden eri väit-

teille antamien pisteytysten painotettu keskiarvo, joka vaihtelee samoin kuin Q-

jaottelussa käytetty asteikko (esimerkiksi -4 - +4). Näistä pisteytyksistä muodos-

tuu faktoripisteiden matriisi eli idealisoitu Q-jaottelu. Tulkintaprosessissa ollaan

yleensä kiinnostuneita väitteistä, jotka saavat faktorilla korkeita positiivisia ja

negatiivisia pisteitä (esimerkiksi -4, -3, -2, +2, +3, +4). Koetilanteiden jälkeisiä

haastatteluja voidaan käyttää apuna tulosten tulkinnassa. Q-metodologiassa ei

sinällään olla kiinnostuneita yksittäisten osallistujien vastauksista sellaisenaan,

vaan niiden pohjalta faktorianalyysissä muodostuneiden yleisimpien faktoreiden

ja asenneluokkien osoittamista tietylle osallistujatyypille ominaisista näkemyksis-

tä ja positioista. (Aalto 2003a, Aalto 2003b.) Jokaisen koetilanteen jälkeen suori-

tin nauhoitetun haastattelun. Kysyin erityisesti perusteita ääripäihin sijoitetuista

väitteistä (+4, +3, +2 ja -2, -3, -4). Haastattelun lopuksi kysyin myös osallistujien

mielipidettä tutkimusmenetelmästä. Tutkimuksen tulokset on esitetty luvussa 4.

3.5 Yhteenveto tutkimuksen toteuttamisesta

Tämä tutkimus eteni Q-metodologian vaiheiden mukaisesti noudattaen monitaho-

arvioinnin periaatteita. Tutkimus alkoi kvalitatiivisella vaiheella, jossa operationa-

listin moniasiantuntijaisen perhetyön keskusteluavaruuden (Concourse) väi-

teuniversumiksi (N=212) ja tiivistin teoreettisen mallin avulla tutkimusaiheen

pääulottuvuuksia sisältäväksi väiteotokseksi (Q sample). Esitestasin väiteotoksen

77

ja muodostin lopullisen väiteotoksen (N=44). Q-metodologian koetilanteisiin

valitsin harkinnanvaraisesti monitahoarvioinnin periaatteita noudattaen osallistu-

jat (P set) kaikista niistä avainryhmistä, joilla oli intressejä tutkittavaan aiheeseen

(N=34). Koetilanteissa osallistujat jaottelivat väitteet normaalijakaumaa muistut-

tavalle alustalle pakotetusti siten, että jokainen väitteen sisältävä kortti oli sijoitet-

tava alustalle suhteessa muihin väitteisiin sen mukaan, oliko väitteestä samaa vai

eri mieltä. Tuloksena syntyi jokaiselta osallistujalta hänen subjektiivista näkö-

kulmaansa edustava Q-jaottelu (Q sort). Koetilanteen jälkeen suoritin nauhoitetun

haastattelun, jossa olin erityisen kiinnostunut jakauman ääripäihin sijoitettujen

väitteiden perusteluista.

Tutkimuksen kvantitatiivisessa vaiheessa syötin Q-jaottelut PQMethod-

tietokoneohjelmaan ja suoritin faktorianalyysin ja harkinnanvaraisen rotatoinnin,

josta aineistona sain kolme moniasiantuntijaisen perhetyön faktoria (F1, F2, F3),

jotka kuvasivat tutkittavasta aiheesta kolmea erilaista diskurssia. Merkitsevyys-

kriteerin täyttävät osallistujien Q-jaottelut (N=26) jakaantuivat siten, että ensim-

mäiselle faktorille valikoitui 12, toiselle faktorille 8 ja kolmannelle faktorille 6

osallistujaa. Analyysin ulkopuolelle jäi yksi osallistuja, joka ei latautunut merkit-

sevästi yhdellekään faktorille (null case), ja 7 osallistujaa, jotka latautuivat mer-

kitsevästi kahdelle faktorille (mixed case).

Tutkimus eteni sen jälkeen kvalitatiivisella vaiheella. Tulkitsin faktoreiden si-

sältämien ideaalisten Q-jaotteluiden ja koetilanteiden jälkeisten haastattelujen

perusteella moniasiantuntijaisen perhetyön kolmea diskurssia ja niiden yhtäläi-

syyksiä ja eroavaisuuksia sekä kaikille faktoreille yhteisiä niin sanottuja konsen-

susväitteitä. Tulososiossa luvussa neljä olen esittänyt tulkintojeni perusteiksi osal-

listujien suoria lainauksia haastatteluaineistosta. (Kuvio 8.)

78

Kuvio 8. Tutkimuksen toteuttaminen.

79

4 Tutkimuksen tulokset

Moniasiantuntijaisen perhetyön keskusteluavaruuden mallintamisessa olin jaotel-

lut väitteet pääulottuvuuksien mukaan, joita olivat käsitykset ja vuorovaikutus,

koulutus ja osaaminen sekä rakenteet ja prosessit. Väitteet olivat myös luokiteltu

asiakkaiden, työntekijöiden ja johdon näkökulmista (taulukko 3). Tutkimukseen

osallistujat eivät luonnollisesti tienneet tätä jaotteluani, ja mielenkiintoista olikin

seurata, miten oma jaotteluni ohjaisi diskurssien syntymistä.

Faktorianalyysissä nousi esiin kolme faktoria (F1, F2, F3), jotka sisälsivät

erilaiset moniasiantuntijaisen perhetyön mielipidekokonaisuudet eli diskurssit.

Diskursseja ei muodostunut selkeästi johdon, työntekijöiden tai asiakkaiden nä-

kökulmista sen perusteella, miten eri henkilöryhmien edustajat latautuivat fakto-

reille. Ensimmäiselle ja toiselle faktorille latautui kaikkien henkilöryhmien edus-

tajia, mutta kolmannelle faktorille vain työntekijöiden sekä johdon ja esimiesten

edustajia. Ensimmäisen faktorin diskurssi kuvasi kuitenkin eniten asiakaslähtöistä

toimintaa, toisen faktorin diskurssi korosti johtajuutta ja kolmannen faktorin dis-

kurssi ammattilaisuutta.

Myöskään keskusteluavaruuden pääulottuvuuksiksi valitsemani teemat eivät

selkeästi jaotelleet kaikkien faktoreiden sisältämiä diskursseja. Kuitenkin ensim-

mäisen faktorin diskurssi korosti eniten koulutuksen ja osaamisen näkökulmaa.

Toisen faktorin diskurssi kuvasi paitsi johtajuuden merkitystä, niin myös vuoro-

vaikutuksen ongelmia yhteistyössä. Kolmannen faktorin diskurssi taas nosti esiin

myös yhteistyön rakenteita ja prosesseja, jotka osaavat ammattilaiset hoitavat

ilman johdon tehokasta valvontaa ja ohjausta tai ohjeistusta tiimi- ja verkostotyön

käytännöistä.

Seuraavaksi esittelen nämä kolme analyysin tuloksena syntynyttä faktoria,

jotka sisältävät moniasiantuntijaisen perhetyön kolme diskurssia. Faktorit ovat

nimetty sen mukaan, mikä teema niissä eniten korostuu. Koetilanteiden jälkeisistä

haastatteluista poimin suoria lainauksia selventämään diskurssien tulkintojani.

Haastattelussa keskityin kysymään osallistujan perusteluja väitteille, joita hän oli

sijoittanut Q-jaottelualustan ääripäihin. Osallistujien anonymiteetin suojelemisek-

si puhujien suorien lainausten edessä käytän palvelutuotantojohtajan, palvelujoh-

tajien, palvelupäällikköjen ja palvelusesimiesten yhteydessä lyhennettä J/E, hen-

kilöstön yhteydessä T ja asiakasperheiden edustajien yhteydessä A. Suluissa ole-

vat numerot viittaavat väitteisiin (taulukko 18 liite 3).

80

4.1 Koulutus ja osaaminen moniasiantuntijaisen asiakaslähtöisen

yhteistyön perustana

Ensimmäiselle faktorille (F1) latautui neljä johdon ja esimiesten, kuusi työnteki-

jöiden ja kaksi asiakasperheiden edustajaa (taulukko 6). Faktorin sisältämää dis-

kurssia kuvaavat kahdeksan väitettä muodostavat tämän faktorin ideaalisen Q-

jaottelun (taulukko 7). Tähdellä (*) merkityt väitteet kuvaavat merkitsevästi tätä

diskurssia (p < 0.01).

Taulukko 7. Faktoria 1 profiloivat väitteet.

Väitteet Faktori-

pisteet

Väitteet, joista diskurssin osallistujat olivat eniten samaa mieltä

18*. Johdon on järjestettävä yhteisiin asiakkuuksiin liittyvää kaikkien toimijoiden yhteistä

täydennyskoulutusta, mikä edistää yhteistä näkemystä ja yhteisiä tavoitteita.

3

26. Mielestäni moniasiantuntijaisen yhteistyön koulutuksissa on hyödynnettävä enemmän

asiakkaiden omia kokemuksia palveluista.

2

33. Johdon on luotava moniasiantuntijaiselle yhteistyölle toimintaperiaatteet. Eri

ammattiryhmistä koostuvia yhteistyöryhmiä täytyy johtaa, seurata ja arvioida säännöllisesti,

jotta ne toimisivat jatkuvasti tehokkaasti.

2

42. Asiakasperheet voivat osallistua palveluiden tuottamiseen esimerkiksi antamalla

vertaistukea samassa asemassa oleville perheille.

2

Väitteet, joista diskurssin osallistujat olivat eniten eri mieltä

5*. Mielestäni työntekijöiden suvaitsemattomuus johtaa tasa-arvon puutteeseen

työntekijöiden ja asiakasperheiden sekä eri ammattilaisten välillä.

-2

13. Asiakasperhe ei rohkene sanoa ääneen mielipidettään omista tarpeistaan

moniasiantuntijaisissa palavereissa, koska uskoo ammattilaisten tietävän paremmin, vaikka

on kysymys heidän omasta elämästään.

-3

20. Moniasiantuntijaisen perhetyön vaikuttavuutta estävät käsityserot tukimuotojen tai

terapioiden perusteista ja vaikutuksista.

-2

Kaikkien toimijoiden yhteinen täydennyskoulutus ja positiivinen vuorovaikutus

korostuvat tässä diskurssissa. Moniasiantuntijuus on osaamista, johon tarvitaan

johdon järjestämää yhteistä täydennyskoulutusta, jossa hyödynnetään myös asi-

akkaiden kokemukset (18). Työntekijät painottivat yhteisen täydennyskoulutuksen

merkitystä uusiin työmenetelmiin, koska koettiin, että työ vaatii jatkuvasti uusia

työkaluja monenlaisten perheen ongelmien hoitamiseen. Myös näyttöön perustu-

vista työmenetelmistä oltiin kiinnostuneita sekä siitä, että osattaisiin hyödyntää

asiantuntijoita.

81

T: …tehhään semmosia toitä jotka joihin tarvittas koulutusta elikkä tota että

justiinsa täydennyskoulutusta olisi siihen koska se skaala on paljo laajempi

kuin luuliskaan…eri menetelmiin, nykyään kun tehhään paljo tämmösiä ryh-

miä…työkaluja niin ja sitten sekin että yhenlainen koulutushan sekin olis että

osattas ottaa selvää asioista että semmonen että sanottasko että ossaa käyt-

tää niitä asiantuntijoita hyväksi…

Yhteisen koulutuksen koettiin olevan itsestään selvyys ja myös selkeyttävän mo-

niasiantuntijaisen yhteistyön tavoitteita.

T: …no tuo yhteinen koulutus on lähinnä minusta semmonen oikeastaan itses-

tään selvyys että just tuo nimenommaan että saahaan ne yhteiset tavoitteet

esille…

Merkittäväksi yhteisessä moniasiantuntijaisessa koulutuksessa koettiin suuressa

organisaatiossa toisten ammattilaisten tapaaminen. Kun oppi tuntemaan eri yksi-

köissä työskenteleviä ammattilaisia, yhteistyö sai ikään kuin ”kasvot”. Tämä edis-

tiä ja helpottia yhdessä toimimista.

T: …ite oon huomannu että kun oon osallistunut niin kaikista eniten hyötyy ja

silloin oon oppinu tuntemaan ihmisiä ja saanu niitä keinoja niin mää nään

niinku omakohtasesti että siitä on ollu apua…

Johdon ja esimiesten edustaja oli myös sitä mieltä, että jos substanssiosaaminen

peruskoulutuksen pohjalta oli puutteellinen, niin täydennyskoulutuksen arvo kas-

voi entistäkin tärkeämmäksi.

J/E: …no täydennyskoulutus on tietenkin sitte…jos peruskoulutus on puut-

teellinen niin sen niinku arvo kasvaa ja tietenki muutenki jatkuvasti vaatii

kouluttautumista tämä maailma mutta tuohon suhteutettuna on tärkiä asia…

Tämän diskurssin edustajat olivat myös sitä mieltä, että asiakasperheen kokemuk-

set pitää huomioida täydennyskoulutuksessa (26). Asiakasperheen edustaja oli

valmis tulemaan esimerkiksi työntekijöiden koulutustilaisuuksiin kertomaan ko-

kemuksistaan.

A: …mää voisin mennä vaikka luennoimaan tai kertomaan jonnekkin teijän

työntekijöitten koulutuksissa tai opiskelijoille tai ihan mihin vaan kertomaan

tietyn luennon tai kurssin tai mikä teillä nyt onkaan niin yhteyvessä näissä et

miten me ollaan koettu ne palvelut ja verkostot niin mää haluaisin olla muka-

na siinä koska aina löytyy parannettavaa…

82

Johdon mielestä hyvien palveluiden perusta on huomioida asiakkaiden näkemyk-

set ja toiveet, koska muuten toiminta on hyvin organisaatio- ja viranomaislähtöis-

tä. Tämä ei vastaa enää nykyajan vaatimuksia.

J/E: …eihän mikkään palvelu oo kestävällä pohjalla jos ei asiakkaita kuulla

ja heijän näkemyksiään siinä että mitä palveluita ne haluaa ja miten se heijän

mielestään pitäs toteuttaa et se ei ois niinku semmosta viranomaslähtöstä tää

meijän toiminta…ehottomasti oon sitä mieltä se on tätä päivää että asiakkaat

on siinä siinä mukana…

Työntekijän edustaja näki yhteisen täydennyskoulutuksen edistävän moniasian-

tuntijaisen yhteisen kielen löytymistä, mikä parantaa ja kehittää yhteistyötä.

T:… niiden koulutustenkin avulla meille tulisi se yhteinen kieli ja tavallaan se

koulutus siinä rinnalla että tavallaan se johto järjestää meille tämmösiä yh-

teistyömahollisuuksia ja aikaa ja yhteisiä palavereita että me voijjaan niinku

kehittää tätä meijän yhteistyötä…

Johdon on myös luotava toimintaperiaatteet yhteistyölle ja seurattava ja arvioitava

säännöllisesti toimintaa (33). Tämän diskurssin johdon ja esimiesten edustajat

korostivat erityisesti hallinnon vastuuta moniasiantuntijaisen yhteistyön seuran-

nassa ja arvioinnissa.

J/E:… sittenhän johdon pitää luoda ilman muuta toimintaperiaatteet ja ma-

hollisuus tän tyyppiselle ja sitten seurata ja arvioida sitä säännöllisesti ja se

mun mielestä kannustaa työntekijöitäkin sitten sitten siihen asiaan ja on niin-

ku strategian noudattaminen siinä siinä asiassa jos tälle asialle olisi niinku

tehty oma strategia…

Johdon rooli nähtiin tärkeänä antamassa suuntaviivat toiminnalle, varsinkin kun

uutta toimintaa kehitetään. Johdosta pitää tulla hyväksyntä ja kiinnostus toimin-

taan, mikä on hyvää palautetta kenttätyöhön ja osaltaan sitouttaa työntekijät uu-

teen toimintamalliin.

J/E:…mää aattelen että johdon täytyy olla siinä mukana niinku luomassa

puitteita vaikkakin ne työntekijät ite niitä käytännön juttuja on luomassa mut-

ta tavallaan johdon täytyy niinku luoda mahollisuus siihen yhteistyölle ja

niinku yhteiset puitteet ja tavallaan pitäs niinku tämmöisten moniasiantunti-

jaista yhteistyötä tekevien vielä itekkin miettiä ja arvioida näissä yhteisissä

kokouksissa että missä mennään ja mitä on vielä kehitettävä…kyllä minusta

johdon täytyy olla ja jos ei tämmöiselle moniasiantuntijatyölle oo niinku seu-

83

rataryhmää tai semmosta luotu niin kuka se varmistaa että pysytään oikeassa

suunnassa ja tavallaan johdonkin täytyy hyväksyä ja olla tämän toiminnan

takana, kyllähän työntekijät aistii jos niinku johto ei oo siinä mukana…se

johdon tuki kuitenkin aktivoi työntekijöitä…

Myös työntekijän edustaja koki, että johdolla pitää olla kokonaisvastuu

ja -koordinaatio toiminnasta, ettei kiireisten työntekijöiden tarvitse huolehtia siitä.

T:…näitä ois hyvä seurata ja arvioida ja mitä ite oon kans ollu noissa mo-

niammatillisissa tai tämmösissä työryhmissä niin justiin se että ko ihmiset

tekkee sitä kiireisen oman työn ohessa niin se on sit vähä semmosta ko miten

minä sanon…se ei oo niinko semmosta jäsentynyttä ja organisoitua että ois

ihan hyvä että jollakin ois se kokonaiskoordinaatio ja vähä niinku katottas et-

tä missä mennään…

Asiakkaankin mielestä oli tärkeää, että johto seuraa ja arvioi toiminnan laatua

eikä vain esimerkiksi kustannusten toteutumista.

A:… no ainakin mulle tulee mieleen, musta tää on vähän hankala kun mää

oon asiakas, mutta musta vaan tuntuu että johtajan pitää olla tietoinen ja

tuota ja ja olla sillai mukana että mää en oikeestaan tiiä että mikä se johtajan

merkitys sitte on jos se ei oo mukana siinä sillä tavalla niin täysin ku se sii-

hen pystyy ettei nyt turhia palkkoja makseta ja että miksi se on johtaja ja on-

ko sillä vain budjetti…

Ensimmäisen faktorin osallistujilla oli positiivinen käsitys moniasiantuntijaisesta

vuorovaikutuksesta. Työntekijät ovat ammattilaisia, joilla arvot ja asenne työhön

ovat kohdallaan, yhteistyö on tasa-arvoista, suvaitsemattomuutta ei esiinny ja

tukimuotojen tai terapioiden vaikutuksista ei ole käsityseroja (5, 20). Työntekijän

mielestä tälle alalle hakeutuu suvaitsevaisia henkilöitä.

T:…joo näin mää aattelen kuitenkin että eikö tähän kuulu niinku suvaitsevai-

suus, että ois hakeutunutkin niinku suvaitsevaisia ihmisiä…

T:…no en minä kyllä usko, ei oo kyllä tullu vastaan (suvaitsemattomuus)…

Diskurssin mukaan perhetyön vaikuttavuutta eivät estä käsityserot työmenetel-

mistä, koska työtä tehdään asiakasperheiden kanssa arkipäivän ongelmissa, eikä

sillä sinällään ole merkitystä, millaisia metodeja käytetään.

T:…me tehhään kuitenkin tämmöistä ruohonjuuritasoista työtä perheitten ja

asiakkaitten kesken että tavallaan tällaisia oppiristiriitoja ja tämmösiä teo-

84

reettisia ristiriitoja niin minun mielestä ne ei oo semmonen ongelma meijän

työssä et mitä metodia käytetään…

Toisaalta oltiin myös sitä mieltä, että käsityseroja eri menetelmistä, esimerkiksi

terapioista, voisi madaltaa niin, että yhteistyöverkostoissa asiantuntijat avaisivat

työmenetelmien perusteita ja vaikutuksia, jolloin ei pääse syntymään ylisuuria

odotuksia tuloksista.

T:…jotenkin minä ajattelen että niitä käsityseroja pitää siinä madaltaa siinä

yhteistyöverkostossa elikkä se joka tietää vaikka jostakin terapiasta ja sen pe-

rusteista ja vaikutuksista niin avaa sitä sille yhteistyöverkostolle niin että

myös muille syntyy käsitys siitä ettei ne odotukset oo jotakin semmosta mitkä

ei voi todellisuudessa kohdata koskaan elikkä näin näin mää sen ajattelen…

T:…jos aatellaan nykypäivänä vaikka nuorta sosiaalityöntekijää ja tai nehän

tuntee eri menetelmät, muistan kun kerran yks tuota sosiaalityöntekijä sano

että tuota tuota kun se oli soittanut mtteehen että voisko tälle järjestää niinku

perheintervention niin se työntekijä mteessä kysy että mikä se on niin se oli

sanonu että anti olla et voi olla hyvinkin asiantunteva ja ne tietää aika paljon

näistä tukimuodoista ja psykoterapioista ja tämmösistä interventioista…

Asiakasperheen osallistaminen myös palveluita suunniteltaessa on tärkeää. Työn-

tekijän mukaan heidän kuuluu tuoda perheelle erilaisia vaihtoehtoja toimia ja

perhe yhdessä ammattilaisten kanssa valitsee itselleen sopivia tukimuotoja.

T:…sitä mää aattelen että perhehän se tavallaan miettii ne ja me tuuaan niitä

vaihtoehtoja ja niista sitten valitaan…eihän me välttämättä tiedäkkään kai-

kista mutta yhessä niinku mietitään ja pohditaan…

Koska tämän diskurssin mukaan asiakasperhe on aktiivinen osallistuja yhteistyös-

sä, perheet uskaltavat tuoda äänensä esille ja kertoa tuen tarpeistaan (13). Tämän

faktorin asiakasosallistujat olivat itsekin vahvasti sitä mieltä, että he uskaltavat

kertoa ääneen omia tarpeitaan yhteistyökokouksissa.

A:…no kyllä mää ainaki sanon jos on jotakin asioita…ja uskallan kertoa niis-

tä…

A:…mää en oo kyllä pelänny koskaan kertoa kun mää oon aina ollu se han-

kala vanhempi…mää oon kyllä rohkeasti aina kertonu…mää oon kyllä kaikis-

sa näissä, että kissa heti pöyvälle…

Työntekijöiden mielestä pitää luoda hyvä yhteistyösuhde ja luottamuksen

85

ilmapiiri, jolloin jokainen uskaltaa tuoda mielipiteensä esille. Tähän liittyy myös

asiakasperheen arvostaminen ja rohkaisu puhumaan asioista.

T:… kyllä musta niissä palavereissa joissa oon ollu niin jokkainen on saanut

äänensä kuuluviin…ja samaten minusta asiakkaat itse osallistuvat hyvin kun-

han se luottamuksen ilmapiiri on ensin saatu luotua…

T:…niin kyllä mää aattelen että toi että asiakasperhe ei rohkene sanoa ää-

neen niin se liittyy tuohon että jos asiakasperheeseen jollain tavalla pystytään

luomaan hyvä yhteistyösuhde niin kyllä se uskaltaa sanoa ääneen mitä he

ajattelevat tilanteestaan…

T:…kyllä jos heitä rohkastaan ja arvostetaan ja on sellanen luottamus…mää

uskon että yllättävän avoimesti…

Asiakasperhe on aktiivinen osallistuja myös palveluiden tuottamisessa esimerkik-

si vertaistuen antajana (42). Tämä diskurssi edustikin eniten asiakaslähtöisyyttä ja

asiakkaiden osallistamista yhteistyöhön. Osallistujat olivat sitä mieltä, että asia-

kasperhe voisi olla palveluiden tuottaja, esimerkiksi vertaistuen antaja. Myös

asiakasperheen edustaja oli vahvasti tätä mieltä.

A: …mää haluaisin osallistua niihin palveluiden kehittämiseen ja mää halu-

aisin että niitä voitas myös arvioija ja mää haluaisin että asiakkaat sais an-

taa palautetta siitä mitä hoitoa tai palvelua nyt saa…ja sitte tää vertaistuki

on hirveän tärkeää ja tää on ihan tosi puutteellista tämä vertaistuki…et mitä

meijän lasten sairauksien takia on tullu niin ei niihin löyvä ja ei jaksa ettiä ja

ne voitas tuua jo näissä palavereissa esille että mitä ne on ne maholliset ver-

taistuet että löytää semmonen ne jos ei tunne ketään…ja niitä ei sitte oo tuotu

että…ja siinä vois niiku ite olla sitten johtamassa vaikka jotakin illanviettoa

jossa kerrotaan näistä ja jaetaan niitä kokemuksia…

Myös johdon edustaja näki erityisen tärkeänä vertaistuen antamisen asiakasper-

heille. Muiden perheiden samanlaiset kokemukset ja ennen kaikkea selviytymista-

rinat tuovat sellaista apua perheille, jota ammattilaiset eivät pysty antamaan.

J/E:…sitte mää nään tosi tärkeänä tuon vertaistukiasian…asiakkaat huo-

maavat tämän vertaistuen kautta et he ei yksin oo näitten pulmien kanssa ja

että muilla perheillä on samoja kokemuksia ja ja moni on niistä selvinnyt ja

sitte ne voi niinku toisilleenkin antaa vinkkejä miten he on toiminu vastaavis-

sa tilanteissa…

86

4.2 Vahva johtajuus moniasiantuntijaisen yhteistyön edistäjänä

Toiselle faktorille (F2) latautui neljä johdon ja esimiesten edustajaa, kolme työn-

tekijöiden edustajaa ja yksi asiakasperheen edustaja (taulukko 6). Faktorin sisäl-

tämää diskurssia kuvaavat yhdeksän väitettä muodostavat tämän faktorin ideaali-

sen Q-jaottelun (taulukko 8). Tähdellä (*) merkityt väitteet kuvaavat merkitseväs-

ti tätä diskurssia (p < 0.01).

Taulukko 8. Faktoria 2 profiloivat väitteet.

Väitteet Faktori-

pisteet

Väitteet, joista diskurssin osallistujat olivat eniten samaa mieltä

1*. Mielestäni johdon on huomioitava moniasiantuntijaiseen yhteistyöhön sitoutuneet ja

innostuneet työntekijät, joiden avulla motivoidaan kaikki yhteistyöhön.

3

2. Työntekijöille on osoitettava moniasiantuntijaiseen yhteistyöhön liittyvät myönteiset

puolet, jotta he motivoituvat voittamaan esteet ja oman muutosvastarintansa.

2

3. Mielestäni moniasiantuntijaista yhteistyötä tukeva organisaatio perustuu tiedon ja

asiantuntijuuden valtaan, ei tehtävänimikkeiden mukaisten roolien valtaan.

2

4. Jos moniasiantuntijainen yhteistyö ei toimi organisaation johdon tasolla, heijastuvat

negatiiviset vaikutukset alaisiin ja vaikeuttavat yhteistyötä asiakastyössä

3

6. Hyvän yhteistyön esteeksi muodostuvat kertyneestä kokemuksesta ja tiedosta

koostuneet virheelliset lukkiutuneet käsitykset. Nämä estävät näkemästä

kokonaisvaltaisesti eri asiantuntijoiden tulkinnan yhteisestä asiasta.

2

16*. Pitkäjänteistä moniasiantuntijaista yhteistyötä vaikeuttaa perheiden splittaaminen

(perhe jakaa ammattilaiset ”hyviin ja pahoihin” ja vaihtaa sen mukaan asiakassuhdettaan).

2

Väitteet, joista diskurssin osallistujat olivat eniten eri mieltä

28*. Organisaation muutokset ja niiden aiheuttamat ristiriidat uhkaavat moniasiantuntijaisen

yhteistyön sujuvuutta.

-2

37*. Moniasiantuntijaista yhteistyötä edistää mahdollisuus soveltaa luovasti erilaisia

työmenetelmiä.

-2

42*. Asiakasperheet voivat osallistua palveluiden tuottamiseen esimerkiksi antamalla

vertaistukea samassa asemassa oleville perheille.

-2

Tämä diskurssi painotti eniten johdon vastuuta ja näkökulmaa. Johdon tulisi

huomioida moniasiantuntijaiseen yhteistyöhön sitoutuneet ja motivoituneet työn-

tekijät, jotka innostaisivat kaikki muutkin toimintamalliin. (1, 2). Johdon merkitys

on erityisen suuri isossa julkisessa organisaatiossa. Johtamisen tulee olla myös

pitkäjänteistä.

T:…tuota minä korostan johdon merkitystä kun työ on johdettu linjakkaasti ja

ja selkeästi ja on nämä visiot eteenpäin vuosiksi vuosia eteenpäin niin silloin

on ihan merkitystä millä tavalla töitä tehdään kun tämä on niinku iso laiva

87

tämä sosiaalityön systeemi että sen muuttaminen ja kääntäminen niin kyllä

siinä täytyy olla kapteeni talossa laivassa että se homma sujuu…siksi siksi

siellä on tuota johtoa korostettu…

Johdon edustajan mielestä esimiehet voivat vaikuttaa jo rekrytointivaiheessa mo-

niasiantuntijaiseen yhteistyöhön valitsemalla motivoituneita ja innostuneita työn-

tekijöitä. Samoin sisäiseen työn kehittämiseen luonnollisesti valikoituu yhteistyö-

hön sitoutuneet työntekijät, jos heille annetaan siihen mahdollisuus.

J/E…tuossa tulee mieleen semmonen että esimerkiksi rekrytointitilanteessa

työntekijä joka on hakemassa jotakin paikkaa ja joka on semmonen että…

kaikki sosiaali- ja terveystoimen paikat on semmosia… että tämmönen yhteis-

työkyky ja motivoituneisuus ja innostuneisuus on tärkee niin että esimiehet-

hän ne on eri tasoilla jotka valitsee työntekijät… että mää ajattelin tuossa et-

tä semmosessa tilanteessa on jollakin tavalla ajateltava se että semmonen yh-

teistyösuuntautuneisuus ja motivoituneisuus vois olla yks semmonen kriteeri

jolla valitaan työntekijöitä…ja sitten myöskin semmonen että onhan meillä

tämmösiä niinku prosessityöskentelyt ja tämmöset niinku yhteistyön kehittä-

minen ja niin semmoseen tietysti että valitaan tai että hakeutuukin, et jos se

annetaan niinku avoimeksi…

Johdon edustajat painottavat myös hyvien käytänteiden ja onnistumisien markki-

nointia kenttätyöhön. Tämä edistää toimintatavan leviämistä ja sitouttaa myös ne

työntekijät, jotka eivät heti innostu uusista toimintatavoista.

J/E:…mun mielestä tässä vois olla että tunnistettava ja ja sitten se että kun

saahaan myönteisiä kokemuksia niin lähinnä sitä kautta saahaan niinku hyvi-

en käytänteiden kautta motivoitua nekin jotka ei ole tähän vihkiytyneet ja eh-

kä vastustavat tätä työtapaa…

Vaikka yhteistyön hyödyt ja tärkeys saadaankin markkinoitua työntekijöille, voi

yhteistyön esteenä ja ennakkoluulojen syynä olla tietämättömyys toisten ammatti-

laisten työstä.

J/E:…jotenkin tään moniasiantuntijaisen työn työn tärkeys että työntekijöille

tuotas aika vahvasti esille et mitä hyötyä ja miten se toimii et että se niinku

tämmösenä asenteena käytännön toiminta niinku leviäis et siinä tuota löydet-

täis hyöty ja tarve…

J/E…työntekijöillä nään että työtavan edut on tietysti ymmärrettävä ja sitte se

että että eri työntekijäryhmillä on esteitä ja jaa ennakkoluuloja koska ei tun-

88

neta toisen työn sisältöä ja se on yks sellanen joka voi estää sen hyvän yhteis-

työn…

Myös asiakkaalle näyttää heijastuvan positiivinen vaikutus omaan työhönsä in-

nostuneelta ja osaavalta ammattilaiselta, joka haluaa kehittää toimintaa.

A:…mun mielestä jos siellä on niinku hyvä tyyppi, joka on innostunut ja esi-

merkiksi että käy verkostokoulutuksissa ja on käyny ja on hankkinu tietotaitoa

ja osaamista ja haluaa niinku tuoda näitä asioita ja viedä eteenpäin ja hoitaa

niin ainahan se on hyvä että ihminen on innostunut omasta työstäsä ja kokee

sen mielekkääksi, totta kai se positiivisuus heijastuu sitte kentälle ja se heijas-

tuu sitte niihin asiakkaisiinkin…

Moniasiantuntijainen yhteistyö pitää toimia johdon tasolla, ettei mahdollinen

huono ilmapiiri heijastu negatiivisesti alaisiin ja vaikeuta siten asiakasyhteistyötä

(4). Johdolla pitää olla myönteinen asenne moniasiantuntijaiseen yhteistyöhön, ja

heidän pitää näyttää esimerkkiä alaisilleen.

T:…niin kyllä johdon pitää olla niinku linjassa että jos jotakin vaatii niin aa-

tella sitte et mitä vaatii ja sitte sopimukset siellä johdon tasolla…”

J/E:…moniasiantuntijainen yhteistyö edellyttää että se johdon asenne on aika

keskeinen siinä, että minkälainen minkälainen tuota vaikutus sillä sitten on

alaisiin ja sujumiseen ja minkälainen tavallaan ilmapiiri tai ideologia sitten

toimii että minkälainen viesti tulee johdolta niin sen mukaan toimii, et jos on

myönteinen asenne johdolla niin silloin se heijastuu siihen alaisiin ja työs-

kentelyyn… myös johdon toiminta sillalailla että otetaan huomioon kaikki se

kokonaisuus et esimerkki ja malli sen toiminnan kautta on erittäin tärkeää…

J/E:…johtajat tai esimiehet minun mielestä ovat esimerkkejä ja jos heillä on

negatiivinen asenne ja epäilevä asenne niin kyllä minun mielestä se heijastuu

myös alaisiin käsin koska myös alaiset peilaa sitä omaa työtä ja niitä työta-

poja siihen miten se näyttäytyy muiden silmissä ja esimiehellä on siinä mi-

nusta tietty roolinsa…

Moniasiantuntijaista yhteistyötä tukeva organisaatio perustuu tietoon ja asiantun-

tijuuteen eikä tehtävänimikkeiden mukaiseen roolien valtaan (3). Johdon edusta-

jan mukaan tähän liittyy nimenomaan toisen asiantuntemuksen arvostaminen eikä

virkanimikkeen kunnioitus.

89

J/E…nimenomaan ja täähän on nimenomaan sitä toisen työn arvostamista ja

jos meillä kootaan moniammatillisia verkostoja niin eiköhän siinä se tieto ja

asiantuntijuus ole se ykkösasia eikä se että onko mikä mikä se virkanimike tai

tehtävänimike…

Tämän diskurssin mielestä virheelliset ja lukkiutuneet käsitykset toisista yhteis-

työkumppaneista ja keskinäinen vuorovaikutus vaikuttavat yhteistyön toimivuu-

teen haitallisesti (6). Nämä voivat johtua vanhoista ja yksittäisistäkin kokemuksis-

ta.

J/E:…jostakin syystä tuntuu että tietyt semmoiset hyvin vanhatkin tai yksittäi-

set kokemukset tai tai asenteet saattaa olla esteenä että vaikka tuota tilanne

jotenkin muuttuu mutta jos on saanu jostain semmosesta omasta kokemukses-

ta tai jonkun muunkin kokemuksesta, ei kannata tehä yhteistyötä niin se voi

niinku kauheen pitkälle pitkälle niinku estää sitä… tai aatellaan vaikka että ei

ei ne oo alkanu eikä ne ala koskaan…vähän niinku liian pitkälle menevät joh-

topäätökset jostain yksittäisistä kokemuksista tai toisen kokemuksesta että tää

on vähän se semmonen että aatellaan että niinku huono kello kauas kuuluu

mutta hyvä ei kuulu…

Vuorovaikutuksen ongelmat nähdään paljolti liittyvän toisten työn huonoon tun-

temukseen ja kokonaisuuksien hahmottamisvaikeuksiin. Myös työntekijöiden

vaihtuvuus vaikeuttaa hiljaisen tiedon siirtymistä, jolloin vahvat ammattihenkilöt

voivat liikaa ohjata yhteistyötä oman professionsa mukaan ja asiakas- ja perheläh-

töisyys katoaa.

J/E:…tää liittyy tähän toisen työn tuntemiseen ja sitten sitä että että tämän

perheen mukana oleminen että jos vaihtuu niin se hiljanen tieto ei siirry ja jos

vaihtuu työntekijät niin kyllä tässä sitten se kokonaisuus häviää ja voi tulla

tällasia niinkun työtaparistiriitoja että eri ammatti…voimakkaat henkilöt

ammattisisältönsä perusteella niin sitten tulee tämmöstä että se tavallaan ha-

joaa se yhteisnäkemys siitä että mikä on tälle tälle asiakkaalle juuri paras…

Jumiutuminen vain omaan työrooliin ja ammattinimikkeeseen johtaa erään työn-

tekijän edustajan mukaan huonoon perhetyöhön.

T:…elikkä jos jumiudutaan vain siihen omaan työnkuvaan, ei kehitytä eikä

lähetä… olla semmosia avarakatseisia valmiita uutta oppimaan ja ollaan

vaan siinä omassa oman työroolissa… ammattinimikkeessä… ei nähä niinku

90

sitä laajemmin niitä asioita sitä perhettä ja tullaan niinku huonommin kohda-

tuksi perhe sitte…

Pahimmillaan tämä lukkiutunut negatiivinen käsitys näyttäytyy asiakkaalle jo

valmiiksi ennakkoluuloisena yhteistyön esteenä.

A:… elikkä siis yks sosiaalityöntekijä, väliaikainen sosiaalityöntekijä, luki

papereista minun taustoja ja hän sitten päätteli erilaisia asioita minusta…

niin se estää yhteistyötä jos on jo valmiiksi joko positiivinen tai negatiivi-

nen…

Vuorovaikutuksen ongelmia nähdään paitsi ammattilaisten kesken niin myös

asiakasperheiden kanssa. Diskurssin mukaan perheiden splittaaminen vaikeuttaa

yhteistyötä (16). Koettiin, että perheet jakavat helposti työntekijät ”hyviin”

ja ”pahoihin”, ja esimerkiksi sosiaalityö nähdään negatiivisempana kuin tervey-

denhuolto.

J/E…mulla on se käsitys että tämänhetkisen tiedon perusteella perhe jakkaa

meijät niinku sosiaali- ja terveystoimen puolella hyviin ja pahoihin ja ja sitä

kautta sitte se arvottaa niitten toimijoitten tavallaan tehtäväkuvaakin sitte et-

tä haluaako ne meille hyvvää vai haluaako ne pahhaa… no tuota sosiaalityö-

tähän ylleensä niinku katotaan pahaksi ja ja tota jos puhutaan huostaanotois-

ta tai sitte rahan jakamisesta… sitä joko saa tai ei saa että se on kuitenkin

semmonen arvoasia että että sillä pystytään niinku vaikuttaan siihen asiakas-

perheen elämään tai asiakkaaseen ja sitä kautta tullee se hyvä ja paha…

Työntekijöiden edustaja toivoo, että kaikki toimijat tunnistaisivat splittausilmiön,

mikä edistäisi yhteistyön jatkuvuutta, koska jatkuva asiakkuuden vaihtuminen ei

hyödytä ketään.

T:…siis joo kyllä että perheet on ja meijän asiakkaat on että jos joku aattelee

erilailla kuin mitä se asiakas ite aattelee ja sitten mennee sukset ristiin ja sit-

te vaihetaan että tuon kans toimii paremmin…no eipä se toimikkaan ja vaihe-

taan ja…se varmaan niinku jotenkin tiivistää riveja työntekijöitten kesken ja

sitte että kaikki tunnistaa tämän splittauksen ja tietää että mistä on nyt kyse

ja pysäyttäs ja eikä lähteä siihen mukkaan eikä asiakkaat voi niinku aina mei-

tä valita työntekijöitä vaan että etteenpäin pittää mennä…

Johdon edustaja näkee koko palvelukokonaisuuden koordinoinnin ja moniasian-

tuntijaisen yhteistyön hyvien toimintatapojen ehkäisevän splittausta ja palvelui-

91

den näyttäytyvän asiakkaalle yhtenä tukimuotojen kokonaisuutena, jolloin asiak-

kuuden vaihtaminen ei enää ole tarpeellista.

J/E…tämä splittaaminen sehän liittyy tähän palvelukokonaisuuteen ettei sitte

oo tavallaan niinku mahollisuutta niillä perheillä spilitata sillon ku se kato-

taan se koko prosessi et… mää ehkä sen ajattelin tässä sen näkökulmasta että

niinku jos perheelle annetaan niinku mahollisuus että tavallaan se palveluko-

konaisuus on niinku yhtenäinen niin sillon ei niinku tavallaan oo sitä mahol-

lisuutta sitte…koska sitähän sitte voijaan käyttää sillä tavalla et shoppaillaan

sieltä täältä palveluja et mää nään sen niinku yhtenä tuon kanssa…ja siihen-

hän liittyy myös se että on hyvät nämä tiimi- ja verkostotyön käytännöt että

on tämä moniasiantuntijainen tiimi jossa sitte katotaan niitä perheen asioita

niin silloinhan se perhe ei niinku tavallaan pysty splittaamaan…

Organisaatioiden muutoksia ja niiden aiheuttamia ristiriitoja ei puolestaan nähty

uhkana käytännön moniasiantuntijaiselle yhteistyölle (28). Jos työ on hyvin joh-

dettua, organisaation muutokset eivät vaikuta kenttätyöhön haitallisesti johdon tai

työntekijöiden mielestä.

J/E:…ei nuo organisaation muutoksetkaan välttämättä oo este jos ne ristirii-

at…tavallaan kuitenkin se perustoiminta toimii siellä niinku sovittu niin ei

sen pitäs vaikuttaa että sielläpähän taistelkoon johto keskennään…

Toisaalta johdon edustajan mielestä johtamisessa on epäonnistuttu, jos asiakasra-

japinnassa näkyy organisaation rakenteiden tai johtamisjärjestelmien muutokset.

J/E:…minusta organisaatiomuutokset organisaatio on oma asiansa ja toimin-

tatavat ja tää toimintatapa moniasiantuntijainen yhteistyö niin niin minun

mielestä asiakkaalle tää että organisaatiossa tapahtuu jotakin niin ei pitäs

näkyä suoraan eli minun mielestä on sillon niinku vähän epäonnistuttu jos

siellä organisaation rakentamiseen ja johtamisjärjestelmään liittyvät ristirii-

dat tai kuka mitäkin johtaa ja minkälaisessa laatikossa on että se olisi myös

asiakasrajapinnassa niin sillon on on epäonnistuttu…

Työntekijän edustaja korostaa, että selkeä oman yksikön ja henkilökohtainen

perustehtävä auttaa luovimaan nopeissakin organisaation muutoksissa.

T:…kyllä sitä varmasti joitakin semmosia uhkatekijöitä tullee jos organisaa-

tio muuttuu niinku nopeasti mutta minä aattelen että jokaisella niinku tässä-

kin meijän työyksikössä on se perustehtävä minkä mää niinku tiedän mitä

mää teen että muuttuu minun organisaatio millä tavalla tahansa niin minä

92

oon tässä työssä tämän työn tekijänä minä minä pyrin niinku luovimaan siinä

organisaation muutoksessa ja minä oon selkeästi sen oman perustyön tekijä…

Moniasiantuntijaista yhteistyötä eivät diskurssin mukaan edistä työmenetelmien

luova soveltaminen (37). Työtapoihin halutaan tietty struktuuri eikä soveltamista.

J/E… ei jonkulainen struktuuri siinä täytyy olla…

Tämän faktorin osallistujat eivät mieltäneet asiakkaita palveluiden tuottajina (42).

Asiakasperheet nähtiin kyllä oman elämänsä asiantuntijoina sekä arviointia ja

palautetta antavina osallisina yhteistyössä.

J/E:…tuota en…vaan oman asiansa asiantuntijoina ja ja tuota mutta en nää

heitä jos vertaistukeen vertaistukiryhmät ei liity tähän tähän asiakasperheen

tähän asioitten käsittelyyn vaan että se on sitten…joo en en nää ihan tuolla

tavalla…

Myös esimerkiksi vertaistuen antaminen nähtiin voimavaroja vaativana tekijänä,

mitä omalla asiakaskunnalla ei välttämättä ollut.

J/E:…kuitenkin nämähän on niin kuin ongelmaperheitä, että pystyykö ne vält-

tämättä olemaan vertaistukena, pystyyhän ne kyllä antamaan palautetta siitä

omasta ja sitten yleensä siitä suunnittelusta mut se että onko niillä välttämät-

tä sitte voimavaroja olla muita tukemassa…

Käsite palveluiden tuottaminen aiheutti ehkä hämmennystä. Vertaisryhmien ve-

tämistä ei mielletty varsinaisena palveluiden tuottamisena.

T:…toisaalta kyllä joo jos on tämmönen perus vertaistukiryhmä mutta sitte

mää kyllä jotenkin tuo palveluiden tuottaminen…asiakkaat tuottaa palvelu-

ja…

4.3 Ammattilaiset avainasemassa moniasiantuntijaisessa

yhteistyössä

Kolmanteen faktoriin (F3) valikoitui yksi johdon ja esimiesten edustaja sekä viisi

työntekijöiden edustajaa, mutta ei asiakasedustajia (taulukko 6). Faktorin sisältä-

mää diskurssia kuvaavat seitsemän väitettä muodostavat tämän faktorin ideaalisen

Q-jaottelun (taulukko 9). Tähdellä (*) merkityt väitteet kuvaavat merkitsevästi

tätä diskurssia (p < 0.01).

93

Taulukko 9. Faktoria 3 profiloivat väitteet.

Väitteet Faktori-

pisteet

Väitteet, joista diskurssin osallistujat olivat eniten samaa mieltä

5. Mielestäni työntekijöiden suvaitsemattomuus johtaa tasa-arvon puutteeseen

työntekijöiden ja asiakasperheiden sekä eri ammattilaisten välillä.

2

7*. Ennakkoluuloiset käsitykset toisista yhteistyökumppaneista ohjaavat kokouksia tietyn

kaavan mukaan. Tämä estää moniäänisen avoimen keskustelun ja erilaisuuden

näkemisen positiivisena voimavarana.

3

37. Moniasiantuntijaista yhteistyötä edistää mahdollisuus soveltaa luovasti erilaisia

työmenetelmiä.

2

Väitteet, joista diskurssin osallistujat olivat eniten eri mieltä

17*. Mielestäni moniasiantuntijainen yhteistyöosaaminen edellyttää kaikkien toimijoiden

arvopohjan selkiyttämistä johdon järjestämien keskustelujen avulla.

-2

21. Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten peruskoulutukseen on järjestettävä

monitieteisiä kursseja, jotka lisäävät eri ammattilaisten välisiä vuorovaikutustaitoja.

-2

29*. Tiimi- ja verkostotyön käytännöt (mm. säännölliset tiimikokoukset ja palaverit,

vuoroittainen tiiminvetäjyys, työparityöskentely, yksilö- ja tiimityönohjaus, työn konsultointi)

edistävät hyvää moniasiantuntijaista yhteistyötä

-2

33*. Johdon on luotava moniasiantuntijaiselle yhteistyölle toimintaperiaatteet. Eri

ammattiryhmistä koostuvia yhteistyöryhmiä täytyy johtaa, seurata ja arvioida

säännöllisesti, jotta ne toimisivat jatkuvasti tehokkaasti.

-2

Tässä diskurssissa moniasiantuntijainen yhteistyö nähtiin vuorovaikutukseen

liittyvänä haasteena. Työntekijöiden suvaitsemattomuus johtaa tasa-arvon puut-

teeseen, ja ennakkoluuloiset käsitykset toisista yhteistyökumppaneista ohjaavat

käyttäytymään kaavamaisesti ja jäykästi (5, 7). Avointa asiakkaan näkökulman

ymmärrystä ja arvostusta ei voi syntyä, jos negatiivinen vuorovaikutus ohjaa yh-

teistyötä.

T:…käytännössä oon nähny sen että jos on niinku hyvin rigidi ajatus itsellä

siitä miten pitää olla eikä avoimesti kuuntele sitä miten asiakkaat näkee sen

asian ja niin elikkä ei synny sitä…silloin ei voi syntyä ymmärrystä siitä miten

ne asiakasperheet ajattelee että täytys pyrkiä ymmärtämään ja arvostamaan,

se muutos voi mun mielestä tapahtua vaan sen kautta… et jos itellä on hyvin

vankka käsitys siitä miten ne asiat pitää olla ja yrittää väkisin vääntää toiset

siihen muottiin niin ei toimi…

Työntekijän edustaja näkee myös jonkin ulkopuolisen havainnoitsijan tai kokouk-

sen ohjaajan roolin hyvänä keinona luoda moniäänistä keskustelua yhteistyössä.

94

T:…minä en tiiä että kuin paljon sitä niinku realistisesti on mutta ainakin ris-

ki sille on aina olemassa et jos on semmosta suvaitsemattomuutta niin kyllä

se kauheen helposti sit jotenkin näkkyy ja uskon että semmonen paranee jos

on välineet ja keinot…joku ulukopuolinen voi tulla kyselemään…ihmiset niin-

ku helposti mennee niinku omasta roolista käsin…semmonen niinku jotenkin

moniäänisyys monenlaisten keinojen käyttö luovasti on niinku tärkee asia…

Erään työntekijän mielestä työuupumus tai työntekijän hankala oma elämäntilan-

ne voi olla esteenä moniasiantuntijaiselle yhteistyölle, joka vaatii voimia ylittää

rajoja ja lähteä hakemaan oman sektorinsa ulkopuolelta yhteistyökumppaneita.

T:…en tiiä että onko este mutta mää liitän tuon jollain tavalla niinku työ-

uupumukseenkin että että jollain tavalla sitte on…se ei oo aina helppoo kui-

tenkaan se yli sektorirajojen tehtävä työ ja sitte jos jollain tavalla on on han-

kalassa elämäntilanteessa työntekijä henkilökohtasesti tai tai on jollain taval-

la uupunu ja liian kovan työtaakan alla niin se kuitenki vaatii voimia lähteä

tekemään niinku yli sektorirajojen töitä…

Työntekijöillä oli jopa kokemuksia jäykän kaavamaisista yhteistyökokouksista,

joissa oli jo käsikirjoitus valmiina ja päätetty ammattilaisten kesken, mikä per-

heelle on parasta.

T:…oon sitä mieltä että on niinku kokouksia joissa on jo käsikirjotus valmii-

na…yritän välttää niitä että se ei tietysti ole tavotteen mukasta mutta niitä

on…tavallaan että moniammatillinen työryhmä moniasiantuntijainen työ-

ryhmä on etukätteen pitäny kokkouksen jossa he on miettiny että mitkä on tut-

kimustulokset ja mitkä ne perheen asiat on ja mikä heijän mielestään on hoi-

tosuositus ja sitte ne kerrotaan perheelle ja yritetään taivuttaa se perhe siihen

muottiin…

Tämän diskurssin edustajien mielestä myöskään työmenetelmät eivät saa olla

jäykän kaavamaisia, vaan niitä pitää soveltaa luovasti asiakkaan tarpeiden mu-

kaan (37).

T:…semmoinen moniäänisyys tai monenlaisten keinojen käyttöönotto luovasti

on minusta tärkee asia ja sit jos on on monenlaisia ihmisiä tekemässä yhteis-

työtä niin sillon se niinku lisää mahollisuutta semmoseen…

Erilaiset perheet hyötyvät erilaisista menetelmistä, ja hyvään lopputulokseen voi-

daan päästä monenlaisilla työmalleilla. Tärkeinät on asiakasperheen sitoutuminen

sellaiseen tukimuotoon, josta kokee hyötyvänsä parhaiten.

95

T:…joo että vuorelle ei oo vain yhtä tietä ja että sinne on monia teitä ja toi-

nen hyötyy toisenlaisesta työmenetelmästä ja toinen toisesta…että mistä tämä

asiakas tai asiakasperhe hyötyy eikä niin että mitä minä ajattelen ja mitä mi-

nä osaan…että se mihin asiakas sitoutuu ja mikä hänelle tuntuu…että sitä

minä tarkoitan sillä luovuudella… että en tarkoittanut että kaikkien pitää

maalata tai soittaa tai tanssia mutta tarkotin sitä että on monia eri menetel-

miä eikä niin että me tehhään aina näin…

Jos jokin menetelmä ei toimi, pitää uskaltaa myös luopua siitä ja kokeilla jotain

toista työmenetelmää. Pahinta on, jos työtä ohjaa jäykästi aina samanlainen kaa-

va, johon yksikössä on totuttu.

T:…ja sitte se että yksikössä ja yksilöillä on tiettyyn pisteeseen asti oikeus ja

mahollisuus kokeilla erilaisia luovia toiminnallisia menetelmiä ja jos tode-

taan että ei toimi niin palataan entiseen eikä niin että pitää jotenkin mennä

sillä tavalla niin kuin tässä yksikössä on aikasemminkin tehty…

Moniasiantuntijainen yhteistyö on rakenteita ja prosesseja, joita ennen kaikkea

käytännön ammattilaiset hoitavat. Johdon tiukkaa seurantaa tai keskusteluja arvo-

pohjasta ei vahvojen ammattilaisten mukaan tarvita (17, 33). Riittää kun johto on

luonut edellytykset yhteistyölle, kentällä hoidetaan varsinainen työ.

T:…niin en mää nää siinä jotenkin sitä arvopohjaerilaisuutta ongelmana että

ois jotenkin eri arvopohja että se on enemmänkin jotenkin niitä käytännön

juttuja mitä siellä on esteenä…

Johdonkin edustaja näkee jopa haitallisena, jos johdon taholta aletaan ohjata mo-

niasiantuntijaisen yhteistyön arvokeskusteluja. Ammattilaiset substanssiosaajina

omaavat hänen mielestään parhaan olemassa olevan tiedon. Koulutukset voivat

hänen mielestään sisältää arvokeskusteluja.

J/E…mää vierastan tässä että johto järjestää keskusteluja kun tuota mun mie-

lestä ammattilaiset ja substanssiosaajat parhaan olemassa olevan tiedon ja

tutkimuksien ja muun mukaan niin kuin junailee asioita verkostomaisesti ja

silloin se arvopohjakeskustelu täytyy olla niissä koulutuksissa ja tämänkalta-

sissa että jos johto alkaa näitä järjestää niin siitä tullee semmonen semmonen

kaupungin visiostrategia…

Tässä diskurssissa korostui ammattilaisten oma vastuu ja osaaminen käytännön

työssä. Ymmärrettiin, että jonkinlainen seurantamenetelmä on hallinnossa oltava,

mutta ennen kaikkea työntekijä on itse vastuussa omasta toiminnastaan.

96

T:…vaikka mää paninki että se ei oo välttämätöntä että johto koko ajan seu-

raa että tehhäänkö tätä niin mun mielestä se on aika tärkeetä että työntekijät

ite seuraa et miten täällä toimitaan…

T:…nii oon mää sitä mieltä että ei sen nyt tiukasti tarvi valvoa onhan nyt tie-

tenki joku systeemi siihen oltava…

Työntekijän mielestä tiimin pitäisi itse saada luoda oma toimintamallinsa, jota

johto ei saa liikaa kontrolloida ja valvoa.

T:…ammattilaiset pystyy itsenäisesti toimimaan ehkä paremminkin, että ei se

johto sählää joka paikassa…niinku tietenki se ajatus se ideologinen ajatus

täytyy olla selkeä ja sille luodaan sille työlle mahdollisuudet mutta sitten sen

jälkeen mä ajattelen että tiimien pitäs aika paljon itse saada luoda se oma

työnsä mutta tietenki on tärkeä että johto jollakin lailla on siinä mukana mut-

ta ei niin että se on jotenkin kontrolloimassa ja niinku määrittelemässä liikaa

niitä asioita…

Kolmannen faktorin edustajat eivät pitäneet kovin tärkeänä moniasiantuntijaisen

yhteistyön tiimi- ja verkostotyön käytäntöjen selkeyttämistä (29). Tämä nähtiin

ehkä niin, että toiminnan sisällöllä on paljon suurempi merkitys vaikuttavalle

yhteistyölle kuin ulkoisilla rakenteellisilla ratkaisuilla. Ensin pitää löytää yhteis-

työn tarpeellisuus ja hyöty ja sen jälkeen luoda rakenteet yhteistyölle.

T:…tää tuli ehkä semmosesta ajatuksesta että mää aattelen että jos niinku so-

vitaan että on niinku työparityöskentely ja sovitaan että aina vaihtuu tiimin-

vetäjyys ja tehhään tämmösiä niinku rakenteellisia muutoksia niin se ei niin-

ku itessään välttämättä niinku merkitte mittään mut sitten jos on niinku muul-

laista sisällöllistä ajatusta minkä takia halutaan tehhä yhteistyötä ja minkä-

takia se on perheelle tärkeää ja sit siihen liitetään tämmösiä rakenteita niin

sitä kautta se tullee…

Vaikka tämän diskurssin edustajat näkivät haasteita moniasiantuntijaisessa yhteis-

työssä, monitieteisen peruskoulutuksen ei nähty edistävän yhteistyötä lisäämällä

ammattilaisten välisiä vuorovaikutustaitoja (21). Kuitenkin korostui toisten työn

tuntemus ja yhteiset työmenetelmät yhteistyön edistäjinä.

T:…jos se tarkoittaa sitä että koulutuksissa pitää jotenkin käydä paljon läpi

toisten koulutuksia tai että minkälainen se ammatti on, niin siihen en usko,

mutta taas hirveesti uskon siihen että jos tietää toisten työstä ja on yhteisiä

työmenetelmiä niin siihen mää taas uskon…

97

Tärkeämpänä kuin peruskoulutusvaiheen monitieteiset kurssit nähtiin yhteiset

työssäoppimisjaksot.

T:…mää mietin sitä että kuinka paljon siinä kohti voidaan vaikuttaa, mä en

oikein tiedä sitä mut tota…paljonko sillä peruskoulutusvaiheella voidaan vai-

kuttaa, mut voi olla että sillä loppujen lopuksi voidaan vaikuttaa paljon

enemmänkin kuin mitä sitä aatteleekaan…yhteiset vähän myöhemmässä vai-

heessa tuossa työssäoppimisjaksoilla yhteisiä…että tota ne on ehkä vielä tär-

keempiä…

4.4 Perusta kumppanuusyhteistyölle

Kaikille faktoreille yhteisiä konsensusväitteitä, jotka saivat korkeita faktoripistei-

tä, löytyi aineistosta viisi (taulukko 10). Tämä yksimielisyys tietyistä teemoista on

vahva perusta moniasiantuntijaiselle yhteistyölle. Tähdellä (*) merkityt väitteet

kuvaavat konsensusta merkitsevästi (p < 0.01).

Taulukko 10. Faktoreita yhdistävät konsensusväitteet.

Väitteet F1 F2 F3

Väitteet, joista kaikkien diskurssien osallistujat olivat samaa mieltä

14. Asiakasperheen on vaikeaa luottaa ammattilaisiin ja kertoa vaikeista perhetilanteista,

jos työntekijät vaihtuvat koko ajan.

4 4 3

15. Asiakasperhe sitoutuu perheelle suunniteltuihin yhteisiin tavoitteisiin ja positiiviseen

muutosprosessiin vain, jos on tullut aidosti kohdatuksi ja kuulluksi avoimessa

vuorovaikutuksessa työntekijöiden kanssa.

3 4 4

27. Työmenetelmät, jotka auttavat perhettä itseään löytämään voimavaroja ongelmiensa

ratkaisuihin, lisäävät sitoutumista yhteistyöhön.

4 3 3

34*. Moniasiantuntijaisen yhteistyön edellytys on, että asiakkaiden palvelukokonaisuuksia

tarkastellaan ja toimintaa kehitetään koko palveluketjun näkökulmasta, peruspalveluista

erityispalveluihin.

3 2 2

Väitteet, joista kaikkien diskurssien osallistujat olivat eri mieltä

30*. Moniasiantuntijaista yhteistyötä hankaloittaa salassapitovelvollisuus. -3 -3 -3

Johdon ja työntekijöiden yhteinen mielipide oli, että edellytys joustavalle moni-

asiantuntijaiselle yhteistyölle on, että palveluketjua tarkastellaan ja kehitetään

kokonaisuutena peruspalveluista erityispalveluihin (34). Työntekijöillä oli jo ko-

kemusta yli sektorirajojen menevästä palveluketjujen kehittämisestä ikäkausittain.

98

T:…joo tämähän on tätä meijän palveluketjuajattelua elikkä tuota että yli ta-

vallaan niinku sektorirajojen mietitään ja tuota niinku eri ikäkausien niin mi-

nä koen sen tärkeäksi…

Palvelujärjestelmän tarkastelu kokonaisuutena nähdään poistavan turhaa byrokra-

tiaa.

J/E:…tuo byrokratian näkökulma tullee esille että tätä palvelujärjestelmää

pitäs tarkastella kokonaisuutena…

Erään johdon edustajan mielestä ei voida edes puhua moniasiantuntijaisesta pal-

velusta, jos palveluketjua ei ole tarkasteltu kokonaisuutena.

J/E:…sitte jos niitä palvelukokonaisuuksia ei tarkastella kokonaisuuksina

niin ei voija ajatella että tämmöstä moniasiantuntijapalvelua niinku on oike-

asti käytössä olemassa ja se vaatii kaikilta sitoutumista…

Varsinkin suuressa organisaatiossa voi syntyä helposti päällekkäisiä palveluita,

jos niitä ei ole linjattu yhteen.

J/E:…no tuota jos aattelee näin isoa organisaatiota niin niin niin kyllähän se

pittää kattoa se koko koko niinku prosessi ja ne eri toimijat että ku yhen per-

heen ympärillä saattaa hääriä vaikka kuinka monta eri toimijaa niin varmaan

edistäs sitä hommaa…

Työntekijän edustaja vastuuttaa hallintoa linjaamaan palveluita kokonaisuudeksi,

jotta vältytään ristiriidoilta ja palveluiden pirstaloitumiselta.

T:…tosiaan kun puhutaan siitä että on monta asiantuntijaa ja tehhään sitä

yhteistyötä…et se on tavallaan niinku tietynlainen peli niin siihen täytyy olla

siihen kokonaisuuteen sitten semmonen katse sieltä jostakin sieltä kauempaa

et se nähhään kokonaisuutena…se on oikeasti minusta semmonen edellytys

sille koko asialle et ei tuu sitte semmosta hajaannusta eikä ristiriitoja eikä

törmäyksiä että se kokonaisuuden miettiminen on tärkee juttu…

Myös palveluketjun johtajilta vaaditaan yhtenäisiä päätöksiä ja linjauksia, jotka

heijastuvat kentälle yhtenäisinä työtapoina.

T:…nimenomaan että eihän yksi johtaja voi tuota kaikkea kattoo että se johto

pitää olla samanmielinen jotenkin yhessä miettiä että eri palveluketjujen joh-

don yhtenäiset linjaukset sitte näkyy yhtenäisenä työskentelytapana kenttäta-

99

solla ja silloin sitä ketjua voidaan niinku kehittää peruspalveluista erityispal-

veluihin saakka…

Palveluketjun arviointi ja kehittäminen kokonaisuutena ovat myös asiakaslähtöis-

tä toimintaa. Jokainen työntekijä arvioi toimintaa helposti vain oman yksikkönsä

näkökulmasta, jolloin on entistä tärkeämpää koordinoida kehittämistoimintaa.

T:…kun meijän järjestelmä on kuitenki aika pirstaleinen ja on erilaisia toimi-

joita ja sillon ku kehitettään tai halutaan arvioida toimintaa niin musta se on

vält…niinku jokkaiselle työntekijälle käy niinku hirmu helposti että sitä kat-

too niinku sieltä omasta laatikosta käsin ja sen takia minusta on tärkeätä et

sitä kehitettään ja arvioijaan kuitenki sen kokonaisuuden kautta…se on mun

mielestä semmonen asiakaslähtönen näkökulma et miten se ehkä näyttäytyy

asiakkaille se näyttäytyy kokonaisuutena…meille työntekijöille se helposti

näyttäytyy sieltä omasta laatikosta…

Konsensuksen toinen merkityksellinen yhteinen mielipide oli, että salassapitovel-

vollisuus ei ole este moniasiantuntijaiselle yhteistyölle (30). Johdon edustajat

olivat sitä mieltä, että lait jopa edistävät yhteistyötä, koska asioiden käsittelyyn

vaaditaan asiakkaiden läsnäolo tai tietoisuus ja lupa käsitellä perheen asioita.

J/E:…salassapitovelvollisuuden taakse yleensä vaan mennään et ei se hanka-

loita…lait pikemminki mahdollistavat kaikenlaisen moniasiantuntijaisen yh-

teistyön kun asiakkaat on läsnä mut tässä tullaan toki myös siihen et kun asi-

akkaat ei oo läsnä niin sillonhan se salassapito niinku hankaloittaa mutta jos

niinku lähetään siitä tilanteesta että yhteistyötä tehhään asiakkaan läsnä ol-

lessa niin juridiikka ei oo este…

J/E:…salassapitovelvoillisuudenkin voi kiertää kun perhe on ite mukana ja

antaa luvan olla yhteyvessä, että mä en nää ollenkaan sitä ongelmana…

Työntekijöiden mukaan nykyisin ei enää pidetä salassapitovelvollisuutta ongel-

mana, mihin on auttanut yhteistyön tiivistyminen. Erilaiset asiakastietojärjestel-

mät tuovat ehkä lisää työtä ja sopimista, mutta yhteistyön esteenä sitä ei nähdä.

Kaiken perustana on sopiminen asiakkaan kanssa, mistä asioista puhutaan.

T:…tässä on päästy niinku hirveen paljo etteenpäin kun ollaan niinku lähellä

toisiaan ja ne kenen kans on tekemisissä niin miten sanotaankaan ehkä tuo on

ollu ongelma jossain vaiheessa mutta ei tänäpäivänä…

100

T:…kun asiakkaan kanssa yhessä sovitaan mitä asioita voijaan puhua niin se

ei oo minusta mikkään semmonen este…tietenki siinä mielessä että vois vois

mennä kattoon jostaki tietojärjestelmistä näin niin vois helepottaa mutta asi-

oista voijaan sopia…

Myöskään asiakkaat eivät koe salassapitovelvollisuutta yhteistyön hidastajana.

Asiakkaat ovat kuitenkin hyvin tietoisia oikeuksistaan kieltää tietojensa levittä-

mistä.

A:…mää oon antanu luvan niinku kaikille kertoa, että kun kysytään niin se ei

oo este…”

A:…niinno ei se minun mielestä saa olla este sillai että no totta kai mää tiiän

sen että mää oon aikonaan käyttäny sitä että mää oon esimerkiksi kieltäny

luovuttamasta tietojani ja perheeni tietoja mihinkään ilman että minä ne hy-

väksyn että kelle ne luovutetaan…minä oon käyttäny erikseen tämmöstä kaa-

vaketta että mä oon vieny kaavakkeen että niitä ei kans luovute-

ta…kieltokaavakkeen…mutta että jos ne on tarpeellisia niin ammattilainen-

han osaa toki ne pyytää siltä…osaa laittaa sähköpostia, tekstiviestiä, soittaa,

kirjoittaa että voisinko mää saada sun tiedot…

Konsensus vallitsee myös yhteisestä huolesta, mitä työntekijöiden vaihtuvuus

aiheuttaa (14). Perhetyön perusta on luottamuksen syntyminen ammattilaisten ja

asiakasperheen välille. Jos työntekijä vaihtuu koko ajan, hoidon ja palvelun jatku-

vuus on uhattuna. Asiakkaiden mielestä tämä on turhauttavaa, aikaa vievää ja

estää selkeästi luottamuksellisen asiakassuhteen muodostumista. Erityisen ongel-

mallisena asikkaat kokevat sen, että uudelle työntekijälle pitää aloittaa aina alusta

asti perheen tilanteen kertominen. Tähän kuluu yhteistä aikaa, eikä asioissa päästä

eteenpäin.

A:…mitä nyt että ku oon kuullu joiltakin että kun aina vaihtuu työntekijä niin

se on vaikiaa kun aina pittää alottaa alusta selostamaan se tilanne…

A:…tämän minä oon kokenu erittäin hankalaksi…että jos vähän väliä vaihtuu

työntekijä, lääkäri vaihtu, sosiaalityöntekijä vaihtu, sairaanhoitaja vaihtu,

niin aloita taas uuvestaan että ettekö te voi lukea niitä edellisen laittamia tie-

toja tietokoneelta tai jostakin teijän systeemeistä…niin ”eikö minä haluan

kuulla teiltä itseltä puhtaalta pöyvältä teijän itsenne kertomana tämän”…niin

se on aivan hirveän raivostuttavaa, että se pitää aina aloittaa alusta se tari-

na, johon mennee se tunti tai enemmän tai monta tapaamiskertaa ja sitten

101

hups tämä muuttikin tuonne ja nyt teillä on taas uus sosiaalityöntekijä että

tämä on iso puute tämä että kun ne aina vaihtuu…

A:…no jos työntekijät vaihtuu koko ajan niin eihän siinä voi niinku minkään-

laista suhdetta luoda siihen työntekijään kun pitää jatkuvasti tehdä sitä tutus-

tumistyötä että aina on vähä semmonen kosioaika menossa…

A:…siis se luottamus tulee ajan kanssa, hyvin harvoin ihminen niinku luottaa

toiseen hetkessä niin jos työntekijä vaihtuu niin siinä ei tietysti oo hirveesti

aikaa välissä…

Samoin työntekijät kokevat, että yhteistyö vaikeutuu kaikkien osapuolien näkö-

kulmasta, jos yhteistyökumppanit vaihtuvat koko ajan.

T:…joo sen on nähny niiku tässä jo toimiessa moniasiantuntijaisessa työssä

että se vaikeutuu työntekijän näkökulmasta ja se verkoston näkökulmasta ja

se vaikeutuu sen perheen näkökulmasta elikkä kuka se on se työntekijä tule-

vaisuudessa, se voi olla erittäin oleellinen sen perheen arjessa ja tärkeä että

se niinku aina vaikeuttaa kaikkien näkökulmasta ja hankaloittaa jos vaih-

tuu…

Myös tiedonkulku vaikeutuu, ja asiakkaat kokevat, että heidän tilanteensa ei ole

kenenkään hallinnassa ja helposti tulee väärinkäsityksiä ja ristiriitoja yhteistyö-

kumppanuuteen.

T:…elikkä ihan selkeästi omassa työssä on tullut tämä että jos työntekijät

vaihtuu koko ajan niin asiakkaat ei niinku…ne ajattelee että kukaan ei niinku

hallihe heidän tilannetta, tiedon kulku on estynyt, sitä tietoa ei mene, tullee

väärinymmärryksiä, väärinkäsityksiä ja myöskin meijän niinku työntekijöitten

vaikea saaha, kun ei tiiä että kuka työntekijä, sitte sieltä kiinni…se yhteistyö

on niinku hankalampaa esim sosiaalityöntekijän ja minun ja perheen kans-

sa…että jos se niinku koko ajan vaihtuu niin ei niinku tiedä että kenen hans-

kassa ne tilanteet on…

Toisaalta myös isossa kaupungissa sisäinen muuttoliike voi olla työntekijöiden

vaihtuvuuden syynä. Hoitoprosessi katkeaa ja luottamuksen rakentaminen pitää

aloittaa alusta.

J/E:…tuohan on aivan selvä asia tuo vaihtuvuus on hankala ongelma meillä

johon pitää puuttua…vaikka asiakkaitten muuttaminenkin siis kaupungin si-

102

säisen muuttamisen takia vaihtuu…uuteen työntekijäänkin voi luottaa mutta

hoitoprosessi katkeaa…

Konsensusmielipide oli myös, että edellytys luottamukselliselle ja kaikkia yhteis-

työkumppaneita sitouttavalle yhteistyölle on asiakasperheen aito kohtaaminen ja

kuuntelu, jolloin vuorovaikutus on positiivista ja kaikkia tyydyttävää (15).

J/E…se perhe on siinä keskiössä ja tota ja ammattilaiset toimii sen perheen

tilanteen parantamiseksi kun puhutaan moniasiantuntijuudesta niin niin mää

ajattelin sitä mikä se perheen näkökannalta ja musta nää väitteet on just sen

perheen näkökannalta että näin se on ja mää ajattelen että se yhteistyö perus-

tuu siihen luottamukseen ja tuossa väitteessä on just sitä…

Asiakasperhe pitää kohdata sellaisina ihmisinä kuin he ovat. Varsinkin erityispal-

veluissa perheet ovat hyvin herkkiä arvostelulle, ja aliarvioiva kohtelu johtaa

helposti yhteistyön katkeamiseen.

T:…elikkä aidosti kohtaaminen ja kuulluksi tuleminen elikkä se on äärimmäi-

sen tärkeää asia että et jos se perhe kokkee että heitä ei kohdata et he jotenki

ylenkatsotaan tai arvostellaan tai arvioidaan et heitä ei nähä niinku perheenä

ja ihmisinä ja juuri sellaisina kuin he on niin eivät varmasti sitoudu yhtään

mihinkään et he on hyvin herkkiä sille että miten heidät kohdataan et tullaan-

ko sinne kattomaan heidän kotiaan tai miten he toimii lapsen kanssa et se pi-

tää olla semmonen aito välittävä asenne…

Jos kohtaamista ja kuulluksi tulemisen kokemusta ei synny, niin on ehkä turha

odottaa, että perhe sitoutuu mihinkään suunnitelmiin.

J/E:…joo se on aa ja oo…jos ei tuota tapahdu tuota kohtaamista ja kuulluksi

tulemista niin on turha rakentaa mitään hoitosuunnitelmaa…

Asiakas kertoo kyllä tunnistavansa aidon kuulluksi tulemisen ja avoimen vuoro-

vaikutuksen ilmapiirin.

A:…mulla on ainaki joittenkin työntekijöitten kans tullu semmonen että jos

mää koen että mää en oo tullu kuulluksi ja että se vuorovaikutus ei oo aitoa

niin mul on tullu semmonen että mää en todellakaan enää tule seuraavaan

perhe…perhetyön istuntoon…

Perhe pystyy kohtaamaan ja hyväksymään vaikeatkin päätökset ja ratkaisut, kun

ne on perusteltu heille ja keskusteltu kaikissa vaiheissa ja kuultu myös asiakkaan

mielipidettä.

103

A:…kuitenkin kun mulla oli sellanen turvallinen olo kun joka kohassa minut

on kuunneltu ja mua on kuultu ja mun mielipiteet on otettu huomioon palave-

reissa ja mulle annettiin aikaa niinku sisäistää se asia että miksi näin tulee

toimia niin asia on menny hirviän hyvin…

Moniasiantuntijaisessa yhteistyössä tulee käyttää työmenetelmiä, jotka voimaan-

nuttavat perhettä itseään löytämään ratkaisuja arjen ongelmiinsa (27). Tästä tee-

masta oltiin myös yhtä mieltä. Asiakkaan mielestä on hyvä saada ammattilaisilta

vaihtoehtoja ja he itse päättävät, mikä sopii heidän ongelmiinsa.

A:…koska joskus kun joku on ehottanu jotain ja on tuntunu että ne ehottaa

semmosta mikä ei todella toimi meijän perheessä että ettekö te kuullu mitä

minä sanoin tai miten meillä on menny…niin sitte taas ne semmoset ehotukset

jotka niinku…niinku passaa meijän perheelle ja jotka auttaa meitä niinku ite

löytämään niitä omia keinoja niin se on aina parempi niinku sieltä voi tulla

vaikka yks lause niinku sysäys me hoksataan että joo tuo passaa meille ja me

hoksataan ehkä sen palaverin jälkeen kotona tai viikkojen jälkeen että me

pärjätään tällä menetelmällä…

Perheiden arjen käytännön pulmat vaativat ammattilaisilta konkreettisia, käytän-

nönläheisiä ohjeita ja neuvoja. Sen lisäksi tarvitaan myös keskustelutukea.

J/E:…mää aattelin sitä konkreettista perheessä tehtävää työtä että et ne työ-

menetelmät pitäs olla semmosia laajoja et siellä on myös semmosta käytän-

nön juttua että pelekkä pelekkä semmonen jutustaminen ei meijän perhei-

tä…perheille riitä et jotain lomakkeita täytetään ja jutellaan siitä perheen

vuorovaikutuksista ja muista vaan siellä on monesti semmosia käytännön

pulmia ja osaamattomuutta hoitaa sitä arkee et niissä tarvitaan apua ja ihan

käytännössä voi tulla niissä tilanteissa… vaikka vuorovaikutukseen lasten

kanssa tilanteita, joissa voi ihan käytännössä ohjata niitä …mutta sitten tie-

tenkin on paikka myös ihan ihan niinku pohtia puhumallakin niitä perheitten

kanssa ja niissä sitten käyttää lomakkeita mutta hyvin paljon se on… perhe-

työssä että siellä tarvitaan niitä käytännön apuja ja käsiä tekemään niitten

vanhempien kanssa asioita, jotka ei suju tai sitte sitte ei oo voimia tehä nii-

tä…

Joistakin väitteistä muodostui konsensusväitteitä siten, että yhdenkään faktorin

diskurssi ei ollut niistä selkeästi eri mieltä tai samaa mieltä, ja ne saivat pieniä

faktoripisteitä sijoittuen jaottelun keskiosaan (+1, 0, -1). Näiden väitteiden sisäl-

104

tämät teemat olen tulkinnut asioiksi, jotka ovat kaikkien yhteistyötahojen mielestä

vähemmän merkityksellisiä moniasiantuntijaisen yhteistyön kannalta suhteessa

voimakkaasti mielipiteitä erotteleviin väitteisiin.

Tällaisia asioita olivat oman ammatin tuoman näkemyksen esille tuominen ja

toimiminen sen mukaisesti (11), moniasiantuntijaisen koulutuksen järjestäminen

peruskoulutusvaiheessa (22) ja täydennyskoulutus uusiin tutkittuihin työmenetel-

miin, joiden on todettu lisäävän myös työntekijöiden työtyytyväisyyttä (24). Hen-

kilöstöresurssien lisäämistä ja työnjaon selkeyttämistä (35) tai riittävän ajan re-

surssoimista (36) ei myöskään nähty erityisen merkittävänä moniasiantuntijaisen

yhteistyön kannalta. Moniasiantuntijaisten kokousten keskustelun tasa-arvon ei

koettu merkittävästi parantuvan, jos kokouksia ohjaavat verkostotyön asiantuntijat

(39). Voimakkaasti mielipiteitä ei myöskään erotellut laajat asiantuntijaverkostot,

joissa vastuukysymykset voivat nousta ongelmallisiksi (40). Merkittäväksi yhteis-

työn kannalta ei myöskään nähty, että asiakasperheen mielipide huomioitaisiin

erityisesti kutsuttaessa yhteistyötahoja palavereihin (43). Huomioitavaa on, että

osallistujat pitivät haastavimpana väitteiden pakotettua jaottelua ääripäihin, mutta

kun ne löytyivät, niin luonnollisesti loput väitteet jäivät keskiosaan eli tässä tapa-

uksessa vähemmän merkityksellisiksi. Koetilanteisiin osallistujat kertoivat, että

nämä jakauman keskiosaan jääneet teemat olivat myös tärkeitä teemoja moniasi-

antuntijaisen yhteistyön kannalta, mutta suhteessa ääripäihin jaoteltuihin väittei-

siin osallistujat pitivät niitä vähemmän tärkeinä. Tutkimuksen tarkoituksena olikin

juuri löytää selkeästi moniasiantuntijaista yhteistyötä edistäviä ja estäviä tekijöitä.

Mielestäni on huomioitavaa, että kenenkään näkökulmasta esimerkiksi ajan puute

ja henkilöstön vähäisyys eivät nousseet moniasiantuntijaista yhteistyötä estäviksi

tekijöiksi. Kaikkien mielestä työnjako ammattilaisten välillä ja oikea oman työ-

ajan järjestely selkeyttävät yhteistyötä ja sille löytyy aikaa, kun niin halutaan.

(Taulukko 11.)

105

Taulukko 11. Faktoreita yhdistävät vähiten merkitystä saaneet konsensusväitteet.

Väitteet, joita kaikkien diskurssien osallistujat pitivät vähiten merkityksellisinä F1 F2 F3

11. Mielestäni moniasiantuntijaisessa yhteistyössä on tärkeää tuoda oman ammatin

mukainen näkemys esille ja toimia sen mukaisesti.

-1 1 -1

22. Peruskoulutusvaiheessa on järjestettävä valmistuville sosiaali- ja terveydenhuollon

ammattilaisille työssäoppimisjaksoilla yhteisiä kursseja. Tällä estetään lukkiutuneiden

käsitysten syntymistä eri ammattilaisten rooleista.

-1 0 -1

24. On lisättävä täydennyskoulutusta uusiin tutkittuihin perhettä voimaannuttaviin

työtapoihin, koska niiden on todettu lisäävän työntekijöiden työtyytyväisyyttä.

0 1 0

35. Mielestäni henkilöstöresurssien jatkuva lisääminen ei edistä moniasiantuntijaista

yhteistyötä. Tärkeämpää on selkeyttää työnjakoa.

-1 0 -1

36. Laadukkaasta moniasiantuntijaisesta yhteistyöstä on turha puhua, jos johto ei ole

resurssoinut sille riittävästi aikaa.

1 0 0

39. Keskustelun tasa-arvo paranee, jos verkostotyön menetelmien asiantuntijat ohjaavat

moniasiantuntijaisia yhteistyökokouksia.

0 -1 0

40. Laajoista moniasiantuntijaisista verkostoista ei ole hyötyä asiakasperheelle, koska

vastuu hajoaa ja käy helposti niin että kukaan ei kanna vastuuta.

0 0 1

43. Mielestäni asiakasperheen kanssa pitää pohtia paljon enemmän, ketä he haluavat

mukaan palavereihin ja verkostoihin.

1 -1 1

Kolmen faktorin sisältämät diskurssit erottuivat analyysin jälkeen suhteellisen

helposti. Diskursseille oli kuitenkin pareittain yhteisiä teema-alueita. Korrelaa-

tiomatriisin perusteella (taulukko 5) ensimmäisen ja kolmannen faktorin diskurs-

sit muistuttivat eniten toisiaan. Myös seitsemästä kahdelle faktorille merkittävästi

latautuneista osallistujista (mixed case) kuusi latautuivat juuri ensimmäiselle ja

kolmannelle faktorille. Näitä diskursseja yhdistää vahva asiakaslähtöisyyden

näkökulma. Asiakasperheille pitäisi antaa mahdollisuus osallistua palveluiden

suunnitteluun, kehittämiseen ja arviointiin (41). Yhteistyöhön pitäisi löytyä myös

yhteinen kieli, jota kaikki ymmärtävät (25). Molempien diskurssien osallistujat

ovat myös sitä mieltä, että kokonaisuuden hallittavuus ja luottamuksen syntymi-

nen vaativat palveluiden koordinointia (44). Moniasiantuntijaista perhetyötä ei

estä tiedon puute perheen tilanteesta (19), ja perheet eivät splittaa (16) sekä perhe

uskaltaa kertoa ammattilaisille vaikeatkin tilanteet (12). (Taulukko 12.)

106

Taulukko 12. Faktoreita 1 ja 3 yhdistävät väitteet.

Väitteet, joista diskurssien osallistujilla on samanlainen mielipide F1 F3

25. Moniasiantuntijainen yhteistyö ei onnistu, jos ei puhuta kieltä, jota kaikki ymmärtävät 2 3

41. Asiakasperheille on annettava mahdollisuus suunnitella ja kehittää käyttämiään palveluita

arvioimalla niitä säännöllisesti.

2 2

44. Asiakasperheelle on nimettävä yksi työntekijä koordinaattoriksi, jotta vältytään

päällekkäisiltä palveluilta. Silloin myös molemminpuolinen luottamus säilyy ja kokonaisuus

pysyy hallinnassa.

3 2

12. Asiakasperhe ei uskalla kertoa moniasiantuntijaisessa verkostossa ammattilaisille vaikeista

perhetilanteista, koska pelkää lainsäädännöllisiä toimenpiteitä, esimerkiksi lasten

huostaanottoa.

-2 -2

16. Pitkäjänteistä moniasiantuntijaista yhteistyötä vaikeuttaa perheiden splittaaminen (perhe

jakaa ammattilaiset ”hyviin ja pahoihin” ja vaihtaa sen mukaan asiakassuhdettaan).

-2 -3

19. Moniasiantuntijaista perhetyötä estää tiedon puute perheen tilanteesta. -3 -3

Toisen ja kolmannen faktorin diskurssien osallistujien yhteinen näkemys oli, että

moniasiantuntijaiselle yhteistyölle on tärkeää tunnistaa perheen oma käsitys ter-

veydestään ja hyvinvoinnistaan (23). Käytössä olevien erilaisten asiakastietojär-

jestelmien ei koettu aiheuttavan tiedonkulun esteitä (31). Myöskään johtoa ei

heidän mielestään voinut syyttää tiimien tehottomuudesta eikä johdon tarvinnut

valvoa tiimien toimintaa (32). Diskurssien osallistujat kokivat myös laajat yhteis-

työverkostot hyödyllisinä, eikä vastuun koettu hajoavan niissä (38). (Taulukko 13.)

Taulukko 13. Faktoreita 2 ja 3 yhdistävät väitteet.

Väitteet, joista diskurssien osallistujilla on samanlainen mielipide F2 F3

23. Perhetyön toimijoiden on tunnistettava perheen oma käsitys hyvinvoinnistaan, esimerkiksi

- perheenjäsenten erilaisuus

- perheen tuen tarve

- huolehtimisvastuun jakautuminen perheessä

- perheen kyky käsitellä koko perheen hyvinvointiin liittyviä kysymyksiä

3 4

31. Joustavan tiedonkulun esteitä muodostuu, koska käytössä on erilaisia sähköisiä

asiakastietojärjestelmiä.

-4 -3

32. Mielestäni moniasiantuntijaisten tiimien tehottomuuden syynä on ylempi johto, joka olettaa,

että kun ihmiset on nimetty tiettyyn yhteistyömallin mukaiseen toimintaan, he kykenevät ilman

ohjausta toteuttamaan sitä.

-4 -4

38. Laajoista moniasiantuntijaisista verkostoista ei ole hyötyä asiakasperheelle, koska vastuu

hajoaa ja käy helposti niin että kukaan ei kanna vastuuta.

-3 -4

Korrelaatiomatriisin perusteella (taulukko 5) eniten erosivat toisistaan ensimmäi-

sen ja toisen faktorin sisältämät diskurssit. Yhdistäviä näkemyksiä löytyi vuoro-

107

vaikutuksesta. Molempien faktorien osallistujat eivät uskoneet, että ennakkoluu-

loisia käsityksiä esiintyy yhteistyökumppaneiden välillä, mikä johtaisi kaavamai-

sesti eteneviin kokouksiin ja nousisi moniäänisen avoimen keskustelun esteeksi

(7). He eivät myöskään uskoneet, että ammattiluokitus ylläpitää hierarkkista arvo-

järjestelmää (8). Heidän mukaansa yhteistyökokouksissa kaikki saavat äänensä

kuuluviin ja kokonaiskäsitys asiakasperheen tilanteesta selviää (9). Toisaalta ol-

laan kuitenkin sitä mieltä, että vaikka olosuhteet yhteistyölle ovat kuinka suotui-

sat tahansa, niin työntekijän persoonallisuudella on aina merkitystä (10). (Tauluk-

ko 14.)

Taulukko 14. Faktoreita 1 ja 2 yhdistävät väitteet.

Väitteet, joista diskurssien osallistujilla on samanlainen mielipide F1 F2

7. Ennakkoluuloiset käsitykset toisista yhteistyökumppaneista ohjaavat kokouksia tietyn

kaavan mukaan. Tämä estää moniäänisen avoimen keskustelun ja erilaisuuden näkemisen

positiivisena voimavarana.

-3 -2

8. Ammattiluokitus ylläpitää jäykkää hierarkkista arvojärjestelmää, missä ryhmän jäsenet

toimivat toisiaan vastaan oman ammattilaisuuden edustajina.

-4 -3

9. Vähemmän koulutetun työntekijän on vaikeaa saada äänensä kuuluviin

yhteistyökokouksissa, vaikka olisi ollut eniten tekemisissä perheen kanssa. Tämä estää

kokonaiskäsityksen asiakasperheen ongelmista ja näin palveluiden tuottamisen parhaalla

mahdollisella tavalla.

-4 -3

10. Jos olosuhteet yhteistyön tekemiselle ovat hyvät, työntekijöiden persoonallisuuksien

merkitys moniasiantuntijaiseen yhteistyöhön liittyvissä ongelmissa on vähäinen.

-2 -2

4.5 Moniasiantuntijaisen yhteistyön haasteita

Moniasiantuntijaisen yhteistyön haasteiksi tulkitsin sellaiset väitteet, jotka jakoi-

vat selkeästi mielipiteitä faktoreiden sisältämien diskurssien välillä. Faktorit 1 ja 2

eroavat sisällöltään eniten toisistaan. Eniten näiden faktoreiden diskursseja erotte-

livat näkemykset asiakaslähtöisyydestä ja asiakkaiden osallistamisesta yhteistyö-

hön. Ensimmäinen faktorin näkökulma painotti eniten asiakaslähtöisyyttä. Yhteis-

työ perheiden kanssa ja siitä syntyvä luottamus edistävät perheen uskallusta ker-

toa vaikeistakin perhetilanteista ammattilaisille (12), mikä tuottaa tietoa perheti-

lanteesta (19). Ensimmäisen faktorin diskurssin mukaan asiakasperheiden osallis-

tuminen palveluiden tuottamiseen oli tärkeää esimerkiksi vertaistukea antamalla,

mutta toisen faktorin diskurssin osallistujat olivat tästä eri mieltä (42). Ensimmäi-

sen faktorin näkemyksen mukaan johdon on järjestettävä yhteisiin asiakkuuksiin

liittyvää kaikkien toimijoiden yhteistä täydennyskoulutusta. Tämä edistää yhteistä

108

näkemystä ja yhteisiä tavoitteita (18). Koulutuksessa on myös hyödynnettävä

asiakkaiden kokemuksia (26). Yhteinen koulutus ja näkemys yhteistyöstä estävät

käsityserojen muodostumisen esimerkiksi tukimuotojen tai terapioiden perusteista

ja vaikutuksista (20). Näitä teemoja toinen faktori ei pitänyt merkittävinä. Toisen

faktorin diskurssin osallistujat olivat myös ainoana sitä mieltä, että perheet split-

taavat ja jakavat työntekijöitä niin sanotusti hyviin ja pahoihin, josta ensimmäinen

faktori oli päinvastaista mieltä (16). Toinen faktori oli myös vahvasti sitä mieltä,

että organisatoriset muutokset eivät välttämättä estäneet moniasiantuntijaista yh-

teistyötä ja että johtoa ei voinut syyttää tiimien tehottomuudesta (32). Näitä tee-

moja taas ensimmäinen diskurssi ei pitänyt kovin merkittävinä. Toisen diskurssin

mukaan työmenetelmien luova soveltaminen ei edistä moniasiantuntijaista yhteis-

työtä, mitä ensimmäinen diskurssi ei pitänyt merkittävänä asiana (37). Ensimmäi-

sen diskurssin osallistujat näkivät myös keskinäisen vuorovaikutuksen positiivi-

sena eivätkä tunnistaneet suvaitsemattomuutta tai virheellisiä lukkiutuneita käsi-

tyksiä yhteistyön esteenä (5). Toisen diskurssin osallistujat kokivat vuorovaiku-

tuksessa ongelmia sekä ammattilaisten että asiakasperheiden välillä (6). (Tauluk-

ko 15.)

109

Taulukko 15. Faktoreita 1 ja 2 erottelevat väitteet.

Väitteet, joista diskurssien osallistujilla on erilainen mielipide F1 F2

5. Mielestäni työntekijöiden suvaitsemattomuus johtaa tasa-arvon puutteeseen työntekijöiden

ja asiakasperheiden sekä eri ammattilaisten välillä.

-2 1

6. Hyvän yhteistyön esteeksi muodostuvat kertyneestä kokemuksesta ja tiedosta koostuneet

virheelliset lukkiutuneet käsitykset. Nämä estävät näkemästä kokonaisvaltaisesti eri

asiantuntijoiden tulkinnan yhteisestä asiasta.

-1 2

12. Asiakasperhe ei uskalla kertoa moniasiantuntijaisessa verkostossa ammattilaisille vaikeista

perhetilanteista, koska pelkää lainsäädännöllisiä toimenpiteitä, esimerkiksi lasten

huostaanottoa.

-2 1

16. Pitkäjänteistä moniasiantuntijaista yhteistyötä vaikeuttaa perheiden splittaaminen (perhe

jakaa ammattilaiset ”hyviin ja pahoihin” ja vaihtaa sen mukaan asiakassuhdettaan).

-2 2

18. Johdon on järjestettävä yhteisiin asiakkuuksiin liittyvää kaikkien toimijoiden yhteistä

täydennyskoulutusta, mikä edistää yhteistä näkemystä ja yhteisiä tavoitteita.

3 -1

19. Moniasiantuntijaista perhetyötä estää tiedon puute perheen tilanteesta. -3 1

20. Moniasiantuntijaisen perhetyön vaikuttavuutta estävät käsityserot tukimuotojen tai

terapioiden perusteista ja vaikutuksista.

-2 1

26. Mielestäni moniasiantuntijaisen yhteistyön koulutuksissa on hyödynnettävä enemmän

asiakkaiden omia kokemuksia palveluista.

2 -1

28. Organisaation muutokset ja niiden aiheuttamat ristiriidat uhkaavat moniasiantuntijaisen

yhteistyön sujuvuutta.

1 -2

32. Mielestäni moniasiantuntijaisten tiimien tehottomuuden syynä on ylempi johto, joka olettaa,

että kun ihmiset on nimetty tiettyyn yhteistyömallin mukaiseen toimintaan, he kykenevät ilman

ohjausta toteuttamaan sitä.

-1 -4

37. Moniasiantuntijaista yhteistyötä edistää mahdollisuus soveltaa luovasti erilaisia

työmenetelmiä.

1 -2

42. Asiakasperheet voivat osallistua palveluiden tuottamiseen esimerkiksi antamalla

vertaistukea samassa asemassa oleville perheille.

2 -2

Eniten erottelevia toisen ja kolmannen faktorin diskurssien välillä olivat vuoro-

vaikutukseen liittyvät tekijät. Kolmannen faktorin diskurssin mukaan ennakkoluu-

loiset käsitykset ohjasivat kokouksia kaavamaisesti estäen avoimen moniäänisen

keskustelun, mutta toisen faktorin osallistujat olivat tästä päinvastaista mieltä (7).

Toisen diskurssin osallistujat puolestaan näkivät asiakasperheiden splittaamisen

moniasiantuntijaista yhteistyötä vaikeuttavana tekijänä, mitä kolmas diskurssi ei

tunnistanut (16). Diskurssit ovat myös selkeästi eri mieltä työmenetelmien luovas-

ta käytöstä yhteistyössä (37). Käsityseroja diskurssien välille muodostui myös

työntekijän koulutuksen vaikutuksesta saada äänensä kuuluviin yhteistyökokouk-

sissa (9), asiakasperheen uskalluksesta kertoa ammattilaisille vaikeista perhetilan-

110

teista (12), tieto perhetilanteesta (19) ja asiakkaiden osallistuminen palveluiden

tuottamiseen esimerkiksi vertaistukea antamalla (42). (Taulukko 16.)

Taulukko 16. Faktoreita 2 ja 3 erottelevat väitteet.

Väitteet, joista diskurssien osallistujilla on erilainen mielipide F2 F3

7. Ennakkoluuloiset käsitykset toisista yhteistyökumppaneista ohjaavat kokouksia tietyn

kaavan mukaan. Tämä estää moniäänisen avoimen keskustelun ja erilaisuuden näkemisen

positiivisena voimavarana.

-2 3

9. Vähemmän koulutetun työntekijän on vaikeaa saada äänensä kuuluviin

yhteistyökokouksissa, vaikka olisi ollut eniten tekemisissä perheen kanssa. Tämä estää

kokonaiskäsityksen asiakasperheen ongelmista ja näin palveluiden tuottamisen parhaalla

mahdollisella tavalla.

-3 0

12. Asiakasperhe ei uskalla kertoa moniasiantuntijaisessa verkostossa ammattilaisille vaikeista

perhetilanteista, koska pelkää lainsäädännöllisiä toimenpiteitä, esimerkiksi lasten

huostaanottoa.

1 -2

16. Pitkäjänteistä moniasiantuntijaista yhteistyötä vaikeuttaa perheiden splittaaminen (perhe

jakaa ammattilaiset ”hyviin ja pahoihin” ja vaihtaa sen mukaan asiakassuhdettaan).

3 -3

19. Moniasiantuntijaista perhetyötä estää tiedon puute perheen tilanteesta. 1 -3

37. Moniasiantuntijaista yhteistyötä edistää mahdollisuus soveltaa luovasti erilaisia

työmenetelmiä.

-2 2

42. Asiakasperheet voivat osallistua palveluiden tuottamiseen esimerkiksi antamalla

vertaistukea samassa asemassa oleville perheille.

-2 1

Vaikka ensimmäinen ja kolmas diskurssi korreloivat eniten keskenään, niin ne

olivat joistakin väitteistä voimakkaasti eri mieltä. Tällaisia erottelevia tekijöitä

olivat vuorovaikutukseen liittyvät käsitykset. Ensimmäisen faktorin diskurssin

osallistujat kokivat vuorovaikutuksen yhteistyössä positiivisena eivätkä tunnista-

neet yhteistyössä ennakkoluuloisuutta tai suvaitsemattomuutta, joita taas kolman-

nen faktorin diskurssi pitää yhteistyötä vaikeuttavina tekijöinä (5, 7). Ensimmäi-

sen diskurssi oli vahvasti eri mieltä väitteistä, joiden mukaan ammattiluokitus

aiheuttaa hierarkkista arvojärjestelmää ja vähemmän koulutetut työntekijät eivät

saa ääntänsä kuuluviin yhteistyökokouksissa (8, 9). Kolmas diskurssi ei mieltänyt

näitä teemoja merkittäviksi. Myös johdon rooli yhteistyön edistäjänä poikkeaa

näiden kahden diskurssin välillä. Ensimmäisen faktorin diskurssi korostaa johdon

vastuuta yhteistyön toimintaperiaatteiden laatimisessa ja toiminnan seurannassa ja

arvioinnissa. Kolmannen faktorin diskurssi taas näkee, että vahvat ammattilaiset

hoitavat kyllä käytännön yhteistyön ja liiallinen seuranta ja arviointi voivat johtaa

ristiriitoihin ja epäluottamuksen ilmapiiriin ammattilaisten ja johdon välillä (33).

Kolmannen faktorin diskurssin mukaan tiimien tehottomuuden syy ei löydy joh-

111

dosta (32), he eivät velvoita johtoa järjestämään yhteisiä arvopohjakeskusteluja

(17) eivätkä kaipaa erityisiä tiimi- ja verkostotyön käytäntöjä (29). (Taulukko 17.)

Taulukko 17. Faktoreita 1 ja 3 erottelevat väitteet.

Väitteet, joista diskurssien osallistujilla on erilainen mielipide F1 F3

5. Mielestäni työntekijöiden suvaitsemattomuus johtaa tasa-arvon puutteeseen työntekijöiden

ja asiakasperheiden sekä eri ammattilaisten välillä.

-2 2

7. Ennakkoluuloiset käsitykset toisista yhteistyökumppaneista ohjaavat kokouksia tietyn

kaavan mukaan. Tämä estää moniäänisen avoimen keskustelun ja erilaisuuden näkemisen

positiivisena voimavarana.

-3 3

8. Ammattiluokitus ylläpitää jäykkää hierarkkista arvojärjestelmää, missä ryhmän jäsenet

toimivat toisiaan vastaan oman ammattilaisuuden edustajina.

-4 -1

9. Vähemmän koulutetun työntekijän on vaikeaa saada äänensä kuuluviin

yhteistyökokouksissa, vaikka olisi ollut eniten tekemisissä perheen kanssa. Tämä estää

kokonaiskäsityksen asiakasperheen ongelmista ja näin palveluiden tuottamisen parhaalla

mahdollisella tavalla.

-4 0

17. Mielestäni moniasiantuntijainen yhteistyöosaaminen edellyttää kaikkien toimijoiden

arvopohjan selkiyttämistä johdon järjestämien keskustelujen avulla.

0 -2

29. Tiimi- ja verkostotyön käytännöt (mm. säännölliset tiimikokoukset ja palaverit, vuoroittainen

tiiminvetäjyys, työparityöskentely, yksilö- ja tiimityönohjaus, työn konsultointi) edistävät hyvää

moniasiantuntijaista yhteistyötä.

1 -2

32. Mielestäni moniasiantuntijaisten tiimien tehottomuuden syynä on ylempi johto, joka olettaa,

että kun ihmiset on nimetty tiettyyn yhteistyömallin mukaiseen toimintaan, he kykenevät ilman

ohjausta toteuttamaan sitä.

-1 -4

33. Johdon on luotava moniasiantuntijaiselle yhteistyölle toimintaperiaatteet. Eri

ammattiryhmistä koostuvia yhteistyöryhmiä täytyy johtaa, seurata ja arvioida säännöllisesti,

jotta ne toimisivat jatkuvasti tehokkaasti.

2 -2

4.6 Yhteenveto tuloksista

Tutkimuksessa nousi esiin kolme faktoria, jotka sisälsivät erilaiset moniasiantun-

tijaisen perhetyön mielipidekokonaisuudet eli diskurssit. Ensimmäisen faktorin

(F1) edustajat korostivat koulutuksen ja osaamisen merkitystä yhteistyössä am-

mattilaisten ja perheiden kanssa. Asiakaslähtöisyys korostui eniten tässä diskurs-

sissa. Myös johtajuudelle asetettiin vaatimuksia täydennyskoulutuksen järjestämi-

sestä ja moniasiantuntijaisen yhteistyön toimintaperiaatteiden luomisesta sekä

seurannasta ja arvioinnista. Toisen faktorin (F2) diskurssissa korostui vahvasti

johtajuusnäkökulma moniasiantuntijaisen yhteistyön seurannassa, arvioinnissa ja

valvonnassa. Johdon merkitys on erityisen suuri isossa julkisessa organisaatiossa.

Johtamisen tulee olla myös pitkäjänteistä. Osallistujat olivat myös sitä mieltä, että

112

yhteistyössä korostuvat erityisesti käsitykset yhteistyökumppaneista ja joustava

moniasiantuntijainen yhteistyö perustuu hyvään vuorovaikutukseen, mitä se ei

aina ole käytännön työelämässä. Kolmannen faktorin (F3) diskurssissa korostui

moniasiantuntijaisen perhetyön rakenteet ja prosessit, jotka vahvan ammattiosaa-

misen omaavat työntekijät hoitavat ilman johdon tehokasta valvontaa ja ohjausta

tai erityistä ohjeistusta tiimi- ja verkostotyön käytännöistä. Tämän faktorin osal-

listujat näkivät myös vuorovaikutuksen haasteita yhteistyössä. Koulutusta he eivät

kuitenkaan pitäneet merkityksellisenä yhteistyötaitojen edistäjänä.

Huolimatta siitä, että kolme toisistaan poikkeavaa diskurssia löytyi suhteelli-

sen helposti, löytyi myös useita yhteisiä väitteitä, joista oltiin yhteisesti voimak-

kaasti samaa tai eri mieltä. Näistä konsensusväitteistä muodostui perusta, jolle

hyvä moniasiantuntijainen perhetyö voi rakentua. Kaikki olivat samaa mieltä, että

hyvää moniasiantuntijaista yhteistyötä edistää asiakasperheiden kokemus aidosta

kohtaamisesta ja kuulluksi tulemisesta avoimessa vuorovaikutuksessa ammatti-

laisten kanssa. Perhetyössä sitoutumista yhteisiin tavoitteisiin edistävät työmene-

telmät, jotka auttavat löytämään perheen omat voimavarat käyttöön. Palveluko-

konaisuuksia tulee tarkastella ja toimintaa kehittää palveluketjuina peruspalve-

luista erityispalveluihin. Moniasiantuntijaista yhteistyötä estää työntekijöiden

vaihtuvuus. Salassapitovelvollisuus ei ole este moniasiantuntijaiselle yhteistyölle.

Tuloksena löytyi myös konsensusväitteitä, jotka ovat kaikkien yhteistyötaho-

jen mielestä vähemmän merkityksellisiä moniasiantuntijaisen perhetyön kannalta

suhteessa voimakkaasti mielipiteitä erotteleviin väitteisiin. Tällaisia asioita olivat

oman ammatin tuoman näkemyksen esille tuominen ja toimiminen sen mukaises-

ti, moniasiantuntijaisen koulutuksen järjestäminen peruskoulutusvaiheessa ja

täydennyskoulutus uusiin tutkittuihin työmenetelmiin, joiden on todettu lisäävän

myös työntekijöiden työtyytyväisyyttä. Henkilöstöresurssien lisäämistä tai riittä-

vän ajan resurssoimista ei myöskään nähty erityisen merkittävänä moniasiantunti-

jaisen yhteistyön kannalta. Moniasiantuntijaisten kokousten keskustelun tasa-

arvon ei koettu merkittävästi parantuvan, jos kokouksia ohjaavat verkostotyön

asiantuntijat. Voimakkaasti mielipiteitä ei myöskään erotellut laajat asiantuntija-

verkostot, joissa vastuukysymykset voivat nousta ongelmallisiksi. Merkittäväksi

yhteistyön kannalta ei myöskään nähty, että asiakasperheen mielipide huomioitai-

siin erityisesti kutsuttaessa yhteistyötahoja palavereihin. Mielestäni on huomioi-

tavaa, että kenenkään näkökulmasta esimerkiksi ajan puute ja henkilöstön vähäi-

syys eivät nousseet moniasiantuntijaista yhteistyötä estäviksi tekijöiksi. Kaikkien

mielestä työnjako ammattilaisten välillä ja oikea oman työajan järjestely selkeyt-

tävät yhteistyötä, ja sille löytyy aikaa, kun niin halutaan.

113

Tulokset osoittivat myös perhetyön haasteita, joiksi tulkitsen väitteet, jotka

jakoivat eniten mielipiteitä diskurssien välillä. Faktorit yksi ja kaksi eroavat sisäl-

löltään eniten toisistaan. Eniten näiden faktoreiden diskursseja erottelivat näke-

mykset asiakaslähtöisyydestä ja asiakkaiden osallistamisesta yhteistyöhön. Käsi-

tyseroja muodostui myös täydennyskoulutuksen järjestämisestä, jossa hyödynne-

tään asiakkaiden kokemuksia. Eniten erottelevia toisen ja kolmannen faktorin

diskurssien välillä olivat vuorovaikutukseen liittyvät tekijät. Kolmannen faktorin

diskurssi näki ammattilaisten vuorovaikutuksen osittain negatiivisena, mikä estää

avoimen moniäänisen keskustelun, ja toisen faktorin osallistujat taas näkivät vuo-

rovaikutusongelmia myös ammattilaisten ja asiakkaiden välillä. Diskurssit ovat

myös selkeästi eri mieltä työmenetelmien luovasta käytöstä yhteistyössä. Vaikka

ensimmäinen ja kolmas faktori korreloivat eniten keskenään, näyttivät myös vuo-

rovaikutukseen liittyvät käsitykset erottelevan niiden diskursseja. Ensimmäisen

faktorin diskurssin osallistujat kokivat vuorovaikutuksen yhteistyössä positiivise-

na, eivätkä he tunnistaneet yhteistyössä ennakkoluuloisuutta tai suvaitsematto-

muutta, joita taas kolmannen faktorin diskurssi piti yhteistyötä vaikeuttavina teki-

jöinä. Myös johdon rooli perhetyön edistäjänä poikkeaa näiden kahden diskurssin

välillä. Ensimmäisen faktorin diskurssi korostaa johdon vastuuta yhteistyön toi-

mintaperiaatteiden laatimisessa ja toiminnan seurannassa ja arvioinnissa. Kol-

mannen faktorin diskurssi taas näkee, että vahvat ammattilaiset hoitavat kyllä

käytännön yhteistyön ja liiallinen seuranta ja arviointi voivat johtaa ristiriitoihin

ja epäluottamuksen ilmapiiriin ammattilaisten ja johdon välillä.

114

115

5 Pohdinta

Tässä luvussa pohdin ensin tutkimustuloksia peilaten niitä tutkimustehtäviin.

Tutkimuksen päätavoite on syventää tietoa moniasiantuntijaisen perhetyön edistä-

vistä ja estävistä tekijöistä. Tutkimustehtäviin vastaamalla pyrin kuvaamaan, mitä

moniasiantuntijuus on perhetyössä ja miten moniasiantuntijainen yhteistyö ilme-

nee perhetyön käytännöissä. Kuvaan myös sitä, millaiset tekijät edistävät tai estä-

vät moniasiantuntijaista perhetyötä moniasiantuntijaisen perhetyön keskustelua-

varuuden pääulottuvuuksien näkökulmista, ja vertaan tätä aikaisempiin tutkimuk-

siin. Pohdin myös tutkimuseettisiä kysymyksiä sekä tutkimuksen luotettavuutta

tutkimusmenetelmän ja tutkimusprosessin luotettavuuden arviointina. Luvun

päättävät johtopäätökset ja ehdotukset jatkotutkimuksista.

5.1 Moniasiantuntijainen yhteistyö perhetyössä ja sen

käytännöissä

Pohdin tutkimukseni tuloksia moniasiantuntijaisen yhteistyön ilmenemisestä per-

hetyössä ja sen käytännöissä keskusteluavaruuden kolmen pääulottuvuuden näkö-

kulmista ja vertailen niitä aikaisempiin tutkimuksiin.

5.1.1 Käsitykset ja vuorovaikutus

Väitteet 1–16 (taulukko 18, liite 3) kuvaavat johdon, ammattilaisten ja asiakkai-

den käsityksiä toisistaan sekä vuorovaikutusta yhteistyön eri tasoilla. Näihin liit-

tyvät muun muassa avoimuus, luottamus, arvot, eettiset periaatteet, kokemushis-

toria, toimintaa ohjaavat käyttäytymisnormistot sekä asiakkaiden sosiaalinen

vuorovaikutus ja sidoksisuus. Tämä teema-alue näytti sisältävän tärkeitä moniasi-

antuntijaisen perhetyön ulottuvuuksia, sillä siihen liittyi eniten diskursseja erotte-

levia väitteitä (1, 2, 3, 4, 5, 6, 13) ja kaksi konsensusväitettä (14, 15). Kaikkien

väitteiden teemat yhtä lukuun ottamatta (11) näyttivät olevan merkityksellisiä

diskursseille.

Toisen ja kolmannen faktorin osallistujat olivat sitä mieltä, että perhetyössä

korostuvat käsitykset yhteistyökumppaneista ja joustavan moniasiantuntijaisen

yhteistyön pitää perustua hyvään vuorovaikutukseen, mitä se ei aina ole käytän-

nön työelämässä. Erityisesti kolmannen faktorin diskurssi kuvasi vuorovaikutuk-

sen haasteita ammattilaisten keskinäisessä yhteistyössä ja toisen faktorin diskurssi

asiakkaiden ja ammattilaisten välillä. Myös Harlow ja Shardlow (2006) arvioivat,

116

että yhteistyön suurimmat vaikeudet liittyvät monitoimijaisuuden koordinointiin,

ammattilaisten välisiin suhteisiin ja kumppanuuteen vanhempien ja lasten kanssa.

Vuorovaikutuksen ongelmat nähdään paljolti liittyvän toisten työn huonoon tun-

temukseen ja kokonaisuuksien hahmottamisvaikeuksiin. Myös työntekijöiden

vaihtuvuus vaikeuttaa hiljaisen tiedon siirtymistä, jolloin vahvat ammattihenkilöt

voivat liikaa ohjata yhteistyötä oman professionsa mukaan ja asiakas- ja perheläh-

töisyys katoaa. Tässä tutkimuksessa kaikkien diskurssien edustajat olivat samaa

mieltä, että työntekijöiden vaihtuvuus on este moniasiantuntijaiselle yhteistyölle.

Monissa tutkimuksissa on todettu yksilöllisten tekijöiden, kuten ammattiryhmien

arvojen ja asenteiden, ammatillisen kulttuurin, vuorovaikutukseen ja ryhmädyna-

miikkaan liittyvien ongelmien, tiimin jäsenten erilaisten tiimityön tulkintojen,

toisten työn tuntemuksen ja luottamuksen toisten ammattilaisten tekemään työ-

hön, tuovan haasteita ammattilaisten yhteistyön onnistumiselle (Freeman ym.

2000, Molyneux 2001, Pönkkö 2004, Tanninen ym. 2005, Häggman-Laitila &

Pietilä 2007, Kvarnström 2008). Ensimmäisen faktorin osallistujat olivat selkeästi

eri mieltä, ja heidän diskursissaan näyttäytyi positiivinen käsitys moniasiantunti-

jaisen yhteistyön vuorovaikutuksesta. Heidän mielestään työntekijät ovat yleensä

ammattilaisia, joilla arvot ja asenne työhön ovat kohdallaan, koska sosiaali- ja

terveysalalle hakeutuu suvaitsevaisia ja yhteistyökykyisiä henkilöitä.

Käsitykset toisten ammattilaisten rooleista voivat muodostua jo peruskoulu-

tuksen aikana ja vahvistuvat aloittelevina työntekijöinä. Ammatillinen kilpailu

tiimeissä voi johtaa pahimmillaan lukkiutuneiden ja vääristyneiden käsitysten

syntymiseen toisten ammattilaisten rooleista. Tällä on vaikutusta myös oman

ammatti-identiteetin syntymiseen. (Lingard ym. 2002.) Tämä tutkimus osoitti, että

negatiiviset käsitykset voivat johtua vanhoista ja yksittäisistäkin kokemuksista.

Oltiin myös sitä mieltä, että jumiutuminen vain omaan työrooliin ja ammat-

tinimikkeeseen johtaa huonoon perhetyöhön. Pahimmillaan tämä lukkiutunut

käsitys näyttäytyy asiakkaalle jo valmiiksi ennakkoluuloisena yhteistyön esteenä.

Avointa asiakkaan näkökulman ymmärrystä ja arvostusta ei voi syntyä, jos nega-

tiivinen vuorovaikutus ohjaa yhteistyötä. Myös Isoherranen ym. (2008) ovat tut-

kineet tapahtumaskeemojen eli skriptien, niin sanottujen mielen mallien ja stereo-

typioiden negatiivista vaikutusta kokonaisvaltaiseen tulkintaan ja yhteistyöhön.

Jos jäykät skriptit ja stereotypiat ohjaavat yhteistyötä, moniasiantuntijaista avoin-

ta keskustelukulttuuria ja asiakkaan tilanteen kokonaisvaltaista käsitystä ei voi

syntyä. Moniasiantuntijainen yhteistyö vaatii työntekijältä voimia ylittää rajoja ja

lähteä hakemaan oman sektorinsa ulkopuolelta yhteistyökumppaneita, jolloin

työuupumus tai vaikea oma elämäntilanne voi olla este yhteistyölle. Työntekijän

117

työ tulee olla riittävästi resurssoitu, jolloin jaksaa paneutua lapsiperheiden asetta-

miin haasteisiin. Työhön tarvitaan ammatillista ja sosiaalista tukea sekä myös

arvostusta ja tukea johdolta. (Kuorilehto & Paasivaara 2008.)

Rekolan ym. (2005) mukaan ammattiluokitus voi ylläpitää hierarkkista arvo-

järjestelmää. Puutteelliset tiedot yhteistyökumppaneiden työstä, erilaiset ammatil-

liset toimintamallit, ajattelutavat ja kieli johtavat ammatilliseen eriytymiseen,

mihin liittyy myös yksintyöskentelyn kulttuuri. Tämän tutkimuksen osallistujat

eivät pitäneet ammattiluokitusta esteenä moniasiantuntijaiselle yhteistyölle. Var-

sinkin ensimmäisen ja toisen faktorin osallistujia yhdisti näkemys positiivisesta

ammattilaisten keskinäisestä vuorovaikutuksesta. Molempien faktorien osallistu-

jat eivät uskoneet ennakkoluuloisten käsityksien vallitsevan yhteistyökumppanei-

den välillä. Heidän mukaansa yhteistyökokouksissa kaikki saavat äänensä kuulu-

viin ja kokonaiskäsitys asiakasperheen tilanteesta selviää. Toisaalta oltiin kuiten-

kin sitä mieltä, että vaikka olosuhteet yhteistyölle ovat kuinka suotuisat tahansa,

niin työntekijän persoonallisuudella on aina merkitystä.

Varsinkin toisen faktorin diskurssin mukaan moniasiantuntijaista yhteistyötä

tukeva organisaatio perustuu tietoon ja asiantuntijuuteen eikä tehtävänimikkeiden

mukaiseen roolien valtaan. Tähän liittyy nimenomaan toisen asiantuntemuksen

arvostaminen eikä virkanimikkeen kunnioitus. Pullonin (2008) mukaan oma am-

matti-identiteetti liittyy toki omaan ammatilliseen pätevyyteen, mutta myös tois-

ten ammattilaisten kunnioitukseen ja luottamukseen. Coopman (2001) tutki hoi-

tokotien moniammatillisten tiimien jäsenten käsityksiä siitä, miten demokratia

toteutuu heidän tiimeissään päätöksentekoprosessissa. Tiimin yhtenäisyyteen,

tuottavuuteen, tyytyväisyyteen ja kommunikointiin sekä haluun pysyä tiimissä

vaikutti positiivisesti ja merkittävästi kaikkien jäsenten osallistuminen päätöksen-

tekoon.

Vuorovaikutuksen ongelmia nähdään paitsi ammattilaisten kesken niin myös

asiakasperheiden kanssa. Toisen faktorin diskurssin mukaan perheiden splittaami-

nen vaikeuttaa yhteistyötä. Koettiin, että perheet jakavat helposti työntekijät ”hy-

viin” ja ”pahoihin”, ja esimerkiksi sosiaalityö nähdään negatiivisempana kuin

terveydenhuolto. Toisaalta oikea palveluiden ohjaus, perheitä osallistava preven-

tiivinen työote, matalan kynnyksen palvelut lähellä perheiden toimintaympäristöjä

ja yksi keskeinen henkilö koordinoimassa perhepalveluita luovat nopeaa varhaista

tukea, avointa vuorovaikutusta ja luottamusta sekä ammattilaisten että perheen

välille (Jaatinen ym. 2003, Tanninen ym. 2005, Pönkkö ym. 2005). Perheet odot-

tavat palvelujärjestelmältä asiakas- ja perhekeskeistä toimintaa, mitä estää tiedon

puute, palveluketjun eri organisaatioiden roolien ja yhteistyön epäselvyys, puut-

118

teelliset toimintamallit, tasa-arvon puute, suvaitsemattomuus, keskustelun puute

ja toiminnan pirstaleisuus (Pönkkö ym. 2005, Veijola ym. 2006). Tässä tutkimuk-

sessa eräs johdon edustaja oli sitä mieltä, että koko palvelukokonaisuuden koor-

dinointi ja moniasiantuntijaisen yhteistyön hyvät toimintatavat auttavat palvelui-

den näyttäytymistä asiakasperheille yhtenä tukimuotojen kokonaisuutena, jolloin

asiakkuuden vaihtaminen ei enää ole tarpeellista. Myös Larivaara ja Taanila

(2004) näkevät tärkeänä muodostaa kokonaiskäsitys perheen tilanteesta, jolloin

asiakkaan ääni kuuluisi eivätkä ammattilaiset tarkastelisi tilannetta vain omasta

erityisosaamisensa näkökulmasta.

Varsinkin toisen faktorin diskurssi painotti johdon vastuuta ja näkökulmaa

moniasiantuntijaisen yhteistyön edistämisessä. Johdon tulisi huomioida moniasi-

antuntijaiseen yhteistyöhön sitoutuneet ja motivoituneet työntekijät, jotka innos-

taisivat kaikki muutkin toimintamalliin. Myös Freeth (2001) ja Molyneux (2001)

ovat samaa mieltä, että yksittäisten työntekijöiden innostuneisuus ja asiantunte-

mus voivat vaikuttaa positiivisesti ja rohkaisevat muitakin yhteistyöhön. Stenvall

ja Virtanen (2012: 192) pitävät organisaation tärkeänä tehtävänä vahvistaa työnte-

kijälähtöistä uudistamis- ja kehittämistoimintaa. Esimiehet voivat vaikuttaa jo

rekrytointivaiheessa moniasiantuntijaiseen perhetyöhön valitsemalla motivoitu-

neita ja innostuneita työntekijöitä. Samoin sisäiseen työn kehittämiseen luonnolli-

sesti valikoituvat yhteistyöhön sitoutuneet työntekijät, jos heille annetaan siihen

mahdollisuus. Moniasiantuntijainen perhetyö pitää toimia myös johdon tasolla,

ettei mahdollinen huono ilmapiiri heijastu negatiivisesti alaisiin ja vaikeuta siten

asiakasyhteistyötä. Johdolla pitää olla myönteinen asenne moniasiantuntijaiseen

yhteistyöhön, ja heidän pitää näyttää esimerkkiä alaisilleen. Tutkimuksessa eräät

johdon edustajat kokivat omaksi vastuukseen tiedottaa ja markkinoida työnteki-

jöille moniasiantuntijaisen yhteistyön hyödyt ja tärkeyden. Johdon merkitys on

erityisen suuri isossa julkisessa organisaatiossa. Johtamisen tulee olla myös pitkä-

jänteistä.

5.1.2 Koulutus ja osaaminen

Väitteet 17–27 (taulukko 18, liite 3) kuvasivat moniasiantuntijaisen perhetyön

koulutusta ammatillisen peruskoulutuksen ja täydennyskoulutuksen näkökulmista

sekä yhteisen oppimisen ulottuvuuksia osaamistarpeiden, kokemuksien ja työme-

netelmien kautta. Tämän teema-alueen diskursseja erottelevia väitteitä oli viisi

(17, 18, 20, 21, 26), konsensusväitteitä oli yksi (27) ja kaikille diskursseille mer-

119

kityksettömiä väitteitä kaksi (22, 24). Tähän aihepiiriin kuului vähemmän väittei-

tä kuin kahteen muuhun keskusteluavaruuden pääulottuvuuteen.

Väitteet 21 ja 22 (taulukko 18, liite 3) kuvasivat ammatillisen peruskoulutuk-

sen kehittämistä siten, että opetussuunnitelmaan sisältyisi teoriaopintoihin moni-

tieteisiä kursseja ja opiskelijoiden työssäoppimisjaksoille yhteisiä käytännön har-

joittelujaksoja. Vaikka erityisesti kolmannen faktorin diskurssin edustajat näkivät

haasteita moniasiantuntijaisessa yhteistyössä, monitieteisen peruskoulutuksen ei

nähty edistävän yhteistyötä lisäämällä ammattilaisten välisiä vuorovaikutustaitoja.

Kuitenkin korostui toisten työn tuntemus ja yhteiset työmenetelmät yhteistyön

edistäjinä, ja tärkeämpänä kuin peruskoulutusvaiheen monitieteiset kurssit nähtiin

yhteiset työssäoppimisjaksot. Ensimmäisen ja toisen diskurssien näkökulmissa

peruskoulutukseen liittyvä monitieteinen oppiminen ei näyttänyt olevan merkittä-

vä tekijä moniasiantuntijaisessa yhteistyössä eikä myöskään minkään diskurssin

mukaan opiskelijoiden yhteiset työssäoppimisjaksot. Diskurssien näkökulma

poikkeaa useista tutkimuksista, joissa on todettu sosiaali- ja terveydenhuollon

peruskoulutukseen sisätyvien monitieteisten kurssien tärkeys valmistumisen jäl-

keiselle käytännön moniasiantuntijaiselle yhteistyölle. Hyviä tuloksia on saatu

esimerkiksi Ruotsissa, jossa terveysasemilla onnistuneen tiimityön taustalla on

ammatillinen johtaminen ja yhteistyöhön kouluttaminen jo ammattiin opiskelun

aikana (Hansson ym. 2008). Yhdessäopiskelun hyöty on nähty erityisesti liittyen

ammattilaisten väliseen kommunikointiin (Kilminster ym. 2004). Priest ym.

(2008) mukaan monitieteisiä opiskelumahdollisuuksia tulisi luoda erilaisille opis-

kelijaryhmille. He tutkivat ammattilaisten välistä koulutusta mielenterveystyön

kontekstissa, ja koulutus tuotti selkeytymistä käytännön yhteistyön rooleissa huo-

limatta useista esiintulleista haasteista, joita olivat esimerkiksi akateemiset erot,

aikaisempi kokemus, odotukset, arviointi ja motivaatio. Pollard ym. (2006) tutki-

vat kymmenen eri tieteenalan sosiaali- ja terveydenhuollon opiskelijoiden käsi-

tyksiä ja vuorovaikutussuhteita kolmivuotisessa yhteisessä koulutusinterventiossa.

Vahvin vaikutus valmistuvien opiskelijoiden asenteisiin näytti olevan omilla am-

matillisilla kursseilla. Ammattilaisten välinen koulutus ei estänyt professiokoh-

taisten asenteiden kehittymistä, sillä monitieteisiltä kurssilta valmistuvat opiskeli-

jat olivat jopa positiivisempia omista ammatillisista suhteistaan kuin opiskelijat,

joilla ei ollut tätä kurssia. Edelleen Pollard (2008) tutki sosiaali- ja terveydenhuol-

lon opiskelijoiden kokemuksia ammattilaisten välisestä yhteistyöstä käytännön

opiskelujakson aikana ennen pätevöitymistä ammatteihinsa. Opiskelijoiden ei-

muodollinen oppiminen ja tiedostamaton roolimalli käytännön opiskeluympäris-

tössä olivat avaintekijöitä, jotka kehittävät opiskelijoiden moniasiantuntijaisia

120

taitoja. Opiskelijoilla oli kokemuksia sekä vaikuttavasta että köyhästä yhteistyöstä.

Siksi henkilöstön omat hyvät yhteistyötaidot tukevat parhaiten opiskelijoiden

moniasiantuntijuuden oppimista käytännössä. Myös asiakkaat ja potilaat kokivat

hyötyvänsä monitieteisistä käytännön harjoittelujaksoista (Reeves ym. 2002).

Diskurssien näkemykseen ammatillisesta peruskoulutuksesta vaikutti ehkä omasta

perusopiskelusta kulunut pitkä aika ja toisaalta opiskelun luonne, johon ei perin-

teisesti liittynyt monitieteisiä kursseja.

Väitteet 19, 20, 23, 25 ja 27 (taulukko 18, liite 3) kuvaavat moniasiantuntijai-

sen yhteistyön osaamiseen liittyviä ulottuvuuksia. Diskurssien konsensuksen

mukaan yhteistyöhön sitoutumista lisäävät työmenetelmät, jotka auttavat perhettä

itseään löytämään voimavarat ongelmiensa ratkaisemiseen. Tutkimustulosta tuke-

vat useat kansalliset tutkimukset. Larivaaran ja Taanilan (2004) tutkimus osoitti,

että tarvitaan tarpeeksi pitkä koulutusprosessi muuttamaan ammattilaisten teoreet-

tista viitekehystä ja käytännön työmenetelmiä asiakas- ja perhekeskeiseen suun-

taan. Asiakas- ja perhekeskeiset työskentelytavat ja uudet perhettä osallistavat

työmenetelmät tukevat asiakkaiden omien voimavarojen löytymistä (Larivaara &

Taanila 2004, Tanninen ym. 2005, Seikkula & Arnkil 2009), ja myös työntekijöi-

den työtyytyväisyyden ja motivaation on todettu parantuneen (Larivaara & Taani-

la 2004, Toikka & Solantaus 2006). Kun perhettä voimaannuttavia työmenetelmiä

on arvioitu tutkimuksellisin menetelmin ammattilaisten, vanhempien ja lasten

näkökulmista, ne on todettu turvallisiksi ja toteuttamiskelpoisiksi. Tutkimustulos-

ten mukaan työskentelyn vuorovaikutus oli positiivista, perheen tilanteen ymmär-

rys lisääntyi ja huoli vähentyi. Lapset suosittelisivat toimintamallia muille, ja

vanhemmat raportoivat lisääntyneestä itsetuntemuksesta ja vanhemmuudesta sekä

orientoitumisesta tulevaisuuteen. (Toikka & Solantaus 2006, Solantaus & Toikka

2006, Solantaus ym. 2009, Niemelä 2012.)

Toisen ja kolmannen faktorin diskurssit olivat samaa mieltä, että perhetyön

toimijoiden on tunnistettava perheen oma käsitys hyvinvoinnistaan. Häggman-

Laitila ja Pietilä (2007) osoittivat, että tässä on vielä kehittämistä. Perheen ter-

veyden määritteleminen huomioiden perheenjäsenten erilaisuus ja kyky käsitellä

koko perheen hyvinvointiin liittyviä asioita sekä perheen asenteet ovat terveyttä

edistävän työn ammatillisia lähtökohtia. Sitä vastoin ensimmäisen ja kolmannen

diskurssien mukaan perhetyön esteenä ei ole tiedon puute perheen tilanteesta.

Ensimmäisen diskurssin asiakaslähtöinen perhettä osallistava toiminta luo luotta-

muksen ilmapiirin, jolloin perhe uskaltaa kertoa vaikeatkin perheen ongelmat.

Myös kolmannen diskurssin mukaan osaavat ammattilaiset tunnistavat perheen

tuen tarpeet. Barbourin ym. (2002) mukaan ristiriitoja voi tuottaa tasapainoilu

121

perheen lastensuojelullisen riskin ja oikeuksien välillä. Veijola (2004: 64) on sitä

mieltä, että yhteistyön esteenä on pikemminkin perheen tiedon puute ammattilais-

ten rooleista, palvelujärjestelmästä ja eri tukimuotojen kriteereistä. Häggman-

Laitilan ja Pietilän (2007) mukaan palveluiden vaikuttavuudesta on vähän tietoa.

Vahvojen asiantuntijoiden näkemyserot (Pönkkö 2004) ja tukimallit ja puutteelli-

nen tieto terapioiden perusteista (Veijola ym. 2006) voivat vaikeuttaa yhteistyötä.

Ensimmäisen diskurssin näkemys oli erilainen. Diskurssin mukaan perhetyön

vaikuttavuutta eivät estä käsityserot työmenetelmistä, koska työtä ohjaavat asia-

kasperheiden arkipäivän ongelmat ja tärkeintä on löytää ratkaisu pulmiin. Toisaal-

ta, jos käsityseroja ilmenee, voisi yhteistyöverkostoissa avata työmenetelmien

perusteita ja vaikutuksia, jolloin ei pääse syntymään ylisuuria odotuksia tuloksis-

ta. Perhekeskeisellä työotteella ammattilaiset myös tuovat erilaisia vaihtoehtoja,

ja perhe yhdessä ammattilaisten kanssa valitsee itselleen sopivia tukimuotoja.

Moniasiantuntijainen yhteistyö vaatii yhteistä keskustelukulttuuria arvo- ja tieto-

pohjan selkeyttämisestä, yhteisistä osaamisalueista ja horisontaalisesta asiantunti-

juuden tunnistamisesta, ja tasa-arvoinen keskustelu edellyttää yhteistä kieltä.

Erityisesti tärkeää on löytää yhteinen kieli asiakasperheen kanssa, mutta haasteita

liittyy myös eri ammattilaisten väliseen keskusteluun. (Allan ym. 2005, Tanninen

ym. 2005, Veijola ym. 2006, Isoherranen ym. 2008.) Tässä tutkimuksessa kol-

mannen diskurssin vahva ammattilaisnäkökulma ei kaivannut johdon järjestämiä

yhteisiä keskusteluja moniasiantuntijaisen yhteistyön arvopohjan selkeyttämiseksi.

Johdon toivottiin järjestävän vain edellytykset yhteistyölle. Diskurssin johdon

edustaja näki jopa ongelmallisina johdon taholta ohjatut moniasiantuntijaisen

yhteistyön arvokeskustelut. Ensimmäinen ja kolmas diskurssi olivat yhtä mieltä

siitä, että on puhuttava samaa kieltä kaikkien yhteistyökumppaneiden kanssa.

Ensimmäisen diskurssin edustaja näki yhteisen täydennyskoulutuksen edistävän

moniasiantuntijaisen yhteisen kielen löytymistä, mikä parantaa ja kehittää yhteis-

työtä. Toisen faktorin osallistujat eivät pitäneet tätä merkittävänä tekijänä.

Moniasiantuntijainen yhteistyökulttuuri edellyttää osaamisen kehittämistä

koulutuksella. Väitteet 18, 24 ja 26 (taulukko 18, liite 3) liittyvät ammattilaisten

täydennyskoulutukseen. Ensimmäisen faktorin diskurssi oli vahvasti sitä mieltä,

että moniasiantuntijuus on osaamista, johon tarvitaan johdon järjestämää yhteistä

täydennyskoulutusta, jossa hyödynnetään myös asiakkaiden kokemukset. Annan-

dale ym. (2000) mukaan ammattilaisten välinen oppiminen on prosessi, missä eri

ammattilaiset oppivat toisiltaan ja toisista kehittääkseen yhteistyön käytäntöjä ja

saavuttaakseen terveydenhuollon parannuksia. Ensimmäisen diskurssin työnteki-

jät painottivat yhteisen täydennyskoulutuksen merkitystä uusiin työmenetelmiin,

122

koska koettiin, että työ vaatii jatkuvasti uusia työkaluja monenlaisten perheen

ongelmien hoitamiseen. Myös näyttöön perustuvista työmenetelmistä oltiin kiin-

nostuneita ja siitä, että osattaisiin hyödyntää asiantuntijoita. Yhteisen koulutuksen

koettiin olevan itsestään selvyys ja myös selkeyttävän moniasiantuntijaisen yh-

teistyön tavoitteita. Merkittäväksi yhteisessä moniasiantuntijaisessa koulutuksessa

koettiin suuressa organisaatiossa toisten ammattilaisten tapaaminen. Kun oppi

tuntemaan eri yksiköissä työskenteleviä ammattilaisia ja yhteistyö sai ikään kuin

”kasvot”, koettiin sen edistävän ja helpottavan yhdessä toimimista. Myös Kvarn-

strömin (2008) ja Barrin (1999, 2000) mukaan erimuotoinen moniasiantuntijainen

koulutus on välttämätöntä, jotta tiimien vaikeudet voidaan hoitaa. Moniasiantunti-

jainen koulutusinterventio on myös tehokas keino kehittää ja edistää yhteistyötä

perusterveydenhuollossa. Larivaara ja Taanila (2004) ja Allan ym. (2005) osoitti-

vat, että tarvitaan tarpeeksi pitkä koulutusprosessi muuttamaan kouluttautujien

teoreettista viitekehystä ja käytännön työmenetelmiä. Curran ym. (2005) ovat

myös sitä mieltä, että jatkuva moniasiantuntijainen kehittämisohjelma on tehokas

keino lisätä ymmärrystä eri professioiden rooleista, edistämään yhteistyön arvos-

tusta ja positiivisia asenteita sekä kehittämään yhteistyötaitoja ja edistämään or-

ganisaatiomuutoksia.

Myös ammattiin valmistuvien opiskelijoiden ja käytännön työelämän ammat-

tilaisten välisillä yhteisillä koulutus- ja kehittämisprojekteilla on saavutettu monia

hyviä tuloksia. Terveydenhuollon laatu on parantunut, ammattilaiset ovat pereh-

tyneet uusimpaan tietoon ja työmenetelmiin sekä opiskelijat ovat saaneet opiskel-

la todellisen elämän kontekstissa luokkahuoneiden sijaan. Yhteinen koulutus on

edistänyt muutosta terveydenhuollon koulutuksessa ja, mikä tärkeintä, saavuttanut

kehittämistä ja moniasiantuntijaista osaamista, joka valmistaa paremmin tulevai-

suuden terveydenhuollon ammattilaiset työhönsä. (Cleghorn & Baker 2000, Gel-

mon 2000, Knapp ym. 2000.)

Johdon ja esimiesten edustaja oli myös sitä mieltä, että jos substanssiosaami-

nen peruskoulutuksen pohjalta oli puutteellinen, niin täydennyskoulutuksen arvo

kasvoi entistäkin tärkeämmäksi. Ensimmäisen diskurssin edustajat olivat myös

sitä mieltä, että asiakasperheen kokemukset pitää huomioida täydennyskoulutuk-

sessa ja asiakasperheen edustaja oli valmis tulemaan esimerkiksi työntekijöiden

koulutustilaisuuksiin kertomaan kokemuksistaan. Naar-Kingin ym. (2002) mieles-

tä vanhempien lisäksi myös perheen lapsia pitää ottaa enemmän mukaan keskus-

teluihin, jotka koskevat heidän hoitoaan ja terveydentilaansa. He pitävät myös

tärkeänä ja henkilöstön tyytyväisyyttä lisäävänä koulutusta uusista hoitomalleista,

mikä edistää hoidon koordinointia samanlaisella ohjeistuksella organisaatiossa.

123

Erityisesti ymmärrys tiettyjen sairauksien moniasiantuntijaisista hoitomalleista

vaatii ammattilaisten yhteistä täydennyskoulutusta, jossa myös potilaiden ja asi-

akkaiden osallisuus huomioidaan (Hague & Kovacich 2007).

Ensimmäisen diskurssin johdon edustajan mielestä hyvien palveluiden perus-

ta on huomioida asiakkaiden näkemykset ja toiveet, koska muuten toiminta on

hyvin organisaatio- ja viranomaislähtöistä, mikä ei vastaa enää nykyajan vaati-

muksia. Bennet ja Race (2008) valottivat avaintekijöitä ja tuotoksia avotervey-

denhuollon ja sosiaalityön opiskelijoiden yhteisestä koulutusmoduulista, jossa

nuoret olivat osallistuneet suunnitteluun. Opiskelijoille tarjoutunut tilaisuus tie-

teidenväliseen opiskeluun, joka antoi arvokkaita valmiuksia käytännön työhön.

Koulutusmoduuli oli esimerkki mallista, missä palveluiden käyttäjät, itse nuoret,

osallistuivat aktiivisesti sosiaalityön käytännön toimintamallien suunnitteluun ja

koulutukseen. Kouluttajille tällaisen monimuotoisen ja useita erilaisia ryhmiä

koskevan koulutuksen suunnittelu on haastava ja aikaavievä prosessi. Myös Bar-

nesin ym. (2000) tapaustutkimuksessa on esimerkki tieteiden välisestä avomielen-

terveystyön koulutusohjelman kehittämisestä, toimeenpanosta ja arvioinnista,

johon osallistui myös palveluiden käyttäjiä.

Ensimmäisen ja toisen diskurssin edustajat korostivat johdon vastuuta ja roo-

lia yhteistyön toimintaperiaatteiden luomisessa ja seurannassa ja arvioinnissa.

Tämä vaatii myös johtamisen kehittämistä, mihin tulokseen tulivat myös Zim-

merman ym. (2003) tutkimuksessaan. Johdon tulisi rohkaista ja tukea tiimin jäse-

niä ottamaan osaa yhteiseen opiskeluun jos mahdollista sekä käytännön työssä

että virallisissa koulutuksissa. Näin johtajat voivat ohjata yhteistyön vuorovaiku-

tusta, mikä tuottaa tulosta. (Priest ym. 2008.) Zwarensteinin ja Reevesin (2006)

interventiotutkimusten kirjallisuuskatsauksen tulosten perusteella voidaan esittää

toimintatapoja, joiden avulla ammattilaisten välinen koulutus ja yhteistyö voisivat

vaikuttaa tiedon sovellukseen ja näyttöön perustuvaan toimintaan.

5.1.3 Rakenteet ja prosessit

Väitteet 28–44 (taulukko 18, liite 3) kuvaavat moniasiantuntijaisen yhteistyön

rakenteita ja prosesseja. Näihin kuuluvat organisaation strategia, yhteistyön ra-

kenteet, tiedonkulku, järjestelmät, prosessien seuranta ja arviointi sekä resurssit.

Tutkimustulosten perusteella näyttää siltä, että rakenteet ja prosessit eivät ole

tärkeimpiä teemoja moniasiantuntijaisen perhetyön näkökulmasta, sillä kaikille

diskursseille merkityksettömiä väitteitä (35, 36, 39, 40, 43) oli eniten tällä aihe-

124

alueella. Konsensusväitteitä oli kaksi (30, 34) ja diskursseja erottelevia väitteitä

viisi (28, 29, 33, 37, 42).

Kaikkien diskursien konsensuksen mukaan moniasiantuntijaisen yhteistyön

edellytys on, että asiakkaiden palvelukokonaisuuksia tarkastellaan ja toimintaa

kehitetään koko palveluketjun näkökulmasta, peruspalveluista erityispalveluihin.

Myös Pönkön ym. (2005), Barrin (2005) ja Stenvallin ja Virtasen (2012) mukaan

tämä on asiakaslähtöistä toimintaa. Perheiden voimavaroja kuluttaa hoitoonoh-

jausmallin puuttuminen tai toimimattomuus, ja vanhemmat odottavat hoitoketjun

kaikissa vaiheissa asiakas- ja perhekeskeistä toimintaa. Myös hoitomallien koor-

dinointi samanlaisella ohjeistuksella ja hoidon saavutettavuus tuo parannuksia

palveluketjuun (Naar-King ym. 2002). Integroituneella hoitopolulla voidaan pääs-

tä myös parempiin tuloksiin (Atwal & Caldwel 2002).

Konsensus diskurssien kesken vallitsi myös siitä, että salassapitovelvollisuus

ei ole este moniasiantuntijaiselle yhteistyölle. Pönkkö (2004) on todennut, että

vaikka kaikki verkoston ammattilaiset ovat salassapitovelvollisia, esiintyy kuiten-

kin luottamuksen ja vastavuoroisen toiminnan puutetta. Myös Theakstone-Owen

(2010) näki lastensuojelun yhteistyössä olevan parantamisen varaa dokumentoin-

nissa ja kommunikoinnissa. Toinen ja kolmas diskurssi taas olivat molemmat

vahvasti eri mieltä väitteen 31 kanssa, että erilaiset käytössä olevat sähköiset

asiakastietojärjestelmät aiheuttavat joustavan tiedonkulun esteitä. Ensimmäinen

diskurssi ei pitänyt tätä merkittävänä. Jaatinen ym. (2003) ovat sitä mieltä, että

sähköiset työvälineet tulee tukea verkostoituneita palveluita.

Ensimmäisen faktorin diskurssi kuvasi eniten asiakaslähtöistä toimintaa.

Väitteen 41 mukaan asiakasperheille on annettava mahdollisuus suunnitella ja

kehittää käyttämiään palveluita arvioimalla niitä säännöllisesti. Myös kolmannen

faktorin diskurssi oli tästä samaa mieltä, mutta toisen faktorin diskurssi ei pitänyt

sitä merkittävänä. Ensimmäinen diskurssi oli myös ainoana samaa mieltä väitteen

(42) kanssa, että asiakasperheet voivat osallistua palveluiden tuottamiseen esi-

merkiksi antamalla vertaistukea samassa asemassa oleville perheille. Toinen dis-

kurssi oli päinvastaista mieltä, ja kolmas diskurssi ei pitänyt sitä merkittävänä.

Hingley-Jones ja Allain (2008) tutkivat vammaisten lasten ja heidän perheidensä

palveluiden yhdistämistä. Palveluiden käyttäjät ja heidän hoitajansa olivat samaa

mieltä tiettyjen erityispiirteiden tärkeydestä onnistuneille yhtenäisille palveluille,

joita olivat selkeät opasteet palveluihin ja palveluissa, luotettavat sekä kunnioitta-

vat vuorovaikutussuhteet ammattilaisten kanssa mukaan lukien palveluiden käyt-

täjien mukaanotto palveluiden suunnitteluun ja kehittämiseen. Palveluiden käyttä-

jät toivoivat myös yhden tahon tai avaintyöntekijän ohjaavan ja hyväksyvän hei-

125

dän palvelunsa. Ammattilaiset olivat samaa mieltä. Myös ensimmäisen ja kol-

mannen diskurssin mukaan asiakasperheille olisi nimettävä yksi työntekijä koor-

dinaattoriksi, jotta vältytään päällekkäisiltä palveluilta. Silloin myös molemmin-

puolinen luottamus säilyy ja kokonaisuus pysyy hallinnassa (44). Toisen diskurs-

sin mukaan tämä ei ollut merkittävää. Jaatinen ym. (2002) korostivat myös ver-

koston palveluiden koordinoinnin tärkeyttä lapsen psykososiaalisen tuen palvelu-

ketjussa. Halliday ja Asthana (2004) pitivät yhdystyöntekijän käyttöä keskeisenä

avainkontakteissa ammattilaisten ja moniongelmaisten lasten ja heidän perheiden-

sä välillä. He korostavat myös, että työntekijän tehtävänkuvan vastuut on määri-

teltävä ja annettava tarvittava tuki. Ajankäyttö on arvioitava kustannusten määrit-

telemiseksi. Kun Harlow ja Shardlow (2006) arvioivat lastensuojelun palveluita,

löysivät he suurimmat vaikeudet juuri monitoimijaisuuden koordinoinnissa, am-

mattilaisten välisissä suhteissa ja kumppanuudessa vanhempien ja lasten kanssa,

joihin he suosittelivat uusia toimintatapoja ja lisäkoulutusta.

Väitteen 28 (taulukko 18, liite 3) mukaan organisaation muutokset ja niiden

aiheuttamat ristiriidat uhkaavat moniasiantuntijaisen yhteistyön sujuvuutta. En-

simmäisen ja kolmannen diskurssin mukaan tämä ei ollut merkittävää moniasian-

tuntijaiselle yhteistyölle, mutta toisen faktorin edustajat olivat väitteestä vahvasti

eri mieltä. Heidän mielestään hyvin johdettu kenttätyö selkeine perustehtävineen

ei halvaannu organisaation muutoksissa ja toisaalta asiakasrajapinnassa näkyvät

organisaation rakenteiden tai johtamisjärjestelmien muutokset kielivät epäonnis-

tuneesta johtajuudesta. Väitettä 32 (taulukko 18, liite 3) eli johdon ohjauksen

puutetta tiimien tehottomuuden syynä eivät hyväksyneet sitä vastoin toisen ja

kolmannen faktorin diskurssit, ja ensimmäiselle diskurssille tämä ei ollut merkit-

tävää. Ensimmäisen faktorin diskurssi painotti taas puolestaan johdon vastuuta

luoda tehokkaalle moniasiantuntijaiselle yhteistyölle toimintaperiaatteet ja sään-

nöllinen seuranta- ja arviointijärjestelmä (33). Toisen faktorin diskurssi ei nähnyt

tätä merkittävänä, ja kolmas diskurssi oli vahvasti eri mieltä. Pönkkö (2004) arvi-

oidessaan erityisoppilaan psykiatrista hoitoketjua tuli johtopäätökseen, että palve-

luketjun koordinointia ja siihen liittyvää asiakas- ja perhekeskeistä sekä monitie-

teellistä ja -ammatillista toimintaa sekä valvontavastuuta tulee parantaa. Malin ja

Morrow (2007) ovat kehittäneet moniammatillisen työn eri näkökulmista mallin,

jolla voidaan arvioida ja kehittää moniammatillisen yhteistyön käytäntöjä. Potito

ym. (2009) ovat sitä mieltä, että kumppanuusyhteistyö vaatii myös muutosjohta-

mista.

Kolmannen faktorin diskurssi vahvan ammattilaisuuden näkökulmasta oli eri

mieltä väitteestä 29, jonka mukaan tiimi- ja verkostotyön käytännöt edistävät

126

hyvää moniasiantuntijaista yhteistyötä. Diskurssin mukaan toiminnan sisällöllä on

paljon suurempi merkitys vaikuttavalle yhteistyölle kuin ulkoisilla rakenteellisilla

ratkaisuilla. Ensin pitää löytää yhteistyön tarpeellisuus ja hyöty ja sen jälkeen

luoda rakenteet yhteistyölle. Teema ei näyttänyt olevan merkittävä ensimmäiselle

ja toiselle diskurssille. Kolmannen faktorin diskurssia tukee avomielenterveys-

työn tiimeissä tehty tutkimus, miten moniasiantuntijaisen yhteistyön ydin-

rakenteet vaikuttivat ammattilaisten käsityksiin moniasiantuntijaisesta yhteis-

työstä. Tutkimus osoitti, että vaikka ydinrakenteet ovat kunnossa, tulee myös

rakenteet operationalisoida tiimeissä, esim. eri ammattilaisten edustus kokouksis-

sa. (Larkin & Callaghan 2005.) Samanlaiseen johtopäätökseen on tullut Jansen

(2008) kriittisessä kirjallisuusanalyysissään, jossa hän pohti monitieteisten ter-

veydenhuollon tiimien käytännön yhteistyön haasteita. Hänen mielestään moni-

alaisten tiimien rakenteiden luomisen sijaan pitäisi huomioida enemmän, miten

tiimit toimivat, ja harjoitella yhteistyövalmiuksia jo ennen valmistumista. Tanni-

nen ym. (2005) moniammatillisen tiimi- ja verkostotyön haastattelututkimuksessa

perhetyöntekijöille olivat kuitenkin sitä mieltä, että työaikaiset tiimi- ja verkosto-

työn käytännöt sekä myös työajan ulkopuoliset yhteiset juhlat, läksiäiset, saunail-

lat, laivamatkat, virkistymispäivät ja retket paransivat moniasiantuntijaista yhteis-

työtä. Myös Pullon ym. (2009) korostivat, että moniasiantuntijuuden kunnioitta-

minen ja sen seurauksena luottaminen ovat keskeisiä ominaisuuksia onnistuneelle

ja kestävälle yhteistyölle. Heidänkin mielestään myös ulkoisilla tekijöillä, kuten

terveydenhuollon järjestelmällä, rahoituksella ja organisatorisilla tekijöillä, on

merkitystä tiimityön onnistumiselle.

Väitteessä 38 (taulukko 18, liite 3) pyydetäänkin ottamaan kantaa, hyödyttä-

vätkö laajat moniasiantuntijaiset verkostot asiakasperhettä ja hajoaako vastuu

niissä. Toinen ja kolmas diskurssi ovat eri mieltä väitteen kanssa, ja ensimmäisel-

le diskurssille tämä ei ollut merkittävää. Kokon (2003) tutkimus kuntoutuksen

yhteistyöryhmistä asiakkaan näkökulmasta osoitti, että asiakkaat voivat kokea

laajat ammattilaisverkostot hyvin negatiivisina ja työryhmä ratkaisee viranomai-

syhteistyönä vain asiakkuuden ongelmia, mutta asiakkaan ongelma jää ratkaise-

matta. Myös Bell (2001) osoitti tutkiessaan lastensuojelun moniasiantuntijaisia

tiimejä, että tiimityön lopputuloksena ei välttämättä saavuteta tarpeellista koko-

naisnäkemystä asiakkaan tilanteesta. Viranomaiset olivat tiimien jäseniä, kun se

kuului heidän tehtävänkuvaansa, mutta kokouksiin osallistuminen vaihteli ja jokin

ammattiryhmä saattoi dominoida kokouksia vaikuttaen näin lopputulokseen.

Øvretveitin (1995) mukaan hyvin suuret verkostot eivät enää ole tehokkaita ja

yhteisen ajan löytäminen voi olla haasteellista. Myös asiakasperheen näkökulmas-

127

ta suurten yhteistyökokousten anti voi jäädä vähäiseksi. Toisen ja kolmannen

diskurssin näkemyksen mukaan kuitenkin laajojakin asiantuntijaverkostoja tarvi-

taan perheiden pulmien selvittämiseen ja tukeen. Varsinkin kolmannen diskurssin

mielestä verkosto toimii, kun joku koordinoi palveluita ja asiakasperheelle anne-

taan mahdollisuus olla palveluiden suunnittelussa, kehittämisessä ja arvioinnissa

mukana. Diskurssin mukaan työmenetelmät eivät saa olla jäykän kaavamaisia,

vaan niitä pitää soveltaa luovasti asiakkaan tarpeiden mukaan, mikä edistää moni-

asiantuntijaista yhteistyötä (37). Erilaiset asiakasperheet hyötyvät erilaisista me-

netelmistä ja monialaiset asiantuntijaverkostot tuovat mahdollisuuden käyttää

luovasti erilaisia työmenetelmiä. Toinen diskurssi oli tästä teemasta päinvastaista

mieltä, ja sen mukaan työmenetelmissä pitää olla tietynlainen struktuuri. Ensim-

mäiselle diskurssille aihe ei ollut merkittävä. Samaa mieltä ensimmäisen diskurs-

sin kanssa oli Molyneux (2001), joka löysi terveydenhuollon moniammatillista

tiimiä tutkiessaan positiivisen tiimityön indikaattoreiksi henkilöstön persoonalli-

set ominaisuudet ja sitoutumisen, tiimin sisäisen kommunikaation ja mahdolli-

suuden kehittää luovia työmenetelmiä tiimin sisällä. Nämä tekijät olivat sellaisia,

mitkä poikkesivat merkittävästi tiimin jäsenten aikaisemmasta tiimityön koke-

muksesta.

Moniasiantuntijaisen yhteistyön rakenteita ja prosesseja kuvaavia kaikille

diskursseille merkityksettömiä konsensusväitteitä löytyi myös muutamia (35, 36,

39, 40). Kaikkien mielestä henkilöstöresurssien jatkuva lisääminen ei edistä mo-

niasiantuntijaista yhteistyötä, vaan tärkeämpää on selkeyttää työnjakoa. Useat

tutkijat ovat tulleet samoihin johtopäätöksiin. Ammattilaiset eivät tunnista tai

tiedä toistensa rooleja (Larkin & Callaghan 2005, Veijola ym. 2006, Pullon 2008),

erilaiset tiimityön tulkinnat vaikeuttavat yhteistyötä (Freeman ym. 2000) ja vah-

voilla ammattilaisilla voi olla erilaisia näkemyksiä (Pönkkö 2004). Tannisen ym.

(2005) tutkimuksen mukaan uudet tiimin työntekijät hidastivat tiimiytymistä,

mutta toisaalta helpottivat työtaakkaa. Diskurssien näkemyksen mukaan näyttää

myös, että lisäajan resurssoiminen moniasiantuntijaiseen yhteistyöhön ei tuo sii-

hen laadullista parannusta. Merkittävänä yhteistyön esteenä ei myöskään nähty

toiminnan pirstaleisuutta ja eri toimijoiden yhteisen suunnitteluajan puutetta.

Pönkkö (2004) ja Veijola ym. (2006) ovat eri mieltä, ja heidän mielestään toimin-

nan pirstaleisuus, selkeiden suunnittelupalaverien ja ammattilaisten yhteistyöta-

paamisten puuttuminen estivät hyvää yhteistyötä.

Mikään diskurssi ei nähnyt merkittävänä keskustelun tasa-arvoisuutta lisää-

vänä tekijänä, että verkostotyön menetelmien asiantuntijat ohjaavat moniasiantun-

tijaisia yhteistyökokouksia. Mikään diskursseista ei myöskään korostanut asiakas-

128

lähtöisyyttä ja asiakkaan osallisuutta siten, että asiakasperheen kanssa pohdittai-

siin paljon enemmän, ketä he haluavat mukaan palavereihin ja verkostoihin. Seik-

kulan ja Arnkilin (2009) mukaan ennakkodialogeja ohjaavat erityiset kokouksen

vetäjät toimivat strukturoidusti ja sääntelevät sosiaalista tilannetta poistaakseen

epävarmuutta sekä huolehtiakseen toisia kunnioittavasta, kuuntelevasta, keskeyt-

tämättömästä ja moniäänisestä keskustelusta. Dialogisten työmenetelmien näkö-

kulmasta asiakkaan läheisverkostot nähdään voimavarana eikä ongelmien lähtee-

nä tai ylläpitäjinä. Jaettu asiantuntijuus asiakkaiden läheis- ja ammattilaisten ver-

kostojen dialogeissa tarkoittaa laajempaa asiakkaan näkemystä ongelmien ratkai-

suissa. Perinteisen ammattilaisasiantuntemuksen näkökulmasta tämä voi olla

huolestuttavaakin, koska yksin ammattilaisten tieto ei riitä. Myös Agarwal ym.

(2008) mielestä interventiot, jotka parantavat suhteita, kuten mentorointi ja kehit-

tämisohjelmat, jotka suosivat reflektointia, dialogia ja luovuutta, tuottavat positii-

visia vaikutuksia yhteisön terveyteen, organisaation toimintaan ja henkilöstön

hyvinvointiin. Parempi roolien ymmärrys ja lisääntynyt kommunikointi rakenta-

vat vahvempaa ja vaikuttavampaa vuorovaikutusta moniasiantuntijaisiin tervey-

denhuollon tiimeihin.

5.2 Moniasiantuntijaista perhetyötä edistävät ja estävät tekijät

Pohdin tutkimukseni tuloksia moniasiantuntijaisen yhteistyön edistävistä ja estä-

vistä tekijöistä tarkastelemalla konsensusdiskurssin sisältöä ja diskursseja erotte-

levien väitteiden teemoja. Konsensusdiskurssin sisällöstä löytyvät ne teemat,

joista kaikkien faktorien edustajat olivat vahvasti samaa mieltä ja jotka tulkitsen

moniasiantuntijaista yhteistyötä edistäviksi tekijöiksi ja perustaksi moniasiantun-

tijaiselle yhteistyölle. Eniten diskursseja erottelevat asiat tulkitsen moniasiantunti-

jaista yhteistyötä estäviksi tekijöiksi, joista avautuvat moniasiantuntijaisen yhteis-

työn kehittämishaasteet.

5.2.1 Moniasiantuntijaisen perhetyön perusta

Tämän tutkimuksen tuloksena löytyi useita kaikille faktoreille yhteisiä konsen-

susväitteitä, joista oltiin samaa tai eri mieltä (15, 27, 30, 34). Tulkitsen näistä

konsensusväitteistä muodostuvan perustan, jolle hyvä moniasiantuntijainen yh-

teistyö voi rakentua ja jotka ovat moniasiantuntijaista perhetyötä edistäviä tekijöi-

tä. Jotta hyvä moniasiantuntijainen yhteistyö saadaan vakiintumaan ja säilymään,

täytyy tunnistaa yhteistyötä vahvistavat ja heikentävät tekijät. Jatkuva yhteistyön

129

tarve ja jatkuvat mahdollisuudet kehittää yhteistyötä luovat suotuisat olosuhteet

pysyvälle moniasiantuntijaiselle yhteistyölle. (Freeth 2001.)

Johdon ja työntekijöiden yhteinen mielipide oli, että edellytys joustavalle

moniasiantuntijaiselle yhteistyölle on, että palveluketjua tarkastellaan ja kehite-

tään kokonaisuutena peruspalveluista erityispalveluihin (34). Tämä on hyvä pe-

rusta yhteistyökumppanuudelle, sillä perhetyöhön liittyy laaja ja vahva yhteistyö

eri toimijoiden välillä, mikä vaatii palveluiden koordinointia ja suunnitelmalli-

suutta sekä asiakkaiden palvelutarpeista lähtevien palvelukokonaisuuksien kehit-

tämistä (Heino 2008, Uusimäki 2005, Stenvall & Virtanen 2012: 189). Yhteistyöl-

le on löydettävä myös organisaation rakenteista johtuvat esteet (Freeth 2001).

Palveluketjun yhteistyötahot pitää olla tavoitettavissa tarvittaessa ja yhteisiin

sopimuksiin pitää sitoutua (Tanninen ym. 2005). Eri sektoreiden yhteistyö vaatii

yhteisiä päätöksiä sekä muutosjohtamista. Kumppanuusyhteistyö voi kaatua mo-

nenlaisiin esteisiin, kuten luottamuksen ja yhteisten tavoitteiden puuttumiseen,

vallan epätasapainoon ja kommunikointiongelmiin. Myös ajankäyttö on huomioi-

tava, jotta järjestelmän kustannukset voidaan arvioida täsmällisesti. (Halliday &

Asthanan 2004, Potito ym. 2009.) Palveluihin tarvitaan myös selkeä palveluohja-

us. Asiakkaiden mielestä palvelun tuottajataho voi vaihdella, kunhan palvelut vain

tuotetaan oikea-aikaisina, kunnioittavina ja oikeudenmukaisina sekä hyväksynnän

palveluihin tekisi yksi taho tai avaintyöntekijä. Myös ammattilaiset näyttävät

hyötyvän selkeiden prosessien muodostamisesta palveluiden välille. (Halliday &

Asthanan 2004, Hingley-Jones & Allain 2008.)

Konsensusmielipide oli myös, että edellytys luottamukselliselle ja kaikkia yh-

teistyökumppaneita sitouttavalle yhteistyölle on asiakasperheen aito kohtaaminen

ja kuuntelu, jolloin vuorovaikutus on positiivista ja kaikkia tyydyttävää (15).

Frost ym. (2005) näkivät myös yhteistyön haasteina ammattilaisten työkäytännöt,

-mallit, aseman ja vallan. Asiakasperhe pitää kohdata sellaisina ihmisinä kuin he

ovat. Varsinkin erityispalveluissa perheet ovat hyvin herkkiä arvostelulle, ja aliar-

vioiva kohtelu johtaa helposti yhteistyön katkeamiseen. Perheen oikeuksien ja

lastensuojelullisen riskin tasapainottaminen voivat tuottaa ongelmia yhteistyö-

kumppanuuteen (Barbour ym. 2002). Toisaalta asiakkaalla voi olla myönteinen

kokemus palveluprosessin vuorovaikutuksesta, vaikka palvelun lopputulos olisi-

kin kielteinen asiakkaan näkökulmasta, kuten lapsen huostaanotto (Stenvall &

Virtanen 2012: 147). Tämän tutkimus osoitti myös asiakkaan äänellä, että perhe

pystyy kohtaamaan ja hyväksymään vaikeatkin päätökset ja ratkaisut, kun ne on

perusteltu asiakkaalle ja keskusteltu kaikissa vaiheissa ja kuultu myös asiakkaan

mielipidettä.

130

Kaikkien diskurssien mukaan työmenetelmät, jotka auttavat perhettä itseään

löytämään voimavaroja ongelmiensa ratkaisuihin, lisäävät sitoutumista yhteistyö-

hön (27) ja edistävät näin moniasiantuntijaista perhetyötä. Asiakas- ja perhekes-

keiset työskentelytavat ja uudet perhettä osallistavat työmenetelmät sekä asiakas-

perheiden läheisverkoston mukaan ottaminen yhteistyöhön tukevat paitsi asiak-

kaiden omien voimavarojen löytymistä (Larivaara & Taanila 2004, Tanninen ym.

2005, Seikkula & Arnkil 2009, Rytkönen 2013) niin myös sitä, että työntekijöiden

työtyytyväisyys ja motivaatio parantuvat (Larivaara & Taanila 2004, Toikka &

Solantaus 2006). Uudet työmenetelmät vaativat täydennyskoulutusta työntekijöil-

le, mutta tähän kannattaa resurssoida, sillä useiden tutkimusten mukaan niistä

hyötyvät sekä asiakasperheet että työntekijät ja ne on todettu turvallisiksi ja to-

teuttamiskelpoisiksi (Toikka & Solantaus 2006, Solantaus & Toikka 2006, Solan-

taus ym. 2009, Niemelä 2012). Larivaaran ja Taanilan (2004) tutkimus osoitti, että

tarvitaan tarpeeksi pitkä koulutusprosessi muuttamaan ammattilaisten teoreettista

viitekehystä ja käytännön työmenetelmiä asiakas- ja perhekeskeiseen suuntaan.

Moniasiantuntijaista yhteistyötä sanotaan usein vaikeuttavan viranomaisten

salassapitovelvollisuus ja asiakas- ja potilastietojen säilyttäminen eri rekistereissä

ja sähköisissä järjestelmissä. Tämä näyttäytyi kentällä toimiessani keskustelua-

varuuden uskomuksena, jonka taakse on helposti piiloutunut toimiva ja joustava

yhteistyökumppanuus. Tässä tutkimuksessa kaikki diskurssit olivat vahvasti eri

mieltä väitteen kanssa (30). Myös Pönkkö (2004) on todennut, että vaikka kaikki

verkoston ammattilaiset ovat salassapitovelvollisia, esiintyy kuitenkin luottamuk-

sen ja vastavuoroisen toiminnan puutetta. Myös Theakstone-Owen (2010) näki

lastensuojelun yhteistyössä edelleen olevan parantamisen varaa dokumentoinnissa

ja kommunikoinnissa. Tämän tutkimuksen mukaan konsensus tästä teemasta on

erittäin hyvä edistävä tekijä asiakaslähtöiselle, moniasiantuntijaiselle perhetyölle.

Jotta lainsäädäntöä noudatetaan, niin se edellyttää, että asiakas on otettava mu-

kaan kaikissa häntä koskevissa neuvotteluissa ja päätöksenteossa. Seikkulan ja

Arnkilin (2009) mukaan mitään yhteistyöverkostoa ei tulisi järjestää ilman asia-

kasperheen läsnäoloa. Pelkkä asiakkaan mukaan kutsuminen ei vielä riitä, vaan

ammattilaisten toimintatapa tulee myös olla asiakaskeskeinen. Heidän mielestään

myös asiakkaan läheisverkosto tulee kutsua mukaan tuomaan oma näkemys ja

panos ongelmien ratkaisuun. Näin saavutetaan todellista yhteistä, jaettua moniasi-

antuntijuutta ammattilaisten ja maallikoiden kesken.

Joistakin väitteistä (taulukko 11) muodostui konsensusväitteitä siten, että yh-

denkään faktorin diskurssi ei ollut niistä selkeästi eri mieltä tai samaa mieltä, ja ne

saivat pieniä faktoripisteitä sijoittuen jaottelun keskiosaan (+1, 0, -1). Näiden

131

väitteiden sisältämät teemat olen tulkinnut asioiksi, jotka ovat kaikkien yhteistyö-

tahojen mielestä vähemmän merkityksellisiä moniasiantuntijaisen yhteistyön

kannalta suhteessa voimakkaasti mielipiteitä erotteleviin väitteisiin. Tutkimuksen

tavoitteena olikin syventää tietoa moniasiantuntijaista perhetyötä edistävistä ja

estävistä tekijöistä. Mielestäni on huomioitavaa, että minkään diskurssin näkö-

kulmasta henkilöstöresurssien jatkuvaa lisäämistä (35) tai riittävän ajan resurs-

soimista (36) ei nähty merkittävinä tekijöinä edistämässä moniasiantuntijaista

yhteistyötä. Haastattelujen perusteella työnjako ammattilaisten välillä ja oikea

oman työajan järjestely selkeyttävät yhteistyötä ja sille löytyy tarvittaessa aikaa,

jos niin halutaan.

5.2.2 Moniasiantuntijaisen perhetyön kehittäminen

Moniasiantuntijaista perhetyötä estäviä tekijöitä tulkitsen olevan yhden konsen-

susväitteen sisällössä ja erityisesti diskursseja erottelevien väitteiden teemoissa.

Kaikkien diskurssien yksimielisyys oli, että asiakasperheen on vaikea luottaa

ammattilaisiin ja kertoa vaikeista perhetilanteista, jos työntekijät vaihtuvat koko

ajan (14). Tämä on selkeä huoli ja este moniasiantuntijaiselle yhteistyölle, sillä

perhetyön perusta on luottamuksen syntyminen ammattilaisten ja asiakasperheen

välille. Jos työntekijä vaihtuu koko ajan, hoidon ja palvelun jatkuvuus on uhattu-

na eikä asiakasperhe sitoudu tarjottuun tukeen ja apuun (Rytkönen 2013). Asiak-

kaiden mielestä tämä on turhauttavaa, aikaa vievää ja estää selkeästi luottamuk-

sellisen asiakassuhteen muodostumista. Erityisen ongelmallisena asiakkaat koke-

vat sen, että vaihtuvalle työntekijälle pitää kertoa perheen tilanne aina uudelleen,

johon yhteinen aika kuluu eikä asioissa päästä eteenpäin. Samoin työntekijät ko-

kevat, että yhteistyö ja tiedonkulku vaikeutuvat kaikkien osapuolien näkökulmas-

ta. Asiakkaat kokevat, että heidän tilanteensa ei ole kenenkään hallinnassa, ja

helposti tulee väärinkäsityksiä ja ristiriitoja yhteistyökumppanuuteen. Aina syy ei

ole siinä, että työntekijät vaihtavat työpistettä, vaan isossa kaupungissa laaja si-

säinen muuttoliike voi olla asiakassuhteen vaihdon syynä. Toisaalta palveluiden

käyttäjät ja tuottajat ovat olleet yhtä mieltä siitä, että keskeistä innovatiivisille

yhtenäisille palveluille on niiden koordinointi yhdeltä taholta tai yhteystyönteki-

jää käyttämällä. Palveluihin tarvitaan myös selkeä palveluohjaus. Asiakkaiden

mielestä palvelun tuottajataho voi vaihdella, kunhan palvelut vain tuotetaan oi-

kea-aikaisina, kunnioittavina ja oikeudenmukaisina sekä hyväksynnän palveluihin

tekisi yksi taho tai avaintyöntekijä. Myös ammattilaiset näyttävät hyötyvän sel-

keiden prosessien muodostamisesta palveluiden välille. (Halliday & Asthanan

132

2004, Hingley-Jones & Allain 2008.) On myös tutkittu, että palveluiden koor-

dinoinnista hyötyvät erityisen tuen tarpeen perheet esimerkiksi rikosoikeudellisis-

sa prosesseissa, joissa yksi koordinaattori vastaa yhteistyöstä eri organisaatioiden

välillä (Coll ym. 2010). Myös ensimmäisen ja kolmannen diskurssin mukaan

asiakasperheille olisi nimettävä yksi työntekijä koordinaattoriksi, jotta vältytään

päällekkäisiltä palveluilta. Silloin myös molemminpuolinen luottamus säilyy ja

kokonaisuus pysyy hallinnassa ja jonkun verkoston työntekijän vaihtuminen ei

kaada koko yhteistyötä. Jaatinen ym. (2002) korostivat myös verkoston palvelui-

den koordinoinnin tärkeyttä lapsen psykososiaalisen tuen palveluketjussa. Halli-

day ja Asthana (2004) pitivät yhdystyöntekijän käyttöä keskeisenä avainkontak-

teissa ammattilaisten ja moniongelmaisten lasten ja heidän perheidensä välillä. He

korostavat myös, että työntekijän tehtävänkuvan vastuut on määriteltävä ja annet-

tava tarvittava tuki. Ajankäyttö on arvioitava kustannusten määrittelemiseksi. Kun

Harlow ja Shardlow (2006) arvioivat lastensuojelun palveluita, löysivät he suu-

rimmat vaikeudet juuri monitoimijaisuuden koordinoinnissa, ammattilaisten väli-

sissä suhteissa ja kumppanuudessa vanhempien ja lasten kanssa, joihin he suosit-

telivat uusia toimintatapoja ja lisäkoulutusta.

Moniasiantuntijaisen perhetyön este näyttää olevan erilainen käsitys asiakas-

lähtöisestä yhteistyökumppanuudesta huolimatta siitä, että kolme asiakasnäkö-

kulmasta laadittua väitettä ovat myös diskursseja yhdistäviä konsensusteemoja

(14, 15, 27). Tulkitsen eniten diskursseja erottelevien väitteiden sisällöt moniasi-

antuntijaista yhteistyötä estäviksi tekijöiksi ja kehittämishaasteiksi. Tällaisia väit-

teitä on kaksi (26, 42). Häggman-Laitila ja Pietilä (2007) toteavat lapsiperheiden

tuen lähtökohdan olevan perheen oman terveyskäsityksen tunnistaminen ja tieto

perheen tilanteesta. Jos vuorovaikutus ei ole luottamuksellista, asiakasperhe ei

uskalla kertoa tilanteestaan. Ensimmäinen faktorin sisältämä diskurssi korostaa

tässä tutkimuksessa eniten asiakaslähtöisyyttä. Sen edustajat ovat sitä mieltä, että

moniasiantuntijaisessa koulutuksessa on hyödynnettävä enemmän asiakkaiden

omia kokemuksia palveluista (26). Tämä väite ei näytä muille diskursseille olevan

merkityksellinen. Ensimmäinen diskurssi näkee asiakasperheen myös palvelun-

tuottajana antamassa vertaistukea samanlaisissa tilanteissa oleville perheille (42),

josta toinen diskurssi on päinvastaista mieltä ja kolmas ei pidä sitä tärkeänä. Vuo-

rovaikutuksen haasteita on todettu liittyvän ammattilaisten ja perheiden väliseen

kumppanuuteen. Nämä voivat johtua esimerkiksi palveluiden koordinointiongel-

mista, kommunikointivaikeuksista, ammattilaisten omasta tieteenalataustasta

johtuvista erilaisista käsityksistä perheistä tai lastensuojelullisen riskin aiheutta-

mista jännitteistä. (Barbour ym. 2002, Harlow & Shardlow 2006.) Asiakaslähtöi-

133

syyden teema näyttää yhdistävän osittain ensimmäistä ja kolmatta diskurssia. He

ovat samaa mieltä viidestä tämän aihealueen väittämästä (12, 16, 25, 41, 44).

Toisen faktorin diskurssi on näistä väitteistä joko aivan eri mieltä (16), tai ne eivät

ole diskurssille merkityksellisiä (12, 25, 41, 44). Tämä näyttäytyykin tässä tutki-

muksessa vähiten asiakaslähtöisyyttä korostavana mielipidekokonaisuutena. Asi-

akkaiden osallistaminen yhteistyökumppanuuteen näyttää edelleen olevan keskus-

telua aiheuttava teema. Vaikka asiakasperheet nähdään yhteiskumppaneina, jotka

osallistuvat yhteisiin neuvotteluihin tasavertaisina ammattilaisten kanssa, niin

edelleen heitä ei mielletä osallistumaan palveluiden suunnitteluun, kehittämiseen

ja toteuttamiseen. Merkityksellisenä yhteistyötä edistävänä tekijänä ei nähdä

myöskään pohtimista, ketä asiakasperheet haluavat yhteistyöneuvotteluihin mu-

kaan. Kuitenkin on saatu hyviä kokemuksia, kun palveluiden käyttäjiä on otettu

mukaan suunnitteluun ja kehittämiseen (Barnes ym. 2000, Hingley-Jones & Al-

lain 2008), joskin tämä vaatii kehittämishankkeiden vetäjiltä ponnisteluja koordi-

noida moniasiantuntijaista kehittämistoimintaa, jossa asiakkaat ovat mukana

(Bennet & Race 2008). Naar-Kingin ym. (2002) mielestä vanhempien lisäksi

myös perheen lapsia pitää ottaa enemmän mukaan keskusteluihin, jotka koskevat

heidän hoitoaan ja terveydentilaansa, sekä erityisen tärkeänä nähdään potilaiden

ja asiakkaiden osallisuus tuomassa enemmän ymmärrystä hoitomalleihin (Hague

& Kovacich 2007). Seikkula ja Arnkil (2009) pitävät itsestäänselvyytenä, että

yhteistyöverkostossa asiakasperhe on mukana. Ammattilaisilta he peräänkuulutta-

vat myös asiakaskeskeistä toimintatapaa, sillä pelkkä asiakkaan mukaan kutsumi-

nen ei vielä riitä. Heidän mielestään myös asiakkaan läheisverkostoa käytetään

liian vähän verkoston voimavarana.

Eniten diskursseja erottelevia väitteitä sisältyi käsityksiin toisista yhteistyö-

kumppaneista ja vuorovaikutukseen. Tämän tutkimuksen perusteella näyttää, että

moniasiantuntijaisen yhteistyön esteitä ja kehittämishaasteita liittyy kaikkien

yhteistyökumppaneiden välisiin suhteisiin.

Johdon rooli moniasiantuntijaisessa perhetyössä erottelee diskursseja. Toisen

faktorin diskurssi korostaa eniten johdon asemaa ja vastuuta (1, 2, 4), mutta sitä

sisältävät väittämät eivät näytä olevan tärkeitä ensimmäiselle ja kolmannelle dis-

kurssille. Delva ym. (2008) ovat samaa mieltä ensimmäisen diskurssin kanssa.

Monet tekijät kannustavat ja lannistavat moniasiantuntijaista yhteistyötä. Jotta

yhteistyö on pysyvää, näiden tekijöiden täytyy olla siten tasapainossa, että tiimin

jäsenet kokevat hyötyä yhteistyöstä. Ensimmäisen diskurssin mukaan johdon

vastuulla on yhteisiä tavoitteita ja näkemyksiä edistävä täydennyskoulutus (18),

mutta tämä väittämä ei taas ole merkityksellinen toiselle ja kolmannelle diskurs-

134

sille. Ensimmäinen diskurssi vastuuttaa myös johdolle yhteisten toimintaperiaat-

teiden luomisen sekä yhteistyön seurannan ja arvioinnin (33). Ensimmäistä ja

toista diskurssia yhdistää osittain yhteinen käsitys johdon vastuusta (33) kun taas

kolmas diskurssi on johtoon liittyvistä väittämistä eri mieltä (17, 33) tai ei pidä

niitä tärkeinä (18, 28). Johdon rooli on kuitenkin kiistaton luomassa perustaa

moniasiantuntijaiselle yhteistyölle. Tiimityö vaatii ammatillista johtamista ja

koulutusta (Hansson ym. 2008). Baker ym. (2006) pitävät terveydenhuoltoa niin

sanottuna korkean luotettavuuden organisaationa, jossa virheiden seuraukset ovat

suuria, mutta virheiden esiintyminen vähäistä. Tiimityötä he pitävät olennaisen

tärkeänä tekijänä tällaisissa organisaatioissa, ja tiimityön tutkimustulokset tulisi

hyödyntää, jotta paras mahdollinen luotettavuus saavutetaan. Feng ym. (2010)

vertaavat tiimiä lastensuojelussa viestijuoksujoukkueeseen, jossa jokaisen panos

on tärkeä viestikapulan kuljettajana sisältäen luottamuksen ja kommunikoinnin

joukkuetovereiden kanssa.

Kolmannen diskurssin mukaan työntekijöiden suvaitsemattomuus johtaa tasa-

arvon puutteeseen kaikkien yhteistyökumppaneiden välillä (5), ensimmäinen

diskurssi on tästä päinvastaista mieltä ja toiselle diskurssille tämä väite ei näytä

olevan merkittävä. Toisen diskurssin mukaan taas hyvän yhteistyön esteeksi muo-

dostuvat kertyneestä kokemuksesta ja tiedosta koostuneet virheelliset lukkiutu-

neet käsitykset, jotka estävät näkemästä kokonaisvaltaisesti eri asiantuntijoiden

tulkinnan yhteisestä asiasta (6). Ensimmäinen ja kolmas diskurssi eivät pidä tätä

merkityksellisenä. Toinen diskurssi näkee myös yhteistyön esteenä perheiden

splittaamisen (16), mistä ensimmäinen ja kolmas diskurssi ovat eri mieltä. Mikään

diskursseista ei kuitenkaan näe tärkeänä yhteistyöosaamisen lisäämiseksi johdon

järjestämiä arvokeskusteluja (17), kolmas diskurssi on vahvasti eri mieltä eikä

väittämä ole merkityksellinen ensimmäiselle tai toisellekaan diskurssille. Yhteis-

työkumppanuudesta pitäisi keskustella sekä ammattilaisten kesken, mutta myös

palveluiden käyttäjien kanssa. Keskustelut epäluottamuksesta, toisten roolien

ymmärryksestä, järjestelmien kulttuureista, arvoista, tavoitteista ja näkökulmista

edistävät yhteistyötä perheiden kanssa, hyödyttävät ammattilaisia ja tuottavat

onnistuneita interventioita (Barnes ym. 2000, Green ym. 2008). Moniasiantunti-

jaisen yhteistyön näkökulmia mahdollisuuksineen ja rajoitteineen on ehdotettu

pohdittaviksi myös analyyttisen mallin avulla, jolla arvioidaan yhteistyön yhden-

tymisen astetta (Willumsen 2008). On myös ehdotettu keskustelun avaamista

moniasiantuntijaisen yhteistyön kohtaamista eettisistä asioista ja psykodynaami-

sista näkökulmista, kuten tunteiden vaikutuksesta ja ammatillisista huolenaiheista.

Näkökulmat tulisi huomioida yhteistyön malleissa ja kulttuureissa sekä ammatti-

135

laisten tuessa ja ammatillisessa kehittämisessä. (Irvine ym. 2002, Morrow ym.

2005, Clark ym. 2007.) Agarwal ym. (2008) ovat sitä mieltä, että interventioilla,

jotka parantavat suhteita, kuten mentorointi, ja ohjelmilla, jotka vaalivat reflek-

tointia, dialogia ja luovuutta, on positiivisia vaikutuksia terveydenhuollon mo-

niammatillisiin tiimeihin.

Myös muutamat moniasiantuntijaisen yhteistyön rakenteisiin ja prosesseihin

liittyvät väitteet erottelivat diskursseja toisistaan (28, 29, 37). Toinen diskurssi oli

eri mieltä väitteestä, jonka mukaan organisaation muutokset ja niiden aiheuttamat

ristiriidat uhkaavat moniasiantuntijaista yhteistyötä. Diskurssin mukaan muutos-

johtaminen pitää olla niin laadukasta, että se ei uhkaa käytännön työtä. Ensim-

mäinen ja kolmas diskurssi eivät pitäneet väitettä merkittävänä. Kolmas diskurssi

taas oli eri mieltä, että tiimi- ja verkostotyön käytännöt edistävät hyvää moniasi-

antuntijaista yhteistyötä, ja teema ei ollut taas ensimmäiselle ja toiselle diskurssil-

le merkittävä. Mahdollisuus soveltaa erilaisia työmenetelmiä jakoi myös diskurs-

sien mielipiteitä. Kolmas diskurssi oli samaa mieltä väitteen kanssa, että tiimillä

tulisi olla mahdollisuus soveltaa erilaisia työmenetelmiä, koska erilaiset tilanteet

vaativat eri menetelmiä ja asiakasperheen tulee myös itse saada päättää niistä.

Toinen diskurssi oli eri mieltä, ja sen mukaan työmenetelmillä pitää olla jonkin-

lainen struktuuri. Ensimmäiselle diskurssille väite ei ollut merkittävä. Myös Mo-

lyneux (2001) löysi tutkimuksessaan yhdeksi merkittäväksi positiivisen tiimityön

indikaattoriksi mahdollisuuden kehittää luovia työmenetelmiä tiimin sisällä.

5.3 Tutkimuksen eettisyys

Hyvän tieteellisen tutkimuksen eettinen edellytys on, että se on tehty noudattaen

hyvää tieteellistä käytäntöä. Vastuu tästä on ensikädessä tutkijalla itsellään. (Tut-

kimuseettinen neuvottelukunta 2002.) Julkisia palveluja koskeviin arviointitutki-

muksiin liittyy myös eettisiä haasteita, sillä palvelujen järjestämiseen ja tuottami-

seen kohdistuu intressejä monilta tahoilta. Sosiaali- ja terveystoimen palveluissa

on mukana vahvoja professioita, ja moniasiantuntijaiseen yhteistyöhön liittyy

monenlaisia asenteita, arvoja ja valtasuhteita. Tutkimuksen arvioinnin kohteena

olevalla perhetyön alueella liikutaan myös osittain erityisryhmien ja erityispalve-

luiden alueella.

Monitahoarviointi ja Q-metodologia tiedonhankintamenetelminä vastaavat

hyvin tutkimusalueen eettisiin haasteisiin. Monitahoarvioinnin periaatteiden mu-

kaisesti kaikille avainryhmille, joilla on intressejä tutkittavaan kohteeseen, anne-

taan mahdollisuus osallistua arviointiin. Q-metodologia täydentää monitahoarvi-

136

oinnin periaatteita, sillä se mahdollistaa jokaisen arviointiin osallistuvan henkilön

muodostamaan oman subjektiivisen käsityksensä arvioitavasta alueesta. Vaikka

tiedonantajia on pieni joukko, anonymiteetti säilyy, sillä Q-metodologiassa ei

varsinaisesti olla kiinnostuneita yksittäisen henkilön vastauksista vaan tietylle

osallistujatyypille ominaisista asenteista ja näkemyksistä. Nimettömyys ja tunnis-

tamattomuus liittyvät olennaisesti ihmistieteiden tutkimusetiikkaan (Kuula 2006).

Koetilanteisiin osallistuneiden henkilöiden haastatteluaineiston käsittelyssä ja

raportoinnissa noudatetaan hyvän tutkimuskäytännön periaatteita siten, että henki-

löitä ei voida tunnistaa.

Pyysin luvan tähän tutkimukseen Oulun kaupungin hyvinvointipalveluiden

palvelutuotantojohtajalta (liite 4). Kaikissa ihmisiin kohdistuvissa tutkimuksissa

on myös tietoon perustuva suostumus ehdoton edellytys (Pelkonen & Louhiala

2002). Kaikki tutkimukseen osallistujat allekirjoittivat tietoisen hyväksynnän

tutkimukseen osallistumisesta (liite 5). Kohtelin Q-jaotteluihin osallistujia tasa-

vertaisesti. Annoin heille kaikille suullisesti saman jaotteluohjeen, ja he saivat

samat väittämät jaoteltavikseen. Tutkimuksen jälkeisiä haastatteluja en ole auki-

kirjoittanut, vaan ne ovat vain sähköisessä muodossa tietokoneellani ja hävitän

tiedoston asianmukaisesti.

5.4 Tutkimuksen luotettavuus

Tässä luvussa pohdin tutkimuksen luotettavuutta tutkimusmenetelmän ja tutki-

musprosessin luotettavuuden arviointina. Tutkimus on pääosin laadullinen, mutta

Q-metodologia sisältää yhden määrällisen tutkimusprosessivaiheen, joten luotet-

tavuutta arvioidaan kvalitatiivisen ja kvantitatiivisen tutkimusprosessin näkökul-

mista. Laadullisen tutkimuksen luotettavuutta arvioidaan myös diskurssianalyytti-

sen tutkimuksen tulkinnan vakuuttavuudella sekä monitahoarvioinnin periaatteita

peilaten.

5.4.1 Tutkimusmenetelmän arviointi

Valitsin tähän tutkimukseen menetelmäksi Q-metodologian. Suomessa ei tiettä-

västi ole käytetty menetelmää terveystieteellisessä tutkimuksessa. Kansainvälisiä

Q-metodologisia tutkimuksia löytyy lukuisia.

Q-metodologian etuja on tuoda pienellä otoskoolla esiin asioita, yleistettä-

vyydestä ei voida puhua (Aalto 2003a, Aalto 2003b, Cross 2005). Yleistettävyys

ei tosin ole metodologian tarkoituskaan, vaan tarkoituksena on löytää tiettyjä

137

autenttisia mielipiteitä ja näkökulmia. Jos yleistettävyyttä halutaan nimenomaan

etsiä, voidaan mielipideryhmien yleisyyttä ja levinneisyyttä tutkia laajassa popu-

laatiossa survey-tutkimuksella. (Amin 2000: 411.) Tutkimuksen väittämät (Q

sample, Q set) voidaan ajatella olevan tutkimuksen ”n” eikä koeosallistujien lu-

kumäärä (Dennis 1986). Q-metodologia on mielipiteiden kokoonpano, ja mielipi-

teet voidaan koota monesta eri lähteestä: haastatteluista, uutisista, mediasta, aika-

kausilehdistä, ammatillisista lehdistä, internetistä tai tutkimusta varten muodoste-

tuista tilaisuuksista (Amin 2000: 412). Q-metodologia sisältää kvalitatiivisen

aineiston pelkistyksen kvantitatiivisella analyysillä. Tutkimusmenetelmä selven-

tää usein henkilökohtaisten asioiden rakennesisällön, ja se kykenee mittaamaan

käsitysten muuttumista ajanoloon (Barbosa ym. 1998: 1040).

Tutkimusmenetelmää voidaan käyttää teorian kehittämiseen ja testaamiseen,

esimerkiksi kun testataan olettamuksia tai hypoteeseja ihmisten uskomuksista tai

asenteiden muuttumisesta ajanoloon. Tulokset ovat jopa herkempiä muutoksille ja

kuvailevampia kuin perinteisillä menetelmillä, koska ne eivät nojata ominaisuuk-

sien tai ulottuvuuksien ryhmien mitattuihin keskiarvoihin, vaan voidaan tutkia Q-

jaottelujen taustalla olevien näkökulmien rakenteiden muutoksia. (Sexton 1998.)

Dennis (1986: 15–16) pitää Q-metodologiaa erityisen sopivana hoitotieteen tut-

kimukseen. Tutkimusjoukko voi olla pieni, pyritään subjektiivisuuteen, tutki-

musmenetelmä on kustannuksiltaan edullinen ja datan puuttumisen tai sosiaalisen

toivottavuuden ongelmaa ei esiinny. Vajaita vastauksia ei esiinny käytännöllisesti

katsoen ollenkaan, joten data on luotettavaa. Tutkimusmenetelmä on sopiva myös

järjestöjen tai organisaatioiden käyttöön. Tutkimusmenetelmän on hyödyllinen

monikulttuurisissa tutkimuksissa, ja varsinkin silloin, kun kieliongelmat asettavat

esteitä datan keräämiseen, voidaan käyttää esimerkiksi kuvia (Sexton ym. 1998).

Hurd ja Brown (2004) ovat selvittäneet keskusteluavaruudesta nousevia nä-

kökulmia Q-metodologian tulevaisuudesta. He löysivät neljä erilasta näkökulmaa

sisältävää faktoria. Ensimmäisen faktorin mukaan tutkimusmenetelmä tulee säi-

lyttää alkuperäisenä ja oikeaoppisena Stephensonin mallin mukaisena. Toisen

faktorin edustajat kannattivat myös alkuperäistä tutkimusmenetelmää, mutta oli-

vat valmiita sallimaan käytännön sovellukset ja tulosten julkaisut myös muissa

kuin Q-metodologisissa tutkimusasetelmissa. Kolmannen faktorin edustajat ha-

luavat myös säilyttää oikeaoppisuuden, mutta ovat sitä mieltä, että se vaatii vah-

vaa tukea ja asioista perillä olevaa tutkijajoukkoa. Neljännen faktorin edustajat

haluavat murtaa menneisyyden ja rohkaista Q-metodologiaa mukautumaan nyky-

aikaisiin tekniikoihin, kuten nettipohjaiseen Q-asetelmaan ja laadulliseen tutki-

mukseen. Suurin ristiriita näyttää olevan näkemyksien väillä, säilytetäänkö perin-

138

teinen oikeaoppinen Stephensonin malli vai sopeutetaanko ja kehitetäänkö tutki-

musmenetelmä nykyaikaisiksi käytännön sovelluksiksi. Konsensus vallitsi näkö-

kulmasta, että Q-metodologisia tutkimuksia tulisi esitellä enemmän muuallakin

kuin Q-metodologian konferensseissa.

Tutkimusmenetelmä sopi mielestäni hyvin tutkimusasetelmaan. Halusin myös

tietää osallistujien mielipiteitä Q-metodologiasta ja pyysin heitä Q-jaottelun jäl-

keisissä haastatteluissa arvioimaan tutkimusmenetelmää. Halusin myös tietää,

puuttuiko väiteotoksesta jokin heidän mielestään tärkeä näkökulma tutkittavasta

aiheesta. Pyysin heitä arvioimaan myös tutkimusmenetelmää osallistujan näkö-

kulmasta.

Asiakkaiden arvioinnissa ei tullut esille mitään näkökulmaa, mikä olisi puut-

tunut väiteotoksesta. Positiivista palautetta annettiin siitä, että asiakasnäkökulma

tuli hyvin esille väitteissä. Asiakasosallistujilla ei ollut aikaisempaa kokemusta

vastaavasta tutkimusmenetelmästä.

A:…minusta hyvä että täällä käsitellään että asiakkaat enemmän mukaan tä-

hän hommaan…kehittämistyöhön jo luennointi ja opiskeluvaiheessa…

Asiakkaan edustaja arvioi myös, että tutkijan kannalta hänestä tämä toi monipuo-

lisemmin esiin tutkittavan näkökulman kuin kysely- tai haastattelumenetelmä.

Toisaalta tutkimukseen osallistujan kannalta tämä menetelmä on haastavampi.

A:…voisin kuvitella tutkijoiden näkökulmasta, että tää on monipuolisempi

kuin esimerkiksi kyselylomake tai jotakin vastaavaa tai haastattelu koska täs-

sä nähdään sen itse asiakkaan tai tutkitun henkilön niinku näkökulma koko-

naisuutena asiasta mutta jos katotaan siitä tutkittavan näkökulmasta niin tää

on yllättävän hankala, tää vaatii paljon…tässä joutuu miettii että mitä laittaa

mihinkin…mitä lappuja siirtää…ei työläs, mutta vaatii miettimistä…

Pahin pelkoni oli, että varsinkin asiakasedustajat eivät ymmärrä väittämien vai-

keita organisaatioon liittyviä käsitteitä, vaikka niitä oli esitestauksen jälkeen

muokattu ymmärrettävimmiksi. Koetilanteessa oli kuitenkin lupa kysyä aina, kun

väitteen sisältö oli epäselvä. Yllättävän vähän asiakkaiden edustajat kysyivät, mitä

väite tarkoittaa. Tulkitsen tätä niin, että he olivat jo tottuneet verkostoissa asioi-

dessaan virkakieleen ja yleisimpiin käsitteisiin. He kertoivat myös huomanneensa,

milloin väite oli aseteltu organisaation näkökulmasta, mutta jaottelivat väitteen

sen mukaan, miten he asiaa arvottivat. Huomioin, että kaksi asiakasedustajaa

myös sijoittui faktorille kaksi, mikä oli vähiten asiakaslähtöinen ja korosti organi-

saation johtoa moniasiantuntijaisessa yhteistyössä. Asiakkaat eivät pitäneet väit-

139

teiden sisältöä vaikeina, mutta sisältö vaati miettimistä ja pohdintaa, mihin väite-

kortin sijoittaa jaottelualustalla. Olin myös Q-metodologian mukaan valinnut

asiakasedustajat harkinnanvaraisesti, joten oli oletettavaa, että he ovat hyviä tie-

donantajia.

Työntekijöiden haastatteluissa pääosin oltiin myös sitä mieltä, että kaikki tut-

kittavan aiheen näkökulmat, tutkimuksen rajaukset huomioiden, tulivat hyvin

esille väiteotoksessa. Eräs työntekijä huomioi, että palveluista toiseen siirtymises-

tä olisi voinut laatia väittämän, koska moniasiantuntijaisen yhteistyön kehittämi-

nen on erityisen tärkeää näillä palveluiden rajapinnoilla. Kenelläkään työntekijäl-

lä ei ollut aikaisempaa kokemusta tällaisesta tutkimusmenetelmästä. Usea osallis-

tuja kertoi, että vaikeinta oli sijoittaa jaottelualustan miinuspuolelle väitteitä, kos-

ka oli samaa mieltä niin monen väitteen kanssa. He olivat kuitenkin huomioineet

tutkimusohjeistuksen, jossa korostettiin, että miinuspuoli ei tarkoita sitä, että niis-

tä väitteistä ollaan täysin eri mieltä. Myös tutkimuksen idea löytää omien mielipi-

teiden arvotus tuli hyvin esille arvioinneissa.

T:…mulla tuli ensin niinku hätä että apua miten mää saan nämä tähän kar-

talle kun mulla painottu hirveästi tänne plussapuolelle ja oli vaikea niinku

alakaa priorisoimaan että miten nää niinku sitte mennee…tää nyt vaan niinku

vaatii sitä että pittää panna asiat tärkeysjärjestykseen…ja tässä on sitte niin-

ku silleen kiva että tässä näkkee että mitä mieltä mää sitte niinku oon asiois-

ta…

Työntekijöiden mielestä menetelmä on hauska ja muistutti ikään kuin palapelin

tekemistä. Verrattuna perinteisiin kyselytutkimuksiin tätä pidettiin mielenkiintoi-

sempana, kun sai ”tehdä” koko ajan jotain. Osan mielestä väittämiä oli paljon ja

vaarana voi olla väsähtäminen, koska väitettä pitää lukea tarkasti, jotta ymmärtää,

mitä se tarkoittaa. Huomattiin myös, että menetelmää voidaan soveltaa esimerkik-

si tiimin arvokeskusteluun.

T:…joo sanotaan, että tämä vois olla hyvä keskustelun perusta ihan jossakin

meijän työjutuissakin…vaikka sillon kun joku tämmönen moniasian-

tuntijainen, moniammatillinen tiimi vaikka kokoontuu, jos vaikka mietitään

vaikka noita arvoja esimerkiksi ja tämmösiä näin niin tää vois olla hyvä kes-

kustelun perusta semmoselle…ihan mielenkiintoinen…

Johdon edustajilla ei myöskään ollut aikaisempaa kokemusta tutkimus-

menetelmästä. Pääosin oltiin sitä mieltä, että tutkimusrajoitukset huomioiden

kaikki näkökulmat tutkittavasta aiheesta tulivat esille. Eräs johdon edustaja piti

140

kuitenkin erittäin tärkeänä, että tutkittavan aiheen keskustelussa pitäisi nostaa

esiin taloudellinen näkökulma ja luottamushenkilöiden ja poliittisen tahon näke-

mykset asiasta. Myös Oulun kaupungissa palveluiden järjestäjän ja tuottajan väli-

sellä sopimusohjauksella on merkittävä rooli kehittämistyössä. Koulutus-

näkökulman lisäksi toivottiin väittämää työhön perehdytyksestä. Menetelmää

pidettiin myös mielenkiintoisena ja perinteisiä menetelmiä haastavampana, koska

joutui miettimään tarkemmin väitteiden sisältöä arvottaessaan sen oman näke-

myksen mukaisesti jaottelualustalle. Kritiikkiä tuli oikeutetusti myös väittämistä,

joissa oli kaksi asiaa. Hyvin tuli myös huomioiduksi pakotetun normaalijakaumaa

muistuttavan jaottelualustan merkitys sekä mielipiteiden tilannesidonnaisuus.

J/E:…tämä on aika havainnollinen, aluksi kun aloittaa niin ajttelee että mi-

tähän nämä kaikki on mutta sitten kun on nämä kaikki kortit jaotellut tähän

niin huomaa kokonaisuuden että tässä on selekeä logiikka, ei puutu mikään

näkökulma…

J/E:…menetelmä jännä, pakottaa normaalijakaumaan, se positiivinen asia

kun muuten valitsee neutraaleja vaihtoehtoja, nyt on mietittävä äärilaidat mi-

kä vastaa eniten tai vähiten omaa näkökulmaa, toisella kerralla voi tehdä eri-

lailla, tilanteet ja näkökulmat voivat muuttua…

Johdon edustajilla oli myös useita ehdotuksia, miten tätä menetelmää voisi sovel-

taa tutkimuskäytön lisäksi käytännön johtamistyössä. Johtotiimi voisi käyttää

menetelmää esimerkiksi strategisessa suunnittelussa tai kehityskeskusteluissa

yhteisen diskurssin löytymiseen.

J/E:…tämä on mielekäs ja ei pelkästään tutkimuskäyttöön vaan esimerkiksi

jos tiimi kokoontuu vaikka johtotiimi ja kukin laittaa että mikä positio on

näillä väittämillä ja jos se on samannäköinen niin hyvä on, me olemme seu-

raavan vuoden suurin piirtein samaa mieltä…tämä on hyvin konkreettinen et-

tä tämä ei ole sillä tavalla että mehän kaikki rakastamme perhe- ja verkosto-

työtä vaan että siitä tulee tiettyjä väittämiä sen sisällä

J/E:… tämähän on jännä tämä voisi olla vaikka meidän johtoryhmän tai sel-

laisen työkaluna…sopii johtoryhmälle kun tässä on tiettyjä arvoja ja suuntia

miten mennään työyhteisössä…taustakehys työntekijälle…

J/E:…mielenkiintoinen ja ensimmäinen kerta itselle, voisi hyödyntää muussa-

kin asiassa, tässä tuli sovelluksia, supistettuna kehityskeskustelun välineenä,

ei näin laajana…

141

Seuraavassa alaluvussa arvioin vielä tutkimuksen luotettavuutta kvalitatiivisen ja

kvantitatiivisen tutkimusprosessin näkökulmista. Laadullisen tutkimuksen luotet-

tavuutta arvioidaan myös diskurssianalyyttisen tutkimuksen tulkinnan vakuutta-

vuudella sekä monitahoarvioinnin periaatteita peilaten.

5.4.2 Luotettavuuden arviointi

Q-metodologia on menetelmätriangulaatio, joka yhdistää kvalitatiivisen ja kvanti-

tatiivisen tutkimuksen piirteitä. Q-metodologian voidaan ajatella myös olevan

diskurssianalyysitekniikan eräs muoto, ja se pyrkii etsimään tiettyjä aihepiirejä

määrittäviä erilaisia diskursseja. Tutkimuksen luotettavuutta arvioidaan diskurs-

sianalyyttisenä tulkinnan vakuuttavuutena. Tulkinnan vakuuttavuus tarkoittaa

ensisijaisesti tutkijan tulkinnan tukeutumista tutkimukseen osallistujien tilantei-

sesti ilmaisemaan ymmärrykseen (participants’ own understanding). Tärkeämpää

kuin analysoijan ymmärrys on toimijoiden itsensä tulkinta tutkittavasta teemasta.

(Jokinen ym. 1999.) Q-metodologia menetelmänä korostaa nimenomaan tutkitta-

vien omaa subjektiivista näkökulmaa tutkimusaiheeseen, ja tutkijan subjektiivi-

suus on toissijaisessa asemassa, sillä Q-väittämiin vastaavat ihmiset käyttävät

jaotteluissaan omia sisäisiä mittapuitaan tutkittavista teemoista. Q-metodologia

korostaa siis subjektiivisuutta sosiaalisten rakenteiden ilmentymänä ja merkityk-

sellistäjänä. (esim. Aalto 2003a, Aalto 2003b, Baker 2006, Boot ym. 2009, Brown

1996, Dennis 1986, van Exel 2006, Müller & Kals 2004, Webler ym. 2009.)

Myös Pattonin (2002) mukaan laadullisen tutkimuksen keskeisessä asemassa

on tutkija itse. Suurin haaste on objektiivisuuden säilyttäminen ja suurin huoli

tutkijan subjektiivisuus. Q-metodologian etu on objektiivisuus. Tutkijan subjek-

tiivisuuden vaikutusta vähentää tutkijan uskottavuus, mikä perustuu esimerkiksi

kokemukseen. Q-metodologisen tutkimuksen haasteena on koota monipuolinen ja

tutkimusalueen laajasti kattava väiteotos. Tutkijan on tunnettava tutkimusalueensa

hyvin ollakseen uskottava. Tutkija voi työskennellä kohdealueella ja perehtyä

saman alueen tutkimukseen saadakseen ”kenttätuntuman” tutkittavaan kohtee-

seen, mikä on pohjana oman tutkimuksen ratkaisuissa (Amin 2000, Aalto 2003b:

148). Tässä tutkimuksessa peruskoulutukseni ja aikaisempi työkokemukseni sosi-

aali- ja terveystoimen ”kentällä” antoi jo perustan tutkimuskohteen tuntemiselle.

Perehdyin myös tutkimuksen aihealueen kirjallisuuteen. Työskentelin tutkimus-

ympäristössä asiantuntija- ja kehittämistehtävissä muun muassa lasten ja nuorten

palveluiden kehittäjänä. Työhöni sisältyi laatu- ja kehittämispäivien sekä koulu-

tuksien suunnittelua ja toimeenpanoa. Näin minulle muodostui monipuolinen

142

kuva ja esiymmärrys moniasiantuntijaisen perhetyön keskusteluavaruudesta. Etsin

tutkittavaan aihepiiriin liittyvistä aikaisemmista tutkimuksista, artikkeleista ja

kirjallisuudesta teemoja. Suunnittelin ja osallistuin sosiaali- ja terveystoimen

kehittämispäiviin, joiden keskusteluista ja ryhmätöistä ja työpajoista kokosin

aiheeseen liittyviä väittämiä. Olin myös suunnittelemassa ja kouluttajana mielen-

terveys- ja sosiaalipalveluiden työntekijöille suunnatussa moniammatillisessa

perehdytys- ja kehittämiskoulutuksessa, jonka väliarviointiin kuuluvista kolmesta

nauhoitetuista fokusryhmäkeskusteluista kokosin myös väittämiä.

Tulkinnan vakuuttavuutta heijastaa myös lukijoiden tekemä arviointi (readers’

evalution). Tätä edistää tutkimusprosessin ja päättelypolkujen huolellinen esittely

siten, että lukijan on mahdollista tehdä oma tulkintansa. Tutkimuksen lukijoiden

tekemä arviointi on tarkoituksellista tutkimuksen altistamista julkiselle kritiikille.

(Jokinen ym. 1999.) Raunion (1999: 28–31) mukaan juuri tämä tutkimuksen

avoin kritiikki ja keskustelu tuottavat parhaimman todellisuustiedon. Olen pyrki-

nyt esittelemään tutkimusprosessin kaikki vaiheet mahdollisimman tarkasti luvus-

sa 3 ja yhteenvedon tutkimuksen toteuttamisesta olen esittänyt kuviossa 8. Tutki-

mustulosten tulkinnan vakuuttavuutta lisäävät Q-jaotteluiden jälkeiset osallistuji-

en haastattelut, joista on esitetty suoria lainauksia tuloksia käsittelevässä luvussa

4.

Q-metodologisessa tulkinnassa ei pyritä tekemään ylivertaisia, kaikki muut

vaihtoehdot poissulkevia päättelyjä. Vakuuttavuutta lisää myös poikkeustapauksi-

en analysointi (deviant case analysis). Poikkeuksia voidaan jopa tarkoituksellises-

ti etsiä, ja tavoitteena on tarkentaa säännönmukaisuuksia (Jokinen ym. 1999).

Tämän tutkimuksen poikkeustapauksina voidaan pitää niiden henkilöiden Q-

jaotteluja, jotka eivät täyttäneet faktoreiden latautumiskriteeriä tai latautuivat

kriteerien mukaisesti kahdelle faktorille. Vähimmäiskriteerin perusteella latautui

faktoreille yhteensä 26 osallistujaa, joista F1:lle 12, F2:lle 8 ja F3:lle 6 osallistu-

jaa (taulukko 6). Osallistujat A5, T4, T7, T12, J/E1, J/E5 ja J/E10 taas latautuivat

merkittävästi kahdelle faktorille (mixed case), joten heidät jätettiin analyysin

ulkopuolelle. Vaikka näiden analyysin ulkopuolelle jääneiden osallistujien Q-

jaottelut eivät ole mukana faktorianalyysissä, heidän äänensä tulevat kuitenkin

kuuluville merkittävien konsensusväitteiden tuloksissa (taulukko 10) ja vähem-

män merkityksellisten konsensusväitteiden tuloksissa (taulukko 11), joissa on

suoria lainauksia myös heidän haastatteluistaan. Kahdelle faktorille merkittävästi

latautuneet osallistujat todistavat kaikille faktoreille yhteistä diskurssia, joka ku-

vailee yksimielisyyttä tietyistä teemoista, mikä on vahva perusta moniasiantunti-

jaiselle yhteistyölle (taulukko 10). Osallistuja A4 ei latautunut tarpeeksi voimak-

143

kaasti yhdellekään faktorille (null case), joten häntä ei voitu ottaa mukaan analyy-

siin. Q-metodologiassa tämän tilanteen oletetaan olevan reaalimaailman mukaista.

(Aalto 2003a: 122.) Myös tämä osallistuja antoi arvokasta palautetta tutkimusme-

netelmästä ja asiakkaan näkökulmasta, ja myös hänen äänensä tulee esille näitä

teemoja käsittelevissä osissa.

Eräs tulkinnan vakuuttavuutta kuvaava seikka on tulkintojen suhteuttaminen

aikaisempaan tutkimukseen (coherence with previous studies). Tätä pidetään kui-

tenkin perusteltuna vain teoreettiselta perustaltaan verrannollisissa tutkimuksissa.

Tutkimustulosten kumuloitumista tai tulkintojen yhteen liittämistä ei katsota mie-

lekkääksi erilaisista lähtökohdista olevissa tutkimuksissa. (Jokinen ym. 1999.)

Tutkimusasetelmaltaan, -aineistoltaan ja -menetelmältään vastaavaa tutkimusta ei

ole tehty kansallisella tasolla. Suomessa on tehty muutamia tutkimuksia Q-

metodologiaa käyttäen (Aalto 2003a, Aalto 2003b, Remahl 2008, Remahl 2010,

Moilanen 2012). Kansainvälisesti löytyy paljon Q-metodologisia terveystieteelli-

siä tutkimuksia, joissa on tutkittu samoja teemoja rajatummalla tutkimusasetel-

malla kuin tässä tutkimuksessa. Tutkimukseen osallistujat edustavat niissä usein

vain yhtä tiettyä tutkimuksen teeman intressiryhmää tai tutkimusaihetta. Tämän

tutkimuksen tulokset ovat osittain kumuloitavissa näihin aikaisempien tutkimuk-

sien tuloksiin.

Q-metodologiselle tutkimukselle esitetään usein kysymys, kuinka paljon tul-

kinnan vakuuttavuuden perustaksi pitää olla aineistoa. Täsmällisiä lukuja tai mää-

riä on kuitenkin mahdotonta esittää. Aineiston laajuus on, kuten muissakin tutki-

muksissa, määritettävä suhteessa tutkimustehtäviin ja tutkimusasetelmaan sekä

käytettävissä oleviin resursseihin. Elämismaailman ei kuitenkaan katsota muodos-

tuvat selvistä laajoista perusjoukoista ja siitä otoksena poimittavista pienemmistä

yksiköistä. Tutkimusintressi voi ohjata yksittäistapauksen analysointiin, muuta-

man tapauksen vertailuun tai suuren tapausjoukon analysointiin. (Jokinen ym.

1999.) Tässä tutkimuksessa Q-metodologiaa hyödynnettiin noudattamaan moni-

tahoarvioinnin periaatteita, jotka ohjasivat aineiston keräämistä. Laaja-alaisuutta

tavoitellen tutkittavasta ilmiöstä haluttiin mahdollisimman monipuolinen kuva

(Vartiainen 1994, Hakuli ym. 1995, Vartiainen 2001). Tutkimuksen osallistujien

valinta oli harkinnanvaraista, ja tietoa pyrin keräämään niiltä avainryhmiltä, joilla

oli moniasiantuntijaisen perhetyön intressejä. Myös moniasiantuntijaisen perhe-

työn keskusteluavaruudesta pyrin löytämään väiteotokseen tutkimuksen pääulot-

tuvuuksia kuvaavat teemat. Tutkimuksen osallistujien arviointien perusteella on-

nistuin tässä hyvin.

144

Patton (2002) esittää suureksi laadullisen tutkimuksen haasteeksi myös yleis-

tettävyyden varsinkin pienen aineiston olleessa kyseessä. Q-metodologiaa kriti-

soidaan yleisimmin juuri yleistettävyydestä pienen aineiston perusteella, mikä on

Q-metodologian perimmäisen tarkoituksen väärinymmärrystä. Metodologialla ei

pyritä osoittamaan, kuinka moni ihminen uskoo johonkin, vaan miksi ja miten he

uskovat siihen, mitä tekevät. Q-menetelmä on suunniteltu kokoamaan aineistoa

näkökulmien universumista eikä ihmisiä laajemmasta populaatiosta. Tutkimuk-

seen osallistujien määrä voi olla vähäinenkin, mutta heidän näkökulmansa ovat

aina päteviä eivätkä muutu miksikään, vaikka osallistujien määrää lisätään. (Sex-

ton ym. 1998.) Faktoreiden vallitsevuutta tai yleisyyttä väestössä ei voida suoraan

määrittää. Menetelmän etuja on tuoda pienellä otoskoolla esiin asioita, mutta

yleistettävyydestä ei voida puhua. Q-metodologiassa myös tutkimuksen ”N” on

pikemminkin väitteiden lukumäärä kuin tutkimukseen osallistujien määrä. (Bar-

bosa ym. 1998: 1040, Aalto 2003a, Aalto 2003b, Cross 2005.) Q-metodologiaa on

kritisoitu myös reliabiliteetin näkökulmasta. Q-metodologisen tutkimuksen re-

liabiliteettia voidaan mitata helposti uusintatesteillä samoilla osallistujilla tai sa-

man aiheen eri väittämillä tai samoilla väittämillä mutta eri osallistujajoukolla.

Tulokset ovat olleet yllättävän samansuuntaisia. (Valenta & Wigger 1997: 504,

Sexton ym. 1998, Amin 2000: 411, Aalto 2003b: 147.)

Kvantitatiivisessa vaiheessa Q-metodologiassa käytetään faktorianalyysiä

tulkitsemaan käsitteellisiä ulottuvuuksia empiirisestä aineistosta, mutta informaa-

tio ei perustu pelkästään tekniseen tuottamiseen. Tilastollisin menetelmin saadaan

havaintoaineistosta esille ulottuvuuksia, joita tutkijan pitää tulkita aihepiirin teo-

reettisen ja esiymmärryksen perusteella. (Raunio 1999: 210–211.) Tässä korostuu

jälleen Q-metodologian uskottavuus, mikä perustuu tutkijan hyvään esiymmär-

rykseen ja aihepiirin tuntemiseen. Q-metodologian kvantitatiivinen vaihe avaa

myös menetelmän avoimen ja selkeän esittämisen, jota pidetään kvantitatiivisen

tutkimuksen vahvuutena (Raunio 1999: 217). Käytin tutkimuksessa PQMethod-

tutkimusohjelmaa ja noudatin tarkasti sen ohjeita analyysiprosessissa, jonka olen

esitellyt tarkasti alaluvussa 3.4.3. Sain myös ohjausta metodin oikeaoppisesta

käytöstä.

Monitahoarvioinnin periaatteita ovat laaja-alaisuus, neuvottelevuus, sosiaali-

nen oikeudenmukaisuus ja evolutionaarisuus. Laaja-alaisuudella tarkoitetaan

asiakkaiden ja yhteistyötahojen näkemystä toiminnasta. Neuvottelevuus tarkoittaa

avainryhmien mahdollisuutta neuvotella arvioinnin kriteereistä. Sosiaalisen oi-

keudenmukaisuuden periaatteen mukaisesti ns. vähäisimmän hyödynsaaja on

määritettävä ja annettava mahdollisuus arviointiin. Evolutionaarisuus tulkitsee

145

arvioitavaa kohdetta suhteessa toimintaympäristön muutoksiin. (Vartiainen 1994,

Hakuli ym. 1995, Vartiainen 2001.) Laaja-alaisuus toteutuu tässä tutkimuksessa,

sillä Q-jaotteluihin osallistujat ovat valittu harkinnanvaraisesti kaikista niistä

avainryhmistä, joilla on intressejä tutkittavaan aiheeseen huomioiden tutkimuksen

rajaukset. Neuvottelevuuden periaatteen mukaisesti kaikilla osallistujilla oli jao-

teltavanaan samat väitteet, jotka he saivat vapaasti oman näkemyksensä ja kritee-

riensä mukaan jaotella Q-jaottelualustalle. He saivat myös mahdollisuuden jaotte-

luiden jälkeisissä haastatteluissa kertoa päätöksiensä perusteluista. Tässä tutki-

muksessa sosiaalisen oikeudenmukaisuuden periaatteen vähäisimmiksi hyödyn-

saajiksi voidaan määritellä osallistujat, jotka eivät täyttäneet faktoreille latautumi-

sen vähimmäiskriteereitä (null case, mixed cases), mutta myös heidän arviointinsa

näkyy tutkimustuloksissa haastattelujen suorissa lainauksissa. Evolutionaarisuu-

den periaatteen mukaisesti kukin osallistuja on arvioinut väittämiä suhteessa

omaan toimintaympäristöön ja sen muutoksiin. Tulkinnoissani ja suorissa laina-

uksissa olen pyrkinyt tuomaan esiin näitä osallistujien haastatteluissa nousseita

arvioita ja perusteita.

5.5 Johtopäätökset

Tämän tutkimuksen perusteella esitän johtopäätöksinä seuraavat moniasiantunti-

jaista perhetyötä edistävät ja estävät tekijät sekä kehittämistä vaativat toimenpi-

teet.

1. Moniasiantuntijaista perhetyötä edistävät asiakkaiden palvelukokonaisuuk-

sien tarkastelu ja koko palveluketjun toiminnan kehittäminen peruspalveluista

erityispalveluihin. Toiminnalla poistetaan turhaa byrokratiaa ja palveluiden

päällekkäisyyksiä. Palveluketjun tarkastelu kokonaisuutena on myös asiakas-

lähtöistä toimintaa, kun palveluita ei arvioida vain tietyn työyksikön organi-

saation näkökulmasta.

2. Moniasiantuntijaista perhetyötä edistävät asiakasperheen aito kohtaaminen ja

kuuleminen avoimessa vuorovaikutuksessa työntekijöiden kanssa. Moni-

asiantuntijaisen yhteistyön ydin on ammattilaisten ja asiakasperheen yhteinen

käsitys perheen tilanteesta ja tarvittavan tuen ja avun suunnitelmasta ja arvi-

oinnista, mikä ei voi syntyä ilman avointa ja luottamuksellista ilmapiiriä.

3. Moniasiantuntijaista perhetyötä edistävät työmenetelmät, jotka auttavat per-

hettä itseään löytämään voimavaroja ongelmiensa ratkaisuihin. Näin avautuu

146

perhetyön uusia voimavaroja ja resursseja. Myös työntekijöiden työtyytyväi-

syys ja motivaatio paranevat onnistumisen kokemuksien myötä.

4. Moniasiantuntijaista perhetyötä ei estä salassapitovelvollisuus. Lain-

säädännön noudattaminen edellyttää, että asiakasperhe otetaan mukaan kai-

kissa hänen asioitaan käsittelevissä neuvotteluissa ja päätöksenteossa. Tämä

on asiakaslähtöistä toimintaa parhaimmillaan.

5. Moniasiantuntijaista perhetyötä estää työntekijöiden vaihtuvuus. Tämä on

selkeä huoli ja este yhteistyölle, sillä perhetyön perusta on luottamuksen syn-

tyminen ammattilaisten ja asiakasperheen välille. Jos työntekijä vaihtuu koko

ajan, on hoidon ja palvelun jatkuvuus uhattuna.

6. Moniasiantuntijaista perhetyötä estävät vuorovaikutuksen ja kommunikoinnin

ongelmat yhteistyökumppanuudessa, kuten työntekijöiden suvaitsemattomuus,

virheelliset ja lukkiutuneet negatiiviset käsitykset yhteistyökumppaneista se-

kä ongelmat perheiden kanssa, esimerkiksi perheiden splittaaminen.

7. Moniasiantuntijaista perhetyötä estää, jos asiakkaiden omia kokemuksia ei

hyödynnetä ammattilaisten täydennyskoulutuksessa eikä asiakasperheille an-

neta mahdollisuutta tuottaa palveluita esimerkiksi antamalla vertaistukea sa-

massa asemassa oleville perheille.

8. Moniasiantuntijaista perhetyötä estää johdon roolin epäselvyys henkilöstölle

esimerkiksi seuraavissa asioissa: yhteistyön hyötyjen osoittaminen, johtajien

ja esimiesten oman moniasiantuntijaisen yhteistyön taso, yhteistyön toiminta-

periaatteiden luominen, yhteistyön johtaminen, seuranta ja arviointi ja täy-

dennyskoulutuksen järjestäminen.

9. Moniasiantuntijaista perhetyötä estää, jos ei ole mahdollisuutta soveltaa eri-

laisia työmenetelmiä. Monenlaiset perhetilanteet vaativat erilaisia toimintata-

poja ja työmenetelmiä, ja asiakasperheen tulee myös itse saada päättää niistä.

Uudet kehittämisideat nousevat yleensä arkisen työn tarpeista tai ongelmista,

ja niillä on todettu olevan hyvät onnistumismahdollisuudet.

10. Moniasiantuntijaisessa perhetyössä on kehitettävä asiakaslähtöistä yhteistyö-

kumppanuutta, jossa asiakasperheet osallistetaan palveluiden suunnitteluun,

kehittämiseen ja toteuttamiseen. Kumppanuusyhteistyön osaamisen lisäämi-

seksi on järjestettävä yhteisiä arvokeskusteluja ja täydennyskoulutusta.

11. Moniasiantuntijaisessa perhetyössä on kehitettävä palveluohjausta ja yhteis-

työn koordinointia esimerkiksi käyttämällä yhteystyöntekijää tai –työn-

tekijöitä, jolloin palvelut eivät pirstaloidu ja verkoston työntekijöiden vaihtu-

vuus ei kaada koko yhteistyötä.

147

12. Moniasiantuntijaisessa perhetyössä on selkeytettävä johdon roolia rakentei-

den ja prosessien luomisessa, johtamisessa, seurannassa ja arvioinnissa sekä

yhteisiä tavoitteita ja näkemyksiä edistävän täydennyskoulutuksen järjestämi-

sessä.

13. Moniasiantuntijaisen perhetyön peruskoulutuksessa on järjestettävä monitie-

teisiä teoria- ja käytännön harjoittelukursseja, joissa opitaan toisten ammatti-

laisten rooleja ja kommunikointia tulevaa työelämää varten.

5.6 Jatkotutkimusehdotuksia

Q-metodologia mahdollistaa rajattoman määrän erilaisia terveystieteellisiä tutki-

musasetelmia. Tätä tutkimusta voisi kokeilla uusintatutkimuksena samalla tutki-

musasetelmalla ja verrata tuloksina saatuja diskursseja. Samoille osallistujille

voisi myös koota tästä tutkimuksesta uuden väiteotoksen konsensusväitteistä tai

väitteistä, jotka olivat vähemmän kiinnostavia ja sijoittuivat jaottelun keskiosaan.

Samoin väiteotoksen voisi koota erikseen kaikista kolmesta keskusteluavaruuden

pääulottuvuudesta, jolloin saataisiin syvällisempää tietoa näistä teemoista.

Tämän tutkimuksen aihepiirin sisällä voisi kokeilla Q-metodologialla myös

monenlaisia uusia tutkimusasetelmia. Samalla väiteotoksella voisi kerätä aineis-

ton Oulun kaupungin poliittisilta päättäjiltä, luottamushenkilöiltä ja palveluiden

järjestäjän johdolta ja verrata näin saatuja diskursseja tämän tutkimuksen tulok-

siin. He päättävät viime kädessä perhetyötä ohjaavat linjaukset, päätökset ja re-

surssit. Mielenkiintoista olisi myös käyttää samaa väiteotosta sivistys- ja kulttuu-

ritoimen ammattilaisilta, johdolta ja asiakasperheiltä kerättyyn aineistoon ja ver-

rata sen tuloksia tähän tutkimukseen. Saman tutkimusasetelman voisi myös koko-

naan rakentaa kolmannen sektorin lapsiperheiden palveluja tuottaville järjestöille

ja heidän asiakkailleen. Tässä tutkimuksessa rajasin myös taloudellisen näkökul-

man pois, joten väiteotokseen voisi lisätä näitä asioita käsitteleviä teemoja. Sa-

moin palveluiden rajapintoja koskevia teemoja voisi lisätä väiteotokseen. Tutki-

musasetelman ja sen mukaisen väiteotoksen voisi myös suunnitella tietyn lapsi-

perheen palveluketjun ympärille ja saada näin tarkkaa tietoa esimerkiksi palvelui-

den rajapintojen pullonkauloista.

Väiteotoksen voisi koota myös pelkästään asiakkailta ja tuottaa tietyistä pal-

veluista asiakaslähtöinen koonti teeman ympäriltä esimerkiksi palveluiden suun-

nittelua, kehittämistä tai arviointia varten. Q-metodologista tutkimusmenetelmää

voisi hyvin käyttää erityisryhmillä, joilla on vaikeuksia terveytensä, ikänsä tai

kielitaidon vuoksi ymmärtää sanallisia väitteitä, kuten lapset, ikäihmiset, maa-

148

hanmuuttajat tai vammaiset ihmiset. Sanallisten väitteiden tilalla voisi käyttää

esimerkiksi kuvia, hymiöitä, lehtileikkeitä, piirustuksia tai äänitteitä.

Tutkimusasetelman voisi rakentaa myös eri alojen ammattilaisten ja opiskeli-

joiden välille. Tuloksia voisi hyödyntää ammatillisen peruskoulutuksen monitie-

teisten kurssien järjestämisessä sekä ammattilaisten täydennyskoulutuksessa.

Työyhteisön kehittämisen ja johtamisen näkökulmasta voisi kerätä väiteotok-

sen esimerkiksi strategisista tavoitteista, arvoista ja yhteistyöstä ja sen perusteella

koota diskurssit aiheesta ja pyrkiä löytämään yhteinen konsensusdiskurssi tärkeis-

tä teemoista.

149

Kirjallisuusluettelo

Aalto P (2003a) Geopolitiikka ja Q-metodologia: diskurssit ja yksilötoimijat tutkimuskoh-teena. Harle & Moisio (toim.), Muuttuva geopolitiikka. Tammer-Paino. Tampere.

Aalto P (2003b) Q-metodologia politiikan tutkimuksessa: Esimerkkinä EU:n pohjoisen ulottuvuuden asiantuntijakeskustelu. Politiikka 45(2): 117–132.

Agarval G, Idenouye P, Hilts L & Risdon C (2008) Development of a program for improv-ing interprofessional relationships through intentional conversations in primary care. Journal of Interprofessional Care 22(4): 432–435.

Akhtar-Danesh N, Baumann A & Cordingley L (2008) Q-methodology in nursing research: A promising method for the study of subjectivity. Western Journal of Nursing Re-search 30(6): 759–773.

Akhtar-Danesh N, Baxter P, Valaitis R, Stanyon W & Sproul S (2009) Nurse faculty per-ceptions of simulation use in nursing education. Western Journal of Nursing Research 31(3): 312–329.

Akhtar-Danesh N, Baumann A, Kolotylo C, Lawlor Y, Tompkins C & Lee R (2013) Per-ceptions of Professionalism Among Nursing Faculty and Nursing Students. Western Journal of Nursing Research 35(2): 248–271.

Alasuutari P (1997) Kvantitatiivinen menetelmä. Teoksessa Niskanen V (toim.) Tieteellis-ten menetelmien perusteita ihmistieteissä. Opiskelijan opas. Helsingin yliopisto. Lah-den tutkimus- ja koulutuskeskus.

Allan H, Bryan K, Clawson L & Smith P (2005) Developing an interprofessional learning culture in primary care. Journal of Interprofessional Care 19(5): 452–464.

Amin Z (2000) Q methodology - A journey into the subjectivity of human mind. Singapore Medical Journal 41(8): 410–414.

Annandale SJ, McCann S, Nattrass H, De Bere SR, Williams S & Evans D (2000) Achiev-ing health improvements through interprofessional learning in south west England. Journal of Interprofessional Care 14(2): 161–174.

Asetus terveydenhuollon ammattihenkilöistä 564/1994. URI: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1994/19940564?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=asetus%20terveydenhuollon%20ammatti%2A. Viitattu 2011/08/06.

Atwal A & Caldwell K (2002) Do multidisciplinary integrated care pathways improve interprofessional collaboration? Scandinavian Journal of Caring Sciences 16(4): 360–367.

Avis M (2007) Factors affecting participation in Sure Start programmes: a qualitative investigation of parents’ views. Health and Social Care in the Community 15(3): 203–211.

Baker D, Day R, & Salas E (2006) Teamwork as an essential component of high-reliability organizations. Health Research and Educational Trust 41(4): 1576–1598.

Baker R (2006) Economic rationality and health and lifestyle choices for people with dia-betes. Social Science & Medicine 63(9): 2341–2353.

150

Baldwin Jr D C (2007) Some historical notes on interdisciplinary and interprofessional education and practice in health care in the USA. Journal of Interprofessional Care 21(S1): 23–37.

Barata P (2007) Abused women's perspectives on the criminal justice system's response to domestic violence. Psychology of Women Quarterly 31(2): 202–215.

Barbosa J, Willoughby P, Rosenberg C & Mrtek R (1998) Statistical methodology: VII. Q-methodology, a structural analytic approach to medical subjectivity. Academic Emer-gency Medicine 5(10): 1032–1040.

Barbour RS, Stanley N, Penhale B & Holden S (2002) Assessing risk: Professional per-spectives on work involving mental health and child care services. Journal of Interpro-fessional Care 16(4): 323–334.

Barker J (2008) Q-methodology: An alternative approach to research in nurse education. Nurse Education Today 28(8): 917–925.

Barnes D, Carpenter J & Bailey D (2000) Partnerships with service users in interprofes-sional education for community mental health: a case study. Journal of Interprofes-sional Care 14(2): 189–200.

Barr H (1999) Evaluating Interprofessional Education: Two Systematic Reviews for Health and Social Care. British Educational Research Journal 25(4): 533–544.

Barr H (2000) Working together to learn together: learning together to work together. Journal of Interprofessional Care 14(2): 177–179.

Barr OG & McConkey R (2006) Supporting parents who have a child referred for genetic investigation: The contribution of health visitors. J Adv Nurs 54(2): 141–150.

Barry J & Proops J (1999) Seeking sustainability discourses with Q methodology. Ecologi-cal Economics 28(3): 337–345.

Baxter P, Akhtar-Danesh N, Valaitis R, Stanyon W & Sproul S (2009) Simulated experi-ences: Nursing students share their perspectives. Nurse Education Today 29(8): 859–866.

Bejerot E & Hasselbladh H (2013) Forms of Intervention in Public Sector Organizations: Generic Traits in Public Sector Reforms. Organization Studies 34(9) 1357–1380.

Bell L (2001) Patterns of interaction in multidisciplinary child protection teams in New Jersey. Child Abuse Neglect 25(1): 65–80.

Bennett A & Race T (2008) Exploring young people's participation in interprofessional education, taking a children's rights approach. Learning in Health and Social Care 7(4): 219–226.

Berger P & Luckmann T (1998) Todellisuuden sosiaalinen rakentuminen. Tiedonsosio-loginen tutkielma. Gaudeamus, Helsinki.

Blau GM, Caldwell B, Fisher SK, Kuppinger A, Levison-Johnson J & Lieberman R (2010) The Building Bridges Initiative: residential and community-based providers, families, and youth coming together to improve outcomes. Child Welfare 89(2): 21–38.

Boot C, Van Exel N & Van Der Gulden J (2009) "my Lung disease won't go away, it's there to stay": Profiles of adaptation to functional limitations in workers with asthma and COPD. Journal of Occupational Rehabilation 19(3): 284–292.

151

Brown S (1996) Q Methodology and Qualitative Research. Qualitative Health Research 6(4): 561–567.

Brown S (1997) The History and Principles of Q methodology in Psychology and the Social Sciences. Department of Political Science, Kent State University, URI: http://facstaff.uww.edu/cottlec/Qarchive/Bps.htm. Viitattu 2010/11/28.

Bryant L, Green J & Hewison J (2006) Social Science & Medicine 63(5): 1188–1200. Bullington P, Pawola L, Walker R, Valenta A, Briars L & John E (2007) Identification of

medication non-adherence factors in adolescent transplant patients: The patient's viewpoint. Pediatric Transplantation 11(8): 914–921.

Clark P, Cott C & Drinka T (2007) Theory and practice in interprofessional ethics: A framework for understanding ethical issues in health care teams. Journal Interprofes-sional Care 21(6): 591–603.

Cleghorn G & Baker G (2000) What faculty need to learn about improvement and how to teach it to others. Journal of Interprofessional Care 14(2): 147–159.

Coll KM, Stewart RA, Morse R & Moe A (2010) The value of coordinated services with court-referred clients and their families: an outcome study. Child Welfare 89(1): 61–79.

Collins F & McCray J (2012) Partnership working in services for children: Use of the common assessment framework. Journal of interprofessional care 26(2): 134–140.

Coopman S (2001) Democracy, Performance, and Outcomes in Interdisciplinary Health Care Teams. Journal of Business Communication 38(3): 261–284.

Cross R (2005a) Accident and Emergency nurses' attitudes towards health promotion. Journal of Advanced Nursing 51(5): 474–483.

Cross R (2005b) Exploring attitudes: The case for Q methodology. Health Education Re-search 20(2): 206–213.

Curran V, Sargeant J & Hollett A (2005) Evaluation of an Interprofessional Continuing Professional Development Initiative in Primary Health Care. Journal of Continuing Education in the Health Professions 27(4): 241–252.

Currie G, Lockett A, Finn R, Martin G & Waring J (2012) Institutional Work to Maintain Professional Power: Recreating the Model of Medical Professionalism. Organization Studies 33(7) 937–962.

Currie G & White L (2012) Inter-professional Barriers and Knowledge Brokering in an Organizational Context: The Case of Healthcare. Organization Studies 33(10) 1333–1361.

Dahlstrom J, Dorai-Raj A, McGill D, Owen C, Tymms K & Watson D (2005) What moti-vates senior clinicians to teach medical students? BMC Medical Education 5(27).

D'amour D & Oandansan I (2005) Interprofessionality as the field of interprofessional practice and interprofessional education: An emerging concept. Journal of interprofes-sional care 19(1): 8–20.

D'amour D, Ferrada-Videla M, Rodriguez L & Beaulieu M-D (2005) The conceptual basis for interprofessional collaboration: Core concepts and theoretical frameworks. Journal of interprofessional care 19(1): 116–131.

152

Delva D, Jamieson M & Lemieux M (2008) Team effectiveness in academic primary health care teams. Journal of Interprofessional Care 22(6): 598–611.

Dennis K (1986) Q methodology: relevance and application to nursing research. Advances in Nursing Science 8(3): 6–17.

Duhamel F (2010) Implementing Family Nursing: How Do We Translate Knowledge Into Clinical Practice? Part II: The Evolution of 20 Years of Teaching, Research, and Prac-tice to a Center of Excellence in Family Nursing. Journal of Family Nursing 16(1): 8–25.

Erikoissairaanhoitolaki 1062/1989. URI: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1989/ 19891062?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=erikoissairaanhoitolaki. Viitattu 2011/08/06.

Euroopan komissio, EuroVaQ (2007-2010) European Value of a Quality Adjusted Life Year. Final Publishable Report. URI: http://research.ncl.ac.uk/eurovaq/. Viitattu 2010/11/27.

van Exel N, Graaf G & Brouwer W (2006) ”Everyone dies, so you might as well have fun!’’ Attitudes of Dutch youths about their health lifestyle. Social Science & Medi-cine 63(10): 2628–2639.

van Exel N, Graaf G & Brouwer W (2007) Care for a break? An investigation of informal caregivers’ attitudes toward respite care using Q-methodology. Health Policy 83(2–3): 332–342.

van Exel N, Graaf G & Brouwer W (2008) Give me a break! Informal caregiver attitudes towards respite care. Health Policy 88(1): 73–87.

Farrell MP, Schmitt MH & Heinemann GD (2001) Informal Roles and the Stages of Inter-disciplinary Team Development. Journal of Interprofessional Care 15(3): 281–295.

Feng J-Y, Fetzer S, Chen Y-W, Yeh L & Huang M-C (2010) Multidisciplinary collabora-tion reporting child abuse: A grounded theory study. International Journal of Nursing Studies 47 (12): 1483–1490.

Fletcher M (2008) Multi-disciplinary team working: building and using the team. Practice Nurse 35(12): 42–47.

Forrester D, Kershaw S, Moss H & Hughes L (2008) Communication skills in child pro-tection: how do social workers talk to parents? Child and Family Social Work 13(1): 41–51.

Freeman M, Miller C & Ross N (2000) The impact of individual philosophies of teamwork on multi-professional practice and the implications for education. Journal of interpro-fessional care 14(3): 237–247.

Freeth D (2001) Sustaining interprofessional collaboration. Journal of interprofessional care 15(1): 37–46.

Friedeman M-L (1989) The concept of family nursing. Journal of Advanced Nursing 14(3): 211–216.

Frost N, Robinson M & Anning A (2005) Social workers in multidisciplinary teams: Issues and dilemmas for professional practice. Child and Family Social Work 10(3): 187–196.

153

Gardner S, Chamberlin G, Heestand D & Stowe C (2002) Interdisciplinary didactic in-struction at academic health centers in the United States: attitudes and barriers. Ad-vances in health sciences education 7(3): 179–90.

Gelmon SB, White AW, Carlson L & Norman L (2000) Making organizational change to achieve improvement and interprofessional learning: perspectives from health profes-sions educators. Journal of Interprofessional Care 14(2): 131–146.

Green BL, Rockhill A & Burrus S (2008) The role of interagency collaboration for sub-stance-abusing families involved with child welfare. Child Welfare 87(1): 29–61.

Hague A & Kovacich J (2007) A Needs Assessment for Health Care Professionals in the Detection, Intervention and Interdisciplinary Treatment of Bulimia Nervosa Using Focus Group Methodology. International Electronic Journal of Health Education 10: 114–125.

Haines C & Livesley J (2008) Telling tales: using storytelling to explore and model critical reflective practice in integrated children's services. Learning in Health and Social Care 7(4): 227–234.

Hakuli M, Katajamäki H & Vartiainen P (1995) Mistä on hyvä tulos tehty? Työllistämistu-kien tuloksellisuuden monitahoarviointi. Työminsteriö, Helsinki.

Hakulinen T, Koponen P & Paunonen M (1999) Perheen hoitotyöhön liittyvät käsitteet. Teoksessa Paunonen M & Vehviläinen-Julkunen K. Perhe hoitotyössä. Teoria, tutki-mus ja käytäntö. WSOY. Kirjapainoyksikkö. Porvoo.

Halliday J & Asthana S (2004) The emergent role of the link worker: A study in collabora-tion. Journal of Interprofessional Care 18(1): 17–28.

Halme N, Perälä M-L & Laaksonen C (2010) Yhteistyöinterventioiden vaikuttavuus lapsi-perhepalveluissa. Järjestelmällinen katsaus. Raportti 10/2010. Terveyden ja hyvin-voinnin laitos. Yliopistopaino Oy. Helsinki.

Halme N, Kekkonen M & M-L (2012) Perhekeskukset Suomessa. Palvelut, yhteistoiminta ja johtaminen. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, raportti 62/2012.

Hansson A, Friberg F, Segesten K, Gedda B & Mattsson B (2008) Two sides of the coin - General Practitioners' experience of working in multidisciplinary teams. Journal of in-terprofessional care 22(1): 5–16.

Harlow E & Shardlow SM (2006) Safeguarding children: challenges to the effective opera-tion of core groups. Child and Family Social Work 11(1): 65–72.

Hastrup A, Hietanen-Peltola M, Jahnukainen J & Pelkonen M toim. (2013) Lasten, nuorten ja lapsiperheiden palvelujen uudistaminen. Lasten Kaste-kehittämistyöstä pysyväksi toiminnaksi. Raportti 3/2013. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Heino T (2008) Lastensuojelun avohuolto ja perhetyö: kehitys, nykytila, haasteet ja kehit-tämisehdotukset. Selvitys Lastensuojelun kehittämisohjelmalle. Sosiaali- ja terveys-alan tutkimus- ja kehittämiskeskus. Helsinki.

Herron-Marx S, Williams A & Hicks C (2007) A Q methodology study of women's expe-rience of enduring postnatal perineal and pelvic floor morbidity. Midwifery 23(3): 322–334.

154

Hingley-Jones H & Allain L (2008) Integrating services for disabled children and their families in two English local authorities. Journal of Interprofessional Care 22(5): 534–544.

Hood R (2012) A critical realist model of complexity for interprofessional working. Jour-nal of Interprofessional Care 26(1): 6–12.

Hoffman S, Rosenfield D, Gilbert J & Oandasan I (2008) Student leadership in interprofes-sional education: benefits, challenges and implications for educators, researchers and policymakers. Medical Education 42: 654–661.

Hurd R & Brown S (2004-2005) The Future of the Q Methodology Movement. Journal of the International Society for the Scientific Study of Subjectivity 28(1–2): 58–75.

Häggman-Laitila A (2002) Varhainen tuki perheen terveyden edistämisessä – analyysi perhetyön vaikuttavuudesta. Sosiaalilääketieteellinen aikakausilehti 39(3): 192–207.

Häggman-Laitila A (2003) Early support needs of Finnish families with small children. Journal of Advanced Nursing, 41(6): 595–606.

Häggman-Laitila A & Pietilä A-M (2007) Lapsiperheiden terveyttä edistävä tuki ja sen lähtökohdat: Katsaus kehittämiskohteisiin ja jatkotutkimusaiheisiin. So-siaalilääketieteellinen aikakausilehti 44(1): 47–62.

Inkilä J, Flinck A, Luukkaala T, Åstedt-Kurki P & Paavilainen E (2013) Interprofessional Collaboration in the Detection of and Early Intervention in Child Maltreatment: Em-ployees’ Experiences. Nursing Research and Practice. Volume 2013, Article ID 186414, 10 pages.

Irvine R, Kerridge I, McPhee J & Freeman S (2002) Interprofessionalism and Ethics: Con-sensus or Clash of Cultures? Journal of Interprofessional Care 16(3): 199–210.

Isoherranen K (2005) Moniammatillinen yhteistyö. WSOY/Oppimateriaalit Helsinki. Isoherranen K, Rekola L & Nurminen R (2008) Enemmän yhdessä – moniammatillinen

yhteistyö. WSOY Oppimateriaalit Oy Helsinki. Isoherranen K (2012) Uhka vai mahdollisuus – moniammatillista yhteistyötä kehittämässä.

Akateeminen väitöskirja. Helsingin yliopisto. Sosiaalitieteiden laitos. Jaatinen PT, Erkolahti R & Asikainen P (2003) Verkostoituneet perheneuvolapalvelut.

Kuvaus koululaisten psykososiaalisen tuen kehittämisestä. Sosiaalilääketieteellinen aikakausilehti 40(2): 84–92.

Jansen L (2008) Collaborative and Interdisciplinary Health Care Teams: Ready or Not? Journal of Professional Nursing 24(4): 218–227.

Jokinen A, Juhila K & Suoninen E (1993) Diskurssianalyysin aakkoset. Vastapaino. Tam-pere.

Jokinen A, Juhila K & Suoninen E (1999) Diskurssianalyysi liikkeessä. Vastapaino. Tam-pere.

Jones S, Guy A & Ormrod A (2003) A Q-methodological study of hearing voices: A pre-liminary exploration of voice hearers’ understanding of their experiences. Psychology and Psychotherapy: Theory, Research and Practice 76(2): 189–209.

Jäppinen T (2011). Kunta ja käyttäjälähtöinen innovaatiotoiminta. Kunnan ja kuntalaisen vuorovaikutus palveluja koskevassa päätöksenteossa ja niiden uudistamisessa. Suo-men Kuntaliitto. Kuntatalon paino, Helsinki.

155

Kaikkonen R, Mäki P, Hakulinen-Viitanen T, Markkula J, Wikström K, Ovaskainen M-L, Virtanen S & Laatikainen T (toim. 2012) Lasten ja lapsiperheiden terveys- ja hyvin-vointierot. Raportti 16/2012. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Juvenes Print – Tam-pereen yliopistopaino Oy. Tampere.

Kaupunkistrategia Oulu 2020. Dno OUKA/6232/00.01.01.01/2013. Kaupunginhallitus 12.8.2013. Kaupunginvaltuusto 19.8.2013.

Kekkonen M, Montonen M & Viitala R (toim. 2011) Familjecenter i Norden – en resurs för barn och familjer. Nordiska ministerrådet, Kopenhamn. Oy Fram Ab.

Kemp SP, Marcenko MO, Hoagwood K & Vesneski W (2009) Engaging parents in child welfare services: bridging family needs and child welfare mandates. Child Welfare 88(1): 101–126.

Kilminster S, Hale C, Lascelles M, Morris P, Roberts T, Stark P, Sowter J & This-tlethwaite J (2004) Learning for real life: patient-focused interprofessional workshops offer added value. Medical Education 38: 717–726

Knapp M, Bennett N, Plumb J & Robinson J (2000) Community-based quality improve-ment education for the health professions: balancing benefits for communities and students. Journal of Interprofessional Care 14(2): 119–130.

Kokko R-L (2003) Asiakas kuntoutuksen yhteistyöryhmässä. Institutionaalisen kohtaami-sen jännitteitä. Tutkimuksia. Research reports 72/2003. Kuntoutussäätiö. Yliopisto-paino, Helsinki.

Kuntalaki 365/1995. URI:http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1995/19950365?search% 5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=kuntalaki. Viitattu 2011/08/06.

Kuorilehto R & Paasivaara L (2008) Voimavarainen terveydenhoitaja lapsiperheiden tuke-na. Tutkiva hoitotyö 6(3): 11–17.

Kuula A (2006) Tutkimusetiikka. Aineistojen hankinta, käyttö ja säilytys. Vastapaino Tampere.

Kvarnström S (2008) Difficulties in collaboration: A critical incident study of interprofes-sional healthcare teamworkJournal of Interprofessional Care 22(2): 191–203.

Lai J-S, Kupst M, Cella D, Brown S, Peterman A & Goldman S (2007) Using Q-methodology to understand perceived fatigue reported by adolescents with cancer. Psycho-Oncology 16(5): 437–447.

Laki ammatillisesta koulutuksesta 630/1998. URI: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/ 1998/19980630?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=laki%20ammatillisesta%20koulutuksesta%2030%2A. Viitattu 2011/08/06.

Laki lasten päivähoidosta 36/1973. URI: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/ 1973/19730036?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=laki%20lasten%20p%C3%A4iv%C3%A4hoidosta. Viitattu 2011/08/06.

Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 785/1992. URI: http://www.finlex.fi/fi/laki/ ajanta-sa/1992/19920785?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=laki%20potilaan%20asemasta%20ja%20oikeuk%2A. Viitattu 2011/08/06.

156

Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä 559/1994. URI: http://www.finlex.fi/fi/laki/ ajanta-sa/1994/19940559?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=laki%20terveydenhuollon%20ammatti%2A. Viitattu 2011/08/06.

Larivaara P & Taanila A (2004) Towards interprofessional family-oriented teamwork in primary services: the evaluation of an education programme. Journal of Interprofes-sional Care 18(2): 153–163.

Larkin C & Callaghan P (2005) Professionals’ perceptions of interprofessional working in community mental health teams. Journal of Interprofessional Care 19(4): 338–346.

Lastensuojelun Kuusikko työryhmä (2013) Suomen kuuden suurimman kaupungin lasten-suojelun palvelujen ja kustannusten vertailu vuonna 2012. Helsingin sosiaali- ja terve-ysvirastovirasto, Espoon sosiaali- ja terveystoimi, Vantaan sosiaali- ja terveystoimi, Turun hyvinvointitoimiala, Tampereen hyvinvointipalvelut, Oulun hyvinvointipalve-lut. Kuusikko-työryhmän julkaisusarja. Helsinki.

Lastensuojelulaki 417/2007. URI: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2007/20070417? search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=lastensuojelulaki. Viitattu 2011/08/06.

Lehtopuu H, Syväjärvi A & Perttula J (2012) Henkilöstölähtöiset kehittämisalueet julkisen terveydenhuollon organisaatiossa. Hallinnon tutkimus 31(4): 294–311.

Leponiemi U, Rannisto P-H, Stenvall J, Lumijärvi I & Harisalo R (2012) Kehittämistoi-minta kunnissa. Kuntien kehittämisprosessien hallinnan nykytila ja käytännöt. Kunta-kehto. Tuottava ja hallittu kehittämistoiminta kunnissa – tutkimus- ja kehittämishanke 2012. Tampereen yliopisto. Suomen kuntaliitto. Kuntatalon paino. Helsinki.

Lichtenstein R, Alexander JA, McCarthy JF & Wells R (2004) Status Differences in Cross-Functional Teams: Effects on Individual Member Participation, Job Satisfaction, and Intent to Quit. J Health Soc Behav 45(3): 322–335.

Liikuntalaki 1054/1998. URI: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1998/19981054? search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=liikuntalaki. Viitattu 2011/08/06.

Lingard L, Reznick R, DeVito I & Espin S (2002) Forming professional identities on the health care team: discursive constructions of the ‘other’ in the operating room. Medi-cal Education 36(8): 728–734.

Lingard L, Whyte S, Espin S, Baker G, Orser B & Doran D (2006) Towards safer interpro-fessional communication: Constructing a model of ‘‘utility’’ from preoperative team briefings. Journal of Interprofessional Care 20(5): 471–483.

Loorbach D & Rotmans J (2010) The practice of transition management: Examples and lessons from four distinct cases. Futures 42 (2010) 237–246.

Lukiolaki 629/1998. URI: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1998/19980629? search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=lukiolaki. Viitattu 2011/08/06.

Malin N & Morrow G (2007) Models of interprofessional working within a Sure Start 'Trailblazer' Programme. Journal of Interprofessional Care 21(4): 445–457.

Mannerheimin lastensuojeluliitto (2012) Vanhempainpuhelimen ja Vanhempainnetin kir-jepalvelun vuosiraportti 2012. URI: http://www.mll.fi/@Bin/16740587/ MLL+VPN+raportti+2012_26022013.pdf. Viitattu 2013/08/09.

157

Marsh P (2006) Promoting Children's Welfare by Inter-Professional Practice and Learning in Social Work and Primary Care. Social Work Education 25(2): 148–160.

Martin DR, O'Brien JL, Heyworth JA & Meyer NR (2008) Point Counterpoint: The Func-tion of Contradictions on an Interdisciplinary Health Care Team. Qual Health Res 18(3): 369–379.

Meredith E & Baker M (2007) Factors Associated with Choosing a Career in Clinical Psychology-Undergraduate Minority Ethnic Perspectives. Clinical Psychology and Psychotherapy 14(6): 475–487.

Metsämuuronen J (2005) Tutkimuksen tekemisen perusteet ihmistieteissä. International Methelp ky, Helsinki.

Moilanen H (2012) Regional development zones in spatial development in Finland. Gov-erning spatial development through new territorial frames. From the Department of Geography and Geology. Faculty of Mathematics and Natural Sciences, University of Turku, Finland.

Molyneux J (2001) Interprofessional teamworking: what makes teams work well? Journal of Interprofessional Care 15(1): 29–35.

Morrow G, Malin N & Jennings T (2005) Interprofessional teamworking for child and family referral in a Sure Start local programme. Journal of Interprofessional Care 19(2): 93–101.

Murphy N & Carbone P (2011) Parent-Provider-Community Partnerships: Optimizing Outcomes for Children With Disabilities. Pediatrics 128(4): 795–802.

Müller F & Kals E (2004) Die Q-Methode. Ein innovatives Verfahren zur Erhebung sub-jektiver Einstellungen und MeinungenForum Qualitative Sozialforschung 5(2).

Naar-King S, Siegel PT & Smyth M (2002) Consumer Satisfaction with a Collaborative, Interdisciplinary Health Care Program for Children with Special Needs. Children's Services: Social Policy 5(3): 189–200.

Niemelä M (2012) Structured childcentred interventions to support families with a parent suffering from cancer. From practice-based evidence towards evidence-based practice. Academic dissertation. University of Oulu. Faculty of medicine.

Niemi H (2008) Lapset alkoivat nauraa. Raportti Alvari-perhetyöstä, perheiden tilanteesta, huolesta ja muutoksesta. Ensi- ja turvakotien liitto ry. Helsinki URI: http://ensijaturvakotienliitto-fi bin.directo.fi/@Bin/1dec034b646a1d34d2865745e662 bca1/1384881054/application/pdf/3517134/Lapsen%20alkoivat%20nauraa.pdf. Viitat-tu 2011/06/29.

Niiniluoto I (1997) Tiede ja tieteenfilosofia. Teoksessa Niskanen V (toim.) Tieteellisten menetelmien perusteita ihmistieteissä. Opiskelijan opas. Helsingin yliopisto. Lahden tutkimus- ja koulutuskeskus.

Nuorisolaki 72/2006. URI: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2006/20060072? search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=nuorisolaki. Viitattu 2011/08/06.

Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja (2012a) Koulutus ja tutkimus vuosina 2011–2016. Kehittämissuunnitelma. Opetus- ja kulttuuriministeriö. Koulutus- ja tiedepoli-tiikan osasto.

158

Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja (2012b) Lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisoh-jelma 2012–2015. Opetus- ja kulttuuriministeriö. Kulttuuri-, liikunta- ja nuorisopoli-tiikan osasto.

Oulun ennaltaehkäisevän työn toimintaohjelma. Neuvolatoiminta, koulu- ja opiskeluter-veydenhuolto sekä lasten ja nuorten ehkäisevä suun terveydenhuolto. Dno OUKA: 964/300/2012. Sosiaali- ja terveyslautakunta 23.2.2012.

Oulun kaupungin lastensuojelun suunnitelma vuosille 2011–2012. Dno SOTE: 1469 /302/2011. Sosiaali- ja terveyslautakunta 24.3.2011.

Oulu. Palveluiden järjestämisohjelma 2013. Dno KEHA: 111 /001/2011. Yhdistymishalli-tus 16.5.2012.

Oulun palvelumalli 2020. Palvelut ja verkkosuunnitelma 2013–2020. Dno OU-KA/2814/00.02.01/2013. Kaupunginvaltuusto 27.5.2013.

Oulun seudun kuntien lapsi- ja nuorisopolitiikka vuoteen 2025. Dno OUKA: 4809 /014/2012. Kaupunginhallitus 15.10.2012.

Paalberg L (2007) The Impact of Customer Orientation on Government Employee Perfor-mance. International Public Management Journal 10(2): 201–231.

Paasivaara L & Nikkilä J (2010) Yhteisöllisyydestä työhyvinvointia. Kirjapaja. Helsinki. Paavilainen E & Flinck A (2013) National Clinical Nursing Guideline for Identifying and

Intervening in Child Maltreatment within the Family in Finland. Child Abuse Review 22(3): 209–220.

Papworth M & Walker L (2008) The needs of primary care mental health service users: A Q-sort study. Mental Health in Family Medicine 5(4): 203–212.

Partanen A, Moring J, Nordling E & Bergman V toim. (2010) Kansallinen mielenterveys- ja päihdesuunnitelma 2009–2015. Suunnitelmasta toimeenpanoon vuonna 2009. Ter-veyden ja hyvinvoinnin laitos. THL – Avauksia 16/2010. Yliopistopaino Helsinki.

Patton M (1990) Qualitative Evaluation and Research Methods. Sage Publications, New-bury Park, California.

Paukkunen (2002) Koulutus ammatillisten arvojen ja tietorakenteen kehittäjänä sosiaali- ja terveysalalla. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti 39(1): 25–41.

Pecukonis E, Doyle O & Bliss DL (2008) Reducing barriers to interprofessional training: Promoting interprofessional cultural competence. Journal of Interprofessional Care 22(4): 417–428.

Peden-McAlpine C, Tomlinson P, Forneris S, Genck G & Meiers S (2004) Evaluation of a reflective practice intervention to enhance family care. Journal of Advanced Nursing 49(5): 494–501.

Pelkonen M & Hakulinen T (2002) Voimavaroja vahvistava malli perhehoitotyöhön. Hoi-totiede 14(5): 202–212.

Pelkonen R & Louhiala P (2002) Ihminen lääketieteellisen tutkimuksen kohteena. Teok-sessa Karjalainen S, Launis V, Pelkonen R & Pietarinen J (toim.). Tutkijan eettiset va-linnat. Gaudeamus Kirja / Oy Yliopistokustannus University Press Finland Ltd.

Pennanen P (2008) Moniammatillinen yhteistyö terveydenhuollon säädösten näkökulmasta. Teoksessa Isoherranen K, Rekola L & Nurminen R Enemmän yhdessä – moniamma-tillinen yhteistyö. WSOY Oppimateriaalit Oy Helsinki.

159

Perusopetuslaki 628/1998. URI: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1998/19980628? search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=perusopetuslaki. Viitattu 2011/08/06.

Perälä M-L, Halme N & Nykänen S (2012) Lasten, nuorten ja perheiden palveluja yhteen sovittava johtaminen. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Opas 19. Juvenes Print – Suomen yliopistopaino Oy. Tampere.

Petri L (2010) Concept Analysis of Interdisciplinary Collaboration. Nursing Forum 45(2): 73–82.

Pollard K, Miers M, Gilchrist M & Sayers A (2006) A comparison of interprofessional perceptions and working relationships among health and social care students: the re-sults of a 3-year intervention. Health and Social Care in the Community 14(6): 541–552.

Pollard K (2008) Non-formal learning and interprofessional collaboration in health and social care: the influence of the quality of staff interaction on student learning about collaborative behavior in practice placements. Learning in Health and Social Care 7(1): 12–26.

Popovich K & Popovich M (2000) Use of Q methodology for hospital strategic planning: A case study. Journal of Healthcare Management 45(6): 405–414.

Potito C, Day A, Carson E & O'Leary P (2009) Domestic violence and child protection: partnerships and collaboration. AUST SOC WORK 62(3): 369–387.

Priest H, Roberts P, Dent H, Blincoe C, Lawton D & Armstrong C (2008) Interprofession-al education and working in mental health: in search of the evidence base. Journal of Nursing Management 16(4): 474–85.

Pullon S (2008) Competence, respect and trust: Key features of successful interprofession-al nurse-doctor relationships. Journal of Interprofessional Care 22(2): 133–147.

Pullon S, McKinlay E & Dew K (2009) Primary health care in New Zealand: the impact of organisational factors on teamwork. The British journal of general practice 59(560): 191–197.

Päihdehuoltolaki 41/1986. URI: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1986/19860041? search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=p%C3%A4ihdehuoltolaki. Viitattu 2011/08/06.

Pärnä K (2012) Kehittävä moniammatillinen yhteistyö prosessina. Lapsiperheiden varhai-sen tukemisen mahdollisuudet. Yliopistollinen väitöskirja. Turun yliopisto. Yhteis-kuntatieteellinen tiedekunta.

Pönkkö M-L (2004) Erityisoppilaan psykiatrisen hoitoketjun toiminnan monitahoarviointi: verkostossa toimivien asiantuntijoiden näkökulma. Sosiaalilääketieteellinen aikakausi-lehti 41(4): 289–302.

Pönkkö M-L, Nikkonen M, Taanila A, Ebeling H & Nikkilä J (2005) Erityisoppilaan psy-kiatrinen hoitoketju: asiakkaan näkökulma. Sosiaalilääketieteellinen aikakausilehti 42(4): 294–306.

Pönkkö M-L (2005) Erityisoppilaan psykiatrinen hoitoketju. Hoitoketjun tarpeen ja toi-minnan monitahoarviointi. Oulun yliopisto. Lääketieteellinen tiedekunta.

Raatikainen P (2004) Ihmistieteet ja filosofia. Gaudeamus, Helsinki.

160

Rantala A (2002) Perhekeskeisyys-puhetta vai todellisuutta? Työntekijöiden käsitykset yhteistyöstä erityistä tukea tarvitsevan lapsen perheen kanssa. Jyväskylä studies in ed-ucation, psychology and social research 198. Jyväskylä University Printing House. Jyväskylä.

Raunio K (1999) Positivismi ja ihmistiede. Sosiaalitutkimuksen perustat ja käytännöt. Gaudeamus, Helsinki.

Reeves S, Freeth D, McCrorie P & Perry D (2002)”It teaches you what to expect in fu-ture…”: interprofessional learning on a training ward for medical, nursing, occupa-tional therapy and physiotherapy students Medical Education 36:337–344

Remahl T (2008) Aluepolitiikan yhteiskunnalliset merkitykset ja muutos. Hyvinvointival-tiosta kilpailuvaltioon. Akateeminen väitöskirja. Nordia Geographical Publications. Volume 37:5. Oulun yliopisto.

Remahl T (2010) Avain ammatilliseen asiantuntijuuteen. Oulun seudun ammattikorkea-koulun tutkimus- ja kehitystyön arviointitutkimus. Oulun seudun ammattikorkeakou-lun tutkimus- ja kehitystyön julkaisut. ePooki 13/2010. Oulun seudun ammattikorkea-koulu.

Rekola L, Isoherranen K & Koponen L (2005) Moniammatillinen yhteistyö päivystyspoli-klinikalla. Tutkiva hoitotyö 3(1): 16–21.

Richards J, Papworth M, Corbett S & Good J (2007) Adolescent motherhood: A Q-methodological Re-Evaluation of psychological and social outcomes. Journal of Community & Applied Social Psychology 17(5): 347–362.

Ristolainen H, Varjonen S & Vuori J (2013). Sosiaali- ja terveysalan asiantuntijalaitosten yhteenliittymä SOTERKO. Mitä tiedämme politiikkatoimien vaikuttavuudesta lasten ja nuorten syrjäytymisen sekä hyvinvointierojen vähentämisessä? Politiikkatoimien vaikuttavuuden tieto- ja arviointikatsaus. Valtioneuvoston kanslian raporttisarja 2/2013.

Rytkönen M (2013) Kehityskulkuja ja väliintuloja. Ekologinen näkökulma vakavan väki-vallanteon tehneiden nuorten sosioemotionaalisen terveyden kehitykseen. Publications of the University of Eastern Finland. Dissertations in Health Sciences. Kuopio.

Salonen T (2007) Tieteenfilosofia. Lapland University Press, Lapin yliopistokustannus, Rovaniemi.

Seden J (2008) Creative connections: Parenting capacity, reading with children and practi-tioner assessment and intervention. Child and Family Social Work 13(2): 133–143.

Seikkula J & Arnkil T (2009) Dialoginen verkostotyö. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Sexton D, Snyder P, Wadsworth D, Jardine A & Ernest J (1998) Applying Q methodology

to investigations of subjective judgments of early intervention effectiveness. Topics in Early Childhood Special Education 18(2): 95–107.

Snelling S (1999) Women’s Perspectives on Feminism. A Q-Methodological Study. Psy-chology of Women Quarterly 23(12): 247–266.

Solantaus T & Toikka S (2006) The Effective Family Programme. Preventative services for the children of mentally ill parents in Finland. International Journal of Mental Health Promotion 8(3): 37–44.

161

Solantaus T, Toikka S, Alasuutari M, Beardslee W & Paavonen J (2009) International Journal of Mental Health Promotion 11(4): 15–24.

Solantaus T, Paavonen J, Toikka S & Punamäki R-L (2010) Preventive interventions in families with parental depression: children’s psychosocial symptoms and prosocial behavior. European Child & Adolescent Psychiatry 19(12): 883–892.

Sosiaalihuoltolaki 710/1982. URI:http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1982/19820710? search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=sosiaalihuoltolaki. Viitattu 2011/08/06.

Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus (2005) Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. Oppaita 56.

Sosiaali- ja terveysministeriö (2001) Valtioneuvoston periaatepäätös Terveys 2015 -kansanterveysohjelmasta. Helsinki.

Sosiaali- ja terveysministeriö (2002) Valtioneuvoston periaatepäätös varhaiskasvatuksen valtakunnallisista linjauksista. Helsinki.

Sosiaali- ja terveysministeriö (2005) PERHE-hanke. Perhepalveluiden kumppanuusohjel-ma. Helsinki.

Sosiaali- ja terveysministeriö (2010) Sosiaalisesti kestävä Suomi 2020. Sosiaali- ja terve-yspolitiikan strategia. Helsinki.

Sosiaali- ja terveysministeriö (2012) Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallinen kehittämis-ohjelma. KASTE 2012–2015. Helsinki.

Stenvall J, Vakkala H, Syväjärvi A, Leinonen J, Juntunen P, Oulasvirta L & Tiilikainen A (2009) Parasta nyt - Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen suunnitteluvaiheen loppuar-viointi. Valtiovarainministeriön julkaisuja 11/2009. Edita Prima Oy, Helsinki.

Stenvall J & Virtanen P (2012) Sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistaminen. Kehittämisen mallit, toimintatavat ja periaatteet. Tietosanoma Oy. AS Pakett Tallinna.

Stephenson W (1953) The study of behavior: Q-technique and its methodology. Chicago, University of Chicago Press.

Stewart R (2007) Protective measures for private health information. Perspectives in Health Information Management 4(5).

Storksen I & Thorsen A (2011) Young Children's Participation in a Q Study with Visual Images: Some Comments on Reliability and Validity. Operant Subjectivity, The In-ternational Journal of Q Methodology 34(3).

Tammentie T, Paavilainen E, Tarkka M-T & Åstedt-Kurki P (2009) Families’ experiences of interaction with the public health nurse at the child health clinic in connection with mother’s post-natal depression. Journal of Psychiatric and Mental Health Nursing 16(8): 716–724.

Tammentie T, Paavilainen E, Åstedt-Kurki P & Tarkka M-T (2013) Public health nurses in Finland help to prevent postnatal depression. Primary Health Care 23(1): 26–31.

Tanninen H-M, Pietilä A-M, Häggman-Laitila A & Vehviläinen-Julkunen K (2005) Mo-niammatillinen tiimi- ja verkostotyö: haastattelututkimus perhetyöntekijöille. Sosiaali-lääketieteellinen aikakausilehti 42(2): 127–136.

162

Terveydenhuoltolaki 1326/2010. URI: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2010/ 20101326?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=terveydenhuoltolaki. Viitattu 2011/08/06.

Theakstone-Owen A (2010) How can information sharing and collaboration between agen-cies be improved when there are child protection concerns? Journal of Neonatal Nurs-ing 16(1): 17–24.

Tielen M, van Staa A, Jedeloo S, van Exel N & Weimar W (2008) Q-Methodology to Identify Young Adult Renal Transplant Recipients at Risk for Nonadherence. Trans-plantation 85(5): 700–706.

Tomlinson P, Peden-McAlpine C & Sherman S (2011) A family systems nursing interven-tion model for paediatric health crisis. Journal of Advanced Nursing 68(3): 705–714.

Toikka S & Solantaus T (2006) The Effective Family Programme II: Clinicians’ Experi-ences of Training in Promotive and Preventative Child Mental Health Methods. Inter-national Journal of Mental Health Promotion 8(4): 4–10.

Tritter J & McCallum A (2006) The snakes and ladders of user involvement: Moving beyond Arnstein. Health Policy 76(2): 156–168.

Tutkimuseettinen neuvottelukunta (2002) Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausten käsitteleminen. Teoksessa Karjalainen S, Launis V, Pelkonen R & Pietarinen J (toim.). Tutkijan eettiset valinnat. Gaudeamus Kirja / Oy Yliopistokustannus University Press Finland Ltd.

Uusimäki M (2005) Perhetyö palvelujärjestelmässä. Teoksessa Reijonen M (toim.) Voimaa perhetyöhön. Arjen tuki ja ammatilliset verkostot, PS-kustannus. Otavan kirjapaino Oy. Keuruu.

Valenta AL & Wigger U (1997) Q-methodology: Definition and Application in Health Care Informatics. Journal of the American Medical Informatics Association 4(6): 501–510.

Valtioneuvoston asetus neuvolatoiminnasta, koulu- ja opiskeluterveydenhuollosta sekä lasten ja nuorten ehkäisevästä suun terveydenhuollosta 338/2011. URI: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2011/20110338?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=valtioneuvoston%20asetus%20neuvola%2A. Viitattu 2011/08/06.

Vartiainen P (1994) Palveluorganisaatioiden tuloksellisuusarviointi, teoriat ja käytäntö. Päivähoitoon, erityisesti päiväkoteihin kohdistuva monitahoarviointi. Acta Wasaensia, Vaasan yliopisto.

Vartiainen P (toim. 2001) Näkökulmia projektiarviointiin. Tasapainottelua taloudellisessa, hallinnollisessa ja sosiaalisessa kontekstissa. Finnpublishers Oy.

Vataja K (2012) Kehittyvä työyhteisö. Itsearvioinnin hyödyntäminen työyhteisön kehittä-misessä kunnallisessa sosiaalitoimessa. Tutkimus 86/2012. Väitöskirja. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Juvenes Print – Tampere University Print Tampere.

Veijola A (2004) Matkalla moniammatilliseen perhetyöhön – lasten kuntoutuksen kehittä-minen toimintatutkimuksen avulla. Väitöskirja. Oulun yliopisto. Lääketieteellinen tie-dekunta.

Veijola A, Isola A & Taanila A (2006) Moniammatillinen perhetyö edellyttää keskustelua. Sosiaalilääketieteellinen aikakausilehti 43(3): 186–197.

163

Viitala R, Kekkonen M & Paavola A (2008) Perhekeskustoiminnan kehittäminen. PERHE-hankkeen loppuraportti. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2008: 12. Helsinki.

Vuori J (toim. 2005) Terveys ja johtaminen. Terveyshallintotiede terveydenhuollon työyhteisöissä. WSOY.

Walker S (2003) Family Support and Family Therapy -- Same Difference? International Journal of Social Welfare 12(4): 307–313.

Wall J, Koch S, Link J & Graham C (2010) Lessons learned from 14 years of outcomes: the need for collaboration, utilization, and projection. Child Welfare 89(2): 251–267.

Watson D, Townsley R & Abbott D (2002) Exploring multi-agency working in services to disabled children with complex healthcare needs and their families. Journal of Clinical Nursing 11(3): 367–375.

Webler T, Danielson S & Tuler S (2009) Using Q method to reveal social perspectives in environmental research. Greenfield MA: Social and Environmental Research Institute. URI: http:// www.serius.org/pubs/Qprimer.pdf. Viitattu 2010/10/31.

White A, Elder J, Paavilainen E, Joronen K, Helgadóttir H & Seidl A (2010) Family dy-namics in the United States, Finland and Iceland. Scandinavian Journal of Caring Sci-ences 24(1)84–93.

Willumsen E (2008) Interprofessional collaboration - a matter of differentiation and inte-gration? Theoretical reflections based in the context of Norwegian childcare. Journal of interprofessional care 22(4): 352–363.

Zimmerman L, Amodeo M, Fassler I, Ellis M & Clay C (2003) Training team leaders in a child welfare setting using the SPIN leadership guidance model. Children and Youth Services Review 25(11): 891–910.

Zvarenstein M & Reeves S (2006) Knowledge Translation and Interprofessional Collabo-ration: Where the Rubber of Evidence-Based Care Hits the Road of Teamwork. The Journal of Continuing Education in the Health Professions 26(1): 46–54.

Åstedt-Kurki P (2010) Family Nursing Research for Practice: The Finnish Perspective. Journal of Family Nursing 16(3): 256–268.

Øvretveit J (1995) Moniammatillisen yhteistyön opas. Helsinki: Sairaanhoitajien koulutus-säätiö.

164

165

Liitteet

Liite 1 Moniasiantuntijaiseen perhetyöhön liittyviä tutkimuksia 167

Liite 2 Q-metodologisia terveystieteellisiä tutkimuksia 191

Liite 3 Faktorien 1-3 ideaaliset Q-jaottelut 205

Liite 4 Tutkimuslupa 208

Liite 5 Tietoinen suostumus 211

166

167

Lii

te 1

Mo

nia

sia

ntu

nti

jais

ee

n p

erh

ety

öh

ön

lii

tty

viä

tu

tkim

uk

sia

Tu

tkim

us

Tu

tkim

uks

en

ta

rko

itus

Ain

eis

to ja

me

ne

telm

ät

Tu

loks

et

ja jo

hto

pä

ätö

kse

t

Ag

arv

al,

Ide

no

uye

, H

ilts

& R

isd

on

(20

08

)

De

velo

pm

en

t o

f a

pro

gra

m f

or

imp

rov-

ing in

terp

rofe

ssio

na

l re

latio

nsh

ips

thro

ugh in

tentio

na

l co

nve

rsatio

ns

in

prim

ary

ca

re

Ku

vata

MIM

E (

Th

e M

cMa

ste

r In

terp

rofe

s-

sio

na

l Me

nto

rsh

ip a

nd

on

) -k

eh

ittä

mis

oh

jelm

aa

, jo

nka

ta

voite

on

lisätä

am

matt

ilais

ten v

älis

tä v

uoro

vaik

utu

sta,

opp

ia e

ne

mm

än t

ois

ten t

erv

eyd

enh

uo

llon

am

ma

ttila

iste

n r

oo

leis

ta ja

pa

ran

taa

työ

tyy-

tyvä

isyy

ttä t

ark

oitu

kselli

ste

n k

esk

ust

elu

jen

avu

lla.

MIM

E-o

hje

lma

an

osa

llist

ui l

ää

käre

itä,

hoita

jia,

ravi

tse

mu

stera

pe

utte

ja,

sosi

aa

li-

työn

teki

jöitä

, h

alli

nn

on

toim

isto

-virka

ilijo

ita,

klin

ikka

-avu

sta

jia ja

ime

tys-

asi

an

tun

tija

.

Ohje

lman a

rvio

intii

n e

nne

n ja

jälk

een

kesk

ust

elu

jen k

äyt

ett

iin lo

ma

kke

ita t

he

Att

itud

es

To

wa

rds

He

alth

Pro

fess

ion

als

Qu

est

ion

na

ire

(A

HP

Q)

(Lin

dq

vist

ym

., 2

00

5)

ja t

he

Qu

alit

y o

f W

ork

life

(Q

WL

) S

urv

ey.

Kva

ntit

atii

vin

en

ain

eis

to a

ma

lyso

itiin

SP

SS

15.0

-ohje

lmalla

ja k

valit

atii

vin

en a

ine

isto

NV

ivo

2.0

-oh

jelm

alla

.

MIM

E-o

hje

lma

oso

itti,

ett

ä m

en

toro

inn

illa

ja o

hje

lmil-

la,

jotk

a v

aa

liva

t re

flekt

oin

tia,

dia

log

ia ja

luo

vuu

tta

on

posi

tiivi

nen

va

ikutu

s yh

teis

öje

n h

yvin

voin

tiin

, org

ani-

saatio

n t

oim

inta

an ja

työ

hyv

invo

intii

n.

An

na

nd

ale

, M

cCa

nn

, N

att

rass

, d

e

Be

re,

Will

iam

s &

Eva

ns

(20

00

)

Ach

ievi

ng h

ealth

impro

vem

ents

thro

ug

h in

terp

rofe

ssio

na

l le

arn

ing

in

sou

th w

est

En

gla

nd

Ku

vata

to

imin

tao

hje

lma

n (

pe

rust

ett

u k

eh

it-

täm

ää

n ja

arv

ioim

aa

n m

on

iam

ma

tillis

en

op

iske

lun

ma

hd

olli

suu

ksia

te

rve

yde

nh

uo

llon

am

ma

ttila

isill

e e

nnen

ja jä

lkee

n v

alm

istu

mi-

sen)

kolm

en

pro

jekt

in s

ynty

ä,

ed

isty

mis

tä ja

varh

ais

ta o

pp

imis

ta t

erv

eyd

en

hu

ollo

n e

ri

alu

eill

a (

van

hu

ste

n h

uolto

, m

iele

nte

rve

ysty

ö,

lap

si-

ja p

erh

ety

ö,

vaka

vat

mie

len

terv

eys

on

-

ge

lma

t, p

itkä

än

syö

pä

ä s

aira

sta

ne

et

ihm

i-

set)

.

Osa

llist

ujia

ku

ud

est

a s

osi

aa

li- ja

te

rve

yde

n-

huo

llon la

itoks

est

a;

koke

nutt

a h

en

kilö

kunta

a

ja o

pis

kelij

oita

enne

n v

alm

istu

mis

taa

n 9

eri

am

ma

ttia

lalta

. 1

2 e

ri t

au

sta

ista

aka

tee

mis

ta

hen

kilö

ä.

Mo

nia

mm

atil

line

n o

pp

imin

en

mä

ärite

llää

n p

rose

s-

siks

i, m

issä

eri

am

ma

ttila

ise

t o

pp

iva

t to

isilt

aa

n ja

tois

ista

ke

hitt

ää

kse

en

yh

teis

työ

n k

äyt

än

töjä

ja

saa

vutt

aa

kse

en

te

rve

yde

nh

uo

llon

pa

ran

nu

ksia

.

To

imin

tao

hje

lma

t d

em

on

stro

iva

t e

ttä

joka

ise

n

terv

eys

ja h

yvin

voin

ti riip

pu

vat

teho

kkaa

sta y

hte

is-

työ

stä

yli

am

ma

tillis

ten

ja o

rga

nis

ato

rist

en

ra

ja-

aito

jen

168

Tu

tkim

us

Tu

tkim

uks

en

ta

rko

itus

Ain

eis

to ja

me

ne

telm

ät

Tu

loks

et

ja jo

hto

pä

ätö

kse

t

Atw

al &

Ca

ldw

el (

20

02

)

Do m

ulti

dis

cip

linary

inte

gra

ted c

are

pa

thw

ays

imp

rove

inte

rpro

fess

ion

al

colla

bo

ratio

n?

Arv

ioid

a y

hte

nä

ise

n h

oito

po

lun

to

ime

en

pa

-

no

a e

rää

ssä

Lo

nto

on

op

etu

ssa

ira

ala

ssa

potil

aill

a,

joill

a o

li re

isilu

un k

aula

n m

urt

um

a.

Potil

aill

a k

äyt

ett

iin m

onia

mm

atil

lista

hoito

-

suu

nn

itelm

aa

. T

avo

itte

en

a o

li ym

mä

r-tä

ä,

lisääkö

ja k

ehitt

ääkö

yhte

nä

ine

n h

oito

po

lku

mon

iam

matil

lista

yh

teis

-työ

tä ja

ma

hdo

llis-

taa

ko t

eh

okk

aa

n t

ied

on

ku

lun

ja k

om

mu

ni-

koin

nin

läp

i am

ma

ttila

iste

n ja

org

an

isa

atio

n.

To

imin

tatu

tkim

us

Tutk

imu

shyp

ote

esi

: A

mm

att

ilais

ten

vä

linen

verb

aali

ja e

i-ve

rbaa

li ko

mm

un

ikoin

ti para

n-

tuis

i ja

yh

teis

työ li

sää

nty

isi.

Osa

llist

ujie

n h

aa

sta

tte

lu (

4 s

aira

an-h

oita

jaa,

1 t

oim

inta

tera

pe

utt

i, 1

ho

itoty

ön

joh

taja

),

mon

iasi

antu

ntij

ain

en a

ud

itoin

ti, y

hte

nä

isen

hoito

po

lun r

istir

iito

jen a

na

lyys

i

Arv

ioin

ti pa

ljast

i ett

ä v

aik

ka y

hdis

tyn

yt h

oito

polk

u

johti

pa

rem

piin

tu

loks

iin,

am

ma

ttila

iste

n v

älis

et

suh

tee

t ja

ko

mm

un

iko

inti

eiv

ät

pa

ran

tun

ee

t. L

isä

ksi

viiv

äst

yne

en

ko

tiutu

kse

n a

vain

teki

jät

nä

yttiv

ät

liitt

yvän o

rga

nis

aa

tioo

n e

ikä a

mm

att

ilais

iin.

Ba

ker,

Da

y &

Sa

las

(20

06

)

Te

am

wo

rk a

s a

n E

sse

ntia

l Co

mp

on

en

t

of

Hig

h-R

elia

bili

ty O

rganiz

atio

ns

Ku

vaill

a k

ork

ea

n lu

ote

tta

vuu

de

n o

rga

nis

aa

-

tioid

en

(va

ara

llin

en

ym

pä

rist

ö,

joss

a v

irh

ei-

de

n s

eu

rau

kse

t o

vat

kork

eita

mu

tta

jois

sa

virh

eid

en

esi

inty

min

en

on

ma

tala

a)

tiim

ityö

tä

Kirja

llisu

usk

ats

au

s T

iimity

ö o

n o

len

na

ise

n t

ärk

eä

te

kijä

ko

rke

an

luo

tet-

tavu

ud

en o

rga

nis

aatio

issa

, erity

isest

i te

rve

yde

nhu

ol-

loss

a.

Ko

rkean

luote

tta

vuude

n o

rga

nis

aatio

vaa

tii

tiim

ityötä

. T

iimity

ön

tu

tkim

us

tuo

ttaa

eri

lais

ia n

äkö

-

kulm

ia ja

ko

keilt

uja

te

kniik

oita

para

nta

ma

an

su

ori-

tust

a n

äis

sä o

rganis

aatio

issa

. T

iimity

ön t

utk

imust

u-

loks

et

yli 2

0 v

uo

de

n a

jalta

tu

lisi h

yöd

yntä

ä t

erv

ey-

den

huo

llon o

rga

nis

aa

tiois

sa k

äyt

änn

öss

ä ja

ko

ulu

-

tuks

ess

a,

kute

n o

n t

ehty

muis

sa o

rgan

isaatio

issa

,

jois

sa o

n s

aa

vute

ttu

pa

ras

ma

hd

olli

ne

n lu

ote

tta

vuu

s.

169

Tu

tkim

us

Tu

tkim

uks

en

ta

rko

itus

Ain

eis

to ja

me

ne

telm

ät

Tu

loks

et

ja jo

hto

pä

ätö

kse

t

Ba

ldw

in D

. C

. Jr

. (2

00

7)

So

me

his

tori

cal n

ote

s o

n in

terd

isci

pli-

na

ry a

nd

inte

rpro

fess

ion

al e

du

catio

n

an

d p

ract

ice

in h

ea

lth c

are

in t

he

US

A

His

tori

alli

ne

n k

ats

au

s U

SA

:n m

on

itie

teis

ee

n

ja m

onia

sian

tun

tija

ise

en k

ou

lutu

kse

en

ja

toim

inta

an

terv

eyd

en

huo

lloss

a.

Kirja

llisu

usk

ats

au

s E

ste

itä m

on

itie

teis

elle

ko

ulu

tuks

elle

:

1.K

urs

sie

n s

isä

ltöje

n r

ajo

itte

et

2.

To

imin

na

llist

en m

oniti

ete

iste

n k

linik

kam

alli

en

pu

ute

op

etu

kse

ssa

ja k

äyt

än

nö

n h

arj

oitt

elu

ssa

3.

Pe

rin

teis

en

”lu

kko

on

lyö

dyn

” a

mm

atil

lise

n k

ou

lu-

tuks

en

ma

llin

ra

joitt

ee

t

4.

Am

matil

lise

t, t

iete

iset

hyl

kää

mis

et

ja r

evi

iriti

eto

i-

suu

s

5.

En

na

kko

luu

lois

et

sert

ifika

att

i- ja

akk

red

itoin

ti-

vaatim

uks

et

6.

Pe

rin

teis

et

am

ma

tillis

et

valta

-ase

tte

lut

7.

Halli

nnolli

nen v

ast

ust

us

uu

sille

org

anis

aa

tiom

uo-

doill

e ja

ko

ulu

tuks

elle

8.

Vaik

eu

de

t jo

tka li

ittyv

ät

aka

teem

isiin

op

etu

ssuu

n-

nite

lmiin

ja o

pis

kelij

oid

en o

saam

ista

soih

in

9.

Uusi

en

oh

jelm

ien a

lku

kust

annu

kset

10.

Va

stust

us

vaki

intu

neid

en o

hje

lmie

n t

ah

oilt

a

Ba

rbo

ur,

Sta

nle

y, P

en

ha

le &

Ho

lde

n

(20

02

)

Ass

ess

ing

ris

k: p

rofe

ssio

nal p

ers

pec-

tive

s o

n w

ork

invo

lvin

g m

en

tal h

ea

lth

and c

hild

care

se

rvic

es

Ra

port

oid

a k

olm

en m

onia

siantu

ntij

ais

en

foku

sryh

mä

kesk

ust

elu

n t

ulo

ksia

ke

sku

ste

-

luis

ta,

jotk

a li

ittyi

vät

haast

eis

iin,

joita

oli

työ

ske

nte

lyss

ä m

iele

nte

rveys

onge

lmais

ten

äiti

en k

an

ssa.

Fo

kusr

yhm

äke

skust

elu

iden

tavo

ite o

li ke

hitt

ää

työ

kalu

ja la

aje

mp

aan

tutk

imu

spro

jekt

iin,

joss

a k

äyt

etä

än

su

r-

veyk

yse

lyä

so

siaali-

ja t

erv

eyd

enhu

ollo

n

am

ma

ttila

isill

e ja

ha

ast

att

elu

a ä

ide

ille,

joill

a

on

mie

len

terv

eys

on

ge

lmia

.

Ko

lme

mo

nia

sia

ntu

ntij

ais

ta f

oku

sryh

mä

ä,

joill

a o

n k

oke

mu

sta t

yösk

ente

lyst

ä p

erh

ei-

de

n k

an

ssa

, jo

illa

on

mie

len

terv

eys

on

ge

lmia

ja o

ng

elm

ia la

ste

n h

oid

oss

a.

Löyd

ett

iin t

eki

jöitä

, jo

tka jo

htiv

at

vaik

eu

ksiin

am

ma

t-

tila

iste

n ja

pe

rhe

ide

n v

älil

lä.

Eri

kois

tum

ise

n p

eri

ntö

;

sekä

terv

eyd

enh

uo

llon e

ttä

so

siaa

lihuollo

n a

mm

atti-

lais

et

ep

äili

vät

kyky

ää

n r

atk

ais

ta p

erh

eid

en

on

ge

l-

mia

, jo

illa o

li la

sten

hoid

on ja

mie

len

terv

eyd

elli

siä

on

ge

lmia

. K

om

mu

nik

oin

tion

ge

lma

t a

mm

att

ilais

ten

välil

lä.

Su

uri jo

ukk

o a

mm

att

ilais

ia p

erh

ee

n y

mp

ärillä

,

sekä

last

en e

ttä a

ikuis

ten

pa

lvelu

ista

, m

utt

a e

i

pa

lve

luid

en

ko

ord

ina

atio

ta,

yhte

en

ko

ord

ina

att

ori

in

suhta

udutt

iin k

uite

nki

n s

keptis

est

i. E

rita

ust

ais

ten

am

ma

ttila

iste

n e

rila

ine

n s

uh

tau

tum

ine

n s

am

aa

n

pe

rhe

ese

en

. A

mm

att

ilais

ten

erila

ise

t kä

sity

kse

t

last

en

suo

jelu

llise

sta

ris

kist

ä.

Ta

sap

ain

ott

am

ine

n

perh

een o

ike

uks

ien

ja la

sten

suoje

lulli

sen

ris

kin

välil

lä.

170

Tu

tkim

us

Tu

tkim

uks

en

ta

rko

itus

Ain

eis

to ja

me

ne

telm

ät

Tu

loks

et

ja jo

hto

pä

ätö

kse

t

Ba

rne

s, C

arp

en

ter

& B

aile

y (2

00

0)

Pa

rtn

ers

hip

s w

ith s

erv

ice

use

rs in

inte

rpro

fess

ion

al e

du

catio

n f

or

com

mu

-

nity

me

nta

l he

alth

: a

ca

se s

tud

y

Esi

ttä

ä t

ap

au

stu

tkim

us

mo

nia

mm

atil

lise

n

avo

mie

len

terv

eys

työ

n k

ou

lutu

soh

jelm

an

keh

ittä

mis

est

ä,

toim

ee

np

an

ost

a ja

arv

ioin

-

nis

ta,

joh

on o

salli

stu

i palv

elu

iden k

äyt

täjiä

.

Do

kum

entt

ian

aly

ysi,

koulu

tuso

hje

lma ja

arv

ioin

ti

Ha

ast

atte

lut

ava

ino

salli

stujil

le, jo

ihin

luke

utu

i

myö

s p

alv

elu

iden k

äyt

täjie

n e

dust

aja

t

Surv

eyk

yse

ly p

alv

elu

iden k

äyt

täjä

ryhm

ille

Ryh

mäha

ast

atte

lut

kurs

sille

osa

llist

ujie

n

kan

ssa

kahd

en e

nsi

mm

äis

en

oh

jelm

avu

o-

de

n a

ika

na

Ku

mp

pa

nu

ud

est

a k

esk

ust

elti

in s

uh

tee

ssa

ku

lttu

uriin

ja a

rvo

ihin

ja r

oo

leih

in ja

va

stu

isiin

. S

aa

tiin

hyv

ää

näyt

töä

tä

män k

um

pp

anu

uso

hje

lman li

säarv

ost

a.

Be

ll (2

00

1)

Pa

tte

rns

of

inte

ract

ion

in m

ulti

dis

cip

li-

nary

ch

ild p

rote

ctio

n t

eam

s in

Ne

w

Jers

ey

Ym

mä

rtä

ä k

uin

ka m

on

itie

teis

en

tiim

in

jäse

ne

t la

ste

nsu

oje

luss

a t

yösk

ente

levä

t

yhd

ess

ä.

Se

ura

ttiin

15

mo

niti

ete

ise

n la

ste

nsu

oje

lun

tiim

in k

oko

uks

ia (

1 k

oko

us/

tiim

i) N

ew

Jers

eys

sä.

Tiim

injä

sen

ten

ke

sku

ste

lu

na

uh

oite

ttiin

ja a

na

lyso

itiin

str

ukt

uro

itua

seu

ran

tam

en

ete

lmä

ä (

Ba

les’

In

tera

ctio

n

Pro

cess

An

aly

sis)

kä

yttä

en.

Am

matt

ilais

et

ova

t m

oniti

ete

iste

n t

iimie

n jä

sen

inä

,

kosk

a h

eid

än

odote

taan o

salli

stu

vat

last

en

kalto

in-

koh

telu

tap

au

ksie

n s

elv

ittä

mis

ee

n ja

ta

pa

ust

en

jatk

oty

ösk

en

tely

n s

uu

nn

itte

luu

n.

Tä

mä

n t

utk

imu

kse

n

tulo

kset

oso

itta

vat

kuite

nki

n,

ett

ä o

salli

stum

ine

n

mon

itie

teis

iin k

oko

uks

iin v

aih

tele

e h

uom

atta

van

paljo

n.

Erity

ise

sti s

yytt

äjä

n v

irast

on

he

nki

löku

nta

osa

llist

ui j

oka

iseen

ko

kou

kseen

ja t

oim

ija k

oko

nai-

suu

de

ssa

an t

ai j

oku

sen jä

senis

tä d

om

ino

i koko

uk-

sia.

Be

nn

et

& R

ace

(2

00

8)

Exp

lorin

g y

ou

ng

pe

op

le’s

pa

rtic

ipa

tion

in in

terp

rofe

ssio

na

l ed

uca

tion

, ta

kin

g a

child

ren

’s r

igh

ts a

pp

roa

ch

Va

lott

aa

ava

inte

kijö

itä ja

tu

oto

ksia

avo

ter-

veyd

enhu

ollo

n ja

so

siaalit

yön o

pis

kelij

oid

en

yhte

isest

ä k

oulu

tusm

odu

ulis

ta,

joss

a n

uore

t

ova

t osa

llist

un

eet

suu

nnitt

elu

un

se

kä

opett

ajie

n k

oke

mu

ksia

.

Arv

ioin

ti peru

stu

nut

op

iske

lijo

iden p

ala

utt

ee

-

see

n ja

nu

ort

en

arv

ioin

tiin

yh

teis

työ

stä

.

Opis

kelij

oill

e t

arj

ou

tun

ut

tilais

uu

s tie

teid

en

välis

ee

n

op

iske

luu

n,

jon

ka t

oiv

ota

an

an

tava

n a

rvo

kka

ita

valm

iuks

ia k

äyt

ännö

n t

yöhön

. M

odu

uli

anta

a m

alli

n,

mill

ä n

uore

t vo

ivat

osa

llist

ua

akt

iivis

est

i so

sia

alit

yön

käyt

än

töö

n ja

ko

ulu

tuks

ee

n.

Koulu

tta

jille

vaa

tiva ja

aik

aa

vie

vä p

rose

ssi s

uu

nnite

l-

la a

ika

tau

lut,

ta

pah

tum

at, v

arm

ista

a k

aik

kien s

itou-

tum

ine

n,

op

iske

lla ja

op

ett

aa

me

ne

tte

lyta

vat

sekä

hoita

a jä

nn

itteet

mo

nim

utk

ais

issa

ja d

yna

am

isis

sa

vuoro

vaik

utu

ssuhte

issa

.

Cla

rk,

Co

tt &

Dri

nka

(2

00

7)

Th

eo

ry a

nd

pra

ctic

e in

inte

rpro

fess

ion

al

eth

ics:

A f

ram

ew

ork

fo

r u

nd

ers

tan

din

g

eth

ica

l iss

ues

in h

ea

lth c

are

te

am

s

Kehitt

ää k

äsi

ttee

llinen

rake

nn

e,

jolla

vo

idaa

n

org

an

iso

ida

ja a

na

lyso

ida

eri

lais

ia m

on

iam

-

matil

lise

n y

hte

isty

ön

eettis

iä a

sio

ita

Tapa

ust

utk

imus:

Uu

si t

iimin

jäse

n s

opeu

te-

taa

n k

un

na

llise

en

te

rve

yde

nh

uo

llon

org

an

i-

saatio

on

Tavo

itte

en

a a

loitt

aa k

esk

ust

elu

monia

mm

atil

lise

n

yhte

isty

ön

kohta

am

ista

eett

isis

tä a

sio

ista

ja lu

oda

peru

sta k

esk

ust

elu

lle a

mm

attila

iste

n v

älis

est

ä

etii

kast

a e

siin

no

use

vana a

lue

ena.

171

Tu

tkim

us

Tu

tkim

uks

en

ta

rko

itus

Ain

eis

to ja

me

ne

telm

ät

Tu

loks

et

ja jo

hto

pä

ätö

kse

t

Cle

gh

orn

& B

ake

r (2

00

0)

Wh

at

facu

lty n

eed t

o le

arn

abo

ut

impro

vem

ent

and h

ow

to

te

ach

it t

o

oth

ers

Esi

ttä

ä t

erv

eyd

en

hu

ollo

n la

a-

du

n“k

eh

ittä

mis

teo

ria

” ja

ku

vata

joita

kin

tapo

ja,

mite

n s

itä o

n o

pete

ttu

ja o

pis

keltu

10

mon

iam

matil

lisess

a h

enki

löku

nna

n ja

opis

kelij

oid

en

ryh

mä

ssä v

iimeis

en k

uud

en

vuo

de

n a

ika

na

. L

isä

tä t

ieto

a,

mitä

he

nki

lö-

kunta

vo

i te

hdä o

pp

iaks

een n

äm

ä m

eto

dit,

sisä

llytt

ää n

e t

yöh

ön

sä ja

op

etta

a n

e

tule

vais

uu

de

n t

erv

eyd

en

hu

ollo

n a

mm

att

ilai-

sille

.

Mon

iam

matil

liste

n h

enki

löku

nnan

ja o

pis

keli-

joid

en

mu

od

ost

am

ien

ryh

mie

n (

n=

10

)

op

iske

luta

po

jen

ku

vaa

min

en

ku

ud

en

vu

od

en

aik

ana

.

Ke

hitt

äm

iso

saa

mis

en

ka

hd

eks

an

alu

ett

a.

1.

Te

rve

yde

nh

uo

lto jä

rje

ste

lmä

nä

2.

Va

ihte

lu ja

mitt

aa

min

en

3.

Tie

to t

erv

eyd

en

hu

olto

pa

lve

luid

en

kä

yttä

jiltä

4.

Joh

tam

ine

n,

seu

ran

ta ja

mu

uto

ste

n t

eko

5.

Yh

teis

työ

6.

So

sia

alin

en

ko

nte

ksti

ja v

ast

uu

7.

Uud

en p

aik

alli

sest

i hyö

dyn

ne

ttä

vän o

saa

mis

en

keh

ittä

min

en

8.

Am

ma

tillin

en

su

bst

an

ssio

saa

min

en

Lu

en

no

t m

on

iam

ma

tillis

ille

ryh

mill

e

1.

Järje

ste

lmä

n o

saa

min

en

on

te

ho

kka

am

pa

a

opis

kella

to

delli

sen

elä

mä

n k

onte

kstis

sa k

uin

luo

kkahu

one

ess

a

2.

Info

rma

atio

ho

itop

alv

elu

ide

n k

äyt

täjil

tä o

n e

du

lli-

ne

n h

oid

on

tu

lost

en

läh

de

3.

Yhte

isty

ön k

oke

mu

kse

t m

uid

en k

an

ssa

(a

siantu

n-

tijat,

ko

llega

t, o

pis

kelij

at

ja m

uut)

voiv

at

olla

opis

ke-

luty

öka

luja

itse

ssää

n,

erity

ise

sti m

onia

mm

atil

lisis

sa

tiim

eis

sä.

Co

ll, S

tew

art

, M

ors

e &

Mo

e (

20

10

)

Th

e V

alu

e o

f C

oo

rdin

ate

d S

erv

ice

s

with

Co

urt

-Re

ferr

ed

Clie

nts

an

d T

he

ir

Fa

mili

es:

An

Ou

tco

me

Stu

dy

Arv

ioid

a k

oord

ino

ituje

n p

alv

elu

ide

n v

aik

utt

a-

vuutt

a o

ike

usp

rose

sse

issa

ole

vien a

sia

kkai-

den ja

heid

än p

erh

eid

ensä

pa

lvelu

issa

Ke

hitt

äm

iso

hje

lma

n k

esk

ein

en

me

ne

telm

ä

oli

tap

ausk

esk

ein

en k

oord

ina

attori

, jo

ka

työ

ske

nte

li perh

eid

en k

an

ssa

ja o

hja

si h

eitä

oik

eu

spro

sess

eis

sa,

koord

ino

i hoito

pa

lvelu

i-

ta ja

an

toi t

alo

ud

elli

sta

ap

ua.

Yhde

llä p

alv

elu

koord

inoija

lla,

joka

te

kee y

hte

isty

ötä

kaik

kien p

alv

elu

ide

n v

älil

lä,

nä

ytetä

än s

aa

vute

tta

van

tällä

ko

hd

ery

hm

ällä

va

iku

tta

via

tu

loks

ia.

Pe

rhe

en

tunte

mu

s lis

äänty

y, la

sten

hyv

invo

inti

kasv

aa

ja

erity

ise

sti v

aara

t ja

ko

nfli

ktit

perh

ee

ssä v

äh

ene

vät.

172

Tu

tkim

us

Tu

tkim

uks

en

ta

rko

itus

Ain

eis

to ja

me

ne

telm

ät

Tu

loks

et

ja jo

hto

pä

ätö

kse

t

Co

opm

an (

20

01)

De

mo

cra

cy,

Pe

rfo

rma

nce

, a

nd

Ou

t-

com

es

in I

nte

rdis

ciplin

ary

Health

Care

Te

am

s

Tutk

ia h

oito

kotie

n m

onia

mm

atil

liste

n t

iimie

n

jäse

nte

n k

äsi

tyks

iä s

iitä

mite

n d

em

okr

atia

tote

utu

u h

eid

än t

iimeis

sään p

äätö

kse

nte

ko-

pro

sess

issa

.

Osa

llist

uja

t (n

=5

2)

am

ma

ttila

isia

ja v

ap

aa

eh

-

tois

työ

nte

kijö

itä 3

eri o

rga

nis

aatio

n s

eits

e-

mäst

ä h

oito

kotit

iimis

tä.

Surv

ey-

kyse

ly,

mik

ä

sisä

lsi 1

6 v

äitt

äm

ää.

Tutk

imu

skys

ymyk

set

ja

hyp

ote

esi

t. T

ilast

olli

nen a

naly

ysi.

Ho

itoko

tien t

iimit

eiv

ät

olle

et

niin

de

mo

kra

att

isia

ku

in

ole

tettiin

. T

iimin

ka

ikki

en jä

sente

n o

salli

stu

min

en

päätö

kse

nte

koo

n o

li p

osi

tiivi

sest

i ja

me

rkitt

ävä

sti

yhte

ydess

ä t

iimin

yhte

nä

isyy

teen,

tuotta

vuute

en,

tiim

in t

yyty

väis

yyte

en,

tiim

in k

om

mu

nik

aatio

on ja

halu

un p

ysyä

tiim

issä

. H

ava

innoin

ti tii

min

tuotta

vuu-

dest

a o

li tii

min

osa

llisu

ud

en ja

työ

tyyt

yväis

yyd

en

välii

n t

ule

va m

uutt

uja

. O

salli

stum

ine

n p

äätö

kse

nte

-

koo

n o

n y

ksi m

erk

ittä

vä o

salli

suude

n t

eki

jä.

Tiim

ien

on

tä

rke

ää

sa

ad

a h

arj

oitu

sta

ke

hitt

ää

me

ne

tte

lyta

po

-

ja r

oh

kais

tua

kse

en

osa

llist

um

aa

n p

ää

töks

en

teko

on

.

Täm

ä e

i ku

iten

kaan r

atk

ais

e k

aik

kia t

iimin

ong

elm

ia.

Cu

rra

n,

Sa

rge

an

t &

Ho

llet

(20

05

)

Eva

lua

tion

of

an

In

terp

rofe

ssio

na

l

Co

ntin

uin

g P

rofe

ssio

na

l De

velo

pm

en

t

Initi

ativ

e in

Pri

ma

ry H

ea

lth C

are

Tu

tkia

Ba

rr y

m.

(20

07

) la

atim

an

viit

eke

hyk

-

sen

avu

lla p

eru

ste

rve

yde

nh

uo

llon

mo

nia

m-

matil

lise

n y

hte

isty

ön

kehitt

äm

iso

hje

lman

opp

imis

tulo

ksia

Osa

llist

uja

t peru

ste

rveyd

enh

uo

llon e

ri

am

ma

ttila

iste

n e

du

sta

jia (

n=

37

25

) n

eljä

stä

Atla

ntic

Cana

da

n p

rovi

nss

ista

. M

en

ete

lmä

t-

ria

gu

laa

tio;

kva

ntia

t. ja

kva

lita

t. a

rvio

intia

i-

ne

isto

a e

rity

ise

sti n

eljä

ltä B

arr

ym

. (2

00

5)

viite

keh

ykse

n a

lue

elta

. E

nn

en

oh

jelm

an

alo

itta

mis

ta f

oku

sryh

mä

ha

ast

att

elu

t, e

tukä

-

teis

surv

ey-

tutk

imu

s ko

ulu

tusi

nte

rve

ntio

n

alu

ssa

ja lo

pu

ssa

, su

rvey

3 k

k:n k

ulu

ttua

kou

lutu

sin

terv

en

tiost

a,

foku

sryh

mä

ha

ast

at-

telu

6 k

k:n

ku

lutt

ua

ko

ulu

tusi

nte

rve

ntio

sta

Osa

llist

uja

t oliv

at

tyyt

yvä

isiä

kou

lutu

sin

terv

entio

on

ja

raport

oiv

at

mon

iam

ma

tillis

en y

hte

isty

ön li

säänty

mi-

sest

ää

n t

yöp

aik

oill

aa

n o

hje

lma

n jä

lkee

n.

Oh

jelm

an

arv

ioiti

in m

yös

ole

van

teho

kas

kein

o k

eh

ittä

ä ja

ed

istä

ä m

on

iam

ma

tillis

ta y

hte

isty

ötä

pe

rust

erv

ey-

den

huo

lloss

a.

Joh

top

ää

töks

en

ä t

od

ett

iin e

ttä

jatk

uva

mo

nia

mm

atil

-

line

n k

eh

ittä

mis

oh

jelm

a o

n t

eho

kas

kein

o li

sääm

ään

ymm

ärr

ystä

eri

pro

fess

ioid

en

ro

ole

ista

, e

dis

täm

ää

n

mon

iam

matil

lisen y

hte

isty

ön

arv

ost

ust

a ja

posi

tiivi

sia

ase

nte

ita,

kehitt

äm

ää

n y

hte

isty

öta

itoja

ja e

dis

tä-

mä

än

org

an

isa

atio

mu

uto

ksia

.

De

lva

, Ja

mie

son

& L

em

ieu

x (2

00

8)

Te

am

eff

ect

ive

ne

ss in

aca

de

mic

prim

ary

he

alth

ca

re t

ea

ms

Tutk

ia o

salli

stu

jien k

äsi

tyks

iä t

iimeis

tä ja

tiim

ien

va

ikutta

vuude

sta ja

te

kijö

istä

, jo

tka

vaik

utt

ava

t tii

min

to

imin

taan.

Ym

mä

rtä

ä

mon

imu

tka

isia

suh

teita

, jo

tka

ed

istä

vät

tiim

in

vaik

utt

avu

utt

a ja

te

kijö

itä,

jotk

a o

vat

vältt

ä-

mä

ttö

miä

ed

istä

mä

än

te

ho

kka

ide

n m

on

iasi

-

an

tun

tija

iste

n t

iimie

n m

uo

do

sta

mis

ta p

eru

s-

terv

eyd

en

hu

olto

on

.

Foku

sryh

mä

kesk

ust

elu

t ku

ud

elle

Que

en

sin

ylio

pis

ton

pe

rhe

lää

ketie

teen o

sast

on t

iimill

e

(n=

42

).

Laa

dulli

sen a

ineis

ton

ana

lyys

i NV

ivo-

ohje

lma

lla t

eem

avi

iteke

hyk

sen m

uka

an

Esi

in n

ousi

use

ita t

ee

moja

, jo

tka li

ittyi

vät

siih

en

mite

n t

iimit

toim

ivat

ja t

eki

jöih

in,

jotk

a v

aik

utt

iva

t

teho

kkaa

see

n t

iimity

öhön s

ekä

potil

aid

en

ho

idoss

a

että k

oulu

tuks

ess

a.

Ko

lme k

esk

eis

intä

te

em

aa o

vat

kaks

ois

tavo

ite s

ekä

klii

nis

en

ho

idon e

ttä

ko

ulu

tuks

en

näkö

kulm

ast

a,

tiim

in jä

senyy

s ja

tiim

in t

oim

ivuu

s

173

Tu

tkim

us

Tu

tkim

uks

en

ta

rko

itus

Ain

eis

to ja

me

ne

telm

ät

Tu

loks

et

ja jo

hto

pä

ätö

kse

t

Fe

ng

, F

etz

er,

Ch

en

, Y

eh

& H

ua

ng

(20

10

)

Mu

ltid

isci

plin

ary

co

llab

ora

tion

re

po

rtin

g

child

ab

use

: A

gro

un

de

d t

he

ory

stu

dy

Tutk

ia a

mm

attila

iste

n k

oke

mu

ksia

ja k

äsi

-

tyks

iä v

irano

ma

isyh

teis

työ

stä la

pse

en

koh

dis

tuvi

ssa v

äki

valta

tap

au

ksis

sa

Osa

llist

uja

t 21

am

matt

ilais

ta n

eljä

ltä v

iran-

om

ais

tah

olta

: 5

lää

käri

ä,

5 h

oita

jaa

, 6

sosi

aa

lityö

nte

kijä

ä,

5 o

pett

aja

a

He

nki

löko

hta

iset

ha

ast

att

elu

t

Tu

tkim

usm

en

ete

lmä

nä

gro

un

de

d t

he

ory

La

ste

nsu

oje

lutii

min

am

ma

ttila

isia

ve

rra

taa

n v

iest

i-

jou

kkuee

seen.

Fre

em

an

, M

ille

r &

Ro

ss (

20

00

)

The im

pa

ct o

f in

div

idu

al p

hilo

soph

ies

of

tea

mw

ork

on

mu

lti-p

rofe

ssio

na

l pra

c-

tice

an

d t

he

imp

lica

tion

s fo

r e

du

catio

n

Tutk

ia a

mm

atil

lise

ssa

vuoro

vaik

utu

ksess

a

teki

jöitä

, jo

tka e

stä

vät

tai t

uke

vat

yhte

isty

ön

käyt

än

töjä

. T

utk

ia t

ap

aa

, m

iten

org

an

isa

ati-

on

ra

ken

tee

t ja

pro

sess

it va

iku

tta

vat

tiim

in

toim

inta

an

Tapa

ust

utk

imus,

osa

llist

uja

t 6 e

ri e

rity

isa

lu-

eid

en

mo

nia

mm

atil

lista

tiim

iä.

Tiim

ien

ha

vain

no

inti

kentä

llä,

tiim

ien jä

sen-

ten

ha

ast

att

elu

t, d

oku

me

ntt

ian

aly

ysi.

Analy

ysi g

rou

nde

d t

heory

-men

ete

lmällä

Yhte

isty

ön k

äyt

än

töje

n k

ehitt

äm

isess

ä t

unn

iste

ttiin

vaik

eu

ksia

ko

lme

lla t

aso

lla;

org

anis

aa

tion,

ryhm

än ja

yksi

lön t

aso

illa.

Va

ikka

org

anis

aatio

sta jo

htu

vat

ja

ryhm

äd

yna

miik

kaa

n li

ittyv

ät

rist

iriid

at

rajo

itta

vat

suu

rest

i kä

ytä

nn

ön

to

imia

, n

iin m

yös

yhtä

su

uri

vaik

utu

s on e

ri a

mm

attila

iste

n e

rila

isill

a t

iimity

ön

tulk

innoill

a.

Ain

eis

ton p

eru

ste

ella

löyt

yi k

olm

e

tiim

ityön f

iloso

fiaa

;

oh

jaa

va,

yhd

istä

vä ja

va

litse

va.

Yks

ilöid

en

hu

on

ost

i

yhte

en

sopiv

ien

filo

sofio

iden v

aik

eud

et

tunn

ista

malla

löyd

etä

än

ko

ulu

tuks

en s

isä

llöt.

Fre

eth

(2

00

1)

Su

sta

inin

g in

terp

rofe

ssio

na

l co

llab

ora

-

tion

Jäse

ntä

ä t

eki

jöitä

, jo

tka k

an

nu

sta

vat

tai

lan

nis

tava

t yh

teis

työ

tä ja

po

htia

te

kijö

itä,

jotk

a a

utt

ava

t p

ysyv

ää

n y

hte

isty

öh

ön

ta

i

sin

gaa

leja

jotk

a o

soitt

ava

t ett

ä y

hte

isty

ön

lop

pu

min

en

on

ta

rko

ituks

en

mu

kais

ta.

Ta

pa

ust

utk

imu

s (T

he

Clin

ica

l Ski

lls C

en

tre

at

St

Ba

rth

olo

me

w’s

) e

sim

erk

istä

Mon

et

teki

jät

kannu

stava

t ja

lannis

tava

t m

onia

sia

n-

tuntij

ais

ta y

hte

isty

ötä

. Jo

tta y

hte

isty

ö o

n p

ysyv

ää

näid

en t

eki

jöid

en t

äyt

yy o

lla s

iten t

asa

pa

inoss

a e

ttä

tiim

in jä

sen

et

koke

vat

hyö

tyä

yh

teis

työst

ä.

Tyy

pill

isiä

haa

ste

ita y

hte

isty

ön p

ysyv

yyd

elle

ova

t org

an

isaati-

oid

en

ra

ken

tee

llise

t e

rot,

org

an

isa

tori

set

tai a

mm

atil

-

liset

konfli

ktit,

re

surs

siva

atim

uks

et, m

onim

utk

ai-

sem

ma

t ko

mm

un

ika

atio

-va

atim

uks

et,

en

tiste

n

tiim

injä

sente

n k

orv

aa

min

en u

usi

lla,

uusi

en t

iimin

-

jäse

nte

n p

ere

hd

yttä

min

en

, sä

än

nö

llin

en

arv

ioin

ti ja

yhte

inen s

uu

nn

itte

lu t

iimin

yh

teis

istä

tavo

itte

ista

ja

ed

isty

mis

est

ä.

174

Tu

tkim

us

Tu

tkim

uks

en

ta

rko

itus

Ain

eis

to ja

me

ne

telm

ät

Tu

loks

et

ja jo

hto

pä

ätö

kse

t

Fro

st,

Ro

bin

son

an

d A

nn

ing

(2

00

5)

Soci

al w

ork

ers

in m

ulti

dis

ciplin

ary

tea

ms:

issu

es

an

d d

ilem

ma

s fo

r

pro

fess

ion

al p

ract

ice

Tuod

a e

siin

tu

tkim

ust

ulo

ksia

, erity

ise

sti

sosi

aa

lityö

nte

kijö

iden n

äkö

kulm

ast

a,

eng

lantil

ais

est

a p

roje

ktis

ta,

joss

a m

oniti

ete

i-

set

tiim

it ty

ösk

en

teliv

ät

lap

sip

erh

eid

en

palv

elu

issa

yh

de

ssä o

pp

ien y

hte

isty

ötä

Laa

dulli

nen a

ine

isto

, erity

ise

sti s

osi

aa

lityö

n-

teki

jöid

en

ko

kem

uks

ia

So

siaaa

lityö

nte

kijö

ide

n n

äkö

kulm

ast

a ja

ko

kem

uk-

sest

a s

elv

itetä

än a

mm

attila

iste

n t

yökä

ytän

nön

malli

a,

ase

maa ja

valta

a,

luott

am

ust

a ja

tie

do

nvä

litys

tä s

ekä

suhte

ita u

lko

pu

olis

iin t

oim

ijoih

in.

Tu

tkija

t o

vat

sitä

mie

ltä e

ttä t

yön

teki

jät

ova

t hu

olis

saa

n n

äid

en

tee

mo

jen

tu

om

ista

ha

ast

eis

ta.

Joh

top

ää

töks

en

ä

todeta

an e

ttä s

osi

aa

lityö

nte

kijä

t p

ysty

vät

vast

aa-

ma

an

ha

ast

eis

iin ja

sito

utu

ma

an

mo

niti

ete

ise

en

yhte

isty

öhön

osa

ltaa

n,

jos

kaik

ki t

oim

ijat

kannatt

ava

t

yhte

isty

ön

va

atim

uks

ia.

Ga

rdn

er,

Ch

am

be

rlin

, H

ee

sta

nd

&

Sto

we

(2

00

2)

Inte

rdis

cip

lina

ry D

ida

ctic

In

stru

ctio

n a

t

Aca

de

mic

He

alth

Ce

nte

rs in

th

e U

nite

d

Sta

tes:

Att

itud

es

an

d B

arr

iers

Mä

äri

tellä

US

A:n

am

ma

tillis

ten

op

pila

itost

en

ha

llin

no

n a

sen

teita

su

hte

ess

a m

on

itie

tei-

see

n k

ou

lutu

kse

en

,

tunn

ista

a h

ava

itut

mo

niti

ete

ise

n k

ou

lutu

kse

n

est

ee

t, t

utk

ia m

issä

laa

juu

de

ssa

mo

niti

ete

is-

tä k

ou

lutu

sta

on

aka

tee

mis

issa

te

rve

yde

n-

huo

llon o

ppila

itoks

issa

ja t

un

nis

taa n

e

kurs

sit,

joih

in m

on

itie

tein

en m

alli

opetu

kse

l-

lise

sti s

op

ii p

arh

aite

n

Ku

vaile

va ja

vert

aile

va t

utk

imusa

sete

lma

,

tila

sto

llinen

an

aly

ysi

Kys

ely

lää

ketie

tee

n (

n=

30

), h

oito

tiete

en

(n=

40

) ja

fa

rma

kolo

gia

n d

eka

an

eill

e (

n=

23

)

Lä

äke

tiete

en

, h

oito

tiete

en

ja f

arm

ako

log

ian

ha

llin

-

noill

a o

li po

sitii

vise

t a

sente

et

mo

niti

ete

isen k

ou

lutu

k-

sen o

hje

istu

sta

ko

hta

an.

Ho

itotie

teen

ja f

arm

ako

lo-

gia

n e

dust

ajil

la o

li su

otu

isa

mm

at

ase

nte

et

kuin

heid

än k

olle

go

illaan

lääke

tiete

ess

ä.

Na

iset

suh

tau-

tuiv

at

po

sitii

vise

mm

in k

uin

mie

he

t ja

yle

iste

n o

pp

ilai-

tost

en e

du

sta

jat

po

sitii

vise

mm

in k

uin

yks

ityis

op

pila

i-

toks

ien e

dust

aja

t. V

aik

ka h

alli

nn

ot

kann

att

ivat

mo

niti

ete

istä

ko

ulu

tust

a,

he

ha

hm

ott

iva

t m

on

itie

tei-

sen k

oulu

tuks

en e

ste

itä ja

kurs

sie

n s

opiv

uu

tta

mon

itie

teis

een lä

he

stym

ista

paa

n e

rila

illa.

Ta

rvita

an

lisää e

ri t

iete

en

alo

jen

halli

nnon

ke

skust

elu

a,

että

ylite

tään m

on

itiete

ise

n k

oulu

tuks

en e

ste

et

ja k

ehite

-

tää

n m

on

itie

teis

et

op

etu

sku

rssi

t, jo

tka

ova

t ku

sta

n-

nust

eh

okk

aim

pia

ja e

dis

tävä

t m

on

itie

teis

tä y

hte

isty

ö-

tä k

äyt

än

nö

ssä

.

175

Tu

tkim

us

Tu

tkim

uks

en

ta

rko

itus

Ain

eis

to ja

me

ne

telm

ät

Tu

loks

et

ja jo

hto

pä

ätö

kse

t

Ge

lmo

n,

Wh

ite,

Ca

rlso

n &

No

rma

n

(20

00

)

Ma

kin

g o

rga

niz

atio

na

l ch

an

ge

to

ach

ieve

imp

rove

me

nt

an

d in

terp

rofe

s-

sio

nal l

earn

ing:

pers

pect

ive

s fr

om

he

alth

pro

fess

ion

s e

du

cato

rs

Ku

vata

ylio

pis

tolli

sen

mo

niti

ete

ise

n a

mm

atil

-

lisen y

hte

isty

ön

ko

ulu

tust

a ja

osa

llist

ujie

n

koke

mu

ksia

.

Ku

vata

an

ka

hd

en

pa

ika

llise

n k

eh

ittä

mis

tii-

min

työ

tä (

Wa

shin

gto

nin

Ge

org

e W

ash

ing-

ton

ylio

pis

to ja

Ge

org

e M

aso

n y

liop

isto

)

sekä

Ete

lä-K

aro

liin

an

lää

ketie

tee

llin

en

ylio

pis

to ja

re

fero

idaa

n m

yös

koke

mu

ksia

muis

ta p

aik

alli

sist

a k

ehitt

äm

istii

me

istä

.

Kork

ea

mm

an a

stee

n o

pp

ilaito

ksis

sa o

n lu

onta

ise

sti

mon

ia e

ste

itä m

uuto

ksill

e.

He

nki

löku

nna

n p

alk

itse

-

mis

rake

nte

et

keh

ittä

mis

ee

n ja

/ta

i mo

niti

ete

ise

en

työh

ön p

uuttu

vat,

va

llits

ee

joust

am

atto

mu

uden

tra

diti

o,

vast

ah

ako

isu

us

uu

dis

tuks

iin

ja v

ast

ust

us

yhte

isö

pe

rust

ais

ee

n o

pis

kelu

un

.

Inst

ituu

tiot

eiv

ät

use

inka

an

mu

kau

du

mo

niti

ete

isiin

läh

est

ymis

tapo

ihin

ja n

iillä

on e

rila

isia

tie

tee

llisi

ä

kou

lutu

stapo

ja ja

arv

ioin

teja

se

kä m

yös

aik

ata

ulu

lli-

sia

ha

nka

luu

ksia

eri t

iete

en

alo

jen

oh

jelm

issa

.

Mo

niti

ete

ise

n a

mm

atil

lise

n y

hte

isty

ön

ko

ulu

tus

tuo

tti

arv

oka

sta k

uva

ust

a o

nnis

tunest

a t

oim

innast

a

edis

tää

muuto

sta

terv

eyd

enh

uo

llon m

onia

mm

atil

li-

sess

a k

ou

lutu

kse

ssa

ja m

ikä

tä

rke

intä

sa

avu

tta

a

keh

ittä

mis

tä ja

mo

nia

mm

atil

lista

osa

am

ista

, jo

ka

valm

ista

a p

are

mm

in t

ule

vais

uude

n t

erv

eyd

enh

uollo

n

am

ma

ttila

ise

t ty

öh

ön

sä.

Gre

en

, R

ock

hill

& B

urr

us

(20

08

)

The R

ole

of

Inte

ragen

cy C

olla

bora

tion

for

Su

bst

an

ce-A

bu

sin

g F

am

ilie

s

Invo

lved w

ith C

hild

We

lfare

Esi

tellä

tu

loks

et

last

en

suo

jelu

n,

ho

itoty

ön

ja

oik

eu

sla

itoks

en y

hte

isty

öpro

jekt

ista

työ

sken

-

tely

ssä

pä

ihderi

ippu

vuud

est

a k

ärs

ivie

n

perh

eid

en k

anss

a.

La

ad

ulli

set

ha

ast

att

elu

t 1

04

ed

ust

aja

lle

last

en

suo

jelu

sta,

hoito

työ

stä

ja o

ike

usl

aito

k-

sest

a.

Tu

loks

ien

mu

kaa

n lö

yde

ttiin

ko

lme

pä

äte

em

aa

:

yhte

ine

n a

rvio

inti-

järje

ste

lmä

, p

are

mp

i ko

mm

un

iko

in-

ti ja

tiim

in t

uki

. K

aik

ki n

äm

ä t

eki

jät

edis

tävä

t yh

teis

-

työ

tä p

erh

eid

en

ka

nss

a,

hyö

dyt

tävä

t p

alv

elu

n

tuott

ajia

ja t

uotta

vat

onnis

tuneita

yh

teis

työ

n in

terv

en-

tioita

. H

uolim

att

a n

äis

tä e

duis

ta,

kaik

ki t

oim

ijat

kuss

aki

n jä

rje

stelm

äss

ä k

am

pp

aile

vat

jatk

uva

sti

rake

nta

aks

ee

n t

eh

oka

sta

yh

teis

työ

tä ja

ko

hta

ava

t

est

eitä

ku

ten

syv

ää

n ju

urt

un

ut

ep

älu

ott

am

us,

jatk

uva

ymm

ärr

ykse

n p

uu

te t

ois

ten

järj

est

elm

ien

arv

ois

ta,

tavo

itte

ista

ja n

äkö

kulm

ista

. N

äis

tä tu

lisi k

esk

ust

ella

.

176

Tu

tkim

us

Tu

tkim

uks

en

ta

rko

itus

Ain

eis

to ja

me

ne

telm

ät

Tu

loks

et

ja jo

hto

pä

ätö

kse

t

Ha

gu

e &

Ko

vaci

ch (

20

07

)

A N

ee

ds

Ass

ess

me

nt

for

He

alth

Ca

re

Pro

fess

ion

als

in t

he

De

tect

ion

, In

ter-

ven

tion

an

d I

nte

rdis

cip

lina

ry T

rea

tme

nt

of

Bu

limia

Ne

rvo

sa U

sin

g F

ocu

s G

rou

p

Me

tho

do

log

y

Tu

tkia

osa

na

laa

jem

pa

a m

on

iam

ma

tillis

en

yhte

isty

ön

oh

jelm

aa

te

rve

yde

nh

uo

llon

am

ma

ttila

iste

n ja

po

tila

ide

n f

oku

sryh

mä

-

haa

statt

elu

jen a

vulla

am

ma

tillis

ten

ta

itoje

n

tarp

eita

bu

limia

ne

rvo

san

tu

nn

ista

mis

ess

a,

inte

rve

ntio

issa

, a

rvio

inn

issa

ja m

on

i-

am

ma

tillis

ess

a h

oid

oss

a.

Ne

ljä f

oku

sryh

mä

ha

ast

att

elu

a,

jois

sa

kaik

issa

am

matt

ilais

ten

ja p

otil

aid

en e

du

sta

-

jia.

Ha

ast

att

elu

jen

litt

ero

inn

in t

em

aa

ttin

en

ana

lyys

i.

Kaik

ille b

ulim

ia n

erv

osa

n o

sa-a

lue

ille t

arv

ittiin

am

ma

tillis

ta k

ou

lutu

sta

. E

rity

ise

sti p

uu

ttu

i ym

mä

rrys

mon

iasi

antu

ntij

ais

est

a h

oito

malli

sta.

Osa

llist

uja

t

oliv

at

kiin

no

stune

ita t

apa

usk

oh

tais

est

a k

ou

lutu

kses-

ta,

mik

ä li

säis

i he

idä

n o

saa

mis

taan

bu

limia

ner-

vosa

sta

Ha

ine

s &

Liv

esl

ey

(20

08

)

Telli

ng t

ale

s: u

sin

g s

tory

telli

ng t

o

exp

lore

an

d m

od

el c

ritic

al r

efle

ctiv

e

pra

ctic

e in

inte

gra

ted

ch

ildre

n’s

se

r-

vice

s

Ku

vaill

a m

iten

ta

pa

usk

ert

om

ust

a k

äyt

etä

än

ma

llin

tam

aa

n k

riitt

istä

re

flekt

oin

tia ja

ro

hka

i-

sem

aa

n o

pis

kelij

oita

pohtim

aan h

eid

än

om

ia

ja m

uid

en a

mm

att

ilais

ten t

ulk

into

ja.

An

aly

soitu

a n

arr

atii

vist

a h

oita

jan

ta

pa

usk

er-

tom

ust

a k

äyt

etty

erä

äss

ä m

onia

siantu

ntij

ai-

sess

a k

oulu

tusm

oduu

lissa

hoito

- ja

so

siaa

li-

työn

op

iske

lijo

illa.

Ha

llid

ay

& A

sth

an

a (

20

04

)

Th

e e

me

rge

nt

role

of

the

lin

k w

ork

er:

a

stu

dy

in c

olla

bo

ratio

n

Selo

sta

a s

trate

gis

en ja

toim

inna

llise

n

muuto

kse

n a

loite

tta

Co

rnw

alli

sta ja

Sci

llyn

saa

relta

, jo

ssa

on

ke

hite

tty

sosi

aa

li- ja

avo

terv

eyd

en

hu

olto

a t

uo

tta

ma

an

ko

ord

ino

i-

tua a

rvio

intim

en

ete

lmää ja

ho

itoa m

on

ion-

gelm

ais

ille la

psi

lle ja

heid

än p

erh

eill

een.

Art

ikke

li si

sältä

ä p

aik

alli

sen k

ehitt

äm

is-

ha

nkk

ee

n a

rvio

intia

ja s

en

tu

loks

ia.

Ku

va-

taa

n y

hd

ysty

ön

teki

jän

ro

olia

.

Yhdys

työnte

kijä

n k

äyt

töön

otto

on

ollu

t ke

skeis

tä

ava

inko

nta

kte

issa

am

ma

ttila

iste

n ja

pe

rhe

ide

n

välil

lä.

On h

uo

leh

ditt

ava

kuite

nki

n h

äne

n t

ehtä

vän-

kuva

nsa

määri

tte

lyst

ä ja

vast

uis

ta s

ekä

tue

sta.

Myö

s

aja

nkä

yttö

on

hu

om

ioita

va jo

tta jä

rjest

elm

än

ku

stan-

nuks

et

void

aan a

rvio

ida t

äsm

älli

sest

i.

Ha

nss

on

, F

rib

erg

, S

eg

est

en

, G

ed

da

&

Ma

ttss

on

(2

00

8)

Tw

o s

ide

s of

the

co

in –

Genera

l

Pra

ctiti

on

ers

’ exp

erie

nce

of

wo

rkin

g in

multi

dis

ciplin

ary

te

am

s

Ym

märt

ää s

yvä

llise

mm

in y

leis

lää

käre

iden

ase

nte

ita t

iimity

öh

ön,

esi

merk

kinä R

uots

in

terv

eys

ase

ma

t, m

issä

on

nis

tun

ut

tiim

ityö

on

jatk

un

ut

vuo

de

sta

19

97

.

Ta

pa

ust

utk

imu

s

Pu

olis

tru

ktu

roitu

ha

ast

att

elu

ne

ljällä

Ru

ots

in

terv

eys

ase

ma

lla y

leis

lää

käre

ille

(n

=9

).

Laa

dulli

nen s

isällö

n a

naly

ysi

Lä

äkä

reill

ä o

n a

mb

iva

len

tti t

un

ne

uu

de

ssa

ro

olis

-

saa

n t

asa

vert

ais

en

a ja

de

mo

kra

att

ise

na

tiim

injä

se-

ne

nä

. Y

lee

nsä

ase

nte

et

ova

t su

otu

isia

tiim

ityö

lle

seura

avi

ssa v

ast

akk

ais

issa

te

em

ois

sa:

aja

n k

ulu

tus-

aja

n s

ää

stö

, ja

ett

u v

ast

uu

-pä

äva

stu

u,

lää

ketie

tee

n

asi

an

tun

tija

-yle

ine

n a

sia

ntu

ntij

a,

jae

ttu

osa

am

ine

n-

kaik

kitie

tävä

. Jo

s ha

luta

an t

iimity

ön o

nnis

tuva

n,

yle

islä

äkä

reid

en o

ma k

äsi

tys

itse

stä

än o

n o

tetta

va

hu

om

ioo

n s

ekä

he

idä

n a

rvo

valta

nsa

ja a

sem

an

sa

suh

tee

ssa

pe

rin

teis

ee

n r

oo

liin

se

kä t

iimity

ön

hyö

dyt

lää

käri

en a

mm

atil

lise

lle p

rofe

ssio

lle.

Tiim

ityö

va

atii

am

matil

lista

johta

mis

ta ja

lääkä

rit

pitä

ä k

oulu

ttaa

me

ne

telm

ää

n jo

op

iske

lun

aik

an

a.

177

Tu

tkim

us

Tu

tkim

uks

en

ta

rko

itus

Ain

eis

to ja

me

ne

telm

ät

Tu

loks

et

ja jo

hto

pä

ätö

kse

t

Ha

rlo

w &

Sh

ard

low

(2

00

6)

Sa

feg

ua

rdin

g c

hild

ren

: ch

alle

ng

es

to

the

eff

ect

ive

op

era

tion

of

core

gro

up

s

Se

lvitt

ää

erä

än

Po

hjo

is-E

ng

lan

nin

last

en

-

suo

jelu

yksi

kön

työ

ryh

mä

n a

rvio

intir

ap

ort

in

avu

lla jä

nnitt

eitä

ja v

aik

eu

ksia

, jo

tka

vo

ivat

est

ää la

adukk

aid

en

pa

lvelu

ide

n t

uott

am

ise

n

lap

sille

ja h

eid

än

perh

eill

ee

n.

Po

hjo

is-E

ng

lan

nin

erä

än

alu

ee

n la

ste

nsu

o-

jelu

yksi

kön

arv

ioin

ti te

ore

ett

isest

i ja

em

piir

i-

sest

i. A

rvio

inti

kohd

istu

i to

imijo

ide

n v

älis

ee

n

koord

ino

intii

n, a

mm

att

ilais

ten v

älis

iin

suh

teis

iin ja

ku

mp

pa

nu

ute

en

last

en

ja

perh

eid

en k

anss

a.

Last

en

suo

jelu

työry

hm

än v

aik

eu

det

jaka

antu

ivat

mon

itoim

ijais

uude

en k

oord

ino

intii

n,

am

ma

ttila

iste

n

välis

iin s

uh

teis

iin ja

ku

mp

pa

nu

ute

en

va

nh

em

pie

n ja

last

en k

anss

a.

Nä

ide

n tee

mo

jen

sis

ältä

mie

n v

aik

e-

uks

ien

tu

nnis

tam

isen

jälk

ee

n p

itäis

i kiin

nitt

ää

hu

om

io t

oim

inta

tap

oih

in ja

lisä

kou

lutu

kse

en

.

Hin

gle

y-Jo

ne

s &

Alla

in (

20

08

)

Inte

gra

ting

se

rvic

es

for

dis

ab

led

child

ren

and t

heir

fa

mili

es

in t

wo

En

glis

h lo

cal a

uth

ori

ties

Tu

tkia

va

mm

ais

ten

last

en

ja h

eid

än

pe

r-

heid

en

sä p

alv

elu

ide

n y

hd

isty

mis

pro

sess

ia

kah

de

ssa

pa

ikalli

sess

a k

aup

ung

in v

ira

n-

om

ais

yksi

köss

ä E

ngla

nn

issa

, jo

issa

on

kah

den

lain

en

his

toria

n ja

ma

antie

teen

vaik

utu

s.

Ta

pa

ust

utk

imu

kse

t (2

)

Pu

olis

tru

ktu

roid

ut

ha

ast

att

elu

t ku

ud

elle

am

ma

ttila

ise

lle s

osi

aa

li- ja

te

rve

yden-

huo

llost

a ja

ko

ulu

tuks

est

a s

ekä

va

nh

em

pi-

hoita

ja r

yhm

ien e

du

stajil

le ja

vap

ae

hto

is-

toim

ijoill

e.

Va

mm

ais

ia la

psi

a e

i ha

ast

ate

ltu.

Sis

ällö

n a

naly

ysi

Pa

lve

luid

en

kä

yttä

jät

ja h

eid

än

ho

itaja

nsa

oliv

at

sam

aa

mie

ltä t

iett

yje

n e

rity

isp

iirte

ide

n t

ärk

eyd

est

ä

jotta

yh

ten

äis

et

palv

elu

t on

nis

tuva

t; s

elk

eä p

alv

e-

luo

hja

us,

luote

tta

vat

ja k

unn

ioitt

ava

t vu

oro

vaik

utu

s-

suh

tee

t a

mm

att

ilais

ten

ka

nss

a.

He

ko

rost

iva

t

palv

elu

iden k

äyt

täjie

n m

uka

anott

oa s

uunn

ittelu

un ja

keh

ittä

mis

ee

n.

He p

itivä

t m

yös

palv

elu

ihin

hyv

äks

y-

mis

pro

sess

ia ik

ää

n k

uin

est

e-ju

oks

un

a,

min

kä v

ois

i

jätt

ää

po

is jo

s p

alv

elu

t yh

ten

äis

tetä

än

. P

alv

elu

n

tuott

aja

vo

i olla

mis

tä v

ain

, ku

nhan

ne v

ain

olis

i

tuo

tett

u o

ike

a-a

ika

isin

a,

kun

nio

itta

vin

a ja

oik

eu

de

n-

muka

isin

a ja

hyv

äks

ynnä

n p

alv

elu

ihin

te

kisi

yks

i

tah

o t

ai a

vain

työ

nte

kijä

.

Am

matt

ilais

et

oliv

at

sam

aa m

ieltä

. H

e n

äyt

tivät

hyö

tyvä

n s

elk

eid

en p

rose

ssie

n ja

ra

joje

n m

uod

os-

tam

ise

sta p

alv

elu

ide

n v

älil

le,

mik

ä m

ah

dolli

sti

silto

jen

ra

kenta

mis

en o

rga

nis

aatio

ide

n v

älil

le

tavo

itte

en

a lu

od

a in

no

vatii

vise

t yh

tenä

iset

palv

elu

t.

178

Tu

tkim

us

Tu

tkim

uks

en

ta

rko

itus

Ain

eis

to ja

me

ne

telm

ät

Tu

loks

et

ja jo

hto

pä

ätö

kse

t

Ho

ffm

an

, R

ose

nfie

ld,

Gilb

ert

3 &

Oa

nd

asa

n (

20

08

)

Stu

de

nt

lea

de

rsh

ip in

inte

rpro

fess

ion

al

ed

uca

tion

: b

en

efit

s, c

ha

llen

ge

s a

nd

imp

lica

tion

s fo

r e

du

cato

rs,

rese

arc

he

rs

an

d p

olic

yma

kers

Ta

rjo

ta p

eru

ste

lut,

jotk

a t

uke

vat

op

iske

lija

-

johta

juu

den o

lenna

ista

roo

lia ja

su

hte

elli

sta

etu

lyö

ntia

sem

aa m

onia

mm

atil

lise

ssa

kou

lutu

kse

ssa

.

Kys

ely

Ka

na

da

n m

on

iam

ma

tillis

en

ko

ulu

tuk-

sen o

pis

kelij

ajo

hta

jille

(n=

37)

Opis

kelij

oid

en

osa

llist

um

inen

mo

niti

ete

isen k

ou

lu-

tuks

en jo

hta

mis

ee

n o

n v

ältt

äm

ätö

ntä

, ko

ska

se

para

nta

a o

pis

kelij

oid

en

yh

teis

työ

ha

lukk

uutt

a ja

he

lpo

tta

a m

on

itie

teis

en

ko

ulu

tuks

en

pyr

kim

yste

n

pitk

än

täh

täim

en

pys

yvyy

ttä

. O

nn

istu

nu

t m

on

itie

tei-

sen k

oulu

tuks

en o

pis

kelij

ajo

hta

juu

s tu

otta

a m

erk

ittä-

viä h

yöty

jä k

aik

ille t

ule

vina v

uo

sina.

Ku

iten

kin

vaa

dita

an

ko

ulu

tta

jien

, tu

tkijo

iden ja

päätö

ksente

ki-

jöid

en t

uki

ed

istä

mää

n o

pis

kelij

ajo

hta

juutt

a m

ah

do

l-

lista

vaa t

oim

inta

ympä

rist

öä

Jan

sen

(2

00

8)

Co

llabora

tive a

nd I

nte

rdis

cip

linary

He

alth

Ca

re T

ea

ms:

Re

ad

y or

No

t?

Kriitt

inen

an

aly

ysi m

onin

ais

ista

his

toria

llisi

s-

ta, p

olii

ttis

ista

, ta

lou

de

llisi

sta ja

so

sia

alis

ista

am

ma

ttila

isu

ude

n h

aa

ste

ista

liitt

yen

yh

teis

-

työh

ön p

eru

stu

viin

kä

ytän

nö

n t

ote

utu

ksiin

.

Kirja

llisu

ud

en

an

aly

soin

ti K

irjo

itta

ja v

äitt

ää

ett

ä e

nn

eku

in la

aja

-ala

isia

tiim

ejä

toim

ee

np

an

na

an

, p

itäis

i kiin

nitt

ää

en

em

mä

n h

uo

-

mio

ta m

oni-

asi

an

tun

tijais

ten t

iimie

n t

oim

inta

an ja

ha

rjo

itella

yh

teis

työ

tä.

Ta

rvita

an

myö

s h

yvä

ä s

uu

n-

nitt

elu

a ja

mo

nia

sia

ntu

ntij

ais

ia k

ou

lutu

soh

jelm

ia

valm

ista

ma

an

viran

om

ais

ia y

hte

isty

öh

ön.

179

Tu

tkim

us

Tu

tkim

uks

en

ta

rko

itus

Ain

eis

to ja

me

ne

telm

ät

Tu

loks

et

ja jo

hto

pä

ätö

kse

t

Ke

mp

, M

arc

en

ko,H

oa

gw

oo

d &

Ve

sne

ski (

20

09

)

En

ga

gin

g P

are

nts

in C

hild

We

lfare

Se

rvic

es:

Bri

dg

ing

Fa

mily

Ne

ed

s a

nd

Ch

ild W

elfa

re M

andate

s

Tu

nn

ista

a ja

ku

vata

ku

usi

inte

rve

ntio

ihin

ja

tutk

imu

ksiin

pe

rust

uva

a y

din

tee

ma

a,

jotk

a

pa

ran

tava

t va

nh

em

pie

n s

itou

tum

ista

last

en

-

suo

jelu

n p

alv

elu

ihin

Kirja

llisu

us

Te

em

at:

(1)

van

he

mp

ien

ta

rpe

ide

n ja

etu

sija

lla o

levi

en

asi

oid

en

tu

nn

ista

min

en

ja h

yvä

ksym

ine

n

(2)

käyt

än

nö

n a

pu

(3)

osa

am

ine

n,

tieto

, ta

ido

t, s

itou

tum

ise

n v

aik

utu

s,

mo

nim

utk

ais

ten

asi

oid

en

ym

mä

rtä

min

en

ja lu

ots

aa

-

min

en (

kou

lutu

s ja

em

patia

)

(4

) tu

keva

t, k

un

nio

itta

vat,

ku

lttu

uri

llise

sti p

äte

vät

ja

käyt

ett

ävi

ssä o

leva

t yh

teyd

et

synn

yinva

nh

em

pie

n,

sija

isva

nhe

mp

ien

ja la

ste

nsu

oje

lun t

yön

teki

jöid

en

välil

lä

(5)

kon

sulta

atio

ja o

salli

sta

min

en

su

un

nitt

elu

un

,

pä

ätö

kse

nte

koo

n ja

pa

lve

luid

en

tu

ott

am

ise

en

(6)

syrj

imätö

ntä

, p

erh

eke

ske

istä

ja k

ultu

uri

llise

sti

päte

vää

kä

ytäntö

ä t

uke

va p

olit

iikka

, org

an

isaatio

ja

halli

nto

Kilm

inst

er,

Ha

le,

La

scelle

s, M

orr

is,

Ro

be

rts,

Sta

rk,

So

wte

r &

Th

istle

thw

aite

(20

04

)

Le

arn

ing

fo

r re

al l

ife:

pa

tien

t-fo

cuse

d

inte

rpro

fess

ion

al w

ork

sho

ps

off

er

ad

de

d v

alu

e

Arv

ioid

a m

on

iasi

an

tun

tija

ista

ko

ulu

tusp

roje

k-

tia ja

tu

ott

aa

tie

toa

ka

hte

en

pe

rust

ava

a

laatu

a o

levi

in k

ysym

ykse

en m

onia

siantu

nti-

jais

est

a k

ou

lutu

kse

sta:

On

ko n

äyt

töä

hyö

dys

tä o

pis

kella

yh

dess

ä? M

illain

en

mon

iasi

antu

ntij

ain

en k

ou

lutu

s ja

mis

sä

olo

suh

teis

sa jo

hta

a t

iety

nla

isiin

tu

loks

iin?

Osa

llist

uja

t ko

din

ho

itajia

enn

en r

eki

sterö

ity-

mis

tä (

n=

6),

sa

ira

an

ho

itaja

-op

iske

lijo

ita

(n=

10

) ja

fa

rma

seu

tte

ja e

nn

en

re

kist

erö

ity-

mis

tä (

n=

12

)

Pro

jekt

iin k

uu

luvi

en

työ

pa

joje

n h

ava

inn

oin

ti

Puolis

tru

ktu

roitu

ha

ast

atte

lu o

salli

stu

jille

en

ne

n t

yöp

ajo

ja ja

n k

uu

kau

si ja

2-3

ku

u-

kautt

a n

iiden

jälk

een.

Ryh

mäke

sku

stelu

t

5 p

uo

listr

ukt

uro

itua

ha

ast

att

elu

a p

oti-

lase

sim

erk

kejä

va

litess

a

Kurs

sille

osa

llist

um

inen o

li hyv

ää.

Osa

llist

uja

t

koro

stiv

at

hyv

iä k

om

mu

nik

aa

tiota

itoja

se

kä t

ois

ten

am

mattila

iste

n e

ttä p

otil

aid

en k

anss

a ja

lisä

änty

nyt

tä

tieto

isuutt

a t

ois

ten r

oole

ista

.

Sa

atii

n n

äyt

töä

yh

de

ssä

op

iske

lun

hyö

dys

tä e

rity

i-

sest

i liit

tye

n m

onia

sia

ntu

ntij

ais

ee

n k

om

mun

iko

intii

n.

180

Tu

tkim

us

Tu

tkim

uks

en

ta

rko

itus

Ain

eis

to ja

me

ne

telm

ät

Tu

loks

et

ja jo

hto

pä

ätö

kse

t

Kn

ap

p,

Be

nn

ett

, P

lum

b &

Ro

bin

son

(20

00

)

Co

mm

un

ity-b

ase

d q

ua

lity

imp

rove

me

nt

ed

uca

tion

fo

r th

e h

ea

lth p

rofe

ssio

ns:

bala

nci

ng b

enefit

s fo

r co

mm

un

ities

an

d

stu

de

nts

Tunn

ista

a s

osi

aa

li- ja

terv

eyd

enh

uo

llon

am

ma

ttila

iste

n ja

op

iske

lijo

ide

n y

hte

isty

ötä

arv

ioim

alla

ne

ke

ske

iset

teki

jät,

jotk

a

joh

tava

t o

nn

istu

ne

ese

en

ja m

ole

mp

ia

osa

puo

lia h

yöd

yttä

vään o

pis

kelij

a-

kun

tayh

teis

ö p

roje

kte

ihin

Arv

ioiti

in k

ahta

laaja

a o

pis

kelij

oid

en

ja

kun

nalli

sen

terv

eyd

en

huo

llon la

ad

un

pa

raa

nn

usp

roje

ktia

Tunn

iste

ttiin

kuu

si a

vain

teki

jää,

jotk

a jo

hta

vat

onn

istu

ne

ese

en

ja m

ole

mpia

osa

puo

lia h

yödyt

tävi

in

op

iske

lija

-ku

nta

yhte

isö

- la

ad

un

pa

ran

nu

spro

jekt

ei-

hin

:

1.

kun

na

llise

n t

erv

eyd

en

hu

ollo

n a

sio

ide

n y

mm

ärt

ä-

min

en

2.

kou

lutu

sla

itoks

en

ja k

un

na

llise

n t

erv

eyd

en

hu

ollo

n

yhte

en li

ittä

min

en

3.

koh

de

yhte

isö

n m

ää

ritt

äm

ine

n

4.

pa

lvelta

vien ih

mis

ten y

mm

ärt

äm

inen

5.

tark

oitu

kse

nm

uka

iste

n ly

hyt

aik

ais

ten

pro

jekt

ien

tun

nis

tam

ine

n

6.

monia

siantu

ntij

ais

en

tiim

ityö

n h

arjo

itte

lu

Kva

rnst

röm

(2

00

8)

Diff

iculti

es

in c

olla

bora

tion:

A c

ritic

al

inci

de

nt

stud

y of

inte

rpro

fess

ion

al

he

alth

care

te

am

wo

rk

Tu

nn

ista

a ja

ku

vata

te

rve

yde

nh

uo

llon

am

ma

ttila

iste

n k

oh

taa

mia

va

ike

uks

ia

mo

nia

sia

ntu

ntij

ais

ess

a y

hte

isty

öss

ä.

Tu

tkia

mie

lipite

itä ja

päätö

ksiä

, jo

tka m

ah

dolli

sta

vat

kesk

ust

elu

n m

onia

sia

ntu

ntij

ais

est

a k

ou

lu-

tuks

est

a.

Osa

llist

uja

t (n

=1

8)

4 m

on

iasi

an

tun

tija

ise

n

tiim

in a

mm

att

ilais

ia.

Pu

olis

tru

ktu

roid

ut

yksi

löha

ast

atte

lut,

viit

eke

hyk

senä C

ritic

al

Inci

de

nt

Te

chiq

ue

, a

ine

isto

n la

ad

ulli

ne

n

sisä

llön a

naly

ysi.

Ryh

mädyn

am

iikka

an

liitt

yvä

t va

ikeu

det

sillo

in k

un

ryhm

än jä

sen

et

toim

ivat

tois

iaa

n v

ast

aan

om

an

am

ma

ttila

isu

ud

en

ed

ust

ajin

a,

erila

isiin

osa

am

isa

lu-

eis

iin li

ittyv

ät

vuoro

vaik

utu

kselli

set

on

ge

lma

t ja

vaik

eu

de

t lii

ttye

n y

mp

ärö

ivä

n o

rga

nis

aa

tion

va

iku

-

tuks

ee

n.

Se

ura

uks

en

a y

hte

isty

ön

ra

joitt

ee

t, m

itkä

est

ivät

koko

nais

käsi

tyks

en p

otil

aa

n o

nge

lmis

ta ja

näin

pa

lvelu

iden t

uott

am

isen

ha

lutu

lla t

ava

lla.

Ko

kem

uks

et

oso

itta

vat,

ett

ä e

rim

uo

toin

en

mo

nia

m-

ma

tillin

en

ko

ulu

tus

on

vä

lttä

mä

tön

tä,

jott

a t

iimie

n

vaik

eudet

void

aan

ho

itaa.

181

Tu

tkim

us

Tu

tkim

uks

en

ta

rko

itus

Ain

eis

to ja

me

ne

telm

ät

Tu

loks

et

ja jo

hto

pä

ätö

kse

t

La

riva

ara

& T

aa

nila

(2

00

4)

To

wa

rds

inte

rpro

fess

ion

al f

am

ily-

orie

nte

d t

ea

mw

ork

in p

rim

ary

se

rvic

es:

the

eva

lua

tion

of

an

ed

uca

tion

pro

-

gra

mm

e

Ku

vata

pe

rhe

- ja

ve

rko

sto

kesk

eis

en

ko

ulu

-

tuso

hje

lman r

ake

nn

e,

men

ete

lmät

ja o

hje

l-

man s

isältö

se

kä a

rvio

ida

on

nis

tum

ista

.

Ko

ulu

tuks

ee

n o

salli

stu

i 76

ko

ulu

tta

utu

jaa

13

eri a

mm

att

iala

lta.

Avo

in k

yse

ly k

ou

lutt

au

tujil

-

le k

ou

lutu

soh

jelm

an lo

pu

ssa ja

se

n p

ala

utt

i

58

. A

ine

isto

a t

äyd

en

ne

ttiin

fo

kusr

yhm

äke

s-

kust

elu

n t

ulo

ksill

a,

mik

ä p

ide

ttiin

Ku

op

ion

pe

rhe

tera

pia

-ko

ng

ress

issa

ja t

äh

än

osa

llist

ui

kolm

e k

ou

lutt

autu

jaa ja

ko

lme k

oulu

tta

jaa

vap

aae

hto

ise

sti.

Heill

e a

nnett

iin k

esk

ust

elu

-

teem

at, jo

ista

he k

esk

ust

eliv

at

etu

käte

en

säh

köpost

in v

älit

ykse

llä m

uid

en k

oulu

tuk-

see

n o

salli

stujie

n k

an

ssa

. K

uu

si o

salli

stuja

a

tuo

tti k

esk

ust

elu

sta

kir

jalli

sen

yh

tee

nve

do

n.

Koko

ain

eis

ton

sis

ällö

n a

naly

ysi.

Ko

ulu

tuks

ee

n o

salii

stu

jien

työ

me

ne

telm

ät

mu

utt

uiv

at

erillä

än o

levi

sta

asi

an

tuntij

ois

ta a

sia

kas-

ja p

erh

e-

kesk

eis

een s

uunta

an

. T

yöty

ytyv

äis

yys

para

ni.

Ko

ulu

tta

utu

jat

alk

oiv

at

arv

ost

am

aa

n m

on

iasi

an

tun

ti-

jais

ta t

iimity

ötä

ja h

uo

masi

vat

ett

ä a

sia

kas-

ja

pe

rhe

kesk

eis

et

työ

me

ne

telm

ät

tuki

vat

pe

rhe

itä

käyt

täm

ää

n o

mia

vo

ima

varo

jaa

n r

atk

ais

tess

aa

n

on

ge

lmia

an

. T

utk

imu

s o

soitt

i, e

ttä

ta

rvita

an

ta

rpe

eks

i

pitk

ä k

ou

lutu

spro

sess

i, jo

ssa m

oni-

asi

an

tun

tija

ine

n

yhte

isty

ö t

ap

ahtu

u k

äyt

än

nö

ssä jo

koulu

tuks

en

aik

an

a,

mu

utt

am

aa

n k

ou

lutt

au

tujie

n t

eo

ree

ttis

ta

viite

kehys

tä ja

kä

ytä

nnön t

yöm

enete

lmiä

.

La

rkin

& C

alla

gh

an

(2

00

5)

Pro

fess

ion

als

’ pe

rce

ptio

ns

of

inte

rpro

-

fess

ion

al w

ork

ing

in c

om

mu

nity

me

nta

l

he

alth

te

am

s

Tu

tkia

, m

iten

mo

nia

sia

ntu

ntij

ais

en

yh

teis

-

työn

yd

inra

kente

et

(to

imin

tap

olit

iikka

,

koko

uks

et,

yh

teis

et

tila

t, r

oo

lien

ja v

ast

uid

en

selk

eys

, yl

ein

en p

olit

iikka

ja a

ktiiv

inen

tiim

ien

mu

od

ost

us)

va

iku

tta

vat

am

ma

ttila

is-

ten k

äsi

tyks

iin m

onia

siantu

ntij

ais

est

a

yhte

isty

öst

ä h

eid

än

tiim

eis

sään

Su

rve

y-ky

sely

, o

salli

stu

jat

(n=

24

4)

kun

na

lli-

sen

mie

len

terv

eys

työ

n t

yön

teki

jöitä

Itä

-

Lo

nto

on

alu

ee

lta.

An

aly

soin

ti S

PS

S-

ohje

lma

lla.

Yli

60

% v

ast

aa

jista

tu

nn

isti

ydin

-ra

ken

tee

t tii

me

is-

sää

n.

Siit

ä h

uo

lima

tta

ne

eiv

ät

vaik

utt

an

ee

t h

eid

än

käsi

tyks

iinsä

mo

nia

sia

ntu

ntij

ais

est

a y

hte

isty

öst

ä.

Tä

mä

he

rätt

ää

kys

ymyk

sen

, m

iten

nä

mä

ra

ken

tee

t

ova

t o

pe

ratio

na

liso

itu h

eid

än

tiim

eis

sää

n,

mite

n

esi

m.

koko

uks

issa

ova

t ed

ust

ett

uin

a e

ri a

mm

attila

i-

set.

Yh

teis

et

me

ne

tte

lyta

vat

do

kum

en

toin

nis

sa,

risk

eis

sä ja

va

lvonn

ass

a o

livat

yhte

ydess

ä a

mm

atti-

lais

ten

kä

sity

ksiin

mo

nia

sia

ntu

ntij

ais

est

a t

yösk

en

te-

lyst

ä.

Suuri

n o

sa a

mm

attila

isis

ta o

li se

lvill

ä o

mis

ta

he

nki

löko

hta

isis

ta r

oo

leis

ta,

mu

tta

oliv

at

sitä

mie

ltä

ett

ä m

uu

t tii

min

jäse

ne

t e

ivä

t tu

nn

ista

ne

et

tai

ymm

ärt

än

ee

t h

eid

än

ro

ole

jaa

n.

182

Tu

tkim

us

Tu

tkim

uks

en

ta

rko

itus

Ain

eis

to ja

me

ne

telm

ät

Tu

loks

et

ja jo

hto

pä

ätö

kse

t

Lin

ga

rd,

Re

znic

k, D

eV

ito &

Esp

in

(20

02

)

Fo

rmin

g p

rofe

ssio

na

l id

en

titie

s o

n t

he

he

alth

ca

re t

ea

m:

dis

curs

ive

co

nst

ruc-

tion

s of

the ‘o

ther’

in t

he o

pera

ting

roo

m

Tutk

ia t

iimin

jäse

nte

n t

ulk

into

ja le

ikka

uss

alin

tiim

in k

om

mu

nik

oin

nin

jännitt

eis

tä e

rity

ise

sti

alo

itte

levi

en h

arj

oitt

elij

oid

en n

äkö

kulm

ast

a.

Osa

llist

uja

t le

ikka

usa

lin k

iru

rgit

(13

), le

ikka

-

usa

lin s

airaa

nh

oita

jat

(19),

an

est

esi

alä

äkä

rit

(9)

ja k

iru

rgi- ja

ane

stesi

alä

äkä

rih

arjo

itte

lija

t

(11

).

Osa

llist

uja

t ja

ettiin

14 f

oku

sryh

mään

(11 e

i-

mo

niti

ete

istä

ja 3

mo

niti

ete

istä

ryh

mä

ä).

Ka

ikki

ryh

mät

kesk

ust

eliv

at

kolm

e k

om

muni-

koin

ti-sk

ena

ariota

. K

esk

ust

elu

t na

uho

itett

iin

ja li

ttero

itiin

se

kä a

na

lyso

itiin

gro

unde

d

the

ory

-me

nte

lmä

llä ja

kä

yttä

en

NV

ivo

-

laa

dulli

sen a

ineis

ton

ana

lyys

iohje

lmaa

.

Eri p

rofe

ssio

ide

n (

kiru

rgit,

sa

ira

an

ho

itaja

t, a

ne

s-

tesi

alä

äkä

rit

ja h

arj

oitt

elij

at)

ko

mm

un

ika

atio

-

ske

na

ario

ide

n t

ulk

inn

ois

ta lö

ytyi

merk

ittä

viä e

roja

.

Tulk

inn

at

myö

täili

vät

osa

llist

ujie

n o

mia

ku

vauks

ia

tiim

in m

on

itie

teis

istä

sta

ro

ole

ista

. K

äsi

tyks

et

tois

ten

am

ma

ttila

iste

n r

oo

leis

ta,

arv

ois

ta ja

mo

tiva

atio

sta

oliv

at

rist

iriit

ais

ia v

err

attun

a h

eid

än

om

iin k

äsi

tyks

iin-

sä.

Tiim

in jä

sen

et, e

rity

ise

sti h

arjo

itte

lijat

yritt

ivä

t

yksi

nke

rtais

taa

ja v

ää

rist

ellä

tois

ten

jäse

nte

n r

oo

leja

ja m

otiv

aa

tiota

tu

lkite

ssa

an k

om

mu

ni-

kaatio

jän

nitt

eitä

. T

älla

iset

yksi

n-k

ert

ais

tam

iset

ova

t

reto

risi

a ja

he

ijast

ava

t tii

min

am

matil

lista

kilp

ailu

a.

Nä

illä h

arjo

itte

lijoid

en t

ois

tam

illa r

oolie

n y

ksin

kert

ais

-

tam

isill

a v

oi o

lla s

eura

am

uks

ia h

eid

än

am

matil

lise

n

ide

ntit

ee

tin m

uo

do

stu

mis

ee

n.

Lin

ga

rd,

Wh

yte

, E

spin

, B

ake

r, O

rse

r &

Do

ran

(2

00

6)

To

wa

rds

safe

r in

terp

rofe

ssio

na

l

com

mu

nic

atio

n:

Co

nst

ruct

ing

a m

od

el

of

‘‘util

ity’’

from

pre

op

era

tive t

ea

m

brie

fing

s

Analy

soid

a k

irurg

ien

, sa

iraan

ho

itajie

n ja

ane

ste

sia

lääkä

reid

en k

esk

ust

elu

a,

mik

ä

nou

see

str

ukt

uro

iduis

ta le

ikka

usa

lin t

iimin

rap

ort

eis

ta e

nn

en

yle

isiä

kir

urg

isia

to

ime

np

i-

teitä

.

Koulu

tuks

elli

ne

n in

terv

entio

sa

iraa

lan

leik

kauso

sast

olla

. jo

hon o

salli

stu

i yle

iski

rur-

ge

ja (

11

), k

iru

rgih

arj

oitt

elij

oita

(2

4),

sa

ira

an

-

ho

itajia

(4

1),

an

est

esi

a-lä

äkä

reitä

(2

8)

ja

ane

ste

sia

lääkä

ri-h

arj

oitt

elij

oita

(2

4).

Ha

vain

-

noiti

in le

ikka

uss

alin

tiim

ira

port

teja

(n

=302).

Ra

port

tien

ke

ntt

äm

uis

tiin

pan

oje

n a

na

lyys

i.

Analy

ysie

n h

yöty

tee

mat; in

form

aatio

hyö

ty ja

toim

in-

nalli

nen h

yöty

. In

form

aatio

hyö

ty e

siin

tyi s

illoin

ku

n

tiim

in t

ieto

isu

utt

a t

ai o

saa

mis

ta p

ara

nn

ett

iin u

ud

ella

info

rmaa

tio-l

au

sekk

eella

, se

lvällä

vah

vist

uks

ella

,

muis

tutu

ksella

tai k

ou

lutu

kse

lla.

To

imin

na

llinen

hyö

ty e

siin

tyi s

uora

na

kom

mu

nik

oin

tina-

työ

yhte

yte

nä

; m

on

et

rap

ort

it tu

nn

istiv

at

on

ge

lmia

,

jotk

a jo

htiv

at

pä

ätö

kse

nte

koo

n ja

se

ura

us-

toim

inta

an

. M

alli

n y

din

on t

utk

ia t

ark

em

min

syy

suh-

teis

ta p

olk

ua

konkr

eett

ise

n k

om

mun

ikoin

tito

imin

na

n,

välip

rose

ssin

ku

ten

tie

do

n li

sää

nty

mis

en

ja t

ark

oi-

tuks

elli

sen t

oim

inna

n v

älil

lä s

ekä

yh

teis

-

toim

inn

alli

sen h

oito

pro

sess

in la

atu

a ja

tu

rvalli

suutta

.

Ku

n t

äm

ä p

olk

u m

alli

nn

eta

an

, lö

yde

tää

n p

iile

vät

vaara

t lii

ttye

n t

iimie

n n

ykyk

om

mun

ikoin

tiin ja

ta

vat

joill

a m

uu

ttu

nu

t ko

mm

un

iko

inti

vaik

utt

aa

tiim

in

tieto

isuute

en

ja k

äyt

täyt

ymis

ee

n.

183

Tu

tkim

us

Tu

tkim

uks

en

ta

rko

itus

Ain

eis

to ja

me

ne

telm

ät

Tu

loks

et

ja jo

hto

pä

ätö

kse

t

Ma

lin &

Mo

rro

w (

20

07

)

Mo

de

ls o

f in

terp

rofe

ssio

na

l wo

rkin

g

with

in a

Su

re S

tart

‘‘T

railb

laze

r’’

Pro

gra

mm

e

Arv

ioid

a m

onia

siantu

ntij

ais

ta y

hte

isty

ötä

keh

ittä

mis

oh

jelm

ass

a,

joka

pe

rust

uu

mä

äri

-

tyks

ille

mo

nia

sia

n-t

un

tija

isis

ta k

äyt

än

nö

istä

(mu

lti,

inte

r- a

nd

tra

ns-

dis

cip

lina

ry p

ract

ice

)

Laa

dulli

nen t

ap

au

stutk

imu

s. Y

ksitt

äis

et

haa

statt

elu

t 2

6 t

iimin

jäse

nelle

(ko

tiho

itaja

t,

last

en s

airaa

nho

itaja

t, k

un

na

llise

t la

ste

nlä

ä-

kärit,

so

siaalih

oita

jat,

psy

kolo

git,

esi

-

op

ett

aja

t, p

erh

ete

rap

eu

tit).

Ha

ast

att

elu

jen

sisä

llön a

naly

ysi

Malli

mo

nia

mm

atil

lise

n työ

n e

ri n

äkö

kulm

ista

, jo

lla

void

aa

n a

rvio

ida

ja k

ehitt

ää

mo

nia

mm

atil

lisen

yhte

isty

ön

kä

ytä

ntö

jä.

Ma

rtin

, O

’Bri

en

, H

eyw

ort

h &

Me

yer

(20

08

)

Po

int

Co

un

terp

oin

t: T

he

Fu

nct

ion

of

Co

ntr

adic

tions

on a

n I

nte

rdis

cip

linary

He

alth

Ca

re T

ea

m

An

aly

soid

a r

istir

iito

ja lä

äkä

reid

en

ja s

aira

an

-

hoita

jien v

älil

lä,

jotk

a t

yösk

ente

levä

t yh

de

s-

sä t

erv

eyd

enh

uo

llon t

iimis

sä.

Laa

dulli

nen t

utk

imus,

ana

lyys

iviit

e-

keh

ykse

nä

dia

lekt

ine

n t

eo

ria

. O

salli

stu

jat

tiim

in 5

lääkä

riä

ja 8

sa

iraa

nh

oita

jaa.

Pu

olis

tru

ktu

roitu

ha

ast

att

elu

, a

ine

isto

n

sisä

llön a

naly

ysi

Ris

tiriit

a 1

.:A

uto

nom

ia v

s. k

esk

inä

inen r

iipp

uvu

us;

hoita

jat h

alu

siva

t to

imia

itse

näis

em

min

ja v

aik

ka

lää

kärit

toiv

oiv

at

ho

itajie

n o

leva

n it

senä

ise

mpiä

, h

e

sam

aa

n a

ika

an

arv

ioiv

at

toim

inn

an

ra

joitt

ee

n

vältt

äm

ättö

myy

den m

ikä o

li est

e h

oita

jien it

sen

äi-

syyd

elle

Ris

tiriit

a 2

: A

inutla

atu

isuu

s vs

. enn

ust

ett

avu

us;

lää

kärit

toiv

ova

t e

ttä

ho

itaja

t o

lisiv

at

akt

iivis

em

pia

ong

elm

ien

ratk

ais

ijoita

ja t

oiv

ova

t ke

skin

äis

tä

suh

dett

a k

ou

lutu

kse

llise

ksi.

Ho

itaja

t ta

as

arv

ioiv

at

lää

käri

en k

äyt

täyt

ymis

en e

stä

vät

on

ge

lmie

n r

atk

ai-

sun

ja n

äin

ra

joitt

ava

t ko

ulu

tuks

elli

sta

su

hd

ett

a ja

vah

vist

ava

t si

ten

en

nu

ste

tta

via

työ

rutii

ne

ja.

Ed

elli

ste

n v

ast

ako

hta

isu

uks

ien

arv

ioin

nin

pe

rust

ee

lla

lää

käri

en ja

hoita

jien y

hte

isty

ön

kehitt

äm

ism

ah

dolli

-

suu

de

t.

Mo

lyn

eu

x (2

00

1)

Inte

rpro

fess

ion

al t

ea

mw

ork

ing

:wh

at

make

s te

am

s w

ork

we

ll?

Tutk

ia m

iten ja

mik

si y

hte

isty

öhön

ja p

osi

tii-

vise

en

vu

oro

vaik

utu

kse

en

pe

rust

uva

t

käyt

än

nöt

kehite

ttiin

erä

äss

ä m

onia

sia

ntu

nti-

jais

ess

a t

erv

eyd

enhu

ollo

n t

iimis

sä k

oill

is-

En

gla

nn

issa

.

Osa

llist

uja

t tii

min

jäse

ne

t (2

to

imin

ta-

tera

pe

utt

ia,

2 f

ysio

tera

pe

utt

ia,

pu

he

-

tera

pe

utt

i ja

so

sia

alit

yön

teki

jä),

pu

oli-

stru

kturo

idut

haast

att

elu

t tii

min

jäse

nill

e.

Ha

ast

atte

luje

n s

isällö

n a

naly

ysi,

joid

en

tulo

ksis

ta f

oku

sryh

mä

kesk

ust

elu

tiim

in

jäse

nte

n k

an

ssa

Tu

tkim

us

toi e

siin

ko

lme

te

kijä

ä,

jotk

a n

äyt

tävä

t

ole

van

po

sitii

vise

n t

iimity

ön in

dik

aatt

ore

ita:

hen

kilö

s-

tön

pe

rso

on

alli

set

om

ina

isu

ud

et

ja s

itou

tum

ine

n,

tiim

in s

isä

inen

ko

mm

unik

aa

tio,

ma

hd

olli

suus

keh

it-

tää lu

ovi

a t

yöm

enete

lmiä

tiim

in s

isä

llä.

Nä

mä t

eki

jät

oliv

at

sella

isia

, m

itkä p

oik

kesi

vat

merk

ittä

väst

i tiim

in

jäse

nte

n a

ika

ise

mm

ast

a t

iimity

ön

ko

kem

uks

est

a.

184

Tu

tkim

us

Tu

tkim

uks

en

ta

rko

itus

Ain

eis

to ja

me

ne

telm

ät

Tu

loks

et

ja jo

hto

pä

ätö

kse

t

Mo

rro

w,

Ma

lin &

Je

nn

ing

s (2

00

5)

Inte

rpro

fess

ion

al t

ea

mw

ork

ing

fo

r ch

ild

an

d f

am

ily r

efe

rra

l in

a S

ure

Sta

rt lo

cal

pro

gra

mm

e

Tu

ott

aa

ku

vaile

va a

rvio

inti

Ko

illis

-En

gla

nn

in

erä

äst

ä k

ehitt

äm

iso

hje

lmast

a,

joho

n s

isä

ltyi

mon

iasi

antu

ntij

ain

en p

erh

eid

en o

hja

us

ja

tuki

.

Sä

än

nö

llin

en

ke

hitt

äm

iso

hje

lma

n s

eu

ran

ta,

ha

ast

att

elu

t p

erh

eill

e,

am

ma

ttila

isis

ta

mu

od

ost

etu

n k

eh

ittä

mis

ryh

mä

n t

uo

toks

et.

Ke

hitt

äm

iso

hje

lma

an

ott

i osa

a a

mm

att

ilais

ia

kou

lutu

ksest

a,

sosi

aa

li- ja

terv

eys

palv

elu

is-

ta,

psy

kolo

ge

ja ja

va

pa

ae

hto

isia

.

Tutk

imu

s n

ost

aa e

rity

isest

i esi

in p

syko

dyn

aa

mis

ia

näkö

kulm

ia k

ute

n t

unte

iden v

aik

utu

s ja

am

matil

lise

n

huo

lest

un

eis

uu

de

n.

Nä

köku

lmat

tule

e h

uo

mio

ida

koko

usm

alli

ssa

ja h

arj

oitt

elu

kultt

uu

riss

a ja

am

ma

tilli-

sess

a k

ehitt

äm

ise

ssä

. M

yös

last

en

pa

lvelu

iden la

ki-

ja a

setu

suu

dis

tuks

et

koro

sta

vat

pa

lve

luid

en

yh

dis

-

täm

istä

Na

ar-

Kin

g,

Sie

ge

l & S

myt

h (

20

02

)

Co

nsu

mer

Sa

tisfa

ctio

n W

ith a

Co

llabo-

rativ

e,

Inte

rdis

cip

lina

ry H

ea

lth C

are

Pro

gra

m f

or

Ch

ildre

n W

ith S

pe

cia

l

Ne

ed

s

Arv

ioid

a v

anh

em

pie

n,

lap

sien ja

he

nki

löku

n-

nan t

yyty

väis

yyttä

last

en e

rity

iste

n t

erv

ey-

de

nh

uo

llon

ta

rpe

ide

n m

on

iasi

an

tun

tija

ise

ssa

yhte

isty

öo

hje

lma

ssa

.

Osa

llist

uja

t va

nh

em

ma

t (n

=3

45

), h

en

kilö

-

kun

ta (

n=

67

) ja

yli

8-v

uo

tiaa

t la

pse

t (n

=6

3)

täyt

tivät

tyyt

yväis

yytt

ä m

ittaa

van k

yse

lylo

-

makk

een (

keh

itett

y tä

ssä

tutk

imuks

ess

a

yhd

istä

en

use

ita m

itta

reita

). A

na

lyys

ikrite

e-

rein

ä o

livat

van

hem

pie

n y

lein

en t

yyty

väis

yys

ja k

äsi

tyks

et

arv

ost

uks

est

a ja

ho

itoon

pää

syst

ä,

last

en

kä

sity

kset

sekä

he

nki

lö-

kun

nan

yle

inen

tyy

tyvä

isyy

s ja

tyy

tyvä

isyy

s

tiim

iin (

krite

eri

tyy

tyvä

isyy

de

lle 8

0%

).

Yli

80

% v

an

he

mm

ista

oli

tyyt

yvä

isiä

ho

itoo

n ja

ett

ä

käyt

ett

y a

ika

oli

sen a

rvois

ta,

mu

tta h

oito

on

pää

sy e

i

täyt

tän

yt 8

0%

:n k

rite

eriä

. L

ast

en

tyy

tyvä

isyy

s e

i

saa

vutt

an

ut

80

%:n

kri

tee

riä

. H

en

kilö

kun

na

n t

yyty

-

väis

yys

ei s

aa

vuttan

ut

80%

:n k

rite

eri

ä,

tyyt

yvä

isim

-

piä

eri a

mm

attila

isis

ta o

livat

oh

jelm

aan p

syko

logit

ja

tiim

iin lä

äkä

rit

ja m

ole

mpiin

väh

iten t

yyty

väis

iä

ravi

tse

mu

ste

rap

eu

tit.

Pa

ran

nu

ksia

oh

jelm

aa

n;

ho

ido

n s

aa

vute

tta

vuu

s

ha

ja-a

sutu

salu

eill

e,

pe

rhe

ide

n o

do

tusa

jan

hyö

dyn

-

täm

ine

n,

kesk

ust

elu

last

en

ka

nss

a h

eid

än

ho

ido

s-

taan ja

tie

to t

erv

eyd

entil

ast

a,

uu

sien

ho

itom

alli

en

kou

lutu

s ja

ha

rjo

itte

lu h

en

kilö

kun

na

lle,

ho

itom

alli

n

koord

ino

inti

sam

an

lais

illa o

hje

illa,

kaik

kie

n a

sin

tun-

tem

uks

en

arv

ost

us.

185

Tu

tkim

us

Tu

tkim

uks

en

ta

rko

itus

Ain

eis

to ja

me

ne

telm

ät

Tu

loks

et

ja jo

hto

pä

ätö

kse

t

Pe

cuko

nis

, D

oyl

e &

Blis

s (2

00

8)

Re

du

cin

g b

arr

iers

to

inte

rpro

fess

ion

al

tra

inin

g:

Pro

mo

ting

inte

rpro

fess

ion

al

cultu

ral c

om

pe

ten

ce

Tu

tkia

mite

n e

dis

tetä

än

mo

nia

mm

atil

lista

kultt

uuri

sta

pä

tevy

yttä

terv

eyd

en

huo

llon

kou

lutu

sym

pä

rist

öss

ä

Kirja

llisu

us

Pä

äsy

y si

ihe

n,

ett

ä o

pis

kelij

at

eiv

ät

ha

rjo

itte

le

mon

itie

teis

est

i, lii

ttyy

erila

isiin

ku

lttu

uri

siin

ra

kente

i-

siin

, jo

tka o

hja

ava

t te

rveyd

enhu

ollo

n k

oulu

tus-

ymp

äri

stö

jä.

Tä

mä

ku

lttu

uri

ne

n v

iite

-ke

hys

on

hu

om

ioita

va,

ett

ä o

lisi m

itää

n t

oiv

oa

siit

ä e

ttä

mo

niti

ete

ine

n k

ou

lutu

s h

yvä

ksyt

ää

n a

rvo

ste

ttu

na

ja

täys

in in

teg

roitu

na

nä

köku

lma

na

op

etu

s-

suu

nnite

lmiin

. Jo

kain

en t

erv

eyd

en-h

uollo

n t

iete

en

ala

om

aa

om

an

am

ma

tillis

en

ku

lttu

urin

, m

ikä

mä

äritt

ää

kaik

kea

to

imin

taa

. M

on

itie

teis

tä h

arj

oitt

elu

a r

ajo

itta

a

pro

fess

io-k

esk

eis

yys.

Jo

s h

alu

am

me

sa

avu

tta

a

teh

oka

sta

ja t

äys

in in

teg

roitu

a m

on

i-tie

teis

tä k

ou

lu-

tust

a,

me

idä

n p

itää

vä

he

ntä

ä p

rofe

ssio

kesk

eis

yytt

ä

voim

ista

ma

lla o

petu

ssuu

nnite

lmia

, m

itkä e

dis

tävä

t

mo

nia

mm

atil

lista

ku

lttu

uri

sta

pä

tevy

yttä

.

Po

llard

(2

00

8)

No

n-f

orm

al l

ea

rnin

g a

nd

inte

rpro

fes-

sio

nal c

olla

bora

tion in

hea

lth a

nd s

oci

al

care

: th

e in

flue

nce

of

the

qu

alit

y o

f st

aff

inte

ract

ion

on s

tude

nt

learn

ing

ab

out

colla

bo

rativ

e b

eh

avi

ou

r in

pra

ctic

e

pla

cem

en

ts

Tutk

ia s

osi

aa

li- ja

te

rveyd

enh

uo

llon o

pis

keli-

joid

en k

oke

mu

ksia

monia

mm

atil

lise

sta

opp

imis

est

a k

äyt

ännö

n o

pis

kelu

jaks

on

aik

an

a e

nn

en

pä

tevö

itym

istä

am

ma

tte

ihin

sa.

Pu

olis

tru

ktu

roid

ut

ha

ast

att

elu

t so

sia

ali-

ja

terv

eyd

enh

uo

llon 1

0 e

ri a

lan

op

iske

lijo

ille

(n=

52

). A

ine

isto

n t

em

aa

ttin

en

an

aly

ysi.

Ei-m

uo

do

llin

en

op

pim

ine

n ja

tie

do

sta

ma

ton

ro

olim

alli

käyt

än

nö

n o

pis

kelu

ympäri

stö

ssä o

vat

ava

in-t

eki

jöitä

,

jotk

a k

eh

ittä

vät

op

iske

lijoid

en m

onia

mm

atil

lisia

taito

ja.

Op

iske

lijoill

a o

li ko

kem

uks

ia s

ekä

va

ikutt

a-

vast

a e

ttä k

öyh

äst

ä y

hte

isty

öst

ä.

Va

ikka

op

iske

lijat

piti

vät

mo

nia

mm

atil

lista

yh

teis

työ

tä y

lee

nsä

hyv

än

ä,

heid

än k

uva

uks

ista

an

kä

vi il

mi e

i-optim

aa

lisia

mon

iam

matil

lisia

kä

ytäntö

jä.

Ava

inte

kijä

on

tuki

he

nki

löku

nn

alle

, e

ttä

vo

iva

t m

uo

kata

om

ia y

hte

isty

ö-

taito

jaan v

oid

aks

een t

aas

tuke

a o

pis

kelij

oid

en

mon

iam

matil

lista

oppim

ista

ja t

yötä

kä

ytänn

öss

ä.

Jott

a t

eho

kka

ast

a m

onia

mm

atil

lisest

a y

hte

isty

öst

ä

tule

e k

äyt

täyt

ymis

-sta

ndard

i sosi

aa

li- ja

te

rveyd

en-

huo

lloss

a,

vaatii

se m

onia

mm

atil

lista

ko

ulu

tust

a

sekä

en

ne

n p

äte

vöity

mis

tä e

ttä

va

lmis

tum

ise

n

jälk

ee

n

186

Tu

tkim

us

Tu

tkim

uks

en

ta

rko

itus

Ain

eis

to ja

me

ne

telm

ät

Tu

loks

et

ja jo

hto

pä

ätö

kse

t

Po

llard

, M

iers

, G

ilch

rist

& S

aye

rs

(20

06

)

A c

om

pari

son

of

inte

rpro

fess

ion

al

pe

rce

ptio

ns

an

d w

ork

ing

re

latio

nsh

ips

am

on

g h

ea

lth a

nd

so

cia

l ca

re s

tud

en

ts:

the

re

sults

of

a 3

-ye

ar

inte

rve

ntio

n

Tu

tkia

en

ne

n v

alm

istu

mis

ta t

ote

ute

tta

van

mon

iam

matil

lisen k

urs

sin v

aik

utu

ksia

opis

kelij

oill

a10 e

ri a

mm

atil

lise

sta o

pis

ke-

luo

hje

lma

sta

Mä

ärä

llin

en

pitk

ittä

istu

tkim

us

(3 v

)

Kys

ely

mo

nia

mm

atil

lise

n k

urs

sin

su

ori

tta

-

ne

ille

op

iske

lijo

ille

(n

=4

68

) o

pis

kelu

n a

luss

a,

tois

en o

pis

kelu

vuo

de

n a

ika

na ja

viim

eis

en

op

iske

luvu

od

en

lop

uss

a.

Ve

rta

ilury

hm

ä

opis

kelij

ois

ta (

n=

250),

joill

a e

i mo

nia

mm

atil

-

lista

ku

rssi

a,

kyse

ly h

eill

e v

iimeis

en o

pis

ke-

luvu

od

en lo

pu

ssa

Vahvi

n v

aik

utu

s va

lmis

tuvi

en

op

iske

lijoid

en a

sen

tei-

siin

nä

yttä

ä o

leva

n o

mill

a a

mm

atil

lisill

a k

urs

seill

a.

Mo

nia

mm

atil

line

n k

ou

lutu

s e

i est

ä p

rofe

ssio

koh

tais

-

ten

ase

nte

ide

n k

eh

ittym

istä

. O

pis

kelij

at,

jotk

a

valm

istu

ivat

mo

nia

mm

atil

lise

lta k

urs

silta

, o

livat

posi

tiivi

sem

pia

om

ista

am

ma

tillis

ista

su

hte

ista

an

kuin

op

iske

lijat, jo

illa e

i ollu

t m

oni-

am

matil

lista

kurs

sia.

Monia

mm

atil

lise

lla k

urs

silla

on

va

ikutu

ksia

opis

kelij

oid

en

ase

nte

isiin

he

idän p

äte

vöity

ess

ään,

vars

inki

n s

uhte

ess

a h

eid

än p

osi

tiivi

siin

käsi

tyks

iinsä

heid

än o

mis

ta a

mm

atil

lisis

ta s

uhte

ista

.

Po

tito

, D

ay,

Ca

rso

n,

& O

’Le

ary

(2

00

9)

Do

me

stic

Vio

len

ce a

nd

Ch

ild P

rote

c-

tion

: P

art

ne

rsh

ips

an

d C

olla

bo

ratio

n

Pe

reh

tyä

yh

teis

työ

n k

eh

ittä

mis

-pro

sess

iin,

jota

ta

rvita

an

last

en

suo

jelu

n ja

pe

rhe

väki

val-

lan s

ekt

ore

ille t

uott

am

aan k

ork

ea

laatu

isia

palv

elu

ita s

ekä

na

isill

e e

ttä la

psi

lle.

Ka

tsa

us

au

stra

liais

ee

n t

utk

imu

kse

en

,

pe

ilatt

u y

hte

isty

ön

te

oria

an

.

Lö

yde

ttiin

mo

nia

est

eitä

ku

mp

pa

nu

us-

yhte

isty

ölle

ja

sove

llett

avi

a a

loitt

eita

, jo

illa

sa

avu

teta

an y

hte

nä

istä

läh

est

ymis

tapa

a la

ste

nsu

oje

lun

ja p

erh

evä

kiva

llan

palv

elu

ille.

Lu

otta

mu

s, y

hte

iset

tavo

itteet,

va

llan

ep

äta

sa-p

ain

o,

kom

mu

nik

oin

ti. P

aljo

n y

hte

istä

raja

pin

taa lö

ytyy

nä

ille

ka

hd

elle

se

ktorille

työ

ske

n-

nellä

läh

eis

est

i yh

de

ssä,

mutt

a s

e v

aatii

mo

lem

pie

n

sito

utu

mis

ta ja

pä

ätö

ksiä

se

kä s

isu

a.

Ta

rvita

an

myö

s

mu

uto

sjo

hta

min

en

.

Pu

llon

(2

00

8)

Co

mp

ete

nce

, re

spe

ct a

nd

tru

st:

Ke

y

featu

res

of

succ

ess

ful i

nte

rpro

fess

iona

l

nu

rse

-do

cto

r re

latio

nsh

ips

Tu

tkia

lää

käre

ide

n ja

ho

itajie

n r

oo

lia ja

suh

teita

pe

rust

erv

eyd

en

hu

ollo

ssa

Kva

lita

tiivi

ne

n t

utk

imu

s, s

yvä

ha

ast

att

elu

t

(n=

18

) 9

yks

ittä

ise

lle s

air

aa

nh

oita

jalle

ja 9

lää

käri

lle,

jotk

a t

yösk

en

teliv

ät

pe

rus-

terv

eyd

en

hu

ollo

ssa

se

kä y

ksity

is-

ett

ä

julk

ise

lla s

ekt

ori

lla.

Am

matil

lisen ja

liik

ero

olie

n t

unn

ista

min

en ja

ero

tta

-

min

en ja

am

ma

tillis

en

ide

ntit

eetin

keh

ittym

inen

mu

od

ost

ava

t p

oh

jan

te

oria

lle,

mis

sä h

oita

ja-lä

äkä

ri

mon

iam

matil

lisiin

su

hte

isiin

ke

hitt

yy lu

otta

mus.

Am

matil

linen id

en

tite

etti l

iitty

y am

matil

lisen

päte

vyy-

den o

soitu

ksee

n,

kää

ntä

en

liitt

yy k

esk

inä

iseen

mon

iam

matil

liseen

ku

nnio

ituks

ee

n ja

pys

yvään

mon

iam

matil

liseen

luotta

muks

ee

n

187

Tu

tkim

us

Tu

tkim

uks

en

ta

rko

itus

Ain

eis

to ja

me

ne

telm

ät

Tu

loks

et

ja jo

hto

pä

ätö

kse

t

Pu

llon

, M

cKin

lay

& D

ew

(2

00

9)

Prim

ary

health

ca

re in

Ne

w Z

ea

lan

d:

the

imp

act

of

org

an

isa

tion

al f

act

ors

on

tea

mw

ork

Tutk

ia k

äsi

tyks

iä m

on

iam

matil

lisis

ta s

uhte

is-

ta,

tiim

ityö

stä ja

yh

teis

est

ä p

otil

ash

oid

ost

a

Uu

de

ssa

See

lan

nis

sa p

eru

sterv

eyd

en

huol-

loss

a.

Laa

dulli

nen t

utk

imus.

Osa

llist

uja

t (n

=18)

9

sair

aan

ho

itaja

a ja

9 lä

äkä

riä,

haa

sta

tte

lut,

sisä

llön a

naly

soin

ti N

Viv

o-o

hje

lmaa k

äyt

täen

Sis

äis

et

teki

jät: m

onia

sia

ntu

ntij

uu

den

ku

nn

ioitt

am

i-

ne

n ja

se

n s

eu

rau

kse

na

luo

tta

min

en

ova

t ke

ske

isiä

om

inais

uuks

ia o

nnis

tune

elle

ja k

est

ävä

lle s

air

aan-

hoita

ja-l

ää

käri

suhte

ille

Ulk

ois

et

teki

jät: a

jan

kohta

ine

n t

erv

eys

po

litiik

ka,

pe

rust

erv

eyd

en

-hu

ollo

n r

ah

oitu

sma

llit,

pra

ktiik

koje

n

org

an

isa

atio

, te

rve

yde

nh

uo

llon

am

ma

ttila

iste

n

kou

lutu

s

Te

rve

yde

nh

uo

llon

järj

est

elm

ä,

rah

oitu

s ja

org

an

isa

-

torise

t te

kijä

t o

vat

ed

elle

en

me

rkitt

ävi

ä e

ste

itä ja

kou

lutu

s edis

tävä

teki

jä t

eho

kkaalle

tiim

ityö

lle.

Prie

st,

Ro

be

rts,

De

nt,

Blin

coe

, L

aw

ton

& A

rmst

ron

g (

20

08

)

Inte

rpro

fess

ion

al e

du

catio

n a

nd

work

ing in

menta

l hea

lth:

in s

earc

h o

f

the e

vid

en

ce b

ase

Tu

tkia

am

ma

ttila

iste

n v

älis

iä a

sen

teita

, jo

tka

nou

seva

t yh

teis

est

ä o

pis

kelu

sta m

iele

nte

r-

veys

työ

ssä

Psy

kiatr

isen s

air

aan

ho

idon o

pis

kelij

at

ja

kliin

ise

n p

syko

log

ian

to

hto

rih

arj

oitt

elij

at

ottiv

at

osa

a a

mm

attila

iste

n y

hte

iseen

kou

lutu

ksee

n.

Kys

ely

illä u

seita

kert

oja

kou

lutu

ksen a

ikan

a a

rvio

itiin

ko

kem

uks

ia ja

tulo

ksia

ja m

ietit

tiin t

oim

en

pite

itä a

mm

att

i-

lais

ten v

älis

ee

n y

hte

isty

öh

ön.

Am

ma

ttila

iste

n r

oo

lit,

läh

est

ymis

tava

t ja

re

surs

sit

sekä

kä

ytän

nön

yh

teis

työ

se

lkeyt

yivä

t. A

mm

atil

lise

s-

sa id

en

tite

etis

sä e

i ollu

t m

erk

ittä

vää

mu

uto

sta

.

Mo

nia

yh

teis

työ

n h

aa

ste

ita t

un

nis

tett

iin,

kute

n

aka

tee

mis

ten

alo

jen

ero

t, a

ika

ise

mm

at

koke

mu

kse

t,

odotu

kset,

arv

ioin

ti, m

otiv

aatio

ja t

avo

itteet. H

uoli-

ma

tta

ha

ast

eis

ta o

n t

ärk

eä

ä t

arjo

ta y

hte

isty

ötä

tule

vais

uu

de

ssa m

iele

nte

rve

ysty

ön o

ppila

itoks

iin

peru

sta

ksi t

ehokk

aalle

tiim

ityö

lle.

Am

ma

ttila

iste

n

välis

iä o

pis

kelu

mah

do

llisu

uks

ia tulis

i lu

od

a e

rila

isill

e

opis

kelij

ary

hm

ille.

Mie

len-t

erv

eys

työ

n a

mm

attila

isill

a

on

ta

rve

työ

ske

nn

ellä

te

ho

kka

ast

i mo

ni-tie

teis

issä

tiim

eis

sä.

Johd

on t

ulis

i ro

hka

ista

ja t

uke

a t

iimin

jäse

niä

ott

am

aa

n o

saa

yh

teis

een o

pis

kelu

un

se

kä

käyt

än

nö

n y

hte

isty

öss

ä e

ttä v

ira

llise

ssa k

oulu

tuk-

sess

a.

188

Tu

tkim

us

Tu

tkim

uks

en

ta

rko

itus

Ain

eis

to ja

me

ne

telm

ät

Tu

loks

et

ja jo

hto

pä

ätö

kse

t

Re

eve

s, F

ree

th,

McC

rori

e &

Pe

rry

(20

02

)

‘It t

ea

che

s yo

u w

ha

t to

exp

ect

in

futu

re…

’: in

terp

rofe

ssio

na

l le

arn

ing

on

a t

rain

ing

wa

rd f

or

me

dic

al,

nu

rsin

g,

occ

up

atio

na

l th

era

py

an

d p

hys

ioth

era

-

py

stu

de

nts

Arv

ioid

a m

onita

ho

ise

sti l

ää

ketie

teen

,

sair

aan

ho

ido

n,

toim

inta

tera

pia

n ja

fys

iote

ra-

pia

n o

pis

kelij

oid

en m

onia

mm

atil

lista

harj

oit-

telu

a o

sast

oja

kso

lla.

Ain

eis

toa k

erä

ttiin

ka

ikilt

a o

salli

stu

ja-

ryh

milt

ä;

op

iske

lijo

ilta

(n

=3

6),

oh

jaa

jilta

(n

=8

)

ja h

en

kilö

kun

na

lta (

n=

11

) ja

po

tila

ilta

(n

=2

3).

Kys

ely

lom

akk

eet, h

aa

statt

elu

t ja

ha

vain

no

in-

ti, t

utk

imu

s-a

sete

lma

en

ne

n-a

ika

na

-jä

lke

en

Kaik

ki o

salli

stuja

t su

hta

utu

ivat

po

sitii

vise

sti o

sast

o-

harjo

itte

luun.

Op

iske

lijat

arv

ost

ivat

kork

ea

lle k

oke

-

muks

elli

sen o

ppim

ise

n,

jota

he s

aiv

at

osa

sto

lla ja

koki

vat

ett

ä o

sast

oharj

oitt

elu

va

lmis

ti h

eitä

teho

k-

kaa

sti t

ule

vaa

n k

äyt

än

nö

n t

yöh

ön

. V

aik

eu

ksia

he

koki

vat

sop

eutu

mis

ess

a it

senä

ise

en o

pis

kelu

tyyl

iin

käyt

än

nö

n h

arj

oitt

elu

ssa

. H

arj

oitt

elu

n o

hja

aja

t o

liva

t

myö

s ty

ytyv

äis

iä,

mutt

a h

uolis

saa

n v

aativ

ista

ja

stre

ssa

avi

sta

ro

oliv

aa

timu

ksis

ta.

Ko

hd

ery

hm

än

po

tila

at

na

utt

iva

t o

liva

t ty

ytyv

äis

em

piä

ku

in v

ert

ailu

-

ryh

mä

n p

otil

aa

t.

189

Tu

tkim

us

Tu

tkim

uks

en

ta

rko

itus

Ain

eis

to ja

me

ne

telm

ät

Tu

loks

et

ja jo

hto

pä

ätö

kse

t

Th

ea

ksto

ne

-Ow

en

(2

01

0)

Ho

w c

an

info

rmatio

n s

hari

ng

an

d

colla

bo

ratio

n b

etw

ee

n a

ge

nci

es

be

imp

rove

d w

he

n t

he

re a

re c

hild

pro

tec-

tion

co

nce

rns?

Valo

ttaa m

onito

imija

isen y

hte

isty

ön

alu

eita

tutk

ima

lla la

ste

nsu

oje

lun k

äyt

äntö

ä o

hja

a-

vaa v

oim

ass

ao

leva

a la

insä

äd

än

töä ja

käyt

täm

ällä

ta

pa

ust

utk

imu

sta

.

Ta

pa

ust

utk

imu

s Y

hte

isty

öss

ä o

n p

ara

nn

ett

ava

a d

oku

me

nto

inn

issa

,

kom

mu

nik

oin

nis

sa ja

harjo

itte

luss

a.

Va

sta

syn

tyn

eid

en

ho

ido

ssa

olta

va t

ieto

isia

last

en

-

suo

jelu

llisi

sta s

eik

ois

ta.

Wa

tso

n,

To

wn

sle

y &

Ab

bo

tt (

20

02

)

Exp

lorin

g m

ulti

-ag

en

cy w

ork

ing

in

serv

ice

s to

dis

ab

led

ch

ildre

n w

ith

com

ple

x h

ea

lthca

re n

eed

s a

nd t

heir

fam

ilie

s

Se

lvitt

ää k

irja

llisu

ude

sta v

am

ma

iste

n la

ste

n

raja

-aito

ja ja

mo

nito

imija

ise

n y

hte

isty

ön

tarv

ett

a.

Po

htia

mo

nito

imija

ise

n y

hte

isty

ön

ko

nse

ptia

ja m

iten

eri

lais

ten

yh

teis

työ

n lä

he

stym

ista

-

poje

n a

vulla

sa

avu

teta

an la

pse

t ja

perh

ee

t.

Arv

ioid

aan m

onito

imija

isen y

hte

isty

ön

keh

ittä

mis

ha

nke

tta

Hyv

ä k

äyt

ännö

n y

hte

isty

ö s

isä

ltää

seura

ava

t

stra

teg

ise

t ko

mp

on

en

tit:

Hyv

ä y

hte

isty

ö o

n m

on

itoim

ijais

ta

Mon

itoim

ijain

en y

hte

isty

ö s

isä

ltää

ka

ksi,

kolm

e t

ai

ne

ljä p

alv

elu

- ja

ra

ho

itusv

aih

toe

hto

a

Pa

lve

lut

tule

e o

lla p

erh

e-

ja la

psi

kesk

eis

iä

Ava

inte

kijä

on

ku

mp

pa

nu

us

pe

rhe

ide

n k

an

ssa

.

Kesk

eis

tä o

n p

alv

elu

iden ja

am

matt

ilais

ten s

itoutu

-

min

en

.

Perh

eill

e t

ule

e o

lla y

hte

nä

ine

n k

oord

ino

itu h

oito

po

l-

ku,

esi

merk

iksi

yh

de

ltä p

alv

elu

n-t

uo

tta

jalta

, ava

in-

työ

nte

kijä

ltä t

ai p

alv

elu

oh

jaa

jalta

.

Will

um

sen (

20

08)

Inte

rpro

fess

ion

al c

olla

bora

tion

– a

ma

tte

r o

f d

iffe

ren

tiatio

n a

nd

inte

gra

-

tion

? T

he

ore

tica

l re

flect

ion

s b

ase

d in

the

co

nte

xt o

f N

orw

eg

ian

ch

ildca

re

Esi

ttä

ä v

alik

oim

a t

eo

ree

ttis

ia lä

he

stym

ista

-

po

ja,

mitk

ä s

elv

en

tävä

t m

on

iasi

an

tun

tija

ise

n

yhte

isty

ön

nä

köku

lmia

, jo

tka

po

hja

utu

vat

kontin

gen

ssite

oria

an (

tila

nne

teori

a,

sovi

te-

teo

ria

) se

kä m

yös

eri

ytym

ise

n ja

yh

de

nty

mi-

sen k

äsi

tteis

iin.

Kirja

llisu

usk

ats

au

s E

site

tätä

än

po

hd

inta

ma

lli,

mill

ä v

oid

aa

n a

na

lyso

ida

yhte

isty

ön

yh

denty

mis

en a

ste

tta ja

mik

ä v

oi o

lla

ana

lyyt

tisen

ä t

yöka

luna o

soite

ttae

ssa li

nkk

ejä

yhte

isty

ön

eri

ast

eid

en

vä

lillä

se

kä t

un

nis

tett

ae

ssa

ma

hd

olli

suu

ksia

ja r

ajo

itte

ita.

Zim

me

rma

n,

Am

od

eo

, F

ass

ler,

Elli

s &

Cla

y (2

00

3)

Tra

inin

g T

ea

m L

ea

de

rs in

a C

hild

We

llfa

re S

ett

ing

Usi

ng

th

e S

PIN

Lea

ders

hip

Gu

idan

ce M

od

el

Ku

vata

Bo

sto

nin

ylio

pis

ton

ja M

ass

ach

us-

sese

tin s

osi

aa

lipa

lve

luid

en

yh

teis

työ

ha

nke

t-

ta,

mis

sä la

sten

suoje

lun m

on

iasi

antu

ntij

ais

-

ten t

iimie

n jo

hta

jia tue

ttiin

ja k

oulu

tett

iin

käyt

täm

ää

n v

ide

o-o

hja

ste

ista

SP

IN-m

alli

a

työ

kalu

na

an

.

Arv

ioin

titutk

imus

johta

jako

ulu

tuks

est

a,

joss

a

ote

ttiin

SP

IN-m

alli

kä

yttö

ön.

Inte

rve

ntio

ryh

mä

ja v

ert

ailu

ryh

mä

, su

rve

y-

kyse

lyt, t

ilast

olli

ne

n a

naly

ysi

Inn

ova

tiivi

ne

n jo

hta

juu

de

n k

ou

lutu

s-m

en

ete

lmä

,

mik

ä p

eru

stui l

aaja

lle le

vinn

ee

see

n ja

te

sta

ttuun

me

ne

telm

ää

n.

Se

fo

kuso

i jo

hta

jien

va

hvu

ud

et

ja

anto

i vid

eoid

un

pa

lau

tteen.

Kou

lutu

ksen

sis

ällö

llä ja

laa

juu

de

lla (

inte

rve

ntio

ryh

mä

ja v

ert

ailu

ryh

mä

) o

li

vaik

utu

sta

joh

tam

is-t

aito

jen

ke

hitt

ymis

ee

n.

Tä

llä t

aa

s

oli

yhte

ys t

iimie

n t

oim

inn

an

pa

ran

tum

ise

en

he

idä

n

arv

ioid

ess

aa

n la

psi

pe

rhe

ide

n p

alv

elu

ide

n t

arv

ett

a.

190

Tu

tkim

us

Tu

tkim

uks

en

ta

rko

itus

Ain

eis

to ja

me

ne

telm

ät

Tu

loks

et

ja jo

hto

pä

ätö

kse

t

Zw

are

nst

ein

& R

ee

ves

(20

06

)

Kn

ow

led

ge

Tra

nsl

atio

n a

nd

In

terp

ro-

fess

ional C

olla

bora

tion:

Wh

ere

the

Ru

bber

of

Evi

den

ce-B

ase

d C

are

Hits

the

Ro

ad

of

Te

am

wo

rk

Tutk

ia m

on

iasi

antu

ntij

ais

en k

ou

lutu

ksen

ja

yhte

isty

ön

inte

rven

tioid

en v

aik

utu

sta m

on

i-

asi

antu

ntij

ais

iin s

uhte

isiin

, te

rve

ydenh

uollo

n

pro

sess

eih

in (

sisä

ltäe

n n

äyt

töö

n p

eru

stu

van

toim

inn

an)

ja p

otil

ast

ulo

ksiin

.

Kirja

llisu

usk

ats

au

s m

onia

siantu

ntij

ais

en

kou

lutu

kse

n ja

yh

teis

työ

n in

terv

en

tiotu

tki-

muks

iin.

Ku

vau

s tiu

kast

i ko

kee

llise

n t

utk

imu

kse

n

suu

nn

itelm

ast

a;

satu

nn

ais

tett

u k

oe

, m

ää

räl-

lisen ja

laa

dulli

sen a

ine

isto

n k

eru

u 2

0

yle

islä

äke

tiete

en y

ksik

öss

ä,

jotk

a s

ijaits

ivat

5 t

oro

nto

lais

ess

a o

pe

tuss

air

aa

lass

a.

Esi

tetä

än t

oim

inta

tap

oja

, jo

ide

n a

vulla

mo

nia

mm

atil

-

line

n k

ou

lutu

s ja

yhte

isty

ö v

ois

ivat

vaik

utt

aa

tie

don

sove

lluks

een ja

nä

yttö

ön p

eru

stu

vaan t

oim

inta

an

191

Lii

te 2

Q-m

eto

do

log

isia

te

rve

ys

tie

tee

llis

iä t

utk

imu

ks

ia

Tu

tkim

us

Tu

tkim

uks

en

ta

rko

itus

Ain

eis

to ja

me

ne

telm

ät

Tu

loks

et

ja jo

hto

pä

ätö

kse

t

Ba

ker

20

06

Eco

no

mic

ra

tion

alit

y a

nd

he

alth

an

d

life

styl

e c

hoic

es

for

peop

le w

ith

dia

bete

s

Arv

ioid

a t

erv

eyd

en

ko

nte

kstis

sa

laa

jem

ma

n k

äsi

tte

elli

sen

ra

tion

aa

li-

suu

de

n v

iite

keh

ykse

n m

erk

ityst

ä,

joka

sisä

ltää p

rose

ssu

aalis

en ja

eks

pre

ssii-

vise

n r

atio

na

alis

uude

n t

äyd

en

nyk

sen

ä

inst

rum

enta

alis

elle

ratio

naalis

uu

de

lle.

Ke

sku

ste

lua

varu

us

mu

od

ost

ett

iin t

yyp

in 2

dia

be

tes-

ta s

aira

sta

vie

n h

en

kilö

ide

n h

aa

sta

tte

luis

ta,

po

ti-

lase

sitteis

tä,

lääke

tiete

elli

sest

ä k

irja

llisu

ude

sta ja

art

ikke

leis

ta.

Lo

pu

llin

en

vä

iteo

tos

(46

vä

ittä

mä

ä)

muo

do

stett

iin k

äyt

täm

ällä

te

ore

ett

ise

na

viit

eke

hyk

-

sen

ä r

atio

na

alis

uu

de

n k

olm

ea

tyy

pp

iä;

inst

rum

en

-

taalin

en

, pro

sse

suaalin

en ja

eks

pre

ssiiv

ine

n.

Q-

jaott

elu

ihin

osa

llist

uja

t oliv

at

27 t

yyp

in 2

dia

bete

sta

sair

ast

ava

a h

en

kilö

ä.

Fakt

oria

naly

ysin

tu

loks

en

a s

aatii

n k

olm

e f

akt

ori

a,

joita

ve

rra

ttiin

ra

tion

aa

lisu

ud

en

viit

eke

hyk

see

n.

Ratio

naa

lisuu

den

laaje

mp

i ma

lli a

nto

i la

aje

mpa

a

ymm

ärr

ystä

tyy

pin

2 d

iab

ee

tiko

ide

n t

erv

eyt

ee

n ja

elä

män

tap

oih

in k

uin

pe

lkkä

ka

pea-a

lain

en b

iolä

äke

-

tiete

elli

nen n

äkö

kulm

a t

ai p

eri

nte

inen t

alo

udelli

sen

ratio

na

alis

uu

de

n in

stru

me

nta

alin

en

mu

oto

.

Ba

rata

20

07

, A

bu

sed

wo

me

n’s

pers

pe

ctiv

es

on t

he

cri

min

al j

ust

ice

syst

em

’s r

esp

on

se t

o d

om

est

ic

vio

len

ce

Ym

mä

rtä

ä p

are

mm

in p

ah

oin

pite

lyn

uhri

ksi j

outu

neid

en n

ais

ten k

äsi

tyks

iä

riko

soik

eude

llise

sta

järjest

elm

äst

ä

Ke

sku

ste

lua

varu

us

mu

od

ost

ett

iin k

irja

llisu

ud

est

a,

lop

ulli

ne

n v

äite

oto

s si

säls

i 72 v

äite

ttä

, Q

-ja

ottelu

ihin

osa

llist

uja

t oliv

at

58

pe

rhe

väki

valta

a k

oke

nu

tta

nais

ta,

pie

ni o

sajo

ukk

o n

ais

ia m

yös

ha

ast

ate

ltiin

.

Fakt

oria

naly

ysin

tu

loks

en

a s

aatii

n 5

fa

ktoria

, jo

tka

ed

ust

iva

t n

ais

ten

ko

kem

uks

ia:

1)

riko

soik

eu

sjä

rje

s-

telm

ää

n v

oi l

uo

tta

a,

2)

riko

s-o

ike

usj

ärj

est

elm

ällä

on

ma

hd

olli

suu

ksia

, m

utt

a s

e o

n p

oh

jimm

ilta

an

pe

tty-

mys

uhre

ille,

3)

uh

rie

n p

itäis

i tu

lla r

iko

soik

eu

sjärje

s-

telm

ää

n ja

va

rmis

taa

ett

ä h

e h

alu

ava

t kä

yttä

ä s

itä,

4)

riko

s-oik

eu

sjärj

est

elm

ä e

i voi s

uoje

lla n

ais

ia ja

se

voi t

eh

dä a

siat

vie

lä p

ahe

mm

iksi

, 5)

na

iste

n p

itää

käyt

tää

rik

oso

ike

usj

ärje

ste

lmä

ä o

ma

n t

urv

alli

suu

ten

-

sa,

terv

eh

tym

ise

nsä

ja o

ike

ud

en

vu

oks

i hu

olim

att

a

ong

elm

ista

Ba

rke

r 2

00

8

Q-m

eth

od

olo

gy:

An

alte

rna

tive

ap

pro

ach

to

re

sea

rch

in n

urs

e

ed

uca

tion

Tu

tkia

Q-m

eto

do

log

ian

te

ore

ett

isia

peru

ste

ita ja

sen

so

velta

mis

ta t

utk

i-

mu

sme

ne

telm

än

ä s

air

aa

nh

oita

jako

ulu

-

tuks

ess

a ja

tuott

aa

lyhyt

ku

vau

s se

n

käyt

öst

ä m

ieln

ete

rve

ysty

ön

ko

ulu

tuk-

sess

a.

Ke

sku

ste

lua

varu

us

mu

od

ost

ui m

iele

nte

rve

ysty

ön

hoita

jien k

oulu

tuks

en ja

osa

am

ise

n h

isto

ria

llise

sta

ja

nyk

yse

stä

ka

tsa

uks

est

a p

eru

stu

en

vira

llise

en

ja

yle

ise

en n

äkö

kulm

aa

n.

La

ad

ulli

sen t

utk

imu

kse

n

tieto

kon

eohje

lman a

vulla

va

littii

n t

eem

at, jo

tka

pa

rha

iten

ed

ust

iva

t m

iele

nte

rve

ysh

oid

on

osa

am

ista

.

Nä

istä

muod

ost

ettiin

66 v

äitt

äm

ää.

Q-j

aott

elu

ihin

osa

listu

jat

oliv

at

41 s

airaa

lass

a t

yösk

ente

levi

ä

mie

len

terv

eys

työ

n h

oita

jia.

Fakt

oria

naly

ysin

tu

loks

en

a s

aatii

n n

eljä

fa

ktoria,

jotk

a k

uva

siva

t m

iele

nte

rve

ysh

oita

jien

osa

am

ise

n

nä

köku

lmia

:

1)

kon

tro

lli-

ja v

alv

on

tan

äkö

kulm

a 2

) te

rap

eu

ttin

en

nä

köku

lma

3)

joh

tam

isn

äkö

kulm

a 4

) su

oje

leva

nä

köku

lma

Joh

top

ää

töks

en

ä t

od

eta

an

, e

ttä

Q-m

eto

do

log

ia

tarjo

aa v

ah

van

ja a

rvo

kkaa

n li

sän s

aira

an

ho

itajie

n

kou

lutu

ksen t

utk

imuks

ee

n ja

va

in m

ielik

uvi

tus

rajo

itta

a m

ahd

olli

suuks

ia s

en k

äyt

öss

ä.

192

Tu

tkim

us

Tu

tkim

uks

en

ta

rko

itus

Ain

eis

to ja

me

ne

telm

ät

Tu

loks

et

ja jo

hto

pä

ätö

kse

t

Ba

rbo

sa,

Will

ou

gh

by,

Ro

sen

be

rg &

Mrt

ek

(19

98

)

Sta

tistic

al M

eth

od

olo

gy:

VII

. Q

-

Me

tho

do

log

y, a

Str

uct

ura

l An

aly

tic

Ap

pro

ach

to

Me

dic

al S

ub

ject

ivity

Tu

tkia

en

sia

vun

lää

käre

ide

n a

sen

teita

suh

tau

tum

ise

ssa

tie

toko

ne

oh

jelm

ien

kou

lutu

kse

en

.

Ke

sku

ste

lua

varu

us

mu

od

ost

ett

iin h

aa

sta

tte

lem

alla

ensi

avu

n lä

äkä

reitä

ja lo

pu

llise

n a

rvio

inn

in jä

lkeen

muo

do

stett

iin 3

4 v

äitt

äm

ää.

Q-ja

otte

luih

in o

salli

stu-

jat

oliv

at

87

en

sia

vun

lää

käri

ä.

Fakt

oria

naly

ysin

tu

loks

en

a s

aatii

n 4

fa

ktoria

, jo

tka

kuva

siva

t lä

äkä

reid

en

ase

nte

itä t

ieto

kon

eo

hje

lmie

n

kou

lutu

sta

kohta

an

: 1

) ki

inno

stu

ne

ita ja

inn

okk

aita

op

pim

aa

n 2

) tu

rha

utu

ne

ita ja

kiin

no

stu

ne

ita m

utt

a

epä

luu

lois

ia 3

) ki

inn

ost

un

eita

lähin

nä h

yöd

yist

ä ja

halu

kkaita

kä

yttä

mä

än

min

imaa

lisia

po

nnis

tuks

ia

4)

op

pim

isky

ksyi

siä ja

itse

nä

isiä

op

iske

lijoita

.

Joh

top

ää

töks

en

ä v

oid

aa

n t

od

eta

, e

ttä

Q-

meto

do

log

iaa

vo

idaa

n k

äyt

tää h

en

kilö

kohta

iste

n

aih

eid

en a

sente

iden m

ääri

tte

lyss

ä ja

me

ne

telm

ä

tuo

tta

a u

sein

uu

sia

oiv

allu

ksia

.

Ba

xte

r, A

khta

r-D

an

esh

,Va

laiti

s,

Sta

nyo

n,

Sp

rou

l (2

00

9)

Sim

ula

ted

exp

eri

en

ces:

Nu

rsin

g

stu

de

nts

sh

are

th

eir p

ers

pe

ctiv

es

Tutk

ia s

air

aan

ho

itaja

opis

kelij

oid

en

näkö

kulm

ia s

imulo

ituje

n h

oito

työn

ohje

lmie

n k

äyt

töön

.

Ke

sku

ste

lua

varu

us

mu

od

ost

ett

iin a

ika

ise

mm

ass

a

tutk

imu

ksen la

aje

mpa

an t

utk

imu

soh

jelm

aan

kuu

lu-

vass

a t

utk

imuks

ess

a,

joh

on k

uulu

i fo

kusr

yhm

iä

hen

kilö

kunn

ast

a ja

op

iske

lijois

ta 4

eri c

olle

gess

a ja

3 y

liopis

toss

a.

Ind

ukt

iivis

ella

pro

sess

illa lo

pu

llise

en

väite

oto

ksee

n v

alit

tiin

49 v

äitt

äm

ää.

Q-j

aott

elu

ihin

osa

llist

uja

t oliv

at

24

op

iske

lijaa 1

7 y

liopis

tost

a t

ai

colle

gest

a.

Vaik

ka k

aik

ki o

pis

kelij

at

oliv

at

sitä

mie

ltä,

ett

ä

sim

ula

atio

koke

mu

kse

t tu

keva

t o

pis

kelu

a,

löyt

yi

opis

kelij

ois

ta n

eljä

ryh

mää,

joill

a o

li eri

lain

en

nä

kö-

kulm

a:

1)

Re

flekt

oija

t 2

) sk

ep

tise

t re

alis

tise

t 3

) m

uka

vuu

-

de

nh

aku

ise

t 4

) te

knis

est

i jä

rke

vät.

Ka

ikki

ryh

mä

t

vaativ

at

hyv

iä m

en

ett

ely

tap

oja

, jo

illa h

eid

ät

sito

ute

-

taa

n s

imu

laa

tio-o

pis

kelu

un

.

Bo

ot,

va

n E

xel &

va

n d

er

Gu

lde

n

(20

09

)

‘‘My

Lu

ng

Dis

ea

se W

on

’t G

o A

wa

y,

it’s

Th

ere

to

Sta

y’’:

Pro

file

s o

f A

da

p-

tatio

n t

o F

un

ctio

na

l Lim

itatio

ns

in

Work

ers

with

Ast

hm

a a

nd C

OP

D

Tutk

ia a

siaan

kuulu

via

tai a

sia

an

-

kuu

lum

att

om

ia s

op

eu

tum

ise

n m

erk

kejä

työn

teki

jöill

ä,

jotk

a s

air

ast

ava

t ast

ma

a

tai k

eu

hko

ah

tau

ma

a.

Ke

sku

ste

lua

varu

us

kerä

ttiin

aik

ais

em

mis

ta t

utk

i-

muks

ista

ja t

iete

elli

sest

ä k

irja

llisu

ud

est

a.

Lopu

lli-

see

n s

op

utu

mis

ta k

äsi

ttele

vään

vä

iteo

toks

een

valit

tiin 4

2 v

äitt

äm

ää.

Q-ja

otte

luih

in o

salli

stuja

t oliv

at

34

ast

maa t

ai

keu

hko

ah

tau

ma

a s

air

ast

avi

a t

yönte

kijö

itä.

Lö

yde

ttiin

ne

ljä e

rila

ista

so

pe

utu

mis

-pro

fiilia

:1)

inn

ost

une

et

2)

sope

utu

ne

et

3)

varo

vais

et

4)

huo

les-

tun

ee

t ty

ön

teki

jät.

So

pe

utu

mis

pro

fiilit

an

tava

t

syvä

llise

mpää

tie

toa

eri t

avo

ista

, m

iten a

sta

ma

a t

ai

keu

hko

ah

tau

ma

a s

air

ast

ava

t ty

önte

kijä

t se

lviy

tyvä

t

sair

aute

nsa

ka

nss

a t

yöss

ää

n.

193

Tu

tkim

us

Tu

tkim

uks

en

ta

rko

itus

Ain

eis

to ja

me

ne

telm

ät

Tu

loks

et

ja jo

hto

pä

ätö

kse

t

Bry

an

t, G

ree

n &

He

wis

on

(2

00

6)

Un

ders

tan

din

gs

of

Do

wn

’s s

yndro

me:

A Q

me

thod

olo

gic

al i

nve

stig

atio

n

Tu

nn

ista

a D

ow

nin

syn

dro

om

an

kesk

enää

n k

ilpaile

via s

am

an

arv

ois

ia

tarin

oita

ja k

oro

staa t

arino

iden y

hte

isiä

ja e

rila

isia

teem

oja

.

Ke

sku

ste

lua

varu

us

koo

ttiin

use

ista

eri lä

hte

istä

:

foku

sryh

mä

ltä,

jonka

muo

do

sti k

ätil

öopis

kelij

at,

kon

sulto

iva

n s

ynn

ytys

lää

käri

n s

yvä

ha

ast

att

elu

sta

,

niid

en ih

mis

ten

ha

ast

attelu

ista

, jo

illa o

li jo

kin

yhty

mä

koh

ta D

ow

nin

syn

dro

om

aa

n,

aik

ais

em

pie

n

tutk

imu

ste

n a

ine

isto

na

isilt

a,

joill

a o

li D

ow

nin

syn

dro

om

aa

sa

ira

sta

va s

isa

rus,

laa

jast

i kirja

llisu

u-

dest

a,

joka

kä

sitte

li D

ow

nin

syn

dro

om

an r

ask

au-

den

aik

ais

ta t

est

au

sta ja

tu

nn

ista

mis

ta ja

na

isill

e

jae

tuis

ta in

form

aa

tio-e

sitt

eis

tä e

nn

en

ra

ska

ud

en

ai-

kast

a t

est

au

sta.

Lo

pulli

seen

vä

iteo

toks

een

valit

tiin

50

vä

ittä

mä

ä.

Q-j

ao

tte

luih

in o

salli

stu

jat

oliv

at

76

hen

kilö

ä,

jois

ta 3

8 h

enki

löllä

oli

joko

am

ma

tillin

en

ta

i

hen

kilö

kohta

inen y

hty

mäko

hta

Do

wn

in s

ynd

roo

man

ja lo

pu

illa 2

2 h

en

kilö

llä e

i mitä

än

yhte

yttä

Do

wn

in

syn

dro

om

aa

n.

Fa

kto

ria

na

lyys

in p

eru

ste

ella

sa

atii

n 5

fa

kto

ria

, jo

tka

kuva

siva

t ko

kem

uks

ia t

ai n

äkö

kulm

ia D

ow

nin

syn

roo

ma

an

: 1

) D

ow

nin

syn

dro

om

a n

orm

aa

liud

en

yksi

mu

oto

vs.

vaka

van

ep

än

orm

aa

lisu

ud

en

mu

oto

2)

Do

wn

in s

ynd

roo

ma

va

sto

inkä

ymis

en

ä 3

) D

ow

nin

syn

dro

om

a v

an

he

mm

uu

de

n h

oito

taa

kka

na

4)

vam

ma

ine

n p

erh

e 5

) e

rity

ise

t la

pse

t ta

rvits

eva

t

erity

ise

t va

nh

em

ma

t. T

utk

imu

s o

soitt

i ett

ä ih

mis

illä

on h

yvin

mon

imu

taka

isia

ja n

äh

tävä

sti r

istir

iitais

ia

näke

myk

lsiä

Do

wn

in s

yndro

om

ast

a ja

täm

ä v

aik

ut-

taa

he

idä

n p

ää

töks

iinsä

ra

ska

ud

en

aik

ais

ee

n t

est

a-

uks

ee

n.

En

ne

n s

ynn

ytys

tä o

n m

yös

väh

än

tila

isu

uk-

sia k

esk

ust

ella

ja p

ere

hty

ä k

äsi

tyks

iin v

am

mais

uu-

de

sta

.

Bu

llin

gto

n,

Pa

wo

la,

Wa

lke

r, V

ale

nta

,

Bri

ars

& J

oh

n (

20

07

)

Ide

ntif

ica

tion

of

me

dic

atio

n n

on

-

ad

he

ren

ce f

act

ors

in a

do

lesc

en

t

tra

nsp

lan

t p

atie

nts

: T

he

pa

tien

t’s

vie

wp

oin

t

Tu

nn

ista

a,

luo

kite

lla ja

ym

mä

rtä

ä

nuort

en e

linsi

irto

potil

aid

en

mie

lipite

itä,

siitä

mik

si h

e e

ivä

t kä

ytä m

äärä

ttyä

lää

kity

stä

Ke

sku

ste

lua

varu

us

mu

od

ost

ett

iin n

uo

rte

n e

linsi

irto

-

po

tila

ide

n h

aa

sta

tte

luis

ta,

asi

an

tun

tijo

ide

n v

äitt

äm

is-

tä ja

tie

tee

llisi

stä a

rtik

kele

ista

.

Lop

ulli

seen v

äite

oto

ksee

n v

alit

tiin 3

3 v

äitt

äm

ää.

Q-

jaott

elu

ihin

osa

llist

uja

t oliv

at

9 n

uort

a m

unu

ais

siirto

-

po

tila

sta

.

Fakt

oria

naly

ysis

sä s

aatii

n k

olm

e f

akt

oria,

jotk

a

kuva

siva

t n

uort

en e

rila

isia

mie

lipite

itä:

1)

Lääkk

eis

iin

liitt

yvä

t a

sia

t (e

sim

erk

iksi

ma

ku,

koko

, to

istu

mis

tihe

-

ys,

aik

ata

ulu

) 2

) O

ng

elm

alli

set

nu

ore

t (e

sim

erk

iksi

köyh

ät

kotio

lot,

ma

sen

nu

s, m

use

rta

va t

ilan

ne

) 3

)

tieto

ise

sti e

i- s

op

imu

sta

no

ud

att

ava

t (e

sim

erk

iksi

hu

om

ioh

aku

isu

us,

ere

hty

mä

tön

ase

nn

e)

Ym

mä

rtä

mä

llä n

äitä

eri

lais

ia n

äkö

-ku

lmia

ja t

eki

jöitä

,

jotk

a v

aik

utt

ava

t n

iihin

, o

n h

elp

om

pi t

un

nis

taa

mill

ä

me

ne

tte

lyta

valla

työ

ske

nn

ellä

än

pa

rha

iten

tie

tyn

ei-

sop

imu

sta

no

ud

att

ava

n p

otil

asr

yhm

än

ka

nss

a.

194

Tu

tkim

us

Tu

tkim

uks

en

ta

rko

itus

Ain

eis

to ja

me

ne

telm

ät

Tu

loks

et

ja jo

hto

pä

ätö

kse

t

Cro

ss (

200

5a)

Exp

lorin

g a

ttitu

de

s: t

he

ca

se f

or

Q

me

tho

do

log

y

Ko

rost

aa

Q m

eto

do

log

iaa

ta

rko

ituks

en

-

muka

isen

a ja

me

rkity

kse

llise

nä

tutk

imu

sme

ne

telm

än

ä t

erv

eyd

en

hu

ol-

lon k

oulu

tuks

en ja

terv

eyd

en

ed

istä

mi-

sen

ase

nn

etu

tkim

uks

ess

a

Kä

site

llää

n a

sen

teid

en

mä

äri

tte

lyn

va

ike

uks

ia ja

ase

nn

em

itta

uks

en

on

ge

lmia

. K

err

ota

an

Q m

eto

do

-

logia

n ly

hyt

his

tori

alli

nen k

ats

au

s ja

se

litys

, m

itä

me

tod

olo

gia

ta

rko

itta

a ja

mite

n t

utk

imu

spro

sess

i

ete

ne

e.

Tu

tkim

us

pe

rust

ele

e Q

me

tod

olo

gia

n k

äyt

töä

ase

nne

tutk

imuks

ess

a ja

eri

tyis

est

i Q m

eto

do

logia

n

valin

taa

te

rve

yde

nh

uo

llon

ke

ntä

n a

sen

ne

tutk

imu

k-

sess

a.

Q m

eto

do

log

ia o

n v

ah

vem

pi m

en

ete

lmä

ase

nne-

ja s

ubje

ktiiv

isee

n m

ielip

idetu

tkim

uks

een

kuin

ta

van

om

ais

et

tutk

imu

sme

ne

telm

ät.

Jo

hto

pä

ä-

töks

en

ä e

hd

ote

taa

n t

utk

imu

s-m

en

ete

lmä

ä t

erv

ey-

de

nh

uo

llon

ko

ulu

tuks

ee

n ja

te

rve

yde

n e

dis

täm

ise

en

tutk

imu

ksiin

, jo

tka

kä

sittele

vät

ase

nte

ide

n ja

hen

kilö

-

kohta

iste

n m

ielip

iteid

en t

utk

imis

ta.

Cro

ss (

200

5b)

Acc

ide

nt

and E

merg

en

cy n

urs

es’

att

itud

es

tow

ard

s h

ea

lth p

rom

otio

n

Tu

tkia

aku

utt

iosa

sto

jen

ja e

nsi

avu

n

sair

aa

nh

oita

jien

ase

nte

ita t

erv

eyd

en

ed

istä

mis

ee

n

Ke

sku

ste

lua

varu

us

mu

od

ost

ett

iin a

ihe

ese

en

liitt

yvä

stä tie

tee

llise

stä

kir

jalli

suu

de

sta ja

julk

ais

tuis

-

ta t

utk

imu

ksis

ta.

Lopu

llise

en

vä

ite-o

toks

ee

n v

alit

tiin

33

vä

ittä

mä

ä

Q-ja

otte

luih

in o

salli

stuja

t oliv

at

11

aku

utt

iosa

stoje

n

ja e

nsi

avu

n s

aira

an

ho

itaja

a.

Löyd

ett

iin k

olm

e e

rila

ista

fa

ktoria

, m

utta k

ahde

ssa

fakt

oriss

a o

li va

in 1

osa

llist

uja

. E

nsi

mm

äis

en

fa

kto

rin

mu

kaa

n (

9 o

salli

stu

jaa

) a

sen

tee

t te

rve

yde

n e

dis

tä-

mis

ee

n o

vat

po

sitii

visi

a.

Ka

ikki

oliv

at

sitä

mie

ltä,

ett

ä

sair

aan

ho

itajil

la o

n is

o r

oo

li ohja

tess

aan

ihm

isiä

käyt

täm

ää

n o

ma

a o

saa

mis

taa

n ja

he

nki

löko

hta

isia

taito

ja it

seho

idoss

a.

195

Tu

tkim

us

Tu

tkim

uks

en

ta

rko

itus

Ain

eis

to ja

me

ne

telm

ät

Tu

loks

et

ja jo

hto

pä

ätö

kse

t

Da

hls

trö

m,

Do

rai-R

aj,

McG

ill,

Ow

en

,

Tym

ms

& W

ats

on

(2

00

5)

Wh

at

motiv

ate

s se

nio

r cl

inic

ians

to

teach

me

dic

al s

tud

ents

?

Arv

ioid

a lä

äke

tiete

en s

en

iori

kliin

iko

i-

de

n m

otiv

aa

tiota

op

ett

aa

lää

ketie

tee

n

opis

kelij

oita

Ke

sku

ste

lua

varu

us

mu

od

ost

ett

iin a

ihe

ese

en

liitt

yvä

stä t

utk

imu

sryh

män k

esk

ust

elu

sta

ja k

irja

lli-

suu

de

sta.

Lo

pulli

see

n v

äite

oto

kse

en v

alit

tiin

69

väitt

äm

ää.

Q-j

aott

elu

ihin

osa

llist

uja

t oliv

at

75

se

nio

ri

kliin

ikko

a,

jotk

a o

hja

siva

t lä

äke

tiete

en

op

iske

lijoita

Fakt

oria

naly

ysin

tu

loks

en

a s

aatii

n n

eljä

fa

ktoria,

jotk

a k

uva

siva

t se

nio

ri-k

liin

iko

iden m

otiv

aatio

ta

oh

jata

lää

ketie

tee

n o

pis

kelij

oita

: E

nsi

mm

äis

en

fakt

orin o

salli

stuja

t su

hta

utu

ivat

po

sitii

vise

sti o

petu

k-

see

n,

kosk

a h

alu

siva

t a

utt

aa

op

iske

lijo

ta t

ule

ma

an

hyv

iksi

lää

käre

iksi

, na

uttiv

at

vaik

utt

ava

n o

petu

kse

n

haa

ste

est

a,

arv

ost

ivat

om

an

eri

tyis

alu

een

sa e

sitt

e-

lyä

, n

au

ttiv

at

pie

ne

n r

yhm

än

op

ett

am

ise

sta

, o

liva

t

saa

ne

et

insp

ira

atio

ta m

en

tore

ilta

an

ja a

ika

ise

mm

ilta

opett

ajil

taan,

piti

vät

eri

lais

ten n

äkö

kulm

ien

haa

ste

is-

ta,

tuntiv

at

vast

uu

ta o

pis

kelij

ois

ta ja

ha

lusi

vat

ymm

ärt

ää

op

iske

lijo

ita.

He

eiv

ät

op

ett

an

ee

t, k

osk

a

ha

lusi

vat

esi

inty

ä y

leis

ölle

ja o

liva

t e

ri m

ieltä

ett

ä

opett

am

ine

n o

li ty

lsää

, va

illa t

uke

a ja

aja

nh

ukk

aa.

Ko

lme

mu

uta

fa

kto

ria

su

hta

utu

i ne

ga

tiivi

sest

i

op

ett

am

ise

en

, su

uri

mp

ina

syi

nä

osa

llist

um

att

om

uu

s

kurs

sie

n s

uu

nn

itte

luu

n,

ei-

na

utin

to o

pe

tta

a ja

pe

lko

osa

llist

ua

op

ett

am

ise

en

klin

ika

n t

yöku

orm

an

vu

oks

i.

196

Tu

tkim

us

Tu

tkim

uks

en

ta

rko

itus

Ain

eis

to ja

me

ne

telm

ät

Tu

loks

et

ja jo

hto

pä

ätö

kse

t

De

nn

is (

19

86

)

Q M

eth

od

olo

gy:

re

leva

nce

an

d

ap

plic

atio

n t

o n

urs

ing

re

sea

rce

Esi

ttä

ä k

ats

au

s tu

tkim

usm

en

ete

lmä

n

tekn

iikka

an ja

mä

äritt

ää e

rity

isiä

ho

itotie

tee

n t

utk

imu

sko

hte

ita Q

meto

do

log

ialla

Q m

eto

dolo

gia

n e

sitte

ly,

esi

merk

kejä

ke

sku

stelu

a-

varu

ud

en

, vä

iteu

niv

ers

um

in,

väite

oto

kse

n (

Q s

et)

,

osa

llist

ujie

n (

P s

et)

mu

od

ost

um

ise

sta

.

Esi

merk

kejä

Q m

eto

dolo

gis

ista

ho

itotie

tee

n t

utk

i-

mu

saih

eis

ta:

Ase

nte

et,

tu

nte

et,

usk

om

uks

et,

arv

ot,

näkö

kulm

at

eri

kse

en t

ai y

hd

iste

ttyn

ä s

eura

avi

lta

alu

eilt

a

Elä

mä

nko

kem

us;

elä

min

en

kro

on

ise

n s

air

au

de

n

kan

ssa

, se

lviä

min

en

, o

min

ais

piir

tee

t, e

läm

än

latu

,

sosi

aa

line

n t

uki

verk

ost

o

Te

rve

ysu

sko

mu

kse

t; E

hkä

ise

vät

terv

eys

toim

en

pi-

teet, k

ultt

uurin

va

ikutu

s te

rve

yskä

yttä

ytym

iseen,

po

ikki

kultt

uu

rilli

set

arv

ot,

elä

mä

nta

pa

mu

uto

kse

t,

itse

ho

ito

He

nki

löko

hta

iset

käsi

tyks

et; it

setu

nto

, va

rtalo

nku

va,

vaik

utu

s, ik

ään

tym

ine

n,

seks

ua

alis

uu

s

Asi

akk

aa

t ja

tu

ott

aja

t; a

sia

kka

ide

n t

arp

ee

t p

otil

as-

palv

elu

ntu

ott

aja

vuoro

vaik

utu

kse

ssa,

ho

itoty

ytyv

äi-

syys

, hoid

on la

atu

, ho

itoty

ön m

alli

t

Ro

olit

; P

erh

ee

n a

vio

suhte

et, s

isa

ruude

t ja

van

he

m-

pi-la

psi

suh

tee

t, h

en

kilö

stö

n o

pe

tus-

, to

imin

ta-

ja

tutk

imu

sro

olit

, o

pis

kelij

oid

en

ro

olie

n s

iirty

mä

ja

am

matil

linen

so

siaalis

tam

ine

n s

ekä

ho

itajie

n im

ag

o

He

rro

n-M

arx

, W

illia

ms

& H

icks

, 2

00

6,

A Q

me

tho

do

log

y st

ud

y o

f w

om

en

’s

exp

erie

nce

of

en

du

rin

g p

ost

na

tal

pe

rin

ea

l an

d p

elv

ic f

loo

r m

orb

idity

Tutk

ia s

ynnyt

ykse

n jä

lke

ise

n v

älil

ihan

ja la

ntio

np

oh

jan

sa

ira

uks

ista

kä

rsiv

ien

nais

ten

ko

kem

uks

ia

He

nki

löko

hta

ine

n p

uo

listr

ukt

uro

itu n

au

ho

itett

u

haa

statt

elu

20

syn

nyt

täne

elle

na

iselle

ha

ast

attelu

ai-

ne

isto

n (

kesk

ust

elu

ava

ruu

s) a

na

lyso

inti

tee

mo

iksi

,

tee

mo

jen

tiiv

istä

min

en

vä

iteo

toks

eks

i (Q

-se

t),

osa

llist

ujie

n v

äitt

eid

en

jaott

elu

t Q

-alu

sta

lle,

Q-

jaott

elu

jen a

naly

soin

ti P

QM

eth

od-o

hje

lmalla

,

fakt

oria

na

lyys

in t

ulo

kse

na

5 f

akt

ori

a,

jotk

a e

du

stiv

at

nais

ten

ko

kem

uks

ia v

älil

ihan t

ai l

antio

npo

hja

n

sair

aud

en v

uoks

i

5 e

rila

ista

ko

kem

usk

ert

om

ust

a:

1)l

an

tion

po

hja

n

sair

aus

vähä

isin

va

ivoin

, 2)

puutt

ee

llinen

tu

ki ja

palv

elu

t, 3

) ta

bu a

ihe

est

a v

älil

ihan ja

lantio

npo

hja

n

sair

au

s, 4

) n

orm

alis

oitu

va s

aira

us,

5)

eri

stä

ytyn

ei-

syys

lantio

npo

hja

n s

airaud

en v

uoks

i

197

Tu

tkim

us

Tu

tkim

uks

en

ta

rko

itus

Ain

eis

to ja

me

ne

telm

ät

Tu

loks

et

ja jo

hto

pä

ätö

kse

t

Jon

es,

Gu

y &

Orm

rod

, 2

00

3

A Q

-me

tho

do

log

ica

l stu

dy

of

he

ari

ng

voic

es:

A p

relim

ina

ry e

xplo

ratio

n o

f

voic

e h

ea

rers

’ un

de

rsta

nd

ing

of

the

ir

exp

eri

en

ces

Ym

mä

rtä

ä,

mik

si ä

än

ten

ku

ulij

at

usk

ova

t, e

ttä h

e k

uule

vat

ään

ia ja

mite

n h

e jä

rke

ileva

t ko

kem

uks

ensa

Ke

sku

ste

lua

varu

ud

en

mu

od

ost

am

ine

n k

irja

llisu

u-

dest

a,

opa

slehtis

istä

, yl

eis

est

ä k

esk

ust

elu

sta,

me

dia

sta

ja k

esk

ust

elu

ista

16

ää

nte

n k

uu

lija

n

kan

ssa

. V

äitt

ee

t (3

50

) ja

ote

ltiin

bio

lää

ketie

tee

llisi

in,

psy

kolo

gis

iin ja

he

ng

elli

siin

, tii

vist

ett

iin v

äite

oto

k-

seks

i (45),

20 o

salli

stuja

a ja

ott

eliv

at

väitt

ee

t, ja

otte-

lua

ine

isto

an

aly

soiti

in S

PS

S-o

hje

lma

lla ja

fa

kto

ri-

ana

lyys

in t

ulo

ksena s

aatii

n 6

fa

ktori

a,

jotk

a e

du

sti-

vat

ään

ten k

uulij

oid

en

ko

kem

uks

ia

6 e

rila

sita

nä

köku

lma

a:

1)

po

sitii

vin

en

he

ng

elli

ne

n

nä

köku

lma

, 2

) p

ers

oo

na

llin

en

asi

aa

nku

ulu

va n

äkö

-

kulm

a,

3)

alis

tun

ut

pe

ssim

istin

en

nä

köku

lma

, 4

)

käyt

än

nölli

nen v

ast

e n

äkö

kulm

a,

5)

pa

ssiiv

isu

us

voim

ake

ino

ihin

nä

köku

lma

, 6

) yl

ein

en

psy

kia

trin

en

sair

aus

nä

köku

lma

198

Tu

tkim

us

Tu

tkim

uks

en

ta

rko

itus

Ain

eis

to ja

me

ne

telm

ät

Tu

loks

et

ja jo

hto

pä

ätö

kse

t

La

i, K

up

st,

Ce

lla,

Bro

wn

, P

ete

rma

n &

Go

ldm

an

(2

00

6)

Usi

ng

Q-m

eth

od

olo

gy

to u

nd

ers

tan

d

pe

rce

ive

d f

atig

ue

re

po

rte

d b

y a

do

-

lesc

en

ts w

ith c

an

cer

Ym

mä

rtä

ä k

uin

ka s

yöp

ää

sa

ira

sta

vat

nu

ore

t h

ah

mo

tta

vat

uu

pu

mu

kse

nsa

ja

tutk

ia m

ah

dolli

sia t

eki

jöitä

, jo

tka

vaik

utt

ava

t h

eid

än k

äsi

tyks

iinsä

käyt

täm

ällä

Q m

eto

do

log

iaa

Vä

iteu

niv

ers

um

i mu

od

ost

ett

iin 7

2 v

äitt

äm

äst

ä,

jotk

a

oli

kehite

tty

eri t

utk

imuks

ess

a a

ikuis

ten s

yöpää

sair

ast

avi

en u

upum

uks

est

a.

Nä

itä v

äitt

eitä

muo

kat-

tiin n

uoria s

yöp

ää s

air

ast

avi

en k

an

ssa

työ

skente

le-

vie

n lä

äkä

rie

n,

sair

aa

nho

itajie

n,

psy

kolo

gie

n ja

fysi

ote

rap

eutt

ine

n k

anss

a s

op

ivik

si n

uori

lle.

Lop

ulli

-

see

n v

äite

oto

ksee

n v

alit

tiin

37

vä

ittä

mä

ä.

Osa

llist

u-

jat

Q-ja

ott

elu

ihin

oliv

at

15

nu

ort

a s

yöp

äh

oito

a

saa

nu

tta

po

tila

sta

.

Fakt

oria

naly

ysin

tu

loks

en

a s

aatii

n 3

fa

ktoria

, jo

tka

kuva

siva

t n

uo

rte

n s

yöp

ää

sa

ira

sta

vie

n h

ah

mo

tta

ma

a

uu

pu

mu

sta

:

akt

iivis

uu

s lii

ttye

n f

yysi

see

n t

oim

inta

an,

uu

pum

us

liitt

yen

psy

koso

sia

alis

een t

oim

inta

an

, u

up

um

us

yhd

iste

ttyn

ä a

inoa

sta

an a

ne

mia

a ja

/ta

i ho

itoih

in

Me

red

ith &

Ba

ker

(20

07

)

Fact

ors

Ass

oci

ate

d w

ith C

ho

osi

ng a

Ca

ree

r in

Clin

ica

l Psy

cho

log

y—

Un

de

rgra

du

ate

Min

ori

ty E

thn

ic

Pe

rsp

ect

ive

s

Tutk

ia v

eto

voim

ast

a t

ai m

uu

sta s

yyst

ä

joh

tuva

a m

ah

do

llisu

utt

a e

tnis

elle

väh

em

mis

tölle

ha

keu

tua

am

ma

tillis

ee

n

kliin

ise

en

psy

kolo

gia

an

.

Ke

sku

ste

lua

varu

us

ja v

äite

un

ive

rsu

mi m

uo

do

ste

ttiin

aih

eese

en li

ittyv

äst

ä k

irja

llisu

ud

est

a ja

ko

lmen

etn

ise

en v

äh

em

mis

töön k

uu

luva

n k

liin

isen p

syko

lo-

gin

puo

listr

ukt

uro

idu

ista

syv

ä-h

aa

statte

luis

ta.

Lop

ulli

seen v

äite

oto

ksee

n v

alit

tiin 4

0 v

äitt

äm

ää.

Osa

llist

uja

t Q

-jaott

elu

ihin

oliv

at

37 e

tnis

een

vä-

hem

mis

töö

n k

uu

luva

a p

syko

logio

pis

kelij

aa.

Fakt

oria

naly

ysin

tu

loks

en

a s

aatii

n 7

fa

ktoria

, jo

tka

kuva

siva

t p

syko

log

iop

iske

lijoid

en k

äsi

tyks

iä k

liinis

es-

tä p

syko

log

iast

a:

1)H

yvä

työ

2)

Ide

aa

li, m

itä t

avo

itella

3)

Va

sta

ha

kois

-

ta li

ittyä

niin

va

lko

ise

en

am

ma

ttik

un

taa

n 4

) V

aik

eu

k-

sist

a h

uo

lima

tta

5)

Va

ike

ud

et

eiv

ät

ole

se

n a

rvo

isia

6)

Me

ne

tte

ly v

ast

oin

pe

rhe

ttä

7)

On

nis

tum

ine

n

työ

ssä

ni,

vää

rin

-ym

mä

rre

tty

yhte

isö

ssä

ni

Joh

top

ää

töks

en

ä v

oid

aa

n t

od

eta

, e

ttä

he

nki

löko

hta

i-

sella

ta

solla

työ

ei t

arj

oa

riit

tävi

ä r

esu

rsse

ja t

arp

ee

-

see

n n

äh

de

n.

Etn

ise

llä t

aso

lla v

oi p

rovo

soitu

a

ide

ntit

eett

ion

ge

lmia

. A

mm

atil

lisella

ta

solla

ja a

sia

si-

sällö

ltää

n e

siin

tyy

rist

iriit

aa

etn

ise

lle v

äh

em

mis

tölle

om

ina

iste

n t

arp

eid

en

ja e

ne

mm

istö

lle o

min

ais

ten

palv

elu

jen t

oim

itta

mis

en v

älil

lä.

199

Tu

tkim

us

Tu

tkim

uks

en

ta

rko

itus

Ain

eis

to ja

me

ne

telm

ät

Tu

loks

et

ja jo

hto

pä

ätö

kse

t

Pa

pw

ort

h &

Wa

lke

r (2

00

8)

Th

e n

ee

ds

of

pri

ma

ry c

are

me

nta

l

hea

lth s

erv

ice u

sers

: a Q

-sort

stu

dy

Se

lvitt

ää

yle

isis

tä a

iku

iste

n m

iele

nte

r-

veys

onge

lmis

ta k

ärs

ivie

n ih

mis

ten

tarp

eita

, jo

tka

liitt

yvä

t p

eru

ste

rve

yde

n-

huo

llon p

syko

log

isiin

palv

elu

ihin

.

Ke

sku

ste

lua

varu

us

ja v

äite

un

ive

rsu

mi k

oo

ttiin

pe

rust

erv

eyd

en

hu

ollo

n p

syko

log

iste

n p

alv

elu

ide

n

käyt

täjie

n h

aast

att

elu

ista

. Lo

pulli

nen v

äite

oto

s

sisä

lsi 6

4 v

äitt

äm

ää.

Q-ja

otte

luih

in o

salli

stui 2

8

pe

rust

erv

eyd

en

hu

ollo

n p

syko

log

iste

n p

alv

elu

ide

n

käyt

täjä

ä.

Fakt

oria

naly

ysin

tu

loks

en

a s

aatii

n 5

eri

lais

ta t

arv

e-

kuva

ust

a:

1)

Va

nh

em

pia

he

nki

löitä

ja s

itou

tun

eita

pa

lve

luih

in 2

)

leim

autu

neita

ja v

ast

ahako

isia

sito

utu

maan p

alv

elu

i-

hin

3)

leim

autu

ne

ita ja

psy

kolo

gis

est

i erist

äyt

yne

itä

4)

Info

rom

oitu

ja ja

hyv

äks

yvä

t e

rila

isia

ho

itova

ih-

toe

hto

ja 5

) so

sia

alis

est

i orie

nto

itun

ee

t, v

ert

ais

tue

n

anta

jia

Joh

top

ää

töks

en

ä t

od

eta

an

ett

ä e

rott

ele

ma

lla ja

tunn

ista

ma

lla a

sia

kka

ide

n t

arp

eita

ja n

äkö

kulm

ia,

void

aa

n v

aik

utt

aa

ho

itoo

n s

itou

tum

ise

en

.

Po

po

vich

& P

op

ovi

ch (

20

00

)

Use

of

Q M

eth

od

olo

gy

for

Ho

spita

l

Str

ate

gic

Pla

nn

ing

: A

Ca

se S

tud

y

Esi

ttä

ä m

iten

Q m

eto

do

log

iaa

vo

ida

an

käyt

tää

str

ate

gis

en s

uunn

itte

lun

työ

kalu

na

.

Ke

sku

ste

lua

varu

us

ja v

äite

un

ive

rsu

mi k

oo

ttiin

en

sin

ryh

mä

kesk

ust

elu

issa

, jo

ssa

oli

mu

kan

a e

du

sta

jia

sair

aala

n h

en

kilö

kun

na

sta

, jo

hto

kunna

sta ja

osa

k-

kais

ta.

Lo

pulli

see

n v

äite

oto

kse

en v

alit

tiin 7

7 v

äitt

ä-

mää.

Q-j

aott

elu

ihin

osa

llist

uja

t oliv

at

56

sa

iraala

n

hen

kilö

kunn

an ja

joh

toku

nna

n e

du

sta

jaa

.

Fa

kto

ria

na

lyys

in t

ulo

kse

na

sa

atii

n k

olm

e r

yhm

ää

,

jotk

a k

uva

siva

t n

äkö

kulm

ia ja

kä

sity

ksiä

sa

ira

ala

n

tule

vais

uu

de

sta:

1)

yhd

istä

jät

2)

itse

nä

ise

t 3

) e

du

nva

lvo

jat

Ric

ha

rds,

Pa

pw

ort

h,

Co

rbe

tt &

Go

od

,

(20

07

), A

do

lesc

en

t M

oth

erh

oo

d:

A Q

-

Me

tho

do

log

ica

l Re

-Eva

lua

tion

of

Psy

cho

log

ica

l and S

oci

al O

utc

om

es

Tu

tkia

nu

ort

en

äiti

yttä

äiti

en

om

ast

a

näkö

kulm

ast

a,

tutk

imalla

he

idän

ase

nte

itaan a

sio

ihin

, jo

ita h

e k

uva

ava

t

tärk

eik

si e

läm

äss

ään

Ke

sku

ste

lua

varu

us

ja v

äite

un

ive

rsu

mi m

uo

do

ste

ttiin

kirj

alli

suud

est

a ja

ha

ast

att

ele

ma

lla n

uoria

äite

jä

he

ille

tä

rke

istä

asi

ois

ta e

läm

äss

ää

n s

ekä

mo

ne

n-

lais

ten ä

itie

n,

kotik

äyn

tiho

itajie

n,

kätil

öid

en

, psy

ko-

log

ien

ja n

uo

rso

-työ

nte

kijö

ide

n k

esk

ust

elu

ista

.

Lop

ulli

seen v

äite

oto

ksee

n v

alit

tiin 4

8 v

äitt

äm

ää.

Osa

llist

uja

t Q

-jaott

elu

ihin

oliv

at

23 n

uort

a ä

itiä.

Fakt

oria

naly

ysin

tu

loks

en

a s

aatii

n k

olm

e f

akt

ori

a,

jotk

a e

rosi

vat

tois

ista

an s

eura

avi

lla u

lott

uvu

uks

illa:

työlli

syys

, so

sia

alin

en

tuki

, se

lviä

min

en,

yhte

isasu

-

min

en

pa

rtn

eri

n k

an

ssa

, ta

lou

de

llin

en

tu

ki,

äiti

yde

n

roo

lista

na

utt

imin

en

, tu

leva

isu

ud

en

to

ive

et,

su

hte

et

lap

sen

/lap

sien is

ään

ja t

yyty

väis

yys

isän r

oolii

n.

200

Tu

tkim

us

Tu

tkim

uks

en

ta

rko

itus

Ain

eis

to ja

me

ne

telm

ät

Tu

loks

et

ja jo

hto

pä

ätö

kse

t

Ris

do

n,

Ecc

lest

on

, C

rom

be

&

McC

rack

en

(2

00

3)

Ho

w c

an

we

lea

rn t

o li

ve w

ith p

ain

? A

Q-m

eth

od

olo

gic

al a

na

lysi

s of

the

div

ers

e u

nd

ers

tan

din

gs

of

ac-

cep

tan

ce o

f ch

ron

ic p

ain

Ym

mä

rtä

ä e

rila

isia

ta

po

ja h

yvä

ksyä

kro

on

ine

n k

ipu

Ke

sku

ste

lua

varu

us

ja v

äite

un

ive

rsu

mi k

roo

nis

en

kivu

n h

yvä

ksym

ise

stä

muo

do

stett

iin h

aast

attele

ma

l-

la k

ipupo

liklin

iko

iden k

liinik

oita

ja t

utk

ijoita

ja k

roo

ni-

sest

a k

ivu

sta k

ärs

iviä

ihm

isiä

, h

ake

ma

lla t

ieto

a

tieto

san

aki

rjo

ista

, his

torialli

sist

a t

eks

teis

tä ja

am

-

mattila

iste

n ju

lkais

uis

ta,

po

tila

iden ja

hoita

jien

verk

kosi

vuje

n k

esk

ust

elu

ista

se

kä s

eura

am

alla

yle

istä

media

a ja

te

levi

siota

. L

opu

llise

en v

äite

oto

k-

see

n v

alit

tiin

80

vä

ittä

mää.

Osa

llist

uja

t Q

-ja

ottelu

ihin

valit

tiin lu

mip

allo

-ota

nnalla

. E

nsi

n k

uts

utt

iin ih

mis

iä,

joill

a s

aa

tto

i olla

to

isis

taa

n p

oik

kea

vaa

ym

mä

rrys

tä

term

istä

hyv

äks

yntä

ja h

e e

hd

ott

iva

t e

de

llee

n

osa

llist

ujia

. T

ark

oitu

s ei o

llut

rekr

yto

ida

ta

i su

lkea

pois

ihm

isiä

, jo

tka k

ärs

ivät

kroo

nis

est

a k

ivu

sta.

Osa

llist

ujia

oli

33

, jo

ista

an

aly

ysiin

va

littii

n 3

0 Q

-

jao

tte

lua

.

Fakt

oria

naly

ysis

sä s

aatii

n 8

fa

ktori

a,

jotk

a k

uva

siva

t

kroo

nis

en k

ivu

n h

yvä

ksym

istä

. N

äm

ä o

livat

hal-

tuu

no

tto

, e

läm

ine

n p

äiv

äst

ä p

äiv

ää

n,

rajo

itte

ide

n

tun

nu

sta

min

en

, vo

ima

an

tum

ine

n,

itse

nsä

me

ne

tyk-

sen

hyv

äks

ymin

en

, e

ne

mm

än

elä

mä

ä k

uin

kip

ua

,

älä

ta

iste

le t

ais

telu

a,

jota

et

voi v

oitt

aa

ja h

enge

llinen

voim

a.

Yle

ise

t p

iirte

et

hyv

äks

yä k

roo

nin

en

kip

u o

vat

tieto

ett

ä p

ara

nn

usk

ein

o o

n e

pä

tod

en

nä

köin

en

,

muuto

s ke

skitt

ymis

est

ä k

ivu

n n

äkö

kulm

ista

ei-ki

vun

nä

köku

lmiin

elä

mä

ssä

, va

stu

sta

min

en

eh

do

tust

a,

että k

ipu

on

me

rkki

henki

löko

hta

ise

sta

he

ikko

ud

est

a.

Sn

elli

ng

in (

19

99

)

Wo

me

n´s

Pe

rsp

ect

ive

s o

n F

em

inis

m

A Q

-Me

tho

do

log

ica

l Stu

dy

Tunn

ista

a ja

kuva

ta n

ais

ten e

rila

isia

käsi

tyks

iä f

em

inis

mis

tä

Ke

sku

ste

lua

varu

us

ja v

äite

un

ive

rsu

mi k

oo

ttiin

asi

aan

kuulu

vast

a k

irja

llisu

ude

sta ja

art

ikke

leis

ta.

Lop

ulli

seen v

äite

oto

ksee

n v

alit

tiin 5

0 v

äitt

äm

ää.

Q-

jaott

elu

ihin

osa

llist

ui 5

9 n

ais

ta,

jois

ta 3

6 n

ais

ta m

yös

haa

state

ltiin

.

Fakt

oria

naly

ysin

tu

loks

en

a s

aatii

n 6

eri

lais

ta n

äkö

-

kulm

aa

fe

min

ism

iin,

tutk

imu

s ku

vaile

e n

iistä

va

in 5

:

1)

rad

ika

ali,

lesb

ola

ine

n,

an

tira

sist

ine

n f

em

inis

-

min

äkö

kulm

a,

vast

ust

aa p

erin

teis

iä m

ielip

iteitä

avi

olii

tost

a,

perh

ee

stä

ja la

sten

han

kinna

sta

2)

libera

alin

en f

em

inis

tine

n n

äkö

kulm

a,

joka

halu

aa

ed

istä

ä n

ais

ten

ja m

iste

n v

älis

tä t

asa

-arv

oa

ja

uu

dis

taa

avi

o-liit

toa

ja p

erh

ett

ä s

äily

ttä

en

ne

3)

hu

ma

nis

tinen n

äkö

kulm

a,

joss

a n

ais

illa ja

mie

hill

ä

on

om

at

fem

inis

tise

t ja

ma

sku

liin

ise

t ro

olit

, e

ivä

t

koro

sta

ne

et

suku

pu

olie

n v

älis

tä t

asa

-arv

oa

4)

kon

serv

atii

vin

en

nä

köku

lma

, jo

ka s

isä

lsi m

yös

antif

em

inis

mis

iä p

iirte

itä,

suku

puolie

n v

älin

en

erila

isuu

s nä

htii

n p

osi

tiivi

sena 5

) p

ost

fem

inis

tinen

nä

köku

lma

, jo

ka e

i nä

hn

yt t

arv

ett

a m

uu

toks

elle

,

tasa

-arv

ois

uu

s su

ku-p

uo

lten

vä

lillä

nä

htii

n jo

va

kiin

-

tun

ee

na

yh

teis

kun

na

ssa

201

Tu

tkim

us

Tu

tkim

uks

en

ta

rko

itus

Ain

eis

to ja

me

ne

telm

ät

Tu

loks

et

ja jo

hto

pä

ätö

kse

t

Ste

nn

eri

n,

Co

op

er

& S

kevi

ng

ton

(20

03

)

Pu

ttin

g t

he

Q in

to q

ua

lity

of

life

; th

e

ide

ntif

ica

tion

of

sub

ject

ive

co

nst

ruc-

tion

s of

he

alth

-rela

ted

qua

lity

of

life

usi

ng Q

me

thod

olo

gy

Tu

nn

ista

a m

on

ipu

olis

en

te

rve

en

ihm

isjo

uko

n e

rila

isia

subje

ktiiv

isia

elä

män

laadu

n k

uva

uks

ia

Ke

sku

ste

lua

varu

un

ja v

äite

un

ive

rsu

mi k

oo

ttiin

use

ista

tutk

imu

ksis

ta,

jois

sa o

li kä

ytett

u W

HO

:n

elä

män

laatu

100

mitt

aria.

Lo

pulli

nen v

äite

oto

s

sisä

lsi 5

2 v

äitt

äm

ää.

Q-ja

otte

luih

in o

salli

stuja

t (9

0)

valit

tiin lu

mip

allo

-ota

nnalla

site

n e

ttä m

ah

do

llisi

m-

man m

onen

kirj

ava

joukk

o t

erv

eitä

ihm

isiä

oli

mu

kan

a.

Fa

kto

ria

na

lyys

in t

ulo

kse

na

sa

atii

n 8

elä

mä

nla

ad

un

kuva

ust

a:

1)

”On

ne

llise

t p

erh

ee

t”,

joss

a k

oro

stu

i pe

rhe

ymp

äri

s-

tö ja

–su

hte

en

elä

mä

nla

ad

un

te

kijö

inä

2)

”se

iso

mi-

nen o

mill

a ja

loill

a”,

joss

a k

oro

stui h

en

kinen

ja

psy

ykki

ne

n t

erv

eys

ja o

ma

n e

läm

än

ha

llin

ta

3)

”em

otio

na

llin

en

riip

pu

ma

tto

mu

us”

, jo

ssa

ko

rost

ui

hen

kin

en t

asa

pa

inois

uus,

mik

ä o

li om

issa

käsi

ssä

eik

ä t

ois

ista

riip

pu

vais

ta 4

) ”h

eti

toim

iva”

akt

iivin

en

näkö

kulm

a,

joss

a k

ors

otu

i ka

iken

lain

en

akt

iivis

uu

s

5)

”elä

mä

po

sitii

vise

na

ha

ast

ee

na

”, jo

ssa

ko

rost

ui

rah

a ja

ta

lou

de

llin

en

hu

ole

tto

mu

us

6)

”lu

ott

am

ine

n

Jum

ala

an”,

joss

a k

oro

stu

i luott

am

us

kork

ea

mp

aan

voim

aa

n ja

joh

da

tuks

ee

n 7

) ”p

ysym

ine

n t

arp

ee

ksi

terv

ee

nä

, jo

tta

pys

tyy

ha

nkk

ima

an

ela

nn

on

pe

rhe

el-

le”,

joss

a k

oro

stu

i fyy

sin

en

te

rve

ys 8

) ”e

t vo

i va

lita

perh

että

si”,

joss

a k

oro

stu

i yst

ävy

yssu

hte

et

ja

hen

kin

en h

yvin

voin

ti

202

Tu

tkim

us

Tu

tkim

uks

en

ta

rko

itus

Ain

eis

to ja

me

ne

telm

ät

Tu

loks

et

ja jo

hto

pä

ätö

kse

t

Ste

wa

rt (

20

07

)

Pro

tect

ive

Me

asu

res

for

Pri

vate

He

alth

In

form

atio

n

Tu

nn

ista

a la

kiin

kir

joite

ttu

ja (

HIP

AA

)

tieto

suoja

kein

oja

, jo

ita H

IV-p

otil

aat

ja

mu

ut

pitä

vät

luo

tett

avi

na

ja k

oo

ta

hen

kilö

kohta

isia

nä

köku

lmia

, m

itä

om

ina

isp

iirte

itä t

ai k

ein

oja

pid

etä

än

väh

iten ja

en

iten

va

ikutta

vim

pin

a

yksi

tyis

yyd

en

su

oja

am

ise

ssa

.

25 v

äitt

äm

ää k

oottiin

yks

ityis

yyden

va

atim

uks

ista

tai

san

ktio

ista

, jo

tka s

isälty

ivä

t la

kiin

yks

ityis

yyden

suo

jast

a (

HIP

AA

). Q

-ja

ott

elu

ihin

osa

llist

uja

t (4

0)

oli

valit

tu s

atu

nnais

ota

nn

alla

avo

-ho

idost

a ja

ylio

pis

tol-

lisen s

air

aala

n in

fekt

iokl

inik

alta

varm

ista

ma

lla H

IV-

po

tila

ita m

uka

an

.

Fakt

oria

naly

ysin

tu

loks

en

a s

aatii

n 3

fa

ktoria

, jo

tka

kuva

siva

t p

otil

aid

en n

äkö

kulm

ia y

ksity

isyy

den

suo

jan

va

atim

uks

ista

ja s

an

ktio

ista

:

1)

”ra

ng

ais

tus

lain

rikk

ojil

le”-

nä

köku

lma

ssa

ko

rost

uu

epä

luott

am

us

om

ien

tie

toje

n lu

ovu

tta

mis

est

a ja

vaatim

us

tiuko

ista

sa

nkt

iois

ta n

iitä k

ohta

an

, jo

tka

rikk

ova

t yk

sity

isyy

den

suo

jam

äärä

yksi

ä 2

) ”v

irka

-

mie

het

suoje

leva

t yk

sity

isyy

ttä”-

nä

köku

lma

ssa

koro

stu

i lu

ott

am

us

sekä

virka

mie

hiä

ko

hta

an

ett

ä

laki

in,

joka

su

oje

lee

yks

ityis

yytt

ä 3

) ”i

tse

valtu

utu

s”-

näkö

kulm

ass

a k

oro

stuu o

ma v

alv

on

ta t

ieto

jen

luo

vutt

am

ise

ssa

ja lu

ott

am

us

laki

in,

joka

an

taa

tä

hä

n

ma

hd

olli

suu

de

n.

Su

uri

n o

sa t

utk

imu

kse

en

osa

llist

u-

jista

tu

nts

i jo

ssa

in m

ää

rin

ep

älu

ott

am

ust

a la

in

määrä

yksi

ä k

ohta

an m

utt

a h

yvä

ksyi

vät

vahva

t

san

ktio

t ja

ra

ng

ais

tuks

et.

Joh

top

ää

töks

en

ä t

od

eta

an

ett

ä u

usi

laki

an

taa

mah

dolli

suu

ksia

suo

jella

yks

ityis

yytt

ä,

mu

tta v

aatii

tieto

a ja

koulu

tust

a p

otil

asr

yhm

ille

ja h

enki

löst

ölle

.

Tie

len

, va

n S

taa

, Je

de

loo

, va

n E

xel &

We

ima

r (2

00

8)

Q-M

eth

od

olo

gy

to I

de

ntif

y Y

ou

ng

Adult

Rena

l Tra

nsp

lant

Reci

pie

nts

at

Ris

k fo

r N

onad

here

nce

Tu

nn

ista

a n

uo

rte

n a

iku

iste

n r

iski

ä

sito

utu

ma

tto

ma

an

kä

yttä

ytym

ise

en

tutk

ima

lla h

eid

än a

sen

teita

an e

linsi

ir-

ron

jälk

eis

iin e

läm

än

tap

oih

in

Ke

sku

ste

lua

varu

us

ja v

äite

un

ive

rsu

mi m

uo

do

ste

ttiin

ha

vain

no

ima

lla k

en

ttä

ymp

äri

stö

ssä

, tie

tee

llise

stä

kirj

alli

suud

est

a,

WH

O:n

ulo

ttu

vuuks

ista

liitt

yen

sito

utu

mis

ee

n

Lop

ulli

ne

n v

äite

oto

s si

säls

i 37 v

äitt

äm

ää.

Q-ja

ott

elu

ihin

osa

llist

uja

t o

liva

t 2

6 n

uo

rta

mu

nu

ais

-

siirto

po

tila

sta.

Nu

ort

en m

unu

ais

sirr

topotil

aid

en a

sen

nepro

fiile

ja

mu

nu

ais

en

siir

ron

jälk

eis

istä

elä

mä

nta

vois

ta s

aa

tiin

4:

1)

hu

ole

stu

ne

ita ja

ko

ntr

oo

lloiv

ia 2

) u

lko

nä

köp

ain

ot-

teis

ia 3

) jä

ärä

pä

isiä

ja s

itou

tum

att

om

ia 4

) re

nto

ja ja

mu

kau

tuva

isia

Joh

top

ää

töks

en

ä t

od

eta

an

, e

ttä

Q-m

eto

do

log

ialla

tote

teu

tett

u a

sen

ne

-lu

oki

tte

lu n

äyt

tää

to

teu

tta

mis

-

kelp

ois

elta

ja o

n h

yöd

yllin

en

apu k

un

tu

nnis

teta

an

nu

ort

en

aik

uis

ten

ris

kiä

sito

utu

ma

tto

mu

ute

en

.

203

Tu

tkim

us

Tu

tkim

uks

en

ta

rko

itus

Ain

eis

to ja

me

ne

telm

ät

Tu

loks

et

ja jo

hto

pä

ätö

kse

t

Va

len

ta &

Wig

ge

r (1

99

7)

Q-m

eth

od

olo

gy:

De

finiti

on

an

d

Ap

plic

atio

n in

He

alth

Ca

re I

nfo

rma

t-

ics

Esi

tellä

Q m

eto

do

logia

tutk

imus-

me

ne

telm

än

ä t

erv

eys

info

rma

tiika

n

alu

eella

. Q

meto

do

log

iaa k

äyt

ett

iin

tunn

ista

maan ja

luoki

ttele

ma

an

pe

rust

erv

eyd

en

hu

ollo

n lä

äkä

reid

en

ja

lää

ketie

teen o

pis

kelij

oid

en m

ielip

iteitä

,

jotk

a m

yötä

vaik

utt

iva

t ym

mä

rtä

mä

än

heid

än s

yitä

än h

yvä

ksyä

tai v

ast

ust

aa

sop

eu

tum

ine

n in

form

aa

tiote

kniik

kaa

n

terv

eyd

en

hu

ollo

n t

yöp

aik

ois

sa.

Ke

sku

ste

lua

varu

us

ja v

äite

un

ive

rsu

mi m

uo

do

ste

ttiin

tiete

elli

sest

ä k

irja

llisu

ude

sta ja

ryh

mäh

aa

stat-

telu

ista

. L

op

ulli

seen v

äite

oto

kseen

va

littii

n 3

0

väitt

äm

ää

. O

salli

stu

jat

Q-j

ao

tte

luih

in o

liva

t 3

4

lää

käri

ä ja

25

lääke

tiete

en o

pis

kelij

aa.

Fakt

oria

naly

ysin

tu

loks

en

a s

aatii

n 6

mie

lipid

ery

h-

mää,

jotk

a k

uva

siva

t lä

äkä

reid

en ja

lääke

tiete

en

op

iske

lijo

ide

n s

op

eu

tum

ista

info

rma

atio

tekn

iikka

an

he

idä

n t

erv

eyd

en

hu

ollo

n t

yöp

aik

oill

aa

n:

1)

täys

imä

ärä

ise

sti h

yvä

ksyj

ät

2)

taid

ois

taa

n h

uo

les-

tune

et

hyv

äks

yjät

3)t

ekn

olo

gia

kriit

tise

t h

yvä

ksyj

ät

4)its

en

äis

est

i ajtt

ele

vat

ja h

uole

stune

et

5)e

i ko

ke-

mu

sta

om

aa

vat

ja h

uo

lest

un

ee

t 6

) lii

keto

imin

tam

yön

-

teis

et

hyv

äks

yjä

t

Tu

tkim

us

eh

do

tta

a o

rga

nis

aa

tion

järj

est

elm

ien

toim

ee

npa

nijo

ille Q

me

tod

olo

gia

a m

en

ete

lmän

ä

ymm

ärt

ää

lääkä

reid

en p

ers

oona

llisi

a n

äkä

kulm

ia

heid

än s

ope

utu

mis

ess

aa

n h

yvä

ksyä

ja h

yöd

yntä

ä

info

rmaa

tiote

kniik

kaa t

yöp

aik

oill

aan.

Va

n E

xel,

Gra

af

& B

rou

we

r (2

00

6)

‘‘Eve

ryo

ne

die

s, s

o y

ou

mig

ht

as

we

ll

ha

ve f

un

!’’ A

ttitu

de

s o

f D

utc

h y

ou

ths

ab

ou

t th

eir h

ea

lth li

fest

yle

Lö

ytä

ä n

uo

rie

n a

sen

teita

te

rve

yte

en

liitt

yviin

elä

mä

nta

po

ihin

fo

kuks

ena

ylip

ain

o.

Ke

sku

ste

lua

varu

us

ja v

äite

un

ive

rsu

mi m

uo

do

stu

i

kirj

alli

suu

de

sta

se

kä n

uo

riso

tutk

imu

kse

n,

nu

ori-

soa

lan

, kä

yttä

ytym

ise

n,

terv

eyd

en ja

ylip

ai-

no

n/li

ha

vuu

de

n a

sia

ntu

ntij

oid

en

ha

ast

att

elu

ista

.

Nä

istä

te

em

ois

ta t

eh

tiin

str

ukt

uro

idu

t h

aa

sta

tte

lut

koh

dery

hm

än 2

5 n

uore

lle ja

se

n t

ulo

ksena

syn

ty-

nee

stä v

äite

univ

ers

um

ista

va

littii

n lo

pu

llise

en

väite

oto

ksee

n 3

7 v

äitt

äm

ää.

Q-ja

otte

luih

in o

salli

stu-

jat

oliv

at

12

0 n

uo

rta

.

Fakt

oria

naly

ysin

tu

loks

en

a s

aatii

n 5

fa

ktoria

, jo

tka

kuva

siva

t n

uo

rte

n a

sen

teita

: h

uo

lett

om

at

urh

eilu

lli-

set,

hu

ole

stu

tta

vat

riip

pu

vais

et,

kilp

aile

vat

riip

pu

ma

t-

tom

at, t

yyty

väis

iltä n

äyt

tävä

t ja

välin

pitä

mätt

öm

ät

era

kot.

Nu

ore

t e

ivä

t ju

uri

kaa

n o

llee

t ki

ino

stu

ne

ita

om

ast

a t

erv

eyd

est

ää

n m

utt

a e

ri s

yist

ä.

Su

uri

mm

alle

osa

lle n

äis

tä n

uo

rist

a n

ykyi

ne

n t

ai t

ule

va t

erv

eys

ei

ollu

t h

uole

na

ihe,

kosk

a h

e t

un

siva

t ole

van

sa f

yysi

-

sest

i te

rve

itä,

tyyt

yvä

isiä

ja o

nn

elli

sia t

ai e

ivä

t

yksi

nke

rtais

est

i vä

littä

neet.

Mo

nill

a n

uorilla

näyt

ti

ole

van

vä

hä

n t

ieto

a ja

paljo

n k

ysym

yksi

ä li

ittye

n

terv

eyt

ee

n ja

ylip

ain

ois

uu

tee

n.

204

Tu

tkim

us

Tu

tkim

uks

en

ta

rko

itus

Ain

eis

to ja

me

ne

telm

ät

Tu

loks

et

ja jo

hto

pä

ätö

kse

t

Va

n E

xel,

Gra

af

& B

rou

we

r (2

00

7)

Ca

re f

or

a b

rea

k? A

n in

vest

iga

tion

of

info

rmal c

are

giv

ers

’ att

itudes

tow

ard

resp

ite c

are

usi

ng Q

-meth

od

olo

gy

Tutk

ia o

ma

ish

oita

jien a

sente

ita

lom

itush

oito

on

Vä

iteu

niv

ers

um

i ko

ott

iin o

ma

ish

oita

jien

str

ukt

u-

roid

uis

ta h

aa

sta

tte

luis

ta ja

lop

ulli

see

n v

äite

oto

kse

en

valit

tiin 3

9 v

äitt

äm

ää.

Q-ja

otte

luih

in o

salli

stuiv

at

33

om

ais

ho

itaja

a,

mu

tta

lop

ulli

see

n a

na

lyys

iin v

alik

oitu

i

29

Q-ja

ott

elu

a.

Fakt

oria

naly

ysin

tu

loks

en

a s

aatii

n 3

fa

ktoria

, jo

tka

kuva

siva

t o

mais

hoita

jien a

sen

teita

lom

itush

oito

on:

1)

tarv

itse

vat

ja p

yytä

vät

lom

itush

oito

a 2

) ta

rvits

eva

t

mu

tta

eiv

ät

pyy

dä

lom

itush

oito

a 3

) e

ivä

t ta

rvits

e

lom

itush

oito

a

Lom

itush

oito

-ohje

lmie

n k

ohd

ery

hm

iksi

tu

lisi s

aa

da

kah

de

n e

nsi

mm

äis

en

ryh

mä

n o

ma

ish

oita

jat.

To

ise

s-

sa r

yhm

äss

ä v

aik

utu

ksia

tu

lisi o

hja

ta s

ekä

om

ais

ho

i-

tajil

le e

ttä h

oid

on s

aa

jille

.

205

Liite 3 Faktoreiden 1-3 ideaalinen Q-jaottelu

Taulukko 18. Faktoreiden 1-3 ideaalinen Q-jaottelu

Väite F1 F2 F3

1. Mielestäni johdon on huomioitava moniasiantuntijaiseen yhteistyöhön sitoutuneet ja

innostuneet työntekijät, joiden avulla motivoidaan kaikki yhteistyöhön.

0 3 0

2. Työntekijöille on osoitettava moniasiantuntijaiseen yhteistyöhön liittyvät myönteiset puolet,

jotta he motivoituvat voittamaan esteet ja oman muutosvastarintansa.

0 2 0

3. Mielestäni moniasiantuntijaista yhteistyötä tukeva organisaatio perustuu tiedon ja

asiantuntijuuden valtaan, ei tehtävänimikkeiden mukaisten roolien valtaan.

0 2 1

4. Jos moniasiantuntijainen yhteistyö ei toimi organisaation johdon tasolla, heijastuvat

negatiiviset vaikutukset alaisiin ja vaikeuttavat yhteistyötä asiakastyössä.

1 3 1

5. Mielestäni työntekijöiden suvaitsemattomuus johtaa tasa-arvon puutteeseen työntekijöiden

ja asiakasperheiden sekä eri ammattilaisten välillä.

-2 1 2

6. Hyvän yhteistyön esteeksi muodostuvat kertyneestä kokemuksesta ja tiedosta koostuneet

virheelliset lukkiutuneet käsitykset. Nämä estävät näkemästä kokonaisvaltaisesti eri

asiantuntijoiden tulkinnan yhteisestä asiasta.

-1 2 1

7. Ennakkoluuloiset käsitykset toisista yhteistyökumppaneista ohjaavat kokouksia tietyn

kaavan mukaan. Tämä estää moniäänisen avoimen keskustelun ja erilaisuuden näkemisen

positiivisena voimavarana.

-3 -2 3

8. Ammattiluokitus ylläpitää jäykkää hierarkkista arvojärjestelmää, missä ryhmän jäsenet

toimivat toisiaan vastaan oman ammattilaisuuden edustajina.

-4 -3 -1

9. Vähemmän koulutetun työntekijän on vaikeaa saada äänensä kuuluviin

yhteistyökokouksissa, vaikka olisi ollut eniten tekemisissä perheen kanssa. Tämä estää

kokonaiskäsityksen asiakasperheen ongelmista ja näin palveluiden tuottamisen parhaalla

mahdollisella tavalla.

-4 -3 0

10. Jos olosuhteet yhteistyön tekemiselle ovat hyvät, työntekijöiden persoonallisuuksien

merkitys moniasiantuntijaiseen yhteistyöhön liittyvissä ongelmissa on vähäinen.

-2 -2 -1

11. Mielestäni moniasiantuntijaisessa yhteistyössä on tärkeää tuoda oman ammatin mukainen

näkemys esille ja toimia sen mukaisesti.

-1 1 -1

12. Asiakasperhe ei uskalla kertoa moniasiantuntijaisessa verkostossa ammattilaisille vaikeista

perhetilanteista, koska pelkää lainsäädännöllisiä toimenpiteitä, esimerkiksi lasten

huostaanottoa.

-2 1 -2

13. Asiakasperhe ei rohkene sanoa ääneen mielipidettään omista tarpeistaan

moniasiantuntijaisissa palavereissa, koska uskoo ammattilaisten tietävän paremmin, vaikka on

kysymys heidän omasta elämästään.

-3 -1 -1

14. Asiakasperheen on vaikeaa luottaa ammattilaisiin ja kertoa vaikeista perhetilanteista, jos

työntekijät vaihtuvat koko ajan.

4 4 3

15. Asiakasperhe sitoutuu perheelle suunniteltuihin yhteisiin tavoitteisiin ja positiiviseen

muutosprosessiin vain, jos on tullut aidosti kohdatuksi ja kuulluksi avoimessa

vuorovaikutuksessa työntekijöiden kanssa.

3 4 4

206

Väite F1 F2 F3

16. Pitkäjänteistä moniasiantuntijaista yhteistyötä vaikeuttaa perheiden splittaaminen (perhe

jakaa ammattilaiset ”hyviin ja pahoihin” ja vaihtaa sen mukaan asiakassuhdettaan).

-2 2 -3

17. Mielestäni moniasiantuntijainen yhteistyöosaaminen edellyttää kaikkien toimijoiden

arvopohjan selkiyttämistä johdon järjestämien keskustelujen avulla.

0 -1 -2

18. Johdon on järjestettävä yhteisiin asiakkuuksiin liittyvää kaikkien toimijoiden yhteistä

täydennyskoulutusta, mikä edistää yhteistä näkemystä ja yhteisiä tavoitteita.

3 -1 0

19. Moniasiantuntijaista perhetyötä estää tiedon puute perheen tilanteesta. -3 1 -3

20. Moniasiantuntijaisen perhetyön vaikuttavuutta estävät käsityserot tukimuotojen tai

terapioiden perusteista ja vaikutuksista.

-2 1 -1

21. Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten peruskoulutukseen on järjestettävä

monitieteisiä kursseja, jotka lisäävät eri ammattilaisten välisiä vuorovaikutustaitoja.

0 0 -2

22. Peruskoulutusvaiheessa on järjestettävä valmistuville sosiaali- ja terveydenhuollon

ammattilaisille työssäoppimisjaksoilla yhteisiä kursseja. Tällä estetään lukkiutuneiden

käsitysten syntymistä eri ammattilaisten rooleista.

-1 0 -1

23. Perhetyön toimijoiden on tunnistettava perheen oma käsitys hyvinvoinnistaan, esimerkiksi

-perheenjäsenten erilaisuus

-perheen tuen tarve

-huolehtimisvastuun jakautuminen perheessä

-perheen kyky käsitellä koko perheen hyvinvointiin liittyviä kysymyksiä

1 3 4

24. On lisättävä täydennyskoulutusta uusiin tutkittuihin perhettä voimaannuttaviin työtapoihin,

koska niiden on todettu lisäävän työntekijöiden työtyytyväisyyttä.

0 1 1

25. Moniasiantuntijainen yhteistyö ei onnistu, jos ei puhuta kieltä, jota kaikki ymmärtävät. 2 0 3

26. Mielestäni moniasiantuntijaisen yhteistyön koulutuksissa on hyödynnettävä enemmän

asiakkaiden omia kokemuksia palveluista.

2 -1 1

27. Työmenetelmät, jotka auttavat perhettä itseään löytämään voimavaroja ongelmiensa

ratkaisuihin, lisäävät sitoutumista yhteistyöhön.

4 3 3

28. Organisaation muutokset ja niiden aiheuttamat ristiriidat uhkaavat moniasiantuntijaisen

yhteistyön sujuvuutta.

1 -2 0

29. Tiimi- ja verkostotyön käytännöt (mm. säännölliset tiimikokoukset ja palaverit, vuoroittainen

tiiminvetäjyys, työparityöskentely, yksilö- ja tiimityönohjaus, työn konsultointi) edistävät hyvää

moniasiantuntijaista yhteistyötä.

1 0 -2

30. Moniasiantuntijaista yhteistyötä hankaloittaa salassapitovelvollisuus. -3 -3 -3

31. Joustavan tiedonkulun esteitä muodostuu, koska käytössä on erilaisia sähköisiä

asiakastietojärjestelmiä.

-1 -4 -3

32. Mielestäni moniasiantuntijaisten tiimien tehottomuuden syynä on ylempi johto, joka olettaa,

että kun ihmiset on nimetty tiettyyn yhteistyömallin mukaiseen toimintaan, he kykenevät ilman

ohjausta toteuttamaan sitä.

-1 -4 -4

33. Johdon on luotava moniasiantuntijaiselle yhteistyölle toimintaperiaatteet. Eri

ammattiryhmistä koostuvia yhteistyöryhmiä täytyy johtaa, seurata ja arvioida säännöllisesti,

jotta ne toimisivat jatkuvasti tehokkaasti.

2 1 -2

207

Väite F1 F2 F3

34. Moniasiantuntijaisen yhteistyön edellytys on, että asiakkaiden palvelukokonaisuuksia

tarkastellaan ja toimintaa kehitetään koko palveluketjun näkökulmasta, peruspalveluista

erityispalveluihin.

3 2 2

35. Mielestäni henkilöstöresurssien jatkuva lisääminen ei edistä moniasiantuntijaista

yhteistyötä. Tärkeämpää on selkeyttää työnjakoa.

-1 0 -1

36. Laadukkaasta moniasiantuntijaisesta yhteistyöstä on turha puhua, jos johto ei ole

resurssoinut sille riittävästi aikaa.

1 0 0

37. Moniasiantuntijaista yhteistyötä edistää mahdollisuus soveltaa luovasti erilaisia

työmenetelmiä.

1 -2 2

38. Laajoista moniasiantuntijaisista verkostoista ei ole hyötyä asiakasperheelle, koska vastuu

hajoaa ja käy helposti niin että kukaan ei kanna vastuuta.

-1 -3 -4

39. Keskustelun tasa-arvo paranee, jos verkostotyön menetelmien asiantuntijat ohjaavat

moniasiantuntijaisia yhteistyökokouksia.

0 -1 0

40. Moniasiantuntijaista yhteistyötä estää toiminnan pirstaleisuus, jossa yhteiselle eri

toimijoiden väliselle suunnittelulle ei ole aikaa

0 0 1

41. Asiakasperheille on annettava mahdollisuus suunnitella ja kehittää käyttämiään palveluita

arvioimalla niitä säännöllisesti.

2 -1 2

42. Asiakasperheet voivat osallistua palveluiden tuottamiseen esimerkiksi antamalla

vertaistukea samassa asemassa oleville perheille.

2 -2 1

43. Mielestäni asiakasperheen kanssa pitää pohtia paljon enemmän, ketä he haluavat mukaan

palavereihin ja verkostoihin.

1 -1 0

44. Asiakasperheelle on nimettävä yksi työntekijä koordinaattoriksi, jotta vältytään

päällekkäisiltä palveluilta. Silloin myös molemminpuolinen luottamus säilyy ja kokonaisuus

pysyy hallinnassa.

3 0 2

208

Liite 4 Tutkimuslupa

209

210

211

Liite 5 Tietoinen suostumus

Informed Consent

Hyvä tutkimukseen osallistuja Tähän on kerätty tietoa tutkimukseen osallistumisesta Tutkimuksen nimi, tarkoitus ja tavoitteet

Moniasiantuntijuus sosiaali- ja terveydenhuollon lapsiperheiden palveluissa – Perhetyön monitahoarviointi Q-metodologialla. Interprofessionality in a Social and Health Care Services for Families with Children – Multiple Constituency Evaluation of Family work with Q-methodology. Tutkimuksen tarkoituksena on analysoida sosiaali- ja terveystoimen moniasiantuntijaista perhetyötä teoreettisesti ja empiirisesti. Tavoitteena on syventää tietoa moniasiantuntijaista perhetyötä tukevista ja estävistä tekijöistä. Tutkimuksen arvioitu valmistumisaika on syksyllä 2012.

Osallistuminen Q-metodologian koetilanteeseen

Osallistuminen on täysin vapaaehtoista. Koetilanteessa osallistuja lajittelee 44 väitettä oman subjektiivisen näkemyksensä mukaan normaalijakaumaa muistuttavalle alustalle.

Koetilanteen voit keskeyttää koska tahansa. Jo antamasi aineiston käytön voit kieltää missä tutkimuksen vaiheessa tahansa. Antamasi tieto käsitellään luottamuksellisesti ja henkilöllisyytesi ei tule paljastumaan.

Q-metodologian koetilanteen jälkeinen haastattelu

Q-koetilanteen jälkeen suoritan haastattelun, joka nauhoitetaan. Antamasi tieto käsitellään luottamuksellisesti ja henkilöllisyytesi ei tule paljastumaan. Tutkimuksen valmistumisen jälkeen nauhoitukset ja muistiinpanot tuhotaan. Tutkija voi tarvittaessa täydentää uusintahaastattelulla aineistoa.

Tietoja tutkijasta Jatko-opiskelija, suoritettava tutkinto terveystieteiden tohtori (TtT) Oulun yliopiston lääketieteellinen tiedekunta/terveystieteiden laitos

Väitöskirjatyötä ohjaa professori Juhani Nikkilä ja professori Leena Paasivaara.

Aika ja paikka___________________________________________________ ____________________________ ___________________________ Tutkija Koetilanteeseen osallistuja Ritva Kuorilehto Kurkelankuja 1 A 25 90230 OULU gsm. 0400 790853

A C T A U N I V E R S I T A T I S O U L U E N S I S

Book orders:Granum: Virtual book storehttp://granum.uta.fi/granum/

S E R I E S D M E D I C A

1225. Aikio, Mari (2013) Novel roles for basement membrane collagens : isoform-specific functions of collagen XVIII in adipogenesis, fat deposition and eyedevelopment, and effects of the collagen IV-derived matricryptin arresten on oralcarcinoma growth and invasion

1226. Turk, Eva (2013) Patient reported outcomes in elderly patients with DiabetesMellitus Type 2 in Slovenia

1227. Niinimäki, Tuukka (2013) High tibial osteotomy and unicompartmental kneearthroplasty : the treatment of isolated medial osteoarthritis of the knee : aregistry-based study in Finland

1228. Niinimäki, Riitta (2013) Osteonecrosis in children, adolescents and young adultstreated for cancer

1229. Mattila, Marja-Leena (2013) Autism spectrum disorders : an epidemiological andclinical study

1230. Vaaramo, Kalle (2013) Alcohol affects the outcome after head trauma

1231. Moilanen, Riina (2013) Heterotopic ossification in skin : special focus on multiplemiliary osteoma cutis and the role of bone morphogenetic proteins

1232. Vatjus, Ritva (2014) Kohti suhdekeskeisyyttä lääkärin ja potilaan kohtaamisessa :laadullinen tutkimus potilas-lääkärisuhteen hahmottumisesta yleislääkäreidenkoulutuksessa

1233. Mankinen, Katariina (2014) Neuropsychological performance and functional MRIfindings in children with non-lesional temporal lobe epilepsy

1234. Karvonen, Henna (2014) Ultrastructural and functional characterization ofmyofibroblasts in lung diseases

1235. Sipola, Seija (2014) Colectomy in an ICU patient population : clinical andhistological evaluation

1236. Lipponen, Kaija (2014) Potilasohjauksen toimintaedellytykset

1237. Jansson, Miia (2014) The effectiveness of education on critical care nurses'knowledge and skills in adhering to guidelines to prevent ventilator-associatedpneumonia

1238. Turunen, Sanna (2014) Protein-bound citrulline and homocitrulline in rheumatoidarthritis : confounding features arising from structural homology

ABCDEFG

UNIVERSITY OF OULU P .O. B 00 F I -90014 UNIVERSITY OF OULU FINLAND

A C T A U N I V E R S I T A T I S O U L U E N S I S

S E R I E S E D I T O R S

SCIENTIAE RERUM NATURALIUM

HUMANIORA

TECHNICA

MEDICA

SCIENTIAE RERUM SOCIALIUM

SCRIPTA ACADEMICA

OECONOMICA

EDITOR IN CHIEF

PUBLICATIONS EDITOR

Professor Esa Hohtola

University Lecturer Santeri Palviainen

Postdoctoral research fellow Sanna Taskila

Professor Olli Vuolteenaho

University Lecturer Veli-Matti Ulvinen

Director Sinikka Eskelinen

Professor Jari Juga

Professor Olli Vuolteenaho

Publications Editor Kirsti Nurkkala

ISBN 978-952-62-0395-9 (Paperback)ISBN 978-952-62-0396-6 (PDF)ISSN 0355-3221 (Print)ISSN 1796-2234 (Online)

U N I V E R S I TAT I S O U L U E N S I S

MEDICA

ACTAD

D 1239

ACTA

Ritva K

uorilehto

OULU 2014

D 1239

Ritva Kuorilehto

MONIASIANTUNTIJUUS SOSIAALI- JA TERVEYDENHUOLLON PERHETYÖSSÄMONITAHOARVIOINTI Q-METODOLOGIALLA

OULUN YLIOPISTON TUTKIJAKOULU;OULUN YLIOPISTO,LÄÄKETIETEELLINEN TIEDEKUNTA,TERVEYSTIETEIDEN LAITOS, TERVEYSHALLINTOTIEDE;OULUN KAUPUNKI, HYVINVOINTIPALVELUT